Lue keskustelun säännöt.
Onko nämä red flageja, kannattaako tämän ihmisen kanssa tehdä lähempää tuttavuutta?
18.09.2020 |
Kyse ei ole miehestä vaan naisesta, johon olen tutustunut. Ystävämielessä siis. Olen muutamia kertoja ollut tilanteessa, jossa "ystävästä" tulee ihan kauhea riippa, joka käyttää minua oksennusämpärinä ja kainalosauvana. Olen kolme kertaa käytännössä palanut loppuun tuollaisen ystävän takia. Mietinkin nyt, että ovatko havaitsemani asiat oikeasti varoitusmerkkejä, vai ylitulkitsenko vain vanhojen kokemusten takia?
Seuraavat asiat siis saavat niskakarvani pystyyn:
1. Tuttavuus on edennyt todella nopeasti todella intiimeihin keskusteluihin. Siis pettävä ex-mies mainittu kolmannella tapaamisella jne. (Itse puhuisin mieluummin enimmäkseen kaikenlaista filosofista juttua ja keskittyisin tekemään kivoja juttuja yhdessä.)
2. Ankea lapsuus, ankea ex, ankea nykytilanne, terveys reistailee jne. (Tuntuu etten voi puhua oikein mitään omasta elämästäni koska minulla on onnellinen lapsuus, onnellinen parisuhde ja olen tällä hetkellä erittäin seesteisessä elämänvaiheessa selätettyäni 10 vuotta kestäneet vakavat terveysongelmat. )
3. Puhui noin kolmannesta tapaamisesta lähtien pahaa muista ystävistään. Imartelee minua moittimalla niitä muita ystäviä. "Sun kanssa on niin kiva keskustella kun olet niin fiksu, Riitta on niin tylsää seuraa kun ei ymmärrä mistään mitään." (Joskus olen tuollaiselta ihmiseltä kysynytkin, että mitä sä puhut musta niille muille?)
4. Haluaisi nähdä ihan koko ajan ja viestittelee paljon useammin kuin minä jaksaisin. (Minulla on omakin elämä, hänellä ilmeisesti ei, vaikka tuntuu tuntevan paljon enemmän ihmisiä kuin minä.)
5. Ei viihdy yksinään, ei keksi kotona muuta tekemistä kuin telkkarin katsomisen. (Pidän tuota jonkinlaisen luonnevian merkkinä, jos ei oma seura tunnu hyvältä.)
Miten te menettelisitte tässä tilanteessa? Katsonko miten ystävyys etenee, jos vaikka ei kävisi niin kuin aikaisemmin? Vai sanonko suoraan, että näen tässä kaavan josta ei seuraa mitään hyvää, heippa? Ghostaamiseen en usko. En ikinä ghostaisi miestä, joten en tee sitä naiskavereillekaan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Esittele hänet jollekin toiselle, josta tulee hänen uusi paras ystävänsä. Haluat ehkä valita jonkun, jonka kanssa et itse ole läheinen, niin ettei teidän tarvitse jatkossa olla tekemisissä.
Onkohan se nyt aivan niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo kovin pahoja juttuja ole. Moni puhuu itsestään henkilökohtaisia asioita jo tuttavuuden alussa. Muiden ihmisten moittiminenkaan ei ole harvinaista, eikä se automaattisesti tarkoita että moittisi kaikkia. Ja ikävä elämäntilanne tai ongelmat eivät tietenkään sinänsä ole red flageja, en ymmärrä miksi edes ajattelet sellaista. Harva toivoo ystäviltään neuvoja ongelmien ratkaisemiseen, sellainen neuvominen taitaa useimpia enemmänkin ärsyttää. On myös paljon ihmisiä, jotka eivät viihdy yksinään. Ainoa ongelma on, että tämä henkilö haluaa pitää enemmän yhteyttä kuin sinä jaksaisit, mutta sekin ongelma toivon mukaan ratkeaa puhumalla.
Jospa onkin niin, että et vain pidä ko. tyypistä ja etsit jotain tekosyytä olla tutustumatta paremmin? Siinä tapauksessa on varmaan parasta katkaista yhteydenpito heti eikä viiden vuoden päästä.
