Lue keskustelun säännöt.
Valitako sektio tai alatiesynnytys?
13.11.2013 |
Ensimmäistä lastani odottelen ja olen tässä miettinyt vaihtoehtoja. Alatiesynnytys pelottaa ja kauhistuttaa kaikkien ammattilaisten kanssa käytyjen keskusteluidenkin jälkeen, lisäksi sukulaisilta, ystäviltä ja netistä on saanut lukea kokemuksia kiireisistä ja suorastaan sadistisista kätilöistä. Kipukynnykseni on matala, ja pelkään saavani paniikkikohtauksen kontrollin menettäessäni. Tottakai pelottaa myös pahat repeämät ja lapsen jääminen jumiin synnytyskanavaan. Suoraan sanottuna en luota itseeni synnyttäjänä.
Keisarinleikkauksessa voisin hallita pelkoni, mutta minua kauhistuttaa parantuminen. Osaisiko joku sektion läpikäynyt kertoa miten parani? Kuitenkin pitkäkin parantuminen on mielestäni parempi kuin pahat fyysiset vauriot alapäässä. :/
Pelkään myös ihmisten tuomitsevan minut epäkelpoksi äidiksi kun en haluaisi läpikäydä synnytystä sellaisena kuin luonto sen antaa, mutta en voi omille peloilleni mitään ja tiedän omat rajani, sekä sen että mikä saa minut totaaliseen paniikkiin. Mielipiteitä?
Kommentit (80)
Mistä olet kuullut kertomuksia sadistisista kätilöistä? Itse olen kuullut muutaman tälläisen kertomuksen ja aina sellaisen suusta, jotka muutenkin valittavat ihan kaikesta. Unohda ne! Tyhjät tynnyrit kolisee aina eniten.
Pelkäsin itse kovasti alatiesynnytystä ja sitten kun synnyttäminen alkoi, niin päätin ottaa asian supistus kerrallaan ja kaikki meni hyvin. Synnytys oli pitkä, mutta minulle tarjottiin vaikka mitä lievitystä ja käytinkin lähes kaikkea.
Lopulta suurta kipua oli 5min, kun ponnistin.
Toisen lapsen kanssa tiesin jo mitä on edessä ja kipulääkkeitäkään ei juuri tarvittu.
Kolmas lapsi oli perätilassa ja leikattiin. Vaikka sektio oli suunniteltu, niin olin todella kipeä ja haava parani hitaasti.
Haava on nyt sellainen, että säästän rahaa, että saan korjattua sen, sillä vatsani on nyt todella ruma.
Puhu neuvolassa asiasta, äläkä kuuntele kauhujuttuja. ne ovat yleensä hysteerikkojen kuorrutettuja kertomuksia.
Jos päädyt sektioon, niin äiti sinusta silti tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin asian, kuten se tulee vastaan. Varaudu alatiesynnytykseen, mene ajoissa sairaalaan ja pyydä kaikki mahdolliset puudutteet. Oikein pahat alapään vauriot ovat käsittääkseni kuitenkin aika harvinaisia. Normaalit repeämät paranevat siinä missä sektiohaavakin, jonkin aikaa tekee kipeää ja sitten et enää muista koko asiaa. Ja synnytys voi mennä oikein mukavastikin (tuskin täysin kivutta kuitenkaan).
Mutta jos valitsetkin suunnitellun sektion pelon takia, niin ei se sinusta huonoa äitiä tee. Eikä imettämättömyyskään, jos sellainen tilanne tulee. Huono äiti olet sitten, jos laiminlyöt ja/tai pahoinpitelet lastasi, ei siihen synnytystapa vaikuta.
Tsemppiä!
Valitsisin sektion. Oikeasti. Vaikka lääkärit sanoisi mitä.
t. Kaksi todella huonosti mennyttä alatiesynnytystä takana ja kolmanteen en suostu
No jos voi valita niin ehdottomasti alatiesynnytys.
