Opiskelen aineenopettajaksi enkä ymmärrä kasvatustieteen luennoilla MITÄÄN

Selität sitä samaa höperöä niihin tenttivastauksiin niin kasvatustieteen kursseista pääsee aina läpi.

Kasvatustieteestä saat enemmän irti, kun yrität sijoittaa teoriat kontekstiin. Mieti, miten itse toimisit, jos noudattaisit ko. teoriaa tai miten et toimisi. Luokassa oppilaiden kanssa.

Suurin osa kasvatustieteestä on historiaa ja teoriaa, jota et tarvitse käytännössä.

Kulostaa siltä että yliopistoa pitäis siivota erittäin rankalla kädellä, ettei tyhjänpäiväiset kestohölöttäjät pääse luennoimaan. Yliopistoissa on nykyään hirveesti skeidaa.

En kyllä haluaisi, että lastani opettaisi joku keittiöpsykologi-opettaja mutu-tuntumalla, koska veikkaa, että on käytännössä hyvä, mutta opinnot ovat p:stä.

Se kasvatuspuoli on tärkeä osa opettajan opintoja. Vaikka osaisitkin hyvin erityisalasi, pitää osata toimia sen lapsilauman kanssa niin, että hekin hyötyvät opetuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi, että lastani opettaisi joku keittiöpsykologi-opettaja mutu-tuntumalla, koska veikkaa, että on käytännössä hyvä, mutta opinnot ovat p:stä.

Se kasvatuspuoli on tärkeä osa opettajan opintoja. Vaikka osaisitkin hyvin erityisalasi, pitää osata toimia sen lapsilauman kanssa niin, että hekin hyötyvät opetuksestasi.

Opitaanko lapsilauman kanssa toimiminen mielestäsi kirjoista ja diaesityksistä..?

Vilpitön kysymys, en tarkoita millään pahalla.

Ap

Sanotko jonkun esimerkin mitä et tajunnut? Katotaan voinko auttaa.

Kai teille kuuluu jokin opetusharjoittelu? Yrita nyt napata noista luennoista asiat, joita sitten sovellat opetuksessa.

Opettaminen ei ole sitä, että kirjoitat taululle niitä omia laskujasi vaan sinun pitää kommunikoida ja ottaa huomioon erilaiset oppimistyylit. Itselläni oli lukiossa matematiikan opettaja, joka ei tajunnut hölkäsen pöläystä opettamisesta. Tuhersi vain taululle omiaan ja jos joku joskus erehtyi jotain kysymään, meni ihan lukkoon tai sitten suuttui, kun oli hänen mielestään tyhmä kysymys. 

Onko kyse vain siitä että terminologia on sinulle uutta ja siksi putoat kärryiltä?

Se on totta, että kasvatustieteen opinnot on suurelta osin pelkkää skeidaa. Ja ne opet kasvatustieteen laitoksella on yhtä kaukana kouluarjesta kuin aurinko maasta. Mutta jos haluat opeksi, ne on kahlattava läpi.

Yläkoulun opena 25 v ja rakastan työtäni.

Luultavasti olet. Kävin kasvatustieteen johdantokurssin ja tajusin siellä juuri saman: ympäripyöreää p:n jauhantaa. Kurssi meni läpi materiaaleja lukematta, kun tenttipaperiin pyöritti sitä samaa p:tä.

Ei tullut minusta opettajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi, että lastani opettaisi joku keittiöpsykologi-opettaja mutu-tuntumalla, koska veikkaa, että on käytännössä hyvä, mutta opinnot ovat p:stä.

Se kasvatuspuoli on tärkeä osa opettajan opintoja. Vaikka osaisitkin hyvin erityisalasi, pitää osata toimia sen lapsilauman kanssa niin, että hekin hyötyvät opetuksestasi.

Opitaanko lapsilauman kanssa toimiminen mielestäsi kirjoista ja diaesityksistä..?

Vilpitön kysymys, en tarkoita millään pahalla.

Ap

Mutta jos haluat esimerkiksi ymmärtää erilaisia oppimistyylejä ja soveltaa opetustasi niihin, jotta mahdollisimman moni oppisi, niin sinun täytyy ensin saada tietoa niistä erilaisista tyyleistä.

Tämähän käytiin läpi ihan ekalla kasvatustieteen luennolla. Meillä oli jopa oppimispäiväkirjaa varten kysymys siitä, onko kasvatustiede tiede.