Tuota en ole ikinä ymmärtänyt. Minä puhun ongelmistani muille silloin, kun en itse keksi niihin ratkaisua. Ongelmia on kahta lajia: niitä, joille ei voi tehdä mitään, jolloin ne eivät ole ongelmia vaan olosuhteita, joiden kanssa on vaan opittava elämään. Niistä puhuminen on hyödytöntä ja itsekästä, koska se on pelkkää märinää ja kuormittaa kuulijaa kohtuuttomasti. Sitten on niitä ongelmia, joille voi tehdä jotain, joten ei tietenkään ole järkevää puhua niistä muuten kuin ratkaistakseen ne.
Minua itse asiassa ärsyttää jos jostain ongelmastani kertoessa toinen vaan määkii ja osoittaa myötätuntoa. En minä myötätuntoa kaipaa vaan ratkaisuehdotuksia.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta häpeä, ettet halua jatkaa yhteydenpitoa hänen kanssaan. Kukaan ei voi yksipuolisesti päättää, että sinä ja hän olette nyt ystäviä. Ota opiksesi menneestä ja vedä rajat nyt heti. Et nolaa siinä yhtään ketään, koska sinä et voi olla vastuussa aikuisen, mitä todennäköisemmin rajattoman ja henkisesti epätasapainoisen ihmisen hyvinvoinnista. Hän tarvitsee psykoterapiaa tai muuta ammattiapua ja mikäli hän ei sitä halua lähteä hakemaan, ei hän voi olettaa, että ystävän tulisi olla hänelle ilmainen varaterapeutti.
Ehkä on rajaton ja epätasapainoinen, ehkä ei, mutta olen samaa mieltä siitä ettei ap:n tarvitse jatkaa tätä "ystävyyttä". Jos on pidetty yhteyttä vasta vähän aikaa, sen pystyy varmaankin lopettamaan luontevasti ja ilman draamaa. Ei vain enää oikein ehdi nähdä, kun on uusi harrastus tai jotain.
red flagi on suomeksi varoitusmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ylitulkitse yhtään vaan kyllä nuo ovat selkeitä red flageja. Etenkin tuo toisten mustamaalaaminen nimeltä mainiten ja sinun nostamisesi jalustalle samassa yhteydessä sekä liian nopeasti liian intiimeihin keskustelunaiheisiin eteneminen. Ei välttämättä ole narsisti mutta voi kärsiä esim. epävakaasta persoonallisuushäiriöstä tai olla sosiaalisesti muuten kehittymätön.
Mielestäni voit alkaa vähentää yhteydenpitoa vaikka vain sanomalla, että et nyt tällä hetkellä kykene pitämään yhteyttä niin tiuhaan kuin aiemmin ja katsoa, miten hän reagoi. Jos loukkaantuu, alkaa herjata tai pommittaa viesteillä, niin sitten heti estoon etkä reagoi häneen enää mitenkään. Ghostata saa kenet tahansa, jos oma hyvinvointi tai turvallisuus on siitä kiinni.
Avautuminen on kyllä ihan normaalia, jos on sen luontoinen ihminen. Varsinkin, jos nähdään jo kolmatta kertaa. En ainakaan itse jaksa jauhaa jotain joutavaa small talkia.
Avautumisen ja small talkin lisäksi on olemassa sellainen asia kuin keskustelu. Tämä ihminen, josta puhun, on erittäin korkeasti koulutettu ja hänellä on teoriassa samoja kiinnostuksenkohteita kuin minulla, joten odotin todella paljon tältä tuttavuudelta. Siis hyviä, älyllisiä, syväluotaavia keskusteluita.
Oli avautuminen normaalia tai ei, kauhean pitkästyttävää ja kiusallista se on sille kuulijalle. En minä ainakaan saa mitään siitä, että toinen oksentaa murheitaan niskaani eikä sitten kuitenkaan edes yritä parantaa tilannetta, jos kerron miten sen voisi tehdä.
Jos toinen haluaa kiinnostavaa, älyllisesti stimuloivaa keskustelua ja hauskaa tekemistä ja toinen ilmaisen terapeutin, ei tarpeet oikein kohtaa.
-ap-
Eli sun mielestä ikävistä kokemuksista avautuminen sulkee pois "älyllisyyden"?? Tuo kuulostaa tosi mustavalkoiselta.