Itse en voinut valita vaan esikoinen oli pakko synnyttää sektiolla ja se oli kyllä yhtä hlvettiä. Ihan täysinhän sektiosta ei parane ikinä.
Kaksi seuraavaa syntyivät alateitse ja se oli kyllä aivan erilainen kokemus. Oli ihanaa kun pystyi liikkumaan heti synnytyksen jälkeen, ja sai hoitaa vauvan alusta asti kokonaan itse. Uskoisin, että se myös vaikutti vauvan ja minun suhteeseen, toki esikoisen kanssa muutenkin kaikki on enemmän uutta ja erilaista. Ja toki sekin vaikutti, että sektion vuoksi en pystynyt imettämään esikoista ollenkaan (toki siis sektion jälkeen on mahdollista imettää, itse en vain osannut enkä saanut tarpeeksi apua).
Pakko sanoa että yhä lähes 10 vuoden jälkeen asia harmittaa ja mietin olisiko suhde lapseen tänä päivänä parempi, jos olisin voinut synnyttää normaalisti, hoitaa hänet itse ja imettää. No sitäpä ei toki saa kukaan koskaan tietää. Kahden nuoremman lapsen kanssa kaikki on ollut koko ajan paljon helpompaa.
Minulle on tehty kaksi sektiota. Jälkimmäisellä kerralla olin huoneessa, jossa oli yhteensä kolme alatiesynnyttänyttä. Heistä jokainen oli paremmassa kunnossa kuin minä, vaikken minäkään erityisen raihnainen ollut. Huomasi eron kävelyn sujuvuudessa ja ylipäätään reippaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että synnytyskammo liittyy usein johonkin muuhun asiaan, jota ei ole käsitellyt lapsen saamisessa. Tapauksessa, jossa ei taustalla ole vaikeaa synnytystä siis.
Pelkosihan ei ole realistinen, sikäli että valtaosa synnytyksistä menee hyvin. Lapselle on parempi syntyä alakautta, siitä on lapselle lukuisia erilaisia hyötyjä (keuhkojen kehitys, stressin sietokyvyn kehitys, lapsi saa äidiltä tuhansia normaaliflooran bakteereita alatiesynnytyksessä ja tämä on verrattavissa jopa pitkän imetyksen hyötyihin, ym).
Kiitos asiallisista vastauksista. Todellakin minua kiehtoo alatiesynnytyksessä ne viimehetket ja se kuin lapsen on pusannut ulos ja saa rinnalle, se tunne on varmasti paljon vahvempi ja hetki hienompi verrattuna siihen että tunnottomana makaa operaatiopöydällä. Pelkään tosiaan vain eniten että saan paniikkikohtauksen, menen aivan sekaisin ja tilanne riistäytyy kokonaan käsistä. Tai että kipu on niin kova että pyörryn siitä ja traumatisoidun pahasti, mikä voisi varmasti vaikuttaa negatiivisesti myös kiintymyssuhteen syntyyn. -AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo imetysjuttu ei kyllä ole noin, sektion jälkeen voi aivan hyvin imettää, nimim. kokemusta on. Imetysohjausta toki kannattaa pyytää, jos imetys on hankalaa. Itse kyllä hoidin vauvaa lähes alusta lähtien itse, aivan ekana päivänä tarvitsin vielä apua, mutta sen jälkeen hoidin itse kaiken. Vauvaahan saa nostella ja särkylääkettä kannattaa ottaa riittävästi, niin toipuminen lähtee käyntiin nopeammin kuin jos makaa kipeänä paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:15"]
Tiesitkö, että synnytyskammo liittyy usein johonkin muuhun asiaan, jota ei ole käsitellyt lapsen saamisessa. Tapauksessa, jossa ei taustalla ole vaikeaa synnytystä siis.
