Tutkijat: aivot eivät voi synnyttää tietoisuutta, vaan tietoisuus on irrallaan fyysisestä aivoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ihminen kuolee, niin jatkuuko tietoisuus?

Ei tietenkään. Minkäänlaista viestiliikennettä aivoista sisään tai ulos ei ole havaittu menevän. Kun aivot tuhoutuvat, tuhoutuu siis myös tietoisuus.

Jos havainnot perustuvat a) toisiin havaitsijoihin b) pakosta vajavaiseen teknologiaan, ovatko ne luotettavia?

Menetelmät onneksi kehittyvät kaiken aikaa. Jo nyt tiedetään, että aivojen korjaussolut toimivat vielä pitkään kun ihminen on virallisesti vainaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ihminen kuolee, niin jatkuuko tietoisuus?

Ei tietenkään. Minkäänlaista viestiliikennettä aivoista sisään tai ulos ei ole havaittu menevän. Kun aivot tuhoutuvat, tuhoutuu siis myös tietoisuus.

Tietoisuus jatkuu. Vaikka ihmiskehoja kuolee, silti tietoisuus yhä ilmenee. On vain yksi tietoisuus ja me olemme tämä yksi tietoisuus. Kun kehomme kuolee, olemme yhä täysin tietoisia olemassaolostamme. Ei ole mitään erillisyyttä tietoisuuden tasolla. Erillisyyttä ilmenee näennäisesti aineen tasolla ja mielessämme mielikuvituksena, mutta se perustuu väärinkäsitykseen. On vain Yksi, joka on samalla kaikki, ja todelliselta olemukseltamme me olemme Se.

Uusplatonismia? :)

Vierailija kirjoitti:

Hieman tarkkuutta AP. Artikkeli puhuu yksittäisen tutkijan hypoteesista ja artikkeli myös toteaa, että Fenwickin hypoteesia ei voi ainakaan toistaiseksi mitenkään testata empiirisesti. Tässä vaiheessa kyse on siis lähinnä mielenkiintoisesta ajatusleikistä.

Empirismi ei tule koskaan saavuttamaan totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä edes tietoisuus on? 

Jos ottaa LSD:tä niin koko tietoisuus muuttaa muotoaan. Ja tuohan on kuitenkin ihan vain molekyyli.

Niinpä.

Eiköhän suurin osa tutkijoista ole sitä mieltä, että nimenomaan aivotoiminta tekee tietoisuuden.

On yhtä järkevää ajatella aivotoiminnan tekevän tietoisuuden kuin olettaa radion tekevän itse sieltä kuuluvan äänen. Tai television itsenäisesti muodostavan ohjelmat. On itsestään selvyys, että ihmisaivot ovat vastaanotin.

Joka myös luo,muuntaa ja suodattaa. Eihän ihminen mikään robotti ole, vaan yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 16-vuotiaana ruumiistairtautumiskokemus. Olin kaverini kanssa leirillä ja sain kuumetta. Makoillessani yöllä sängynpohjalla halusin kovasti mennä kotiin. Yht’äkkiä olin leirikeskuksen katossa ja kohosin vielä ylemmäs taivaalle. Vatsastani meni hohtava ”johto” alas sängyssä olevaan kehooni ja tiesin, että se on elämänlanka. Olin kuin leija.

Katselin maahan kuin lentokoneesta, alla levisi metsää ja järvi. Lensin tietä pitkin koko matkan kotiini. Kotona avasin oven ja kävelin ympäriinsä. Vanhemmat nukkuivat, oli yö. Lähdin samalla tavalla takaisin leirille enkä oikein tiedä, miten palasin kehooni.

Aamulla olin ihmeekseni aivan terve. Palattuani leiriltä kuulin kotona, että isä oli herännyt yöllä tuttuihin askeliini, herättänyt äidinkin ja ihmetellyt, että olinkin tullut jo kotiin. Kerroin tästä kokemuksestani heille ja ihmeteltiin yhdessä tapahtunutta.