Sä vaan oot sellainen, joka ei tykkää kun sulle avaudutaan noin äkkiä ja tuo nainen on päinvastainen kuin sinä. Ei se tarkoita etteikö hän pystyisi noihin ihme "älyllisiin" keskusteluihin, te vaan ootte liian erilaisia.
Älyllisyys minun ymmärtääkseni on nimenomaan sitä, että suhtaudutaan kaikkiin asioihin älyn kautta. Eli analyyttisesti, pohdiskellen ja ongelmia ratkoen. Avautuminen taas on pelkkää emootioissa vellomista. Nämä lähestymistavat ovat kokolailla toisensa poissulkevia. Kokemukseni mukaan älyllinen ihminen on älyllinen kaikkein pahimmissa tunnekuohuissakin, koska sitä ei vaan voi napsauttaa pois. Ainakin minulla homma menee niin, että vaikka itkisin läheisen poismenoa tai saisin o.rgasmin, joku osa aivoista koko ajan analysoi tilannetta ja sitä, että miten tästä eteenpäin. Luulen että tämä ero on itse asiassa kytköksissä temperamenttipiirteisiin.
Tämähän ei muuten tarkoita, että älyllinen ihminen olisi älykkäämpi kuin avautuja.
-ap-
No voi luoja. Älykkyyttä on monenlaista, ihan vain tiedoksi, mister Orgasmien analysoija.
Te ootte vain erilaisia, kumpikaan ei ole toista älykkäämpi tai tyhmempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esittele hänet jollekin toiselle, josta tulee hänen uusi paras ystävänsä. Haluat ehkä valita jonkun, jonka kanssa et itse ole läheinen, niin ettei teidän tarvitse jatkossa olla tekemisissä.
Toivottavasti tämä on sarkasmia. Ap:n ystävä on klassinen energiavampyyri, jolle muut ihmiset ovat olemassa vain hänen omia tarpeitaan varten ja jonka minäkuva ei ole terveellä pohjalla. Tasapainoinen aikuinen ihminen ei idolisoi ketään muiden kustannuksella eikä koko ajan vaadi ja janoa hyväksyntää muilta. Jos ap:n pitäisi tälle ystävälle jotain esitellä, niin lähialueensa psykoterapeuttiluettelo. Nainen on niin hukassa itsensä kanssa, ettei hänestä ole tasavertaiseen ystävyyssuhteeseen.
Jokin ei natsaa, onko aloitus trollausta? Korkeakoulutettu älyllinen ihminen, joka ei keksi muuta tekemistä kotona kuin telkkarin katsomisen?! Ja spämmiviestien lähettelyn siinä sivussa.
Joku valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo kovin pahoja juttuja ole. Moni puhuu itsestään henkilökohtaisia asioita jo tuttavuuden alussa. Muiden ihmisten moittiminenkaan ei ole harvinaista, eikä se automaattisesti tarkoita että moittisi kaikkia. Ja ikävä elämäntilanne tai ongelmat eivät tietenkään sinänsä ole red flageja, en ymmärrä miksi edes ajattelet sellaista. Harva toivoo ystäviltään neuvoja ongelmien ratkaisemiseen, sellainen neuvominen taitaa useimpia enemmänkin ärsyttää. On myös paljon ihmisiä, jotka eivät viihdy yksinään. Ainoa ongelma on, että tämä henkilö haluaa pitää enemmän yhteyttä kuin sinä jaksaisit, mutta sekin ongelma toivon mukaan ratkeaa puhumalla.
Jospa onkin niin, että et vain pidä ko. tyypistä ja etsit jotain tekosyytä olla tutustumatta paremmin? Siinä tapauksessa on varmaan parasta katkaista yhteydenpito heti eikä viiden vuoden päästä.
Tuota en ole ikinä ymmärtänyt. Minä puhun ongelmistani muille silloin, kun en itse keksi niihin ratkaisua. Ongelmia on kahta lajia: niitä, joille ei voi tehdä mitään, jolloin ne eivät ole ongelmia vaan olosuhteita, joiden kanssa on vaan opittava elämään. Niistä puhuminen on hyödytöntä ja itsekästä, koska se on pelkkää märinää ja kuormittaa kuulijaa kohtuuttomasti. Sitten on niitä ongelmia, joille voi tehdä jotain, joten ei tietenkään ole järkevää puhua niistä muuten kuin ratkaistakseen ne.