Pelkosihan ei ole realistinen, sikäli että valtaosa synnytyksistä menee hyvin. Lapselle on parempi syntyä alakautta, siitä on lapselle lukuisia erilaisia hyötyjä (keuhkojen kehitys, stressin sietokyvyn kehitys, lapsi saa äidiltä tuhansia normaaliflooran bakteereita alatiesynnytyksessä ja tämä on verrattavissa jopa pitkän imetyksen hyötyihin, ym).
[/quote]
Olen tästä tietoinen ja muunmuassa sen takia pelkosektiota arastelenkin. Mutta ei se ole parempi sekään synnytyksen kannalta että menen paniikkiin enkä pysty toimimaan ja koen hillitöntä kuolemanpelkoa.
Olen saanut iskostettua päähäni että jokainen synnytys on äärimmäisen kivulias traumatisoiva ja melkeinpä aggressiivinen ja väkivaltainen tapahtuma, joten sen takia pelkään. Harvoin sitä positiivisiin synnytyskokemuksiin törmääkään. :( -AP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:15"]
Tiesitkö, että synnytyskammo liittyy usein johonkin muuhun asiaan, jota ei ole käsitellyt lapsen saamisessa. Tapauksessa, jossa ei taustalla ole vaikeaa synnytystä siis.
Pelkosihan ei ole realistinen, sikäli että valtaosa synnytyksistä menee hyvin. Lapselle on parempi syntyä alakautta, siitä on lapselle lukuisia erilaisia hyötyjä (keuhkojen kehitys, stressin sietokyvyn kehitys, lapsi saa äidiltä tuhansia normaaliflooran bakteereita alatiesynnytyksessä ja tämä on verrattavissa jopa pitkän imetyksen hyötyihin, ym).
[/quote]
Olen tästä tietoinen ja muunmuassa sen takia pelkosektiota arastelenkin. Mutta ei se ole parempi sekään synnytyksen kannalta että menen paniikkiin enkä pysty toimimaan ja koen hillitöntä kuolemanpelkoa.
Olen saanut iskostettua päähäni että jokainen synnytys on äärimmäisen kivulias traumatisoiva ja melkeinpä aggressiivinen ja väkivaltainen tapahtuma, joten sen takia pelkään. Harvoin sitä positiivisiin synnytyskokemuksiin törmääkään. :( -AP-
[/quote]
Olisi varmaan hyvä miettiä, mitä muuta pelkäät lapsen saamisessa. Onko sinulla psyyketaustaa ja oletko käsitellyt sen asian, että vauvan syntymä itsessään saattaa altistaa masennukselle ja pelkotiloille. Vauvan kanssa joutuu usein olla neljän seinän sisällä aika paljon verrattuna siihen, kun voi mennä ilman lasta. Tämä eristäytyminen ja hormonit saattavat laukaista jotain tai olla laukaisematta. Sinuna miettisin, voiko kyse olla jostain tällaisestakin pelosta, että realistisesti pelkäät sitä aikaa lapsen kanssa etkä synnytystä (vaikka sitäkin toki). Helposti pelot vain kasautuvat ns. yhteen juttuun eikä sitten ajatellekaan muuta. Mutta ei muuta kuin tsemppiä ja apua ja tukeahan saa neuvolasta sitten, jos sitä tarvitset:)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:15"]
Minulle on tehty kaksi sektiota. Jälkimmäisellä kerralla olin huoneessa, jossa oli yhteensä kolme alatiesynnyttänyttä. Heistä jokainen oli paremmassa kunnossa kuin minä, vaikken minäkään erityisen raihnainen ollut. Huomasi eron kävelyn sujuvuudessa ja ylipäätään reippaudessa.