Olen täysjärkinen ja realisti, enkä itsekään oikein tajua, miten tämä oli mahdollista. Myöhemmin olen näistä asioista lukenut ja saanut tuolle elämänlangallekin selityksen. Onneksi se ei katkennut.

Tietoisuus ja ajatuksemme asuttavat ruumistamme. Ruumiin kuollessa luikahdamme pihalle.

Sinulla oli kuitenkin elävät aivot, jotka mahdollistivat kokemuksen.

Tutkijat puhuvat kvanttiaivoista. Tietoisuus voisi elää jonkin aikaa kehon ulkopuolella.

Olen joskus miettinyt, liittyykö ns. telepatia ja muistojen siirtyminen ihmisen varhaisvaiheisiin. Liikkeelle lähteneillä populaatioilla ei ollut ehkä kieltä, eikä ainakaan kirjoitettua historiaa.

Fyysiset aivot tuottavat aistimukset ja ajatukset, mutta aistimukset ja ajatukset ovat tietoisia itsestään. Mitä mieltä tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ihminen kuolee, niin jatkuuko tietoisuus?

Ei tietenkään. Minkäänlaista viestiliikennettä aivoista sisään tai ulos ei ole havaittu menevän. Kun aivot tuhoutuvat, tuhoutuu siis myös tietoisuus.

Tietoisuus jatkuu. Vaikka ihmiskehoja kuolee, silti tietoisuus yhä ilmenee. On vain yksi tietoisuus ja me olemme tämä yksi tietoisuus. Kun kehomme kuolee, olemme yhä täysin tietoisia olemassaolostamme. Ei ole mitään erillisyyttä tietoisuuden tasolla. Erillisyyttä ilmenee näennäisesti aineen tasolla ja mielessämme mielikuvituksena, mutta se perustuu väärinkäsitykseen. On vain Yksi, joka on samalla kaikki, ja todelliselta olemukseltamme me olemme Se.

Ilmeneekö tietoisuus tämän näkemyksen mukaan ajassa? Aikahan on useimpien tutkijoiden käsityksen mukaan illuusio: maailmankaikkeus alkuineen ja loppuineen - menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus - ovat olemassa "aina" ajasta riippumatta. Meillä ei vain ole pääsyä oman aikamme ulkopuolelle, ja jostain syystä aika kulkee tai tuntuu kulkevan vain eteenpäin. Voidaanko siis sanoa, että tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen, kun jatkuvuus on vain illuusio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain semantiikkaa. Kaikki universumissa on jotain kvanttifysiikkaa loppujen lopuksi (ihminenkin). Ja kvanttifysiikassa voi olla kummallisia vuorovaikutuksia hiukkasten välillä joita ei täysin ymmärretä.

On höpöhöpöä sanoa että "kyllä se voi olla niin tai näin koska kvanttimekaniikka on monimutkaista". Kyllä kvanttimekaniikka on hyvin pitkälle ymmärrettyä, vaikka tietysti kaikilta osiltaan ei ole. Teoreettisen fysiikan professori Sean Carroll esimerkiksi sanoo että kaikki jokapäiväiseen elämään liittyvä fysiikka on täysin ymmärrettyä. Ja esim. panpsykismi on ristiriidassa hyvin ymmärrettyjen kvanttimekaanisten periaatteiden kanssa. Sen kannattajat eivät tietenkään tästä puhu.

Sitten asiaa ei ymmärretä kvanttimekaanisten periaatteiden kannalta. Sitä ei voi ymmärtää, jos sitä ei pystytä ratkaisemaan kvanttimekaniikan keinoin vaan jollain toisella tapaa.

On ihan inhimillistä, että tutkijakin pysyttelee oman osaamisalueensa raameissa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten johtuu se, kun aivoni siirtyvät sohvalta keittiöön niin tietoisuutenikin siirtyy?

