Jos treffeillä ei ole mitään flirttailua tms. Homma ei etene jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös näitä asialinjoilla mieluummin pysyviä. Mun käsitys flirttailusta on että puhutaan jotain vihjailevia juttuja ja hihitellään niille. Ei vaan sovi mulle, ne tuntuu vain typerältä. Jos edetään toiseen tai kolmanteen tapaamiseen ja kotitreffeihin, on ihan luontevaa edetä fyysiseen läheisyyteen ja seksiin ilman mitään kömpelöitä vitsailuja.

Täällä toinen asialinjoilla pysyvä enkä ole tylsä. Hihittelyt vihjaileville jutuille eivät sovi ja ovat naurettavia. Suurin osa naisista tälläkin palstalla hipelöisi jalalla miehen jalkaa pöydän alla ja silmäilisi himoiten minkä vaan ehtii. Kuvottavaa tuollainen.

Itse tykkään flirttailla ja lähden helposti flirttiin mukaan. Treffeillä flirtti myös lisää kiinnostusta sitä toista kohtaa ja vahvistaa osapuolten välistä kemiaa.

Mutta, jos treffikumppanilta käyttäytyisi tuolla tavoin mitä te kutsutte "flirtiksi", niin kyllä muakin ku ottaisi ja tulisi vain iljettävä olo. Nuo mainitsemanne asiat ovat vain lapsellista (hihittely) ja asiatonta (vihjailut) käytöstä. Tuollaiset himokkaat tuijottelu ja jalan hipelöinnit kokisin lähinnä seksuaalisesta häirintänä. Eivät nuo ole flirttiä!

Tulee lähinnä mieleen, että teillä taitaa sanaton viestintä ja sen ymmärtäminen olla aika hakusessa. Sillä se flirtti mielestäni nimenomaan on. Taitavaa, sanatonta viestintää, joka ei ole mitenkään päällekäyvää, häiriköivää tai irvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös näitä asialinjoilla mieluummin pysyviä. Mun käsitys flirttailusta on että puhutaan jotain vihjailevia juttuja ja hihitellään niille. Ei vaan sovi mulle, ne tuntuu vain typerältä. Jos edetään toiseen tai kolmanteen tapaamiseen ja kotitreffeihin, on ihan luontevaa edetä fyysiseen läheisyyteen ja seksiin ilman mitään kömpelöitä vitsailuja.

Täällä toinen asialinjoilla pysyvä enkä ole tylsä. Hihittelyt vihjaileville jutuille eivät sovi ja ovat naurettavia. Suurin osa naisista tälläkin palstalla hipelöisi jalalla miehen jalkaa pöydän alla ja silmäilisi himoiten minkä vaan ehtii. Kuvottavaa tuollainen.

Itse tykkään flirttailla ja lähden helposti flirttiin mukaan. Treffeillä flirtti myös lisää kiinnostusta sitä toista kohtaa ja vahvistaa osapuolten välistä kemiaa.

Mutta, jos treffikumppanilta käyttäytyisi tuolla tavoin mitä te kutsutte "flirtiksi", niin kyllä muakin ku ottaisi ja tulisi vain iljettävä olo. Nuo mainitsemanne asiat ovat vain lapsellista (hihittely) ja asiatonta (vihjailut) käytöstä. Tuollaiset himokkaat tuijottelu ja jalan hipelöinnit kokisin lähinnä seksuaalisesta häirintänä. Eivät nuo ole flirttiä!

Tulee lähinnä mieleen, että teillä taitaa sanaton viestintä ja sen ymmärtäminen olla aika hakusessa. Sillä se flirtti mielestäni nimenomaan on. Taitavaa, sanatonta viestintää, joka ei ole mitenkään päällekäyvää, häiriköivää tai irvokasta.

Olipas paljon typoja, kiitos autocorrect... Mutta ehkä pointti tuli silti esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kemia" on jo niin puhkikulutettu peitetermi sille, ettei mies ole tarpeeksi komea ja ulkoisesti viehättävä. Voisi tämän lässytyksen sijaan jo sanoa asiat suoraan kun kaikki sen kuitenkin tietävät.