[/quote]
Minulla taas oli kuopuksen aikaan samassa huoneessa alatieäiti, joka ei päässyt edes sängystä ylös. Hemoglobiini oli niin alhaalla. sitten kun pääsi ylös, istuminen oli yhtä tuskaa ja joutui käyttämään rengasta. Sen sijaan minä sektioäiti porskutin pitkin käytäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on turhaa yrittää tehdä synnytyspelkoisesta hullua. Synnytyksessä on paljonkin pelättävää, etenkin jos on kipuherkkä tai paniikkihäiriöinen. Turha kuitenkaan vetää johtopäätöksiä, että jos ei uskalla synnyttää alateitse, olisi jotenkin huono äiti. Ei ole. Synnytys on vain pieni osa äitiyttä, tärkeintä on että lapsi tulee maailmaan turvallisesti. Siitä kaikki alkaa.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:12"]
No jos voi valita niin ehdottomasti alatiesynnytys.
Itse en voinut valita vaan esikoinen oli pakko synnyttää sektiolla ja se oli kyllä yhtä hlvettiä. Ihan täysinhän sektiosta ei parane ikinä.
Kaksi seuraavaa syntyivät alateitse ja se oli kyllä aivan erilainen kokemus. Oli ihanaa kun pystyi liikkumaan heti synnytyksen jälkeen, ja sai hoitaa vauvan alusta asti kokonaan itse. Uskoisin, että se myös vaikutti vauvan ja minun suhteeseen, toki esikoisen kanssa muutenkin kaikki on enemmän uutta ja erilaista. Ja toki sekin vaikutti, että sektion vuoksi en pystynyt imettämään esikoista ollenkaan (toki siis sektion jälkeen on mahdollista imettää, itse en vain osannut enkä saanut tarpeeksi apua).
Pakko sanoa että yhä lähes 10 vuoden jälkeen asia harmittaa ja mietin olisiko suhde lapseen tänä päivänä parempi, jos olisin voinut synnyttää normaalisti, hoitaa hänet itse ja imettää. No sitäpä ei toki saa kukaan koskaan tietää. Kahden nuoremman lapsen kanssa kaikki on ollut koko ajan paljon helpompaa.
[/quote]
Miten niin ei parane ikinä????
Synnytin ekan alateitse ja SE oli yhtä helvettiä. Seuraavilla kerroilla vaadin sektiot ja sain ne. Jokaisella kolmella kerralla toivuin ennalleni kolmessa viikossa. Sektiosta nyt 17v, 15v ja 13v. Sektiot olivat ihania kokemuksia. Sen sijaan alatiesynnytyksen jälkeen jouduin vielä 6½v kuluttua käymään psykologin luona keskustelemassa siitä traumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea muita vastauksia. Suosittelen Kun synnytys pelottaa -nimistä kirjaa. Itse olen tuleva uudelleensynnyttäjä ja myös pelkosynnyttäjä. Aion pyytää lähetteen pelkopolille ensimmäisellä neuvolakäynnillä, joka on ensi viikolla. Asiantuntijoiden mukaan pelkopolilla pitää käydä jo ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Itse aion synnyttää alakautta, ellei mitään estettä tule (niitähän voi tulla). Olen sunnitellut meneväni hypnosynnytys-valmennukseen. En asu Helsingissä - jossa niitä järjestetään - joten joudun oikein erikseen matkustaa sinne, mutta uskon siitä olevan apua.
Luonto on ihmeellinen. Hirveän moni ensisynnyttäjä pelkää paniikkia. Paniikki syntyy kuitenkin yleensä ulkoisista tekijöistä.
Ei ihminen mene paniikkiin, jos häneltä murtuu esim. jalka. Huutaa voi kivusta, mutta joku muu voi mennä kyllä paniikkiin.
Yleensä ihminen jolle jotakin tapahtuu, kipu tai muu, ei ala panikoida vaan keskittyy kivun lähteeseen saadakseen sen pois.
Näin on myös synnytyksessä.
Jos pelkää pyörtyvänsä kivusta, niin huoli pois, äitiä seurataan koko ajan. Tajunnan menetys kyllä yleensä johtuu muusta kuin kivusta pyörtymisestä. Yleensä verenpaineen laskusta.
