Lue keskustelun säännöt.
Ihanko todella kaikki haluaisivat kuulla, jos kumppani on pettänyt?
16.11.2013 |
Jos niin miksi? Jotta voisitte erota hyvinkin pitkästä ja onnellisesta suhteesta, jossa on kenties lapsia?
Kommentit (63)
Ymmärrän molempia vastakkaisia mielipiteitä. Ihminen on erehtyväinen, todella moni voi tehdä tämän virheen. Virheen tekeminen on myös opettavaista. Jos itse pettäisin tyhmyyttäni, en ehkä uskaltaisi kertoa menettämisen pelosta. Haluaisinko itse tietää? No ihan varmasti. Pettämisestä seuraisi joko ero tai kostopettäminen.
Mutta kaikki edellä on spekulointia, on vaikea tietää varmuudella mitä tositilanteessa tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin. En halua enää suhdetta, jossa mies pettää. Valhtelin jo itselleni tarpeeksi kerran, että ei se enää. Lapsen kanssa suhteesta lähdin, meillä menee nyt paremmin lapsen kanssa! :)
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 17:10"]
Jos vain panosuhde, en tarvitse tietoa. Jos taas vakava suhde, silloin on reilua saada tietää, että osaa varautua siihen, että oma suhde kariutuu.
En halua sellaista ylläriä, että mies lähtee "R-kioskille" illalla ja jää sille tielle.
[/quote]
Mun on vaikea ymmärtää että joku sanoo noin puolisosto, itseä loukkaisi pano suhteet syvästi, ja todella haluaisin tietää, jo sen takia ettei mies tarttuttaisi mitään tauteja.
No totta helvetissä haluaisin tietää, että voisin siirtyä elämässä eteenpäin. Minun käsitykseni onnellisesta parisuhteesta ei ole sellainen, jossa petetään, ja sitten valehdellaan puolisolle loppuelämä. Puistattaa ajatuskin. Mutta kiva, jos joillain on löyhemmät kriteerit. Itse olen mieluummin yksin kuin ihmisen kanssa, jota en tunne ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 14:33"]
Jos itse pettäisin tyhmyyttäni, en ehkä uskaltaisi kertoa menettämisen pelosta. Haluaisinko itse tietää? No ihan varmasti.
[/quote]
Et siis itse toimisi niinkuin toivoisit toisen tuossa tilanteessa toimivan? Jos kysyttäisiin, kertoisitko pettämisestäsi puolisolle, vastaisiko edelleen "kaikki" että joo tottakai kun haluaisin olla niin rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että nykyään erotaan niin paljon, koska yksittäisestäkin pettämisestä on tullut näin iso asia niin monille. Naimisiin mennään kuin prinsessasadussa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti-kliseet mielessä. Hyvin harvoin se pitkässä pari suhteessa kuitenkaan menee näin. Sitten kun jompi kumpi jossain vaiheessa mokaa, nostetaan helvetillinen haloo. Käydään terapioissa ja yritetään eheytyä ja saada suhde toimimaan, mutta eihän se onnistu, kun illuusio on jo kerran mennyt rikki. Ja mikään kerran jo rikki mennyt ei kuitenkaan kelpaa, joten lopulta erotaan ja mennään uudestaan naimisiin. Mitä hyötyä tästä vatvomisesta lopulta kenellekään oli? Onko se jotenkin huonompi asia, että pettänyt kärsii tunnontuskansa yksin, kun ei se näillä terapioilla ja vatkaamisella ja veivaamisella mihinkään parane? Ja lopputulos on varsinkin lasten kannalta huonoin mahdollinen. Sitten ollaan taas ikuisesti uskollisia elämän loppuun asti uuden puolison kanssa, kunnes toinen mokaa. On hieno ajatus, että suhde perustuu täydelliselle rehellisyydelle, mutta järki käteen näissä tilanteissa, varsinkin jos lapsia on kuvioissa mukana!
Mä en haluaisi. Minulle EI SAA tulla kertomaan jos mieheni pettää. Haluan pitää illuusioni ja rauhallisen elämäni.
Tai no jos väkisin haluat välit poikki ja turpiin niin siinä tapauksessa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin tietää, ei minulla ole mitään tarvetta eikä halua elää pumpulissa ja harhaluulossa. Elämään kuuluu koko tunteiden kirjo, en hajoa vihaan, katkeruuteen tai kiukkuunkaan.