Minua itse asiassa ärsyttää jos jostain ongelmastani kertoessa toinen vaan määkii ja osoittaa myötätuntoa. En minä myötätuntoa kaipaa vaan ratkaisuehdotuksia.
-ap-
Usein vain on niin, että kun puhuu jostain ongelmasta toiselle, niin paha mieli vähän helpottaa. Siinä saa itselleenkin omat ajatukset selvemmiksi ja mieleen voi tulla jopa ratkaisuja.
Mulle jäi nyt ihan epäselväksi että mitä sinä ap saat tuosta ystävyyssuhteesta? Ainakin kuvailet ystävääsi siten, etten voi ymmärtää miksi haluat olla hänen kanssaan tekemisissä? Ja jos itse et saa mitään, niin miksi vietät aikaa hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittele hänet jollekin toiselle, josta tulee hänen uusi paras ystävänsä. Haluat ehkä valita jonkun, jonka kanssa et itse ole läheinen, niin ettei teidän tarvitse jatkossa olla tekemisissä.
Onkohan se nyt aivan niin helppoa.
Voi sitä kokeilla. Jos onnistuu, niin silloin ainakin ap:n ongelma on ratkaistu.
Yksi asia tuli vielä mieleeni, joka on mielestäni aika erikoista keski-ikäiseltä naiselta. Tai ainakin äärimmäisen uuvuttavaa toiselle osapuolelle.
Jos olemme jossain, tämä ihminen on aivan täysin "päätä sä, tehdään kuten sä tahdot" -linjalla. Siis että mennäänkö lounaalle vai kahville, tuohon vai tähän ravintolaan, monelta nähdään jne. Sitten kun minä olen yrittänyt nyhtää hänestä tietoa, mitä hän preferoisi ja vastaus on koko ajan "ihan miten sä haluat" teen päätöksen. Usein tässä vaiheessa hän sitten tietääkin mitä haluaa. Jotain muuta kuin mitä päätin. Tai sitten tehdään kuten minä päätin ja hän jälkeenpäin selittää, että vikaan meni. Tyyliin "kyllä olisi pitänyt syödä aikaisemmin, kun heräsin niin aikaisin, meinasi jo alkaa heikottaa".
Tämä on kyllä todella sääli. Kyseinen ihminen aina välillä tarjoaa välähdyksen aivan huikeasta älykkyydestä ja mielenmaisemasta, näyttää vilauksen siitä millaista keskustelu voisi olla ja miten paljon voisin oppia. Ihan kuin puoliliukuva vene. Se melkein liukuu aallonharjaa hetken mutta romahtaa sitten taas allonpohjaan ja alkaa raskaan ja loputtoman kyntämisen, keikkumisen ja vaarumisen.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tämä bestfrendiys oikein tarkoittaa? Toki jos on sinkkuja eikä seurustella, voidaan käydä yhdessä kahvilla ym. Mutta voi käydä vaikka olisi suhdekin.
Sairasta tuossa on nuo kaverin odotukset. Siis voi sopia lähdetäänkö esim teatteriin joku päivämäärä, tai ens viikon joku päivä kahville. Mutta tuo odotus että nyt viimeinkin olen löytänyt ihmisen joka vastaa kaikkiin tarpeisiini, johon voi siirtää kaikki odotukseni.
Aivan kuten äidin olisi pitänyt huomioida pienokaista! Tuon sisäisen lapsen kohtaaminen ei ole kaverin asia. Esim sukulaisen jonka kanssa on yhteistä historiaa, kanssa voi näin käsitellä, mutta vieras ihminen?
Yleensä jos kaverin kanssa sopii, voi kunnioittaa omaa ja toisen kalenteria. Sitä miksi juuri tänään ei sovi, ei tarvi perustella.
Pahanpuhumisen taustalla voi olla jopa paranoidinen skitsofrenia.
Ap kuulostaa kusipäältä. Hän haukkuu ja mitätöi ystävänsä älykkyyttä ja samalla kehuu itseään älykkääksi. Klassikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi nyt ihan epäselväksi että mitä sinä ap saat tuosta ystävyyssuhteesta? Ainakin kuvailet ystävääsi siten, etten voi ymmärtää miksi haluat olla hänen kanssaan tekemisissä? Ja jos itse et saa mitään, niin miksi vietät aikaa hänen kanssaan?