Kasvatustiede on pehmeämpi ja keskustelevampi tiede kuin kovat luma-alat. Molemmat perustuvat silti johonkin tiedettyyn ja tieto tarkentuu ajan myötä. Kasvatustieteissä pari erilaista näkökulmaa samasta asiasta voi kuitenkin olla oikein.

Toisin kuin kovissa tieteissä pehmeissä pärjää johonkin pisteeseen asti arkijärjellä. Sinun tehtäväsi luennoilla on ymmärtää missä kohtaa arkijärki loppuu ja teoria alkaa (raja ei ole tiukka) ja oppia jatkossa suhteuttamaan oma toimintasi näihin uusiin teoreettisiin viitekehyksiin.

Opettajana et tule tarvitsemaan suoraan niin kasvatustiedettä kuin oman alasi tietoja, mutta molemmista asioista sinun on välttämätöntä tietää paljon enemmän kuin tarvitset.

Itse en kokenut teoria-opintoja vaikeiksi, turhiksi tai huuhaaksi auskuvuoden aikana, mutta varsin moni vuosikurssilaiseni inisi, että ne on ihan moskaa ja koki vain konkreettisen opetustyön mielekkääksi. Eli on niitä muitakin kaltaisiasi.

Yritin opiskella aikoinaan kasvatustieteitä sivuaineena. Ihan sama kokemus, en tajunnut mistään mitään.

Opiskelin sitten psykologian perus- ja aineopinnot kiitettävin arvosanoin. Suosittelen sitä.

Aivan suotta luet siellä opettajaksi. Ei sinulla eikä muillakaan nuorilla opettajilla ole töitä, koska lapsia syntyy niin vähän ja eläkeikä nousee kaiken aikaa.

En minäkään niistä mitään tajunnut. Pelkkää kakkaa mokomat pakkoluennot. Niissä ei ole mitään yhteyttä normiarkeen kouluissa. Niiden kautta ei opita, miten opetetaan adhd-jamppaa tai luki-liisaa. Ei opeteta, miten ratkaistaan erilaisia riitatilanteita tai käsitellään huomiohakuisia häiriköitä. Ei kerrota, missä kohtaa menee raja, mitä opettajan täytyy sietää. Ei opeteta, miten erilaisille tuen portaille ohjataan oppilaita tai millaista opiskelumateriaalia heille olisi hyvä tehdä. Ei kerrota, miten ryhmäytetään luokallinen toisiaan kyräileviä tuppisuita.

Kaiken tuon oppii vasta sitten siellä työssä kokemuksen kautta.

Samaa mietin itse aikoinaan luonnontieteitä opiskelleena. Osa etenkin alkupuolen kursseista on pelkkää humanistista sanahelinää ja puhdasta ajanhukkaa, mutta siellä tulee kanssa ihan oikeasti pedagogiikkaa käsitteleviä kursseja joissa on ideaa ja erityisesti sen oman alan didaktiikan kurssit on mahtavia.

Koeta kestää. Poimi luennoilta keskeisen oloisia termejä matkaan ja voit sitten viskoa niitä ympäriinsä johonkin esseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Yritin opiskella aikoinaan kasvatustieteitä sivuaineena. Ihan sama kokemus, en tajunnut mistään mitään.

Opiskelin sitten psykologian perus- ja aineopinnot kiitettävin arvosanoin. Suosittelen sitä.

Opettajiksi opiskelevilla pitäisi kyllä olla kasvatustieteiden sijaan psykologia pakollisena aineena. Paljon hyödyllisempää olisi työn kannalta.

Ne on vaan pakko käydä ja päästä läpi mutta eihän niillä ole mitään tekemistä oikean opettajan työn kanssa. Aineenopettajan opinnoista ainoa oikeasti hyödyllinen vaihe oli opetusharjoittelu. Samaan aikaan muista aineista auskultoineet kertoivat pitäneensä myös didaktiikan kursseja hyödyllisinä mutta meidän aineessa (vieraat kielet) sattui olemaan aivan surkea opettaja juuri didaktiikan kursseilla joten nekin olivat meidän osalta täyttä skeidaa. Se kurssien teoreettisin tyyppi ei välttämättä sitten olekaan käytännön opetustyössä teinien kanssa se kaikkein paras. Ja itse asiassa aika monella kasvatustieteen kurssilla oli opettajana ihminen joka on tehnyt koko työuransa tutkijana yliopistolla ja joiden kosketuspinta oikeaan opettajan työhön oli pelkkää tuntien seuraamista ja niiden perusteella johtopäätösten vetämistä.