Lisään vielä, että minua on petetty, sain siitä tietää, ja pettäminen johti sitten ajan myötä eroon. Näin kymmenen vuotta myöhemmin, minusta eroaminen oli viisas ratkaisu, vaikka silloin tapahtuma-ajankohtana tilanne tuottikin suurta tuskaa. Se parisuhde ei vain ollut sitä mitä kuvittelin sen olevan. Ja mikäli vertaan sitä suhdetta nykyiseen suhteeseeni, se oli myös aika pinnallinen.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 17:06"]
Onko se onnellinen parisuhde jos toinen pettää?
[/quote]
No, kuinka onnellinen parisuhde on sellainen, missä nainen kuvittelee tietävänsä miehen puolesta, mitä tämä ajattelee ja tuntee? Ja varsinkin uskottelee itselleen, että miehessä on sellaisia ominaisuuksia, mitä hänessä ei todellakaan ole? Ihan yhtä laillahan se vaimo siinä on pimennossa siitä, mitä todellisuus on.
Vai onko se jotenkin onnellisempaa, kun nainen vapaaehtoisesti ja tyhmyyttään valitsee sen pimennossa olemisensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 09:41"]
Minä haluaisin tietää, ei minulla ole mitään tarvetta eikä halua elää pumpulissa ja harhaluulossa. Elämään kuuluu koko tunteiden kirjo, en hajoa vihaan, katkeruuteen tai kiukkuunkaan.
Lisään vielä, että minua on petetty, sain siitä tietää, ja pettäminen johti sitten ajan myötä eroon. Näin kymmenen vuotta myöhemmin, minusta eroaminen oli viisas ratkaisu, vaikka silloin tapahtuma-ajankohtana tilanne tuottikin suurta tuskaa. Se parisuhde ei vain ollut sitä mitä kuvittelin sen olevan. Ja mikäli vertaan sitä suhdetta nykyiseen suhteeseeni, se oli myös aika pinnallinen.
[/quote]
Tietysti nykyinen suhteesi on ihana eikä lainkaan pinnallinen. Ainakin siihen saakka, kunnes uusi miehesi pettää. Sitten suhde on pilalla.
Mä olisin mielummin tietämättä niin kauan kuin kotona on normaali parisuhde. Jos toinen pystyy olemaan kotona ihana ja rakastava puoliso ei satunnainen hairahdus ole multa pois. En vahdi enkä kyylää mieheni työmatkoja, muuten ei ole kotoa pois. Toki päiväsaikaankin ehtisi jos tahtoisi.
Pidempi suhde ja kiintyminen toiseen näkyisi kyllä kotonakin ja silloin olisi tietty valinnan paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en haluaisi. Se rikkoisi kokonaisen perheen, jossa on taisteltu tosi vaikeiden asioiden yli.
Näin 20 vuoden yhteiselon jälkeen voin sydämestäni sanoa, että en todellakaan haluaisi kuulla mieheni yksittäisestä hairahduksesta ja tämän olen myös hänelle kertonut. Pitäkööt omana tietonaan ja säästäkööt minut mielipahalta. Onko tämä jotenkin typerää ja sinisilmäistä? No ei ole. Meillä on yhdessä perustettu perhe ja koti, eikä näin pitkässä suhteessa seksi ole enää se tärkein juttu. Olin nuorena hyvinkin mustasukkainen, mutta se haihtui tuossa 10 vuotta sitten. Vaikka meillä on syvää kiintymystä, rakkautta ja kumppanuutta, en omista miestäni. Näen hyvin epätodennäköisenä sen, että kumpikaan meistä lähtisi tästä suhteesta minnekään. Mutta miehenikin on vain ihminen ja niin olen minäkin ja kaikenlaista sitä sattuu ihmiselämän varrelle. Jos mies käyttäisi vehjettään vieraassa tavarassa, niin sitten käyttäisi, ei se siitä kulu. Mutta en siis haluaisi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten kun mies rakastuu toiseen? Jonakin päivänä löytyy nainen joka haluaakin miehen itselleen ja tekee kaikkensa sen eteen? tai paljastuu että miehellä on jo ollutkin tällainen nainen vuoden, kaksi?
Me olemme mieheni kanssa sitoutuneet yksiavioiseen suhteeseen. Olemme tästä molemmat yhtä mieltä. Ei siinä mitään, jos on avoin suhde ja hyväksyy muut petikumppanit, mutta meillä ei niin ole, ja siksi lähtökohtaisesti pettäminen johtaa eroon. En oikein ymmärrä sitä, että periaatteessa ei hyväksytä pettämistä mutta kuitenkin käytännössä hyväksytään.
Ei kenellekään satu "vahinkoa". Pettäminen on tietoinen valinta, jossa riskeeraa liiton jatkumisen.
Hmm. Päivän pähkinä. :)
En osaa todella sanoa, osaan vain kuvitella mitä jos sellainen tilanne tulisi eteen.
Mietin jostakin syystä ensin tältä pohjalta, että velvoittaisinko ketään kertomaan minulle pettämisestä. Ystävillä/läheisillä on muutenkin hankala tilanne (jouduvat tahtomattaan todistajiksi ja joutuvat puntaroimaan kertoako vai ei --> miten tämä ratkaisu vaikuttaa tulevaisuudessa), ja joutuvat ottamaan vastuun kahden ihmisen suhteen tulevaisuudesta. En voisi syyttää, jos ystävä päättäisi tässä tilanteessa jättää kertomatta. Ja usein tuntuu toimivan tämä "viestinviejä ammutaan" periaate. Ystävä muuttuu syylliseksi kerrottuaan, hän on "kateellinen" tai muuta vastaavaa.
Itse asiassa olen ollut tilanteessa, jossa tuttava kertoi epäilyksensä. En olisi halunnut tietää, mutta toisaalta piti pelata sillä mitä on annettu.
En pystyisi antamaan anteeksi "merkityksetöntä" kännipanoa. Jos minut ja meidän suhteemme voi korvata satunnaisella merkityksettömällä kännipanolla, niin mitähän minä itse silloin olen? En ainakaan kovin arvostettu.
Enkä pystyisi antamaan arvoa pettäjän itkuiselle katumiselle. Näen sen itsekkäänä: ensin petetään, ja aiheutetaan itselle valtaisa katumus. Sitten mennään kaatamaan tämä kaikki tietämättömän puolison niskaan, että saataisiin itselle helpotus. Petetyn vastuulle tulee antaa synninpäästö ja ottaa kaikki se paska päälleen, että pettäjällä tulee "helpottunut olo kun sai kertoa".
Mutta vaikeahan näihin on sanoa periaatteita, että miten toimisin jos tilanne tulee eteen. Ei, en haluaisi tietää. En haluaisi että puoliso kertoisi. En itse asiassa haluaisi että minua edes petettäisiin, mutta harvoinpa niitä tilanteita pystyy itse päättämään. On elettävä ja tehtävä ratkaisunsa sen perusteella, mitä on annettu.
Ehdottomasti haluaisin tietää. En halua elää valheessa.
En halua kuulla, jos on kännipäissään 20 vuotta kestäneen liiton aikana pannut jotakuta. Jos on pannut useammin kuin kerran, on toinen juttu.
En huutaisi avioeroa yhdestä lipsahduksesta. Suhde onkin sitten jo toinen juttu. Salasuhde siis.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 17:18"]
Sitäpaitsi mies kärsisi eniten salaisuutensa ja syyllisyytensä kanssa. Siinä olisi ihan riittävästi rangaistusta. Eli vastaan kuten muutkin, vain suhteesta ja rakkauden loppumisesta haluan tietää. Tottakai oletan että mieheni on niin fiksu että kävisi testaamassa itsensä ja jos jotain on niin sitten olisi pakko kertoa.
[/quote]
Luotettavaan testitulokseen esim. HIV:n osalta menee sellaiset 4kk. Onko tuo sinusta ihan normaali tauko seksissä? Samoin kaikkia tauteja ei pysty testaamaan ja kondomi ei suojaa edes oikein käytettynä (joka harvemmin onnistuu, varsinkaan kännissä) kaikilta taudeilta. Ajattelisitko samoin, jos saisit kohdunkaulansyövän miehesi pettämisen takia?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 23:08"]
Ehkä joskus 35-vuotiaana muutin mielipidettäni, enää en haluaisi tietää. Sitä ennen olin aika mustasukkainenkin, mies on minun, minun, minun. Mutta jos nyt sellainen hairahdus kävi että pettäisi, niin pitäkööt vain omana tietonaan ja tarvittaessa hoitakoon sukupuolitautitestinsä vähin äänin.
[/quote]
Sama mulla. Vanhemmiten on alkanut olla vähän vähemmän ehdoton, nuorena se ois ollu ihan varma ero ja ihan järkevääkin. Aikuisempana ei jaksa eikä pysty olemaan niin mustavalkoinen. Rakkaus ja yhteenkuuluvuus on tärkeintä. Ihan kamalan monet oikeesti pettää kumppaniaan jossain vaiheessa ja ois ihan hirveetä itsepetosta väittää, ettei itselle voisi koskaan käydä niin. Miksei muka? Se, että tiedostaa tämän, ei tee pettämisestä tekona yhtään oikeutetumpaa eikä vähemmän väärää.