Tällä hetkellä en saa kai mitään. Kiinnostuin tästä ihmisestä, koska hän on hyvin, hyvin älykäs ja lukenut, ja aina välillä on pienen pieni pätkä sellaista todella hyvää keskustelua. Tämä on muuten sama kaava, joka oli noiden aikaisempien energiavampyyreiden kanssa: 1-10 % vuorovaikutuksesta oli laadullisesti todella loistavaa, ja sen takia siedin sitä että minut imettiin kuiviin.
Vissiin sama logiikka (lievempänä tietysti) kuin tietyissä parisuhteissa: hyväksikäyttäjä on halutessaan niin ihana, että toinen sietää huonoa kohtelua ihan liian pitkään, vaikka sitä on suurimman osan aikaa?
Toinen juttu on se, että olen asunut tässä kaupungissa aika vähän aikaa, joten minulla ei ole juurikaan ystäviä. Minulla on hyvin vähäinen seurantarve, mutta ajattelin että olisi kätevää jos joku kaveri asuisi lähellä. Tällä hetkellä lähinnä kauhistuttaa, miten lähellä tuo ihminen asuukaan.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli vielä mieleeni, joka on mielestäni aika erikoista keski-ikäiseltä naiselta. Tai ainakin äärimmäisen uuvuttavaa toiselle osapuolelle.
Jos olemme jossain, tämä ihminen on aivan täysin "päätä sä, tehdään kuten sä tahdot" -linjalla. Siis että mennäänkö lounaalle vai kahville, tuohon vai tähän ravintolaan, monelta nähdään jne. Sitten kun minä olen yrittänyt nyhtää hänestä tietoa, mitä hän preferoisi ja vastaus on koko ajan "ihan miten sä haluat" teen päätöksen. Usein tässä vaiheessa hän sitten tietääkin mitä haluaa. Jotain muuta kuin mitä päätin. Tai sitten tehdään kuten minä päätin ja hän jälkeenpäin selittää, että vikaan meni. Tyyliin "kyllä olisi pitänyt syödä aikaisemmin, kun heräsin niin aikaisin, meinasi jo alkaa heikottaa".
Tämä on kyllä todella sääli. Kyseinen ihminen aina välillä tarjoaa välähdyksen aivan huikeasta älykkyydestä ja mielenmaisemasta, näyttää vilauksen siitä millaista keskustelu voisi olla ja miten paljon voisin oppia. Ihan kuin puoliliukuva vene. Se melkein liukuu aallonharjaa hetken mutta romahtaa sitten taas allonpohjaan ja alkaa raskaan ja loputtoman kyntämisen, keikkumisen ja vaarumisen.
-ap-
Tämän kirjoituksen loppuosa on niin hieno, että sä olet jo siellä.
Mutta jos jostain syystä haluat tuota puolta hänestä ihmetellä, ilmoita hänelle kalenteristasi sopiva aika.
Voit sanoa että muulloin tapaat muita kavereita ja sut voin tavata silloin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kusipäältä. Hän haukkuu ja mitätöi ystävänsä älykkyyttä ja samalla kehuu itseään älykkääksi. Klassikko.
Minua häiritsee tuo negatiivinen kielenkäyttö, jolla ap kuvaa mm. ei-ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Toki voi itse olla niin ratkaisukeskeinen kuin haluaa, mutta miksi pitää solvata niitä, jotka ovat erilaisia?
En oikeastaan ymmärrä, mikä ap:n ongelma edes on. Itse osaan myöntyä tai kieltäytyä, kun ystävä pyytää jonnekin, sen mukaan sattuuko minua kiinnostamaan juuri sen henkilön seura juuri silloin. Miksi siitä pitää tehdä elämää suurempi kysymys, pohtia laittaisiko välit lopullisesti poikki vai ei? Ap on tullut palstalle todennäköisesti lähinnä saadakseen arvostella ja parjata tätä "ystäväänsä". Ironista, kun ottaa huomioon miten ikävänä piirteenä ap näkee ystävässään sen, että muista puhutaan pahaa selän takana.
Diagnoosini on, että kummallakaan ei mene hissi ihan ylimpiin kerroksiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kusipäältä. Hän haukkuu ja mitätöi ystävänsä älykkyyttä ja samalla kehuu itseään älykkääksi. Klassikko.
