Olen naimisissa itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mitä haluat kysyä?
Ollaan selätetty miehen huumeongelma, molemmilla rankka menneisyys, tulin 20-vuotiaana äidiksi ja mieheni isäksi 32-vuotiaana, toinen lapsemme syntyi kun olin 22v ja mies 34v. Nyt olemme 25v ja 37v :)
Kommentit (43)
Tarvitseeko pappa ikäinen miehesi niitä sinisiä?
Nyt oli ikikseltä ihan uus taktiikka.
No ei nyt kyllä tule mieleen mitään mitä haluaisin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö joutuvasi vanhana omaishoitajaksi?
Ymmärrän ja se ei haittaa minua yhtään, rakastamaansa ihmistä mielellään hoitaa.
12 vuotta ihan ok ikäero. Jos yli 20v niin sitten kannattaa miettiä jo kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko pappa ikäinen miehesi niitä sinisiä?
Harvemmin kukaan alle 50v mies tarvitsee, joten mieheni ei ole myöskään pappaikäinen!
Vierailija kirjoitti:
12 vuotta ihan ok ikäero. Jos yli 20v niin sitten kannattaa miettiä jo kahdesti.
Totta :) olen -95 syntynyt ja mielestäni 80-85 syntyneet miehet on parhaita. Muutenkin välillä tuntuu että olen syntynyt väärään ikäluokkaan, tulen parhaiten juttuun -80 luvulla syntyneiden kanssa, niin miesten kuin naistenkin kanssa.
Miten hoidatte omaa päätänne jotta ette toista vanhempienne virheitä?
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö myös itse huumeita?
En. Olisin älyttömän huono n--arkkari kun mulle tekee vaikeeta käydä jopa verikokeessa, piikkikammo! Mulla on rankka menneisyys toisella tavalla.. Synnyin perheeseen jossa mielisairas äiti, alkoholisti isä, usein riitelyä... Sitten vanhempani erosivat ja äitiäni en ole kauheasti nähnyt sen jälkeen, menin muutamaksi vuodeksi isovanhempien luo asumaan kun kummastakaan vanhemmasta ei ollut huoltajaksi. Isäni meni myöhemmin uusiin naimisiin, äitipuoleni on aivan ihana ihminen ja hän ei ole oikeastaan mulle mikään puolikas vaan äiti. 8-vuotiaana tulin isosiskoksi kaksoisveljille <3. Mua on myös kiusattu, 5 ja 6 luokilla minulla ei ollut ollenkaan koulussa ystäviä, jäin ryhmätehtävissä yksin ja vietin välitunnit yksin kun muut kulki ohi ilkkumassa ja se oli nöyryyttävää... ennen miestäni jouduin kokemaan myös väkivaltaisen parisuhteen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö myös itse huumeita?
En. Olisin älyttömän huono n--arkkari kun mulle tekee vaikeeta käydä jopa verikokeessa, piikkikammo! Mulla on rankka menneisyys toisella tavalla.. Synnyin perheeseen jossa mielisairas äiti, alkoholisti isä, usein riitelyä... Sitten vanhempani erosivat ja äitiäni en ole kauheasti nähnyt sen jälkeen, menin muutamaksi vuodeksi isovanhempien luo asumaan kun kummastakaan vanhemmasta ei ollut huoltajaksi. Isäni meni myöhemmin uusiin naimisiin, äitipuoleni on aivan ihana ihminen ja hän ei ole oikeastaan mulle mikään puolikas vaan äiti. 8-vuotiaana tulin isosiskoksi kaksoisveljille <3. Mua on myös kiusattu, 5 ja 6 luokilla minulla ei ollut ollenkaan koulussa ystäviä, jäin ryhmätehtävissä yksin ja vietin välitunnit yksin kun muut kulki ohi ilkkumassa ja se oli nöyryyttävää... ennen miestäni jouduin kokemaan myös väkivaltaisen parisuhteen :(
Niin ja ollessani 17-vuotias, 21-vuotias ystäväni kuoli huumeiden yliannostukseen! Se oli todellinen shokki menettää noin nuorena ystävä kuolemalle ja kun ystäväni oli iältään myös nuori... Millään ei olisi uskonut että hän lähtee niin nuorena, uskalsi mm puolustaa kiusattuja vaikka riski oli että oma maine menee, hänelläkin rikkinäinen lapsuus valitettavasti, vahva ihminen sisäänpäin itkee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko pappa ikäinen miehesi niitä sinisiä?
Harvemmin kukaan alle 50v mies tarvitsee, joten mieheni ei ole myöskään pappaikäinen!
Pappa kan mannen nog bli redan på 15-års ålder !
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidatte omaa päätänne jotta ette toista vanhempienne virheitä?
Minä olen hoitanut ainakin niin että, kun oon nähnyt ja kuullut miten tasapainotonta elo oli mun kotona ja muistan miten pahoin voin sen takia... niin tein jo 8-vuotiaana päätöksen, että minusta ei koskaan tule vanhempieni kaltaista, koska se ois todella suuri häpeä ja teini-ikäisenä kun aloin haaveilemaan omasta lapsesta niin ajattelin silloin myös lapsen kannalta asioita, että minä rakastan lastani niin paljon etten voi/halua hänelle samanlaisia olosuhteita luoda joita jouduin itse kestämään... Yleensä ihminen joko toistaa vanhempiensa virheet tai toimii täysin päinvastoin! Jos alkaisin riehumaan kuten äitini tai kokisin olevani riippuvainen alkoholista, lähtisin ajoissa hakemaan ammattiapua ja olisin alkoholin valmis jättämään jopa kokonaan pois, ei se minulle mikään elinehto ole.
Perheen tasapainottomuudesta ja kiusaamisesta selvisin kuitenkin suht hyvässä henkisessä kondiksessa, joten niihin asioihin ei ole tarvinnut hakea psykiatrin, psykologin tai terapeutin apua.
Rohkeaa kertoa näin julkisesti rankoista aiheista❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö joutuvasi vanhana omaishoitajaksi?
Ymmärrän ja se ei haittaa minua yhtään, rakastamaansa ihmistä mielellään hoitaa.
Eli sinulla on kokemusta dementikoista ja heidän hoitamisestaan? Jaksat nostaa 80 kg miehen sängystä? Kestät sitä, että dementikon persoonallisuus muuttuu, voi lyödä tai haukkua sinua? Olet 24/7 kiinni hoitamisessa, etkä voi harrastaa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö joutuvasi vanhana omaishoitajaksi?
Ymmärrän ja se ei haittaa minua yhtään, rakastamaansa ihmistä mielellään hoitaa.
Ja voihan muuten sitäpaitsi (esim. liikenneonnettomuuden, tai jonkun yllättäen puhjenneen sairauden kautta) käydä jopa aivan päinvastoinkin tuon omaishoitajaksi joutumisen suhteen ...
Vierailija kirjoitti:
Rohkeaa kertoa näin julkisesti rankoista aiheista❤
Haluan näyttää että toivoa on, nykyään mieskin on tavallisissa töissä käyvä ihminen ja meillä on uusi omakotitalo alla :)
Ärsyttää nämä "Haluatko kysyä minulta jotain" ihmiset. Miksi pitäisi kysyä yhtään mitään.
Aika klisee, eikö?
Pelkäätkö sen vaihtavan jonain päivänä taas nuorempaan malliin?
Kohteleeko sua tasa-arvoisena ihmisenä?
Mikä on hänen mielipiteensä pariskunnista missä nainen on (reippaasti) vanhempi)?
Ymmärrätkö joutuvasi vanhana omaishoitajaksi?