Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?

Ei.

Kyllä ne illat on perheelle ja korkeintaan harrastuksille.

Ei. Ei jakseta arkena.

Samaa mieltä, eli ei.

Illat on rauhoittumisen aikaa ja LAPSET tarvitsevat sen ajan jaksaakseen taas seuraavan päivän päiväkodissa.

Nyt vaan varaat jonkin vkl:n ystävällesi.

Saa. Viikonloput mieluummin sitten perheen kesken.

Tuollaisessa tilanteessa yrittäisin jaksaa jonkun arki-illan pyytää ystävän kylään, mutta se olisi tosi raskasta.

Ei nähdä. Meillä kotona vastasyntyneet kaksoset, joten esim. iltatoimet alkaa meillä jo varhain ja vauvat ovat seitsemältä yöunilla. Päiväkotilainenkin menee ennen kahdeksaa nukkumaan. Joten yksinkertaisesti arkena ei ole aikaa vierailuille.

Me ollaan kotona noin 17.30. Sitten pitää syödä, käyttää koira, tehdä kotihommia jne ja lapset alkaa rauhoittua 19.30.

Missä välissä siinä ois sekyläily?

Ei, ei meinaan ehdi. Ollaan kotona vasta n.klo 17, sitten ruokaa tekemään ja ruokailu+siivoamiset niin klo on 18.

Sitten hiukan kotitöitä, seuraavaksi päiväksi lasten vaatteet ja reput kuntoon, joskus on joku harrastukseen kuskaaminenkin.

Klo 19 ollaankin jo iltapalalla ja siitä suihkun ja satujen jälkeen nukkumaan ja kämppä on toivottavasti hiljainen klo 20-20.30.

Eli ehdi.sori.

Tämän palstan mukaan heille ei saa koskaan tulla kylään.

Ei arkena, ei pyhinä, ei päivällä eikä illalla.

Kummallisia täysin outoja naisia nämä.

Eikä saa sukulaiset tulla yövieraaksi, eikä kukaan yleensäkään minnekään, edes heidän asuntonsa, kotinsa läheisyyteen.

Piiloon juoksevat kotonakin kun ovikello soi, lapset sylissä ja kuiskitaan niille että olkaa nyt hiljaa p.rkele.

Ja tämä on aivan totta ja oikeasti läheltä nähty juttu.

Ei kovin mielellään nähdä. Päiväkotipäivän jälkeen jää yllättävän niukasti aikaa. Et ehkä hahmota, miten aikaisin iltatoimet lapsiperheessä alkavat? Mutta kyllä me satunnaisesti tehdään poikkeuksia, esim. voin hakea lapsen päiväkodista jo kolmelta ja sitten aika kyllä riittää.

Kyllä ennen ainakin saattoi mennä päiväkotilasten vanhempien luokse jopa iltakahville.  Eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään kummallisena.

Sellainen n. tunnin mittainen jutteluhetki, oli aivan normaalia naapureiden kanssa, vaikka lapset olivat pieniä ja vietiin aamulla hoitoon.

Mikä kumma sen saman estää nykyisin.

Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.

Jos joku vaatii minua kyläilemään viikonloppuna, niin osaan poistua siististi takavasemmalle ja unohtaa koko tyypin. Vastaavasti jos joku vaatii päästä meille keskellä viikkoa, niin teen saman. Minulta ei vaadita kaverisuhteessa yhtään mitään!

Kuvaukset lapsiperhe-elämästä kuulostavat aivan kauhealta. Milloin ehditte elää, jos arki on pelkkää suoritusta?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.

Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)

Onpa yllättävä tämä keskustelu. Meillä ihan tietoisesti tehdään arkenakin asioita, käydään iltaisin puistossa ja nähdään siellä kavereita. Voidaan kyläilläkin. Esim kaverit tulee syömään, kun itsekin pitää syödä niin siinä samalla tavataan ystäviä ja seurustellaan.

En suostu sellaiseen elämään, että aamulla päiväkodin kautta töihin, työn jälkeen päiväkodin kautta ehkä kauppaan, mutta muutoin kotona kotihommat ja iltatouhut ja taas aamulla sama.

Haluan nauttia myös arjesta ja hei se on ihan mahdollista.

Kokeilkaa joskus. Kutsukaa joku lapsiperhe syömään vaikka makaronilaatikkoa, ei siitä tarvitse ottaa stressiä ja voi huomata, että olipa mukava ilta.

Harvemmin. Olen ihan poikki jo siitä jos näen omaa kaveria syömisen merkeissä töiden jälkeen. Tuntuu että aamu tulee liian nopeasti.

En myöskään jaksa siivota ja miettiä tarjottavia viikolla. Kyse on enemmän sosiaalisesta kuormittumisesta. En jaksa olla skarppi keskustelija. Meillä käy kyllä koululaisen kaverit viikolla, sanon moi ja se riittää heille 😁

Itse taas haluaisin käyttää viikonloput perheen kesken olemiseen. Ihan hirveän stressaavaa, kun joka viikonlopulle pitäisi sopia jonkun kaverin tai sukulaisen tapaaminen! Mieluummin näen vaikka pikaisestikin arkena, silloin tällöin.

Tai ihan mieluisin vaihtoehto on se, että näen ystäviä harvoin, mutta sitten kun nähdään niin voidaan viettää rauhassa aikaa yhdessä, esim kerran puolessa vuodessa yhteinen ilta maailmaa parantaen tai vaikka mökkiviikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.

Tuohon aikaan itse pääsee töistä, on kiire hakemaan lapsi hoidosta, kaikilla on nälkä ja lapsella väsy, siitä kiireesti kotiin tekemään ruokaa ja kuuntelemaan lapsen nälkäkiukkua. Miten tuossa pystyy kenenkään kanssa juttelemaan kunnolla? Joskus kaikki menee hyvin, mutta sitä ei ikinä tiedä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan mukaan heille ei saa koskaan tulla kylään.

Ei arkena, ei pyhinä, ei päivällä eikä illalla.

Kummallisia täysin outoja naisia nämä.

Eikä saa sukulaiset tulla yövieraaksi, eikä kukaan yleensäkään minnekään, edes heidän asuntonsa, kotinsa läheisyyteen.

Piiloon juoksevat kotonakin kun ovikello soi, lapset sylissä ja kuiskitaan niille että olkaa nyt hiljaa p.rkele.

Ja tämä on aivan totta ja oikeasti läheltä nähty juttu.

Meille saa tulla ihan vapaasti silloin, kun mies siivoaa niin, että koti on aina kyläilykunnossa. Yövieraitakin saa tulla, kunhan mies miettii tarjottavat, käy kaupassa, valmistaa syötävät, huolehtii kodin siisteydestä ja tiskeistä ennen ja jälkeen vierailun sekä tietenkin sen aikana, seurustelee vieraiden kanssa, laittaa pedit ja pesee petivaatteet sen jälkeen. Minä mieluusti rupattelen vieraiden kanssa. Sitä päivää odotellessa.