Lue keskustelun säännöt.
Valitako sektio tai alatiesynnytys?
13.11.2013 |
Ensimmäistä lastani odottelen ja olen tässä miettinyt vaihtoehtoja. Alatiesynnytys pelottaa ja kauhistuttaa kaikkien ammattilaisten kanssa käytyjen keskusteluidenkin jälkeen, lisäksi sukulaisilta, ystäviltä ja netistä on saanut lukea kokemuksia kiireisistä ja suorastaan sadistisista kätilöistä. Kipukynnykseni on matala, ja pelkään saavani paniikkikohtauksen kontrollin menettäessäni. Tottakai pelottaa myös pahat repeämät ja lapsen jääminen jumiin synnytyskanavaan. Suoraan sanottuna en luota itseeni synnyttäjänä.
Keisarinleikkauksessa voisin hallita pelkoni, mutta minua kauhistuttaa parantuminen. Osaisiko joku sektion läpikäynyt kertoa miten parani? Kuitenkin pitkäkin parantuminen on mielestäni parempi kuin pahat fyysiset vauriot alapäässä. :/
Pelkään myös ihmisten tuomitsevan minut epäkelpoksi äidiksi kun en haluaisi läpikäydä synnytystä sellaisena kuin luonto sen antaa, mutta en voi omille peloilleni mitään ja tiedän omat rajani, sekä sen että mikä saa minut totaaliseen paniikkiin. Mielipiteitä?
Kommentit (80)
Mulla on kolme lasta jotka ovat kaikki syntyneet suunnitellulla sektiolla. Eka meni parhaiten toipumisen kannalta, tokassa vauva vietiin suoraan salista teholle hengitysvaikeuksien takia ja kolmannessa sektio meni karmealla tavalla pieleen ( tapahtui helsingin naistenklinikalla) mutta onneksi vauva oli kunnossa. Ainiin, keskimmäinen vauva sai kirurgin veitsestä haavan pehvaansa.. Siis aivan ehdottomasti olisin valinnut alatiesynnytyksen jos olis ollu mahdollista, enkä enää uskaltautusi sektioon tuon viimeisen kerran jälkeen. MUTTA, synnytystapa on loppupeleissä mielestäni aivan sama, sillä synnytys itsessään ei tee susta äitiä, vaan sinun rakkautesi ja hoivasi. Tsemppiä sulle! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisit asiat sellaisena kuin ne ovat. tavallaan pelkäät itseäsi. hoitohenkilökunta kyllä ohjaa sinua jos menet paniikkiin, kyllä kaikki menee hyvin. Miksi kiusaat itseäsi lukemalla kauhukokemuksia ja kiihdyttämällä etukäteen? Kuka tahansa saa negatiivista kaikua mistä tahansa jos ämppää itsensä täyteen kamalia juttuja. Kyllä, synnyttäminen ei ole helppoa, mutta kyllä sen kestää, varsinkin nykyaikana saaavilla kivunlievityksillä. Ei sektion pitäisi voida olla valinta, vaan viimeinen keino jos muuten ei onnistu (hätäsektiota tarkoitan). Terkuin neljä viikkoa sitten synnyttänyt ja saman tekisin uudestaan pienoikaiseni puolesta
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 21:56"]
Mulla on kolme lasta jotka ovat kaikki syntyneet suunnitellulla sektiolla. Eka meni parhaiten toipumisen kannalta, tokassa vauva vietiin suoraan salista teholle hengitysvaikeuksien takia ja kolmannessa sektio meni karmealla tavalla pieleen ( tapahtui helsingin naistenklinikalla) mutta onneksi vauva oli kunnossa. Ainiin, keskimmäinen vauva sai kirurgin veitsestä haavan pehvaansa.. Siis aivan ehdottomasti olisin valinnut alatiesynnytyksen jos olis ollu mahdollista, enkä enää uskaltautusi sektioon tuon viimeisen kerran jälkeen. MUTTA, synnytystapa on loppupeleissä mielestäni aivan sama, sillä synnytys itsessään ei tee susta äitiä, vaan sinun rakkautesi ja hoivasi. Tsemppiä sulle! :)
[/quote]
Oliko hengitysongelmien syy ns. wet lung vai joku muu?
Lukematta kaikkia viestejä vastaan, että suosittelen harkitsemaan vakavasti doulan ottamista mukaan synnytykseen (miehen lisäksi). Googlaa kokemuksia doulasta mukana synnytyksessä.
