Onko tämä normaalia? Äitini käytöksestä.

Olen ruvennut ihmettelemään äitini käytöstä ja minusta tuntuu ettei se ehkä ole aivan normaalia. Koska äitini tyylii kuuluu syyllistää minua voimakkaasti ja kääntää kaikki asiat minun niskoilleni, epäilen toisaalta, että vika onkin minussa eikä hänessä. Rehellisiä mielipiteitä kaipaisin. Yritän kuvata asioita mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka tässä nyt tuleekin esille vain minun kokemukseni. Äitini sanoisi varmasti muuta.

Olen siis alkoholistipeeheen lapsi. Isäni joi ja oli eläessään se 'näkyvästi hankala' ihminen perheessämme. Ja minä myös tietysti. Äitini lyöttäytyi kanssani isää vastaan ja tukeutui minuun jo ollessani hyvin nuori. Kannoin valtavaa vastuuta ja huolta sekä isästäni että äidistäni. Äitini oli heikko uhri. Toisaalta, minulta ei siedetty poikkipuolista sanaa. Jos en suostunut mukisematta toimimaan, kuten äitini halusi tai ilmaisin eriävän mielipiteeni jollain tavalla, aiheutti tämä aivan kauhean kohtauksen. Isäni käyttäytyi todella uhkaavasti tällöin ja äitini haukkui minut lyttyyn ja velvoitti ymmärtämään isää ja hoitamaan perheen asioita. Muutin nuorena pois kotoa.

Kaikki tekemiseni on sittemmin vähätelty ja haukuttu äitini toimesta. Äitini mielestä olen omahyväinen ja luulen olevani parempi kuin perheeni, ilmeisesti siksi, koska olen opiskellut ja pärjännyt ihan hyvin. Ja kyseenalaistanut äitini kasvatusmetodit.

Tällä hetkellä suunnittelen lopullista irtiottoa äidistäni. Olen tulossa siihen päätökseen etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Koska minut on nuoresta asti haukuttu sairaaksi jne. jos kyseenalaistan vanhempieni toiminnan minua kohtaan, epäilen tietysti hieman omaa arvostelukykyäni. Siksi haluaisin ulkopuolisten mielipiteitä.

Tässä muutama esimerkki lähiaikojen tapahtumista. Äitini ilmoitti minulle tänään, että hän on kyllästynyt siihen, että minä odotan hänen passaavan itseäni ja lapsiani. Äitini on viimeksi hoitanut lapsiani (ainoat lapsenlapsensa) n. puoli vuotta sitten. Sitä ennen en edes muista koska olisi heitä hoitanut. Tuo kesäinen hoitokeikka oli täysin hänen oma ideansa, en siis mitenkään velvoittanut häntä. Hän näkee lapsia hyvin harvoin ja pikaisesti. Hän ei ole oikeastaan koskaan auttanut minua lasten kanssa. On kuitekin autellut muuten esim. antamalla kyytejä jne. Ja minä ja mieheni puolestamme auttelemme häntä.

Äitini puuttuu jatkuvasti väleihini sisarusteni kanssa. Hän vaikuttaa nauttivan jos luulee, että sisareni ja minun välit olisivat jotenkin huonot. Hän puuttuu myös agressiivisesti mieheni ja veljeni välisiin asioihin, vaikka ei niistä edes mitään tiedä. Välit ovat hyvät.

Hän haukkuu, vähättelee, kiristää ja uhkailee minua jos en toimi kuten hän haluaisi tai toimi hänen 'kätyrinään' tai 'apulaisenaan'. Jos kerron omista murheistani (tätä en enää tee), hän alkaa väistämättä puhua omista asioistaan. Äitini kadehtii minua jos minulle sattuu mukavia asioita ja aivan kuin toivoisi, että minulla menisi mahdollisimman huonosti. Hän yrittää myös hyötyä minusta rahallisesti.

Toisaalta äiti auttoi minua rahallisesti opiskeluaikoinani, mutta heittää tämän naamalleni todella inhottavaan tyyliin tasaisin väliajoin. Yleensäkin jos hän on jossain asiassa  minua auttanut, voin olla varma, että äitini käyttää sitä vielä 'aseena' minua vastaan.

Äitini myös kieltää kaiken tai heittäytyy marttyyriksi jos hänen toimintaansa kritisoi tai kyseenalaistaa. Hän syyttelee minua, että ymmärrän hänen sanomisensa väärin ja väännän asioita tai valehtelen hänen tekemisistään (en kyllä ole valehdellut).

Toivottavasti joku jaksoi lukea ja osaisi kommentoida jotain. Onko tällainen normaalia, vai mistä voisi olla kysymys?