Missä kohtaa? Älyllisyys ei ole yhtä kuun älykkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi nyt ihan epäselväksi että mitä sinä ap saat tuosta ystävyyssuhteesta? Ainakin kuvailet ystävääsi siten, etten voi ymmärtää miksi haluat olla hänen kanssaan tekemisissä? Ja jos itse et saa mitään, niin miksi vietät aikaa hänen kanssaan?
Tällä hetkellä en saa kai mitään. Kiinnostuin tästä ihmisestä, koska hän on hyvin, hyvin älykäs ja lukenut, ja aina välillä on pienen pieni pätkä sellaista todella hyvää keskustelua. Tämä on muuten sama kaava, joka oli noiden aikaisempien energiavampyyreiden kanssa: 1-10 % vuorovaikutuksesta oli laadullisesti todella loistavaa, ja sen takia siedin sitä että minut imettiin kuiviin.
Vissiin sama logiikka (lievempänä tietysti) kuin tietyissä parisuhteissa: hyväksikäyttäjä on halutessaan niin ihana, että toinen sietää huonoa kohtelua ihan liian pitkään, vaikka sitä on suurimman osan aikaa?
Toinen juttu on se, että olen asunut tässä kaupungissa aika vähän aikaa, joten minulla ei ole juurikaan ystäviä. Minulla on hyvin vähäinen seurantarve, mutta ajattelin että olisi kätevää jos joku kaveri asuisi lähellä. Tällä hetkellä lähinnä kauhistuttaa, miten lähellä tuo ihminen asuukaan.
-ap-
Miten sä kehtaat? Itse loukkaantuisin, jos joku "kaveristani" puhuisi musta tolla tavalla. Sä kuulostat kylmältä tyypiltä.
Mikset vain ole hänelle kohtelias ja rehellinen ja lopeta teidän suhdetta? Tuollainen "analysointi" on loukkaavaa.
Minä zoomaisin heti jo pelkästään kohtiin 1. ja 4., ja juoksisin heti karkuun. Minulla on tosi huonoja kokemuksia tuolla samalla tavalla alkaneesta ystävyyssuhteesta - kaikki aloituksen kohdat täyttyivät. Siis nyt ei puhuta mistään perus rasittavasta kaverista, vaan rasittavasta kaverista joka lopulta eskaloitui siihen että kyseinen "kaveri" m.m. uhkaili öisin itsemurhalla, sotki selkäni takana muita ihmissuhteitani koska halusi minut "itselleen", ja lopulta kirjoitti minulle pitkän sekopäisen kirjeen, jossa listasi kaikkia vikojani, neuvoi miten voin korjata itseni ja olla hänelle parempi ystävä, ja uhkaili epäsuorasti väkivallalla ja tappamisella, jos en tee työtä käskettyä. Uhkasi väkivallalla myös yhtä hyvää ystävääni, josta oli mustasukkainen. Se "kaveruus" - joka ei ollut pitkään aikaan ollut mitään kaveruutta, vaan ahdistavaa teeskentelyä, kun yritin keksiä turvallisen tavan päästä hänestä eroon - jäi sitten siihen. Monta kuukautta painostusta ja uhkailua sain sietää, pelkäsin tuolloin ihan oikeasti tuota naista.
Monella ei ole vastaavia huonoja kokemuksia ja voi lukea tuon listan miettien, että mitä ihmeellistä tuossa nyt on, ihan normaalia. Minä sen sijaan lyön nykyään jarrut päälle HETI, kun tuntuu siltä, että kaveruus etenee liian nopeasti, ja jos mikä tahansa pienikin yksityiskohta tuntuu oudolta tai vaivaannuttavalta. En nimittäin luottanut vaistoihini tuolloin, ja se kostautui. Ajattelin usein kuvittelevani vain; selittelin mielessäni ahdistavalta tuntuvaa käytöstä niin, että vika on kai MINUSSA, kun olen niin sulkeutunut ja yliherkkä ja ennakkoluuloinen ja epäreilu. Eihän tässä nyt OIKEASTI mitään outoa ole, eihän...
Joo ei enää koskaan, kiitos.
Tämä tuli minullekin mieleen. Tuo äkkinäinen "ihastuminen" johonkin ihmiseen ja yksinolemisen vaikeus.