Ei ollut kemiaa. Kemiat eivät kohdanneet.

Jep. Ei ollut vain riittävän hyvännäköinen.

Eikä toisinkaan päin ole "kemiasta" puutetta, kun nainen on hyvännäköinen.

Jos et ole kokenut kemioiden kohtaamista niin asian selittäminen sinulle on samanlaista kuin yrittäisi selittää sokealle sinistä.

Kemian olemassaolo ei millään tavalla poista sitä faktaa, että ihmisen pitää olla myös ulkoisesti puoleensavetävä, jotta kiinnostus heräisi. Se ulkonäkö ei kuitenkaan riitä pitkälle, jos myös kemiat eivät kohtaa.

Miten sitten on mahdollista, että meidänkin kadun varressa kaikenlaiset rumilukset ovat keskenään saaneet lapsia, vieläpä useamman kappaleen? Ja yksikään ei ole edes karannut sen viiden vuoden aikana kun tässä olen taapertanut, jonkun puoleensavetävämmän perään?

Vierailija kirjoitti:

"Kemia" on jo niin puhkikulutettu peitetermi sille, ettei mies ole tarpeeksi komea ja ulkoisesti viehättävä. Voisi tämän lässytyksen sijaan jo sanoa asiat suoraan kun kaikki sen kuitenkin tietävät.

Ei ollut kemiaa. Kemiat eivät kohdanneet.

Jep. Ei ollut vain riittävän hyvännäköinen.

Eikä toisinkaan päin ole "kemiasta" puutetta, kun nainen on hyvännäköinen.

Sanoo ihminen joka on joko katkera tai sitten ei ymmärrä kemiasta mitään. 

Aika moni meistä nimittäin katsoo exiään nykyään ajatellen; "mitä v*ttua mä oikein ajattelin silloin??!", koska se on nimenomaan se kemia, joka saa rupisammakonkin näyttämään hetkellisesti helvetin hyvältä. Tämä kemiallinen reaktio aivoissa kestää tutkimusten mukaan parista tunnista pariin vuoteen :) Jos pari osoittautuu toisilleen sopivaksi niin tilalle alkaa muodostua syvä kiintymys toiseen. Jos eroavaisuudet parin välillä taas ovat liian suuret, niin tiedossa on vähintäänkin hammastenkiristelyä ja usein lopulta sitten ero. 

Mutta tutkimusten mukaan myös se jos ihminen pystyy rationaalisesti valitsemaan itselleen kumppanin, kertoo siitä ettei sitä kuuluisaa "kemiaa" parin välillä ole. Koska rakastuneena ihminen ei kykene kovinkaan rationaaliseen ajatteluun. Toki sen ihan kivan parisuhteen saattaa saada silläkin taktiikalla että valitsee sen "paperilla hyvän", ja sit toivoo että aikojen saatossa pintaan nousee rakkauden tai edes kiintymyksen tunteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös näitä asialinjoilla mieluummin pysyviä. Mun käsitys flirttailusta on että puhutaan jotain vihjailevia juttuja ja hihitellään niille. Ei vaan sovi mulle, ne tuntuu vain typerältä. Jos edetään toiseen tai kolmanteen tapaamiseen ja kotitreffeihin, on ihan luontevaa edetä fyysiseen läheisyyteen ja seksiin ilman mitään kömpelöitä vitsailuja.

Kuulostat tylsän asialliselta treffikumppanilta. Mulle flirtti on enemmänkin katseita, eleitä, kehonkieltä, äänensävyjä jne. kuin tyhjänpäiväistä kikattelua tai suoranaisia sanallisia vihjailuja. Et selvästikään ymmärrä flirtistä tuon taivaallista tai edes tiedä mistä puhutaan, kun puhutaan flirttailusta.

