Olen naimisissa itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Mitä haluat kysyä?
Ollaan selätetty miehen huumeongelma, molemmilla rankka menneisyys, tulin 20-vuotiaana äidiksi ja mieheni isäksi 32-vuotiaana, toinen lapsemme syntyi kun olin 22v ja mies 34v. Nyt olemme 25v ja 37v :)
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö myös itse huumeita?
En. Olisin älyttömän huono n--arkkari kun mulle tekee vaikeeta käydä jopa verikokeessa, piikkikammo! Mulla on rankka menneisyys toisella tavalla.. Synnyin perheeseen jossa mielisairas äiti, alkoholisti isä, usein riitelyä... Sitten vanhempani erosivat ja äitiäni en ole kauheasti nähnyt sen jälkeen, menin muutamaksi vuodeksi isovanhempien luo asumaan kun kummastakaan vanhemmasta ei ollut huoltajaksi. Isäni meni myöhemmin uusiin naimisiin, äitipuoleni on aivan ihana ihminen ja hän ei ole oikeastaan mulle mikään puolikas vaan äiti. 8-vuotiaana tulin isosiskoksi kaksoisveljille <3. Mua on myös kiusattu, 5 ja 6 luokilla minulla ei ollut ollenkaan koulussa ystäviä, jäin ryhmätehtävissä yksin ja vietin välitunnit yksin kun muut kulki ohi ilkkumassa ja se oli nöyryyttävää... ennen miestäni jouduin kokemaan myös väkivaltaisen parisuhteen :(
No nyt selvisikin, miksi hakeudut vanhempien ihmisten seuraan, kun heistähän haet sitä turvallista vanhemman hahmoa. Itsekin olen rikkonaisen lapsuuden kokenut ja minulla on 15v vanhempi exä. Sinulle suosittelisin psykoterapiaa, mulla se oli avainasemassa saamaan pääkoppa kuntoon.
Hei, minä rakastan AIDOSTI miestäni.
Eikä se ole mulle mikään ongelma, joka pitäisi hoitaa psykoterapialla kuntoon.
Tässä ei ole kyse mistään ällöttävästä p--ervosta isä-tytär leikistä, vaan ollaan suhde vakavalle pohjalle rakennettu kun naimisiinkin menty ja lapset hankittu.
Minun ja mieheni välinen rakkaus on romanttista/seksuaalista. Vanhempi kokee erilaista rakkautta lastaan kohtaan.
Eiköhän annettaisi vaan kaikkien parien elää omaa elämäänsä siihen (ainakaan pelkän ikäeron takia) puuttumatta.
No nyt selvisikin, miksi hakeudut vanhempien ihmisten seuraan, kun heistähän haet sitä turvallista vanhemman hahmoa. Itsekin olen rikkonaisen lapsuuden kokenut ja minulla on 15v vanhempi exä. Sinulle suosittelisin psykoterapiaa, mulla se oli avainasemassa saamaan pääkoppa kuntoon.