Doulan eli tukihenkilön kanssa voi keskustella tilanteita läpi ennen synnytystä. Doula on tuki vierellä ja äidin "ääni" tarvittaessa, jos olet keskustellut hänen kanssaan toiveista. Kokeneempi myös kuin ensi kertaa mukana oleva isä. Doulan kanssa voi myös jälkikäteen käydä kokemusta läpi, mikä todella auttaa, jos jotain on jäänyt hampaankoloon.
Lisäksi suosittelen tutustumaan synnytyslauluun ja selvittelemään muita kivunlievityksiä (liikkuminen esim. jumppapallon avulla, tens-laite yms. - mahdollisuuksia on paljon). Miten haluaisit itse synnyttää, jos päädyt alatietä yrittämään - siinäkin on vaihtoehtoja pohdittavaksi - googleta niitäkin.
Miten äitisi ja isoäitisi synnyttivät - onko tarinoista jäänyt jotain mielikuvia?
Miksi sektion ristkit vähenevät heti jos kyseessä on hätäsektio? Eikös tälläkin palstalla ole keskusteltu siitä kuinka hätäsektioon joutuville kerrrotaan ihan eri tarinaa kuin suunniteltuun sektioon päätyville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikimaailmassa olisi suostunut alatiesynnytykseen. Enkä suostunut. Minulle on tehty kolme suunniteltua sektiota pelkodiagnoosilla. Lapsen saaminen on aivan mahtavaa eikä sen vuoksi pidä kärsiä kohtuuttomasti. Lapsi on aina valtavan upea lahja.
Sektiossa ei juuri ole edes jälkikipuja, kun kipulääkettä saa. Synnyttäessä ei välttämättä ehdi saada mitään.
Minä pelkäsin eniten etten saa vauvaa ponnistettua ulos. Kuuntelin sisäistä ääntäni ja uskoin siihen onneksi. Tunnen kaksi ihmistä jotka ovat myös etukäteen olleet varmoja etteivät selviä synnyttämisestä ja heidän alatiesynnytysyritykset päättyivät sitten sektioon, toisella tuli ihan hätätilanne.
Kuuntele itseäsi, älä muita. Edes minua. Tee päätös oman sydämesi mukaan ja ennenkaikkea onnea että saat oman lapsen!
Pelkoasi voisi lievittää asiallinen valmennus. Aloita vaikka täältä: www.vauvantai.info :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin riskit vähenevät? Kuka sellaista on väittänyt? Hätäsektio tehdään, kun on pakko.
Koko ketju pähkinänkuoressa. Voit saada elinikäiset arvet sekä alatiesynnytyksestä, että sektiosta. Voi myös olla, että alatie menee hyvin (sektiostahan jää aina se arpi), ja kyllä se vauva palkitsee. Jotenkin sen vauvan täytyy kuitenkin ulos tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 22:12"]
Miksi sektion ristkit vähenevät heti jos kyseessä on hätäsektio? Eikös tälläkin palstalla ole keskusteltu siitä kuinka hätäsektioon joutuville kerrrotaan ihan eri tarinaa kuin suunniteltuun sektioon päätyville?
[/quote]
Ei siinä ehditä kertoa mitään tarinaa. Viedään vaan vauhdilla leikkaussaliin. Sitä paitsi silloin on vauvan tai äidin henki vaakalaudalla, tosin kuin pelkosektioissa.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 22:17"]
Miten niin riskit vähenevät? Kuka sellaista on väittänyt? Hätäsektio tehdään, kun on pakko.
[/quote] Varmaan tarkoitti tuolla sitä, että neuvolassa sanotaan, että "sektio on paljon riskialttiimpi kuin alatiesynnytys" ja oikein pelotellaan sillä, mutta sitten jos kärrätäänkin hätäsektioon, niin jo ollaan vakuuttelemassa, että "ei hätää, sektiossa komplikaatioiden riski on mitättömän pieni ja kaikki menee varmasti hyvin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekstio on kallis toime npide, ei voi valita. Itse sain sekstion koska vauvalla alkoi oleen hätä. Eli jalat vaan levälleen ja normaali synnytys.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 22:17"]
Miten niin riskit vähenevät? Kuka sellaista on väittänyt? Hätäsektio tehdään, kun on pakko.
[/quote]
En nyt jaksaa kaivaa sitä vanhaa ketjua, siinä vaan todettiin useamman kirjoittajan osalta, että jos äiti sanoo pelkäävänsä tai haluavansa sektion alkaa pelottelu riskeistä, kyseessä iso leikkaus yms. Jos taas äiti joutuu sektioon esim. perätilan tai muun syyn takia, on kyseessä pieni leikkaus eikä yleensä tule komplikaatioita. Näin siis yksinkertaistettuna.