Kuulostat sellaiselta, jolle kelpaa kuka vaan ja että seksiin edetään todella nopeasti. En tapaile kaltaisiasi naisia, koska minulle on tärkeää olla parisuhteessa sielunkumppanin kanssa, joka oikeasti rakastaa minua ja minä häntä. Asialinjalla minäkin ja kiinnostuksen voi ilmaista niin monin hyvin tavoin. M33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös näitä asialinjoilla mieluummin pysyviä. Mun käsitys flirttailusta on että puhutaan jotain vihjailevia juttuja ja hihitellään niille. Ei vaan sovi mulle, ne tuntuu vain typerältä. Jos edetään toiseen tai kolmanteen tapaamiseen ja kotitreffeihin, on ihan luontevaa edetä fyysiseen läheisyyteen ja seksiin ilman mitään kömpelöitä vitsailuja.

Kuulostat tylsän asialliselta treffikumppanilta. Mulle flirtti on enemmänkin katseita, eleitä, kehonkieltä, äänensävyjä jne. kuin tyhjänpäiväistä kikattelua tai suoranaisia sanallisia vihjailuja. Et selvästikään ymmärrä flirtistä tuon taivaallista tai edes tiedä mistä puhutaan, kun puhutaan flirttailusta.

Kuulostat sellaiselta, jolle kelpaa kuka vaan ja että seksiin edetään todella nopeasti. En tapaile kaltaisiasi naisia, koska minulle on tärkeää olla parisuhteessa sielunkumppanin kanssa, joka oikeasti rakastaa minua ja minä häntä. Asialinjalla minäkin ja kiinnostuksen voi ilmaista niin monin hyvin tavoin. M33

Taisi osua ja upota :D.

Vaikka flirtti ihan kivaa onkin, niin ei se sitä tarkoita, että kelpaisi kuka vaan. En todellakaan kelpuuta ketä vaan, edes seksiin, vaikka meidän välillä pientä tai suurempaa flirttiä olisikin. Flirtti ei ole sama asia kuin seksiin kutsu. Flirttailu ei liity mitenkään siihen, millä perustein aletaan suhteeseen. En itsekään olisi parisuhteessa miehen kanssa, joka ei minua aidosti rakastaisi, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä flirtin kanssa. Ei flirttiä kannata niin vakavasti ottaa, koska ei se todellakaan mikään kosinnan esiaste ole. Mutta joo, jotkut miehet vaan ovat aivan toivottomia tapauksia mitä flirttailuun tulee.

Ensitreffejäkin voi olla niin monenlaisesta lähtökohdasta. Jos kyseessä on nettideitti tai muu vieraampi henkilö, jota tavataan suht matalalla kynnyksellä, niin minun tavoitteeni ensimmäisillä treffeillä olisi selvittää, onko henkilöissä potentiaalia jatkoon. En todella ole siinä vaiheessa vielä ihastunut tai kykene "flirttiin". Ja tuon vuoksi treffailu oli vaikeaa, koska miehet olisivat odottaneet heti jotain flirttiä, "ettei olla työhaastattelussa". Asiallinen tutustuminen ja pieni huumori riittää harvoille.

Sitten taas, tilannehan on aivan eri, jos jo lähtökohtaisesti olen tulossa treffeille sillä mielellä, että "tuon miehen minä otan". Silloin voi olla kaikki keinot käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffejäkin voi olla niin monenlaisesta lähtökohdasta. Jos kyseessä on nettideitti tai muu vieraampi henkilö, jota tavataan suht matalalla kynnyksellä, niin minun tavoitteeni ensimmäisillä treffeillä olisi selvittää, onko henkilöissä potentiaalia jatkoon. En todella ole siinä vaiheessa vielä ihastunut tai kykene "flirttiin". Ja tuon vuoksi treffailu oli vaikeaa, koska miehet olisivat odottaneet heti jotain flirttiä, "ettei olla työhaastattelussa". Asiallinen tutustuminen ja pieni huumori riittää harvoille.

Sitten taas, tilannehan on aivan eri, jos jo lähtökohtaisesti olen tulossa treffeille sillä mielellä, että "tuon miehen minä otan". Silloin voi olla kaikki keinot käytössä.