Tietoisuus ja sen kokeminen voivat olla kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus voi olla vaikka vatsan bakteerikannan muodostamaa. Miksi se tietoisuus olisi juuri pelkästään aivoissa?

Mielenkiintoinen ajatus. Onko ajattelu eri asia kuin tietoisuus? Nimittäin kun pohdin asioita, minusta ihan oikeasti tuntuu siltä, että ajatukset ja myöskin tietoisuus muodostuvat pääni sisällä, aivoissa. Johtuuko se vain siitä, että näin on opetettu? Vai siitä, että tärkeimmät aistinelimet ovat pään alueella?

Ajatelkaa: tiedämme vielä hyvin vähän siitä, miten esimerkiksi muurahaiset, mehiläiset, linnut tai kalat kommunikoivat muodostaessaan valtavia parvimuodostelmia tai rakentaessaan yhdyskuntia. Yksittäinen eläin ei voi käsittää kokonaisuutta, mutta siitä huolimatta ne pystyvät luomaan sen yhdessä. Voiko niillä olla jonkinlainen yhteinen tietoisuus?

Aiivot havainnoi tietoisuuden. Mitä älykkäämpi ihminen on niiin sen tylsempää elämä on.

Erilaiset valaistuneet ovat sanoneet noin kautta aikojen. Että tietoisuus on "tila" joka on itsestään ja kaikesta siinä olevasta tietoinen. Että se ei ole henkilökohtainen eikä rajallinen vaan kaiken täyttävä. Aistimukset, ajatukset, tuntemukset toki on kehosta ja kehon aistien kautta, mutta ne tulevat tiedostetuksi siinä avarassa tietoisuuden tilassa siksi, että sen tilan perusominaisuus on tiedostaminen, tietoisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Aiivot havainnoi tietoisuuden. Mitä älykkäämpi ihminen on niiin sen tylsempää elämä on.

Toimii myös toisessa ääripäässä...

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen rimpuilee loppuun asti väistämättömän edessä ja koettaa keksiä vaikka mitä metafyysisisiä tai näennäistieteellisiä teorioita siitä miten elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen.

Pahimmat selittää, ettei tietoisuutta edes ole. Teoriat vaan syntyy tyhjästä!

Deterministisesti kaikki rakentuu luonnonlakien päälle näillä näkymin, sinäkään et voinut valita itse olla kirjoittamatta tuota vastausta tuon hetkisistä lähtökohdistasi sen enempää kuin minäkään omistani tässä hetkessä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen rimpuilee loppuun asti väistämättömän edessä ja koettaa keksiä vaikka mitä metafyysisisiä tai näennäistieteellisiä teorioita siitä miten elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen.

Nähdäkseni tästä on kyse. Emme millään suostu uskomaan, että elämä päättyy kuolemaan.

Muut jatkavat, mutta meitä ei enää ole. Siksi olisi tärkeämpi miettiä, mitä juuri minä voin jälkipolville jättää, sen sijaan, että itse roikkuu kynsin hampain elämässä. Toive kuolemattomuudesta on pelkkää narsismia.

Itse en menisi niin pitkälle, että narsismiksi menisin nimittämään, ihmisillä on lukemattomia - oikeastaan kaikki mahdolliset syyt - pelätä kuolemaan. Eikä mikään sitä pelottavampaa taida ollakaan.

Olemme vain yhden ja saman tietoisuuden väliaikaisia fyysisiä ilmentymiä. Kuoltuamme olemme jälleen samaa tietoisuutta. Siinä teille universumi lyhykäisyydessään. Next....

Jos havainnot perustuvat a) toisiin havaitsijoihin b) pakosta vajavaiseen teknologiaan, ovatko ne luotettavia?

Jos jotakin ei voida havaita, on ylivoimaisesti todennäköisin selitys siihen se, ettei ole olemassa sitä kohdetta, jota havaita yritetään.