Lue keskustelun säännöt.
Yksi yhteinen piirre kaikissa tuntemissani alkoholistien lapsissa
19.09.2020 |
Semmoinen jonkinasteinen rajaton käytös. Tähdennän että tuntemani ovat menestyneitä ehkä perfektionismiin asti itse. Mutta ovat aina neuvomassa kaikkia ja puuttumassa muiden elämään sellaisella epämääräisen kiusallisella tavalla. Esim jos jostain asiasta sanotaan että on epäterveellistä niin sellaisen välttelyä tuputetaan kaikille. Semmoista ohjailua ja kontrollointia tavallaan. Puolisoilla rankkaa kun koko ajan härpitään ja närpitään.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tunnista itseäni yhtään tuollaiseksi toisten neuvojaksi ja päällepäsmäriksi. Enkä niitä lapsuusajan ystäviänikään, joitten isät oli alkoholisteja. Silloin niin monet isät oli tosiaan kovia juomaan ja jotkut aivan rappiollakin, koska olivat niitä sodalle nuoruutensa menettäneitä.
Itse ajattelen, että se trauma, mikä minulle tästä lapsuudesta jäi, esiintyy sellaisena jatkuvana asioitten varmistamisena. Omaa elämääni minä siis kontrolloin, en toisten. Koska lapsena kaikki oli aina epävarmaa, en voi enää sietää epävarmuutta elämässäni. Minun on tiedettävä, että asiat sujuu ja menee niin, niinkuin ne on tarkoitus mennä. En voi sietää viime hetkien peruutuksia, en suunnitelmien äkillisiä muutoksia, en odottelua, jos en tiedä mistä se johtuu, en mitään epävarmuustekijöitä. Pyrin aina varmistamaan asioita, se rassaa vain minua itseäni.
Toiset elää hälläväliä-elämää. minä kuljen mahdollisimman selkeää ja tasaista polkua.
Voi apua, minulla ihan sama juttu.
Vanhempani erosivat jo ollessani taapero, mutta ryypiskely tahoillaan jatkui. Toisella vanhemmalla diagnosoitu mt-ongelma, toisella ei diagnoosia, mutta jotain varmasti oli.
Molemmilla yhteistä, että asioista ei osattu huolehtia, raha-asiat hoidettiin todella leväperäisesti jne. Ja molemmat olivat hyvissä asemissa työelämässä, eli ei se koulutus ja työhistoria aina kerro kaikkea.
Olen jo alakouluiässä hoitanut itse pyykkini (ja samoin vanhemman pyykkejä), tehnyt päivän ruoat, pilkkonut puita lämmittääkseni jääkylmää taloa, stressannut rahasta (oli aivan kauhea olo aina, kun minulle piti ostaa uusia vaatteita).
Kyllä nuo jälkensä jättää. Esimerkiksi rahasta olen todella tarkka, enkä siedä epävarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen alkoholistiperheen lapsi, keskimmäinen. Alkoholin suurkuluttaja on lähes koko kotonaoloajan
vähintään pienessä pöllyssä tai krapulassa, eli ei se persoona, joka hän normaalisti, eli selvinpäin on. Lapsen on vaikea suhtautua vanhempaan, joka ei ole läsnä ja on lisäksi ailahtelevainen. Ja se häpeä, minkä näin vanhempieni olemuksessa krapulassa ollessaan. Ja kun vanhempi on selvinpäin, niin siihenkään ei voi luottaa, kun se kohta kuitenkin juo. Kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, aiheuttaa epävarmuutta, turvallisuus puuttuu.
Itse huomaan olevani "varmistaja", ajattelen asioita pidemmälle jaksolle ja pelkään tapahtumia, jotka saattavat tapahtua. Jos nyt on asiat hyvin, niin kohta ei varmasti ole. Siksi esim. lopetan usein suhteenkin se takia, että joku asia saattaa mennä suuntaan, jota en halua tai katso voivani hallita. Haluan ongelmatilanteista mahdollisimman nopeasti pois.