Minä yleensä ihastun heti ensikohtaamisessa jos ihastun, ja se voi tapahtua myös esim. deittisovelluksen kautta sovituilla treffeillä. Erittäin harvoin niin kuitenkaan tapahtuu - useimmiten huomaan heti, ettei tapaamani ihminen ole ollenkaan sitä mitä olen hakenut. Silloin mikään flirtti ei luonnollisesti tulisi mieleenkään, vaan sen sijaan mietin pääni sisällä kuumeisesti, miten saisin treffit lopetettua mahdollisimman pian ja sujuvasti antamatta vääriä signaaleja. Toisaalta olen arka flirttailemaan myös tilanteessa, jossa olen ihastunut treffikumppaniini, sillä en voi tietää jos hän pitääkin minua vastenmielisenä ja kokee flirttailuni ahdistavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiesin jo ekoilla treffeillä ettei herra x:stä ole mihinkään. Ei sitä kipinää pidäkään heti olla, mutta jos sulle tulee tunne ettet näe tällä jutulla tulevaisuutta niin päästä toinen hyvän sään aikana menemään.

Voisin kuvitella läheisyyttä hänen kanssa. Ei siis tule sellaista hylkyreaktiota kuin monien kanssa. Silti jäädään jotenkin etäisiksi. Niin kuin olisi jokin muuri välissä.

Miten tässä otetaan ensimmäinen askel. Kumpiko tekee aloitteen...

Vierailija kirjoitti:

Minä taas omasta puolestani en edes kaipaa mitään flirttailua. En pidä siitä, koska en itse osaa flirttailla enkä siis osaisi vastata siihen. Minä pidän asiallisuudesta, kuulosti se sitten miten kuivalta hyvänsä. Jos toinen on kiinnostunut minusta, voi sanoa sen suoraan ja pyytää uutta tapaamista, eikä siinä tarvita mitään silmäniskuja tai kipinöitä.

Joo sama, tulee vaan jotenkin vaivaannuttava olo, varsinkin jos treffikumppani sanoo jotain vähänkin kaksimielistä niin en osaa luontevasti sellaiseen vastata.

Mun mielestä kaiken perusta on se kemia, muuten homma lässähtää heti alkuunsa. Muut asiat: koulutus, ulkonäkö tms ovat sitten toissijaisia asioita, vaikka toki tärkeitä myös pitkässä juoksussa. Seksi on parisuhteen liima ja toimiakseen vaatii kemiaa. Unohda siis koko juttu, ei tule toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffejäkin voi olla niin monenlaisesta lähtökohdasta. Jos kyseessä on nettideitti tai muu vieraampi henkilö, jota tavataan suht matalalla kynnyksellä, niin minun tavoitteeni ensimmäisillä treffeillä olisi selvittää, onko henkilöissä potentiaalia jatkoon. En todella ole siinä vaiheessa vielä ihastunut tai kykene "flirttiin". Ja tuon vuoksi treffailu oli vaikeaa, koska miehet olisivat odottaneet heti jotain flirttiä, "ettei olla työhaastattelussa". Asiallinen tutustuminen ja pieni huumori riittää harvoille.

Sitten taas, tilannehan on aivan eri, jos jo lähtökohtaisesti olen tulossa treffeille sillä mielellä, että "tuon miehen minä otan". Silloin voi olla kaikki keinot käytössä.

Itse en mahda itselleni mitään, jos mies on kiinnostava. Jostain syystä vaan hymy on herkässä ja juttu luistaa, jotenkin on vaan tosi vastaanottavainen. Ei sitä voi feikata suuntaan tai toiseen. Olen ollut pitkään jo mieheni kanssa, mutta ajoittain edelleen törmään esim töissä miehiin, joiden kanssa tulee samanlainen reaktio. Toki hillitsen itseni, mutta en mahda sille tunteelle mitään, että jostain syystä kemiat vaan kohtaa sen ihmisen kanssa todella vahvasti ja itse käyttäytyy jotenkin ihan eri tavalla.