Itse olen synnyttänyt 2 kertaa ja ainoa traumaattinen asia oli mieheni, joka aina supistuksen tullessa ihaili sitä saamarin koneen nauhaa, ja hihkui: Hei tää supsitus oli VIELÄ isompi kuin edellinen!
Ihan niinkuin itse en olis huomannut.
Ja asia, jota synnyttäjille ei kerrota: Supistusten välillä olo on ihan kivuton ja normaali.
No minä en pelännyt alatiesynnytystä yhtään ja mulla on todella korkea kipukynnys mutta ei mulla ole yhtään hyvää sanottavaa alatiesynnytksistä. Sulle voi tietenkin käydä aivan erilailla mutta ensimmäisen alatiesynnytyksen ansiosta vauva juuttui synnytyskanavaan ja vaurioitui. Minä repesin pahasti, jouduin korjausleikkaukseen suoraan synnytyspöydältä ja kesti kuusi kuukautta ennen kun en tuntenut todella kovaa kipua. Kävelemään en pystynyt kolmeen kuukauteen.
Silti uskaltauduin uudestaan ja kaikki lääkärit sanoivat että on todella epätodennäköistä että toinen menisi yhtä huonosti että alakautta taas vaan. No sillä kerralla en saanut ollenkaan kivunlievitystä kun lääkäri oli kiinni ja kärvistelin siinä 24 tuntia. Vauva syntyi terveenä hyvin mutta minä menetin pidätyskykyni ja sain pysyviä hermovaurioita alapäähäni.
Eli älkää ihmetelkö jos vähän alatiesynnytyksiä vastaan olen.
t. 5
Minä jouduin synnyttämään kiireellisellä sektiolla, koska synnytys ei käynnistely yrityksistä vaan lähtenyt käyntiin. Olen tästä ikuisesti hiukan katkera. Olisin valinnut ehdottomasti alatiesynnytyksen, sektiosta toipuminen oli hidasta ja kivuliasta vaikka lisäkipulääkitystä pyysin ja sain.
"Olisi varmaan hyvä miettiä, mitä muuta pelkäät lapsen saamisessa. Onko sinulla psyyketaustaa ja oletko käsitellyt sen asian, että vauvan syntymä itsessään saattaa altistaa masennukselle ja pelkotiloille. Vauvan kanssa joutuu usein olla neljän seinän sisällä aika paljon verrattuna siihen, kun voi mennä ilman lasta. Tämä eristäytyminen ja hormonit saattavat laukaista jotain tai olla laukaisematta. Sinuna miettisin, voiko kyse olla jostain tällaisestakin pelosta, että realistisesti pelkäät sitä aikaa lapsen kanssa etkä synnytystä (vaikka sitäkin toki). Helposti pelot vain kasautuvat ns. yhteen juttuun eikä sitten ajatellekaan muuta. Mutta ei muuta kuin tsemppiä ja apua ja tukeahan saa neuvolasta sitten, jos sitä tarvitset:)"
Minulla ei ole mitään varsinaisia mielenterveysongelmia enkä kyllä pelkää arkea lapsen kanssa sinällään, olenhan ison perheen esikoinen. Minulle pelkoa aiheuttaa nimenomaan pitkä, kivulias synnytyksen taival missä on todellisessa vaarassa sekä minun että lapseni henki.
"Ei ihminen mene paniikkiin, jos häneltä murtuu esim. jalka. Huutaa voi kivusta, mutta joku muu voi mennä kyllä paniikkiin.
Yleensä ihminen jolle jotakin tapahtuu, kipu tai muu, ei ala panikoida vaan keskittyy kivun lähteeseen saadakseen sen pois."
Kuten äsken totesinkin, synnytyksessä pelottaa hengen lähtö meiltä kahdelta, ja samaa paniikkia ei jalan katketessa varsinaisesti ole. Jalkakipu myös harvoin on tunteja, jopa vuorokausia kestävä kuten synnytys pahimmillaan. -AP-
Millä viikolla olet, ap? Oletko ollut pelkopolilla?
#16
Jaa saako sen muka valita?