Ja olen erittäin hyvä huomaamaan ihmisten mielentilat, siihen oppi jo lapsena. Vältän riitatilanteita olemalla sopeutuva ja joustava itseni kustannuksella, minulle sopii ja kaikki käy. En uskalla kertoa mitä minä haluan tai tarvitsen, koska pelkään (olen varma), että toinen sanoo, että jos tämä ei sovi, niin erotaan. Ja pidemmän päälle tällainen syö minua ja pienenen edelleen...eli en pysty luottamaan toiseen ihmiseen, siihen, että kelpaan tällaisena kuin olen. Ja siksi minä olen aina se jättäjä, pakenen.
Mutta neuvoja en todellakaan ole. Ratkaisukeskeinen kylläkin, en ollenkaan hyvä kuuntelija vaan pyrin aina jollain tavoin ratkaisemaan toisen ihmisen ongelman, esim. esittämällä ko. asiaan toisen näkökulman. Vai onko se neuvomista? Haluan vain, että asiat on hyvin läheisilläni, koska lapsuudessani oli niin paljon epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta.
Niin, se oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että raittiin päivän jälkeen alkoholistin piti saada juopua viimeistään illalla. Jos oli jotain kivaa yhteistä tekemistä suunniteltu ja sovittu tuleville päiville, se yleensä peruuntui viime hetkellä. Ei toki aina, mutta enimmäkseen ja niin usein, että siihen tottui ja oppi, ettei sopimukset välttämättä pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tulkitsen näin, että ap on alkoholisti, muttei ole myöntänyt sitä itselleen. Alkoholistien läheiset tunnistavat ongelman ja yrittävät puuttua siihen, mutta ap kieltäytyy ottamasta apua vastaan, koska silloin ongelma pitäisi tunnustaa.
Voi olla. Hirveän huonoksi alkoholistiksi kyllä itseni laskisin, kun viimeksi join pääsiäisenä lampaan kanssa viiniä, ja sitä ennen uv-kuoharit. Semmoinen 4-5 krt vuodessa alkoholia, paljon enemmän kuin lapsuudenperheessäni kyllä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkitsen näin, että ap on alkoholisti, muttei ole myöntänyt sitä itselleen. Alkoholistien läheiset tunnistavat ongelman ja yrittävät puuttua siihen, mutta ap kieltäytyy ottamasta apua vastaan, koska silloin ongelma pitäisi tunnustaa.
Voi olla. Hirveän huonoksi alkoholistiksi kyllä itseni laskisin, kun viimeksi join pääsiäisenä lampaan kanssa viiniä, ja sitä ennen uv-kuoharit. Semmoinen 4-5 krt vuodessa alkoholia, paljon enemmän kuin lapsuudenperheessäni kyllä.
ap
Jos oletkin kausialkoholisti? 🤔 jos aina juhlaan kuuluu alkoholi.. Suppeanäkemys on se, jos luulee, että alkoholisti juo joka päivä. Tai joka viikkokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkitsen näin, että ap on alkoholisti, muttei ole myöntänyt sitä itselleen. Alkoholistien läheiset tunnistavat ongelman ja yrittävät puuttua siihen, mutta ap kieltäytyy ottamasta apua vastaan, koska silloin ongelma pitäisi tunnustaa.
Voi olla. Hirveän huonoksi alkoholistiksi kyllä itseni laskisin, kun viimeksi join pääsiäisenä lampaan kanssa viiniä, ja sitä ennen uv-kuoharit. Semmoinen 4-5 krt vuodessa alkoholia, paljon enemmän kuin lapsuudenperheessäni kyllä.
ap
Jos oletkin kausialkoholisti? 🤔 jos aina juhlaan kuuluu alkoholi.. Suppeanäkemys on se, jos luulee, että alkoholisti juo joka päivä. Tai joka viikkokaan.
Kyllä näin sen on oltava. Humalakaan ei alkoholismiin vaadita. Lasisen lapsuuden kokeneille sama kossupullo kaapissa 20 vuotta on alkoholismin merkki. Me muut jotka emme ole alkoholin ongelmakäyttöä todistaneet, emme edes huomaa koko pulloa. Mutta alkoholistin lapsen ympäristön kontroillointi ei lakkaa omiin asioihin, vaan hän haluaa parantaa koko maailman mieleisekseen. Omia mörköjään ei vain tunnu tavoittavan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joutunut kantamaan vastuuta liian pienenä liian monista asioista. On pärjännytkin kun on vaan kontrolloinut ympäristöä. Ei osaa olla tekemättä sitä, tuottaa ahdistusta jos asiat tapahtuu ”väärin”.
Tämä. Meillä oli aina siistiä ja talo tiptop, koska siivosin sillä aikaa kun känniset akateemiset makasivat sammuneena. Se oli ainoa asia, johon pystyin alaikäisenä vaikuttamaan. Vieläkin jos minulle tulee tiukka paikkaa, siivoan.
Kuulostaa ihan tämän hetken pääministeriltä.
Itselläni rajattomuus menee toiseen suuntaan, minua nimittäin saa käyttää loputtomasti. On aivan sietämätöntä jos joku pahoittaa mielensä siitä että kieltäydyn jostain asiasta, syyllisyys on lähes musertavaa. En osaa sanoa ei sosiaalisille velvoitteille, joten huolestuttavasti olen itse alkanut naukkailemaan uupumukseen. Mitenhän tästäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkitsen näin, että ap on alkoholisti, muttei ole myöntänyt sitä itselleen. Alkoholistien läheiset tunnistavat ongelman ja yrittävät puuttua siihen, mutta ap kieltäytyy ottamasta apua vastaan, koska silloin ongelma pitäisi tunnustaa.
Voi olla. Hirveän huonoksi alkoholistiksi kyllä itseni laskisin, kun viimeksi join pääsiäisenä lampaan kanssa viiniä, ja sitä ennen uv-kuoharit. Semmoinen 4-5 krt vuodessa alkoholia, paljon enemmän kuin lapsuudenperheessäni kyllä.
ap
Jos oletkin kausialkoholisti? 🤔 jos aina juhlaan kuuluu alkoholi.. Suppeanäkemys on se, jos luulee, että alkoholisti juo joka päivä. Tai joka viikkokaan.
Kyllä näin sen on oltava. Humalakaan ei alkoholismiin vaadita. Lasisen lapsuuden kokeneille sama kossupullo kaapissa 20 vuotta on alkoholismin merkki. Me muut jotka emme ole alkoholin ongelmakäyttöä todistaneet, emme edes huomaa koko pulloa. Mutta alkoholistin lapsen ympäristön kontroillointi ei lakkaa omiin asioihin, vaan hän haluaa parantaa koko maailman mieleisekseen. Omia mörköjään ei vain tunnu tavoittavan.
ap
Nyt oli sellaista aitoa suomalaista "asijantuntemusta". Ei hyvää päivää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mun lapsen isä on alkoholistin lapsi ja alkoholisti itsekin. Hän vastustaa kaikkia auktoriteetteja, ei välitä laista, on ollut vuosia työtön, koska mitä järkeä mennä töihin kun yhteiskunta maksaa elämisen muutenkin. Vastustaa ns. oravanpyörää ja lampaana olemista viimeiseen asti. Moraali ja arvomaailma ovat täysin keskivertoihmisen vastakohdat. Hän ei esimerkiksi pysty ymmärtämään, miksi lapsen seurassa on oltava selvinpäin tai miksi lapsiperheen kotiin ei tuoda huumeita, tai miksi lapselle on hyvä opettaa ettei laittomuuksia pidä tehdä eikä huijaaminen ole oikein. Näitä esimerkkejä olisi loputtomasti. Koko ajatus- ja arvomaailma on jotenkin aivan kieroutunut, tavallaan millään ei ole hänelle mitään väliä ja vähiten sillä, mitä hän opettaa omalle lapselleen.
Hänellä on myös vankkumaton usko omaan ylivertaisuuteensa. Kuvittelee olevansa viisaampi kuin kukaan muut ja luulee, ettei kukaan huomaa hänen juoneen vaikka makaisi lattialla kuset housuissa. Selvinä jaksoina sitten aloitellaan ties mitä yliopistokoulutuksia ja yrityssuunnitelmia. Tyyppi on junnannut nyt kymmenisen vuotta paikallaan eikä yksikään suunnitelma ole edennyt, aina ne kaatuvat uuteen ryyppyputkeen. Silti mitään kykyä arvioida omia kykyjä tai omaa sairautta ei ole.
Puhut isästäsi, alkoholistista joka on alkoholistin lapsi. Väistät itse. Minkälainen olet itse?
Tuota.... Puhuin lapseni isästä eli minun ex-miehestäni. Itse en ole alkoholisti eikä suvussani ole alkoholismia ainakaan edellisessä kahdessa sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:On joutunut kantamaan vastuuta liian pienenä liian monista asioista. On pärjännytkin kun on vaan kontrolloinut ympäristöä. Ei osaa olla tekemättä sitä, tuottaa ahdistusta jos asiat tapahtuu ”väärin”.
Tämä. Meillä oli aina siistiä ja talo tiptop, koska siivosin sillä aikaa kun känniset akateemiset makasivat sammuneena. Se oli ainoa asia, johon pystyin alaikäisenä vaikuttamaan. Vieläkin jos minulle tulee tiukka paikkaa, siivoan.
Kuulostaa ihan tämän hetken pääministeriltä.
Sannan isähän on alkoholisti.
Minä olen tällainen totuudentorvi, perfektionisti ja nipottaja - alkoholistin lapsi. En voi sietää minkäänlaista urpoilua, valehtelua, selittelyä tai sitä, ettei tosiasioita tunnusteta. Olen varmasti todella raskas kumppanina toisinaan. Kaikenlaisesta peittelyä olen vain saanut niin paljon osakseni, että mitta tuli täyteen jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkoholistin ja narsistin lapsi ja seuraavat piirteet tunnistan:
1.Miellyttämisen halu. Täytyy aina olla mieliksi ja kaikille. Vaikken itse edes pitäisi tyypistä.
2. Oman arvon tunto nolla: pullo meni aina meidän lapsien edelle. Ja alkoholistin omat tarpeet on numero 1. Joten en ole oppinut arvostamaan itseäni. Itsetuntoni on todella huono ja ajattelen olevani huonompi kuin muut.
3. Itsekriittisyys. Vaadin itseltäni paljon ja olen suorittaja. Sisäinen puhe on vaativaa ja julmaa.
4. Kontrollointi. Haluan, että kaikki on hallinnassa enkä siedä epävarmuutta. En näe että kontrolloisin niin paljon muita vaan lähinnä itseäni jne.
5. Epäluottamus muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Vaikea luottaa kehenkään ja odotan aina pahinta. Vaikea luottaa ihmisten hyvään tahtoon tai että elämä menee hyvin.
En tunnista ap:n väitettä. Tuntemani alkoholistin lapset ovat ennemminkin niitä hiljaisia huolehtijoita, varmistelijoita ja sanomisiaan varovia myötäilijöitä.
Paitsi jos he ovat alkoholisteja itsekin. Silloin persoonasta on paha sanoa mitään, sairaus saa käyttäytymään toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On joutunut kantamaan vastuuta liian pienenä liian monista asioista. On pärjännytkin kun on vaan kontrolloinut ympäristöä. Ei osaa olla tekemättä sitä, tuottaa ahdistusta jos asiat tapahtuu ”väärin”.
Tämä. Meillä oli aina siistiä ja talo tiptop, koska siivosin sillä aikaa kun känniset akateemiset makasivat sammuneena. Se oli ainoa asia, johon pystyin alaikäisenä vaikuttamaan. Vieläkin jos minulle tulee tiukka paikkaa, siivoan.
Ethän ole se sama henkilö, joka tässä lähimenneisyydessä aloitti ketjun aiheesta jossa tekee "joulusiivouksen" tasoisen siivouksen viikottain?
Vierailija kirjoitti:
Olen alkoholistin ja narsistin lapsi ja seuraavat piirteet tunnistan:
1.Miellyttämisen halu. Täytyy aina olla mieliksi ja kaikille. Vaikken itse edes pitäisi tyypistä.
2. Oman arvon tunto nolla: pullo meni aina meidän lapsien edelle. Ja alkoholistin omat tarpeet on numero 1. Joten en ole oppinut arvostamaan itseäni. Itsetuntoni on todella huono ja ajattelen olevani huonompi kuin muut.
3. Itsekriittisyys. Vaadin itseltäni paljon ja olen suorittaja. Sisäinen puhe on vaativaa ja julmaa.
4. Kontrollointi. Haluan, että kaikki on hallinnassa enkä siedä epävarmuutta. En näe että kontrolloisin niin paljon muita vaan lähinnä itseäni jne.
5. Epäluottamus muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Vaikea luottaa kehenkään ja odotan aina pahinta. Vaikea luottaa ihmisten hyvään tahtoon tai että elämä menee hyvin.
Olen todella pahoillani, että elämäsi alku on antanut sinulle nämä eväät.
Ohis: en itse ole alkoholistin tai narsistin lapsi, mutta olen koulukiusattu. Ja voin allekirjoittaa noista teeseistäsi ihan jokaisen. Taustasyyt ovat erilaiset, mutta seuraus minäkuvaan juuri sama. Ehkä onkin siis niin, että mikä hyvänsä tuhoaakin lapsen itsetunnon ja turvallisuuden tunteen, ovat vaikutukset kuvatun kaltaisia.
Tavallaan tunnistan. Itse välitän muista ihmisistä ja annan siksi neuvoja muille, kuten tupakoinnin ja alkoholinkin suhteen. Olen myös tarkka raha-asioissani ja menestynyt sijoittaja vaikka isäni tai äitini suvuissa ei ole sijoittajista tietoakaan, mutta kun molemmat vanhemmat alkoholisteja ja sain kuulla koko lapsuuteni, ettei ole rahaa, niin päätin jo pienenä, etten joudu ikinä sanomaan omille lapsilleni, ettei ole varaa ostaa esim. 5 euron sukkapakettia. Kannustan myös ihmisiä säästämään ja sijoittamaan. Se varmaan koetaan jotenkin vittuiluksi, mutta mun mielestä köyhyys on yksi syy, joka laukaisee muita ongelmia, kuten masennusta, joka voi taas laukaista alkoholismia.
Mun mielestä suurimmalla osalla ihmisistä on huono itsetunto, jos eivät kestä ”välittämistä” ja suurimman osan, jotka pitävät itseään normaaleina pitäisi käydä juttelemassa terapeutille, koska näistä suurin osa on totuuden kiertäjiä, mahdollisesti piiloalkkiksia tai muuten vaan masentuneita ja ongelmaisia, jotka ryhtyvät sitten kiusaamaan ihmisiä esimerkiksi työpaikalla ja aiheuttavat mittavaa vahinkoa muille. He ”normaalit” ovat juuri niitä, jotka eivät siedä, jos vaikka sanotaan ”hei, ootko koittanut tätä taktiikkaa”. Nämä ihmiset eivät ole kehittäjiä, vaan toiminnan tuhoajia ja kaavoihin kangistuneita, jotka pilaavat työpaikan ilmapiirin.
Ap, olet varmaan yksi heistä. Jo tuo sinun erottelusi sen paljastaa. Haluat yleistää. Miltä yleistäminen sinusta tuntuu, jos sanon ”alkoholistin lapsena” että suurin osa ”normaaleista” ei tule koskaan näkemään omia ongelmiaan, koska heille ei ole koskaan tarjottu sitä asetelmaa, että joku voisi olla pielessä, koska _suurin osa ihmisistä pitää oletusarvona sitä, että normaaleista perheistä tulee normaaleja ihmisiä ja kaikki muut ovat sitten ongelmaisia_. Mitäs sanot siihen? ❤️
T: Psykologian opiskelija. Voin tutkia myös normaalin pään ja nähdä, ettei siellä ole kaikki kunnossa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkoholistin ja narsistin lapsi ja seuraavat piirteet tunnistan:
1.Miellyttämisen halu. Täytyy aina olla mieliksi ja kaikille. Vaikken itse edes pitäisi tyypistä.
2. Oman arvon tunto nolla: pullo meni aina meidän lapsien edelle. Ja alkoholistin omat tarpeet on numero 1. Joten en ole oppinut arvostamaan itseäni. Itsetuntoni on todella huono ja ajattelen olevani huonompi kuin muut.
3. Itsekriittisyys. Vaadin itseltäni paljon ja olen suorittaja. Sisäinen puhe on vaativaa ja julmaa.
4. Kontrollointi. Haluan, että kaikki on hallinnassa enkä siedä epävarmuutta. En näe että kontrolloisin niin paljon muita vaan lähinnä itseäni jne.
5. Epäluottamus muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Vaikea luottaa kehenkään ja odotan aina pahinta. Vaikea luottaa ihmisten hyvään tahtoon tai että elämä menee hyvin.
Olen todella pahoillani, että elämäsi alku on antanut sinulle nämä eväät.
Ohis: en itse ole alkoholistin tai narsistin lapsi, mutta olen koulukiusattu. Ja voin allekirjoittaa noista teeseistäsi ihan jokaisen. Taustasyyt ovat erilaiset, mutta seuraus minäkuvaan juuri sama. Ehkä onkin siis niin, että mikä hyvänsä tuhoaakin lapsen itsetunnon ja turvallisuuden tunteen, ovat vaikutukset kuvatun kaltaisia.
Kyllä. Nämä ovat seuraukset, jos lapsi elää turvattomassa ympäristössä tai kohtaa turvattomia ihmisiä. Huono itsetunto ja heikko omanarvontunto. Saa monesti aikaan ylisuorittamista ja itsekriittisyytta, masennusta, ahdistusta ja epätoivoa.
Itse en oikein osaa olla onnellinen tai uskaltaa toivoa itselleni hyvää. Ikään kuin sabotoin omaa elämää ja onnea, koska en ole tottunut hyvään ja onneen vaan se on outoa ja kierolla tavalla pelottavaa. Tästä on iso työ ponnistaa mutta matkalla ollaan.
Mm, usein täällä näkee näitä, jotka "tietävät" asiat tosi tarkkaan, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan. Tai ei kuulu piireihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistien lapsia on Suomessa varmaan 2 miljoonaa :D Ei ne kaikki tuollaisia ole. Tosin ylipäänsä ihmiset tietää aina paremmin muiden asiat.
Kaikki neuvoo kaikkia kaikessa, vähintään selän takana analysoi ja tietää miten kannattais toimia. Sellasta se nyt vaan on.ap ei varmaan ”tunne” niitä 2milj eikä väitäkään
Jaa. Aloituksesta saa kyllä sellaisen kuvan, että KAIKKI ovat sellaisia, mitä aapee yleistää omasta havainnostaan.
Tulkitsen näin, että ap on alkoholisti, muttei ole myöntänyt sitä itselleen. Alkoholistien läheiset tunnistavat ongelman ja yrittävät puuttua siihen, mutta ap kieltäytyy ottamasta apua vastaan, koska silloin ongelma pitäisi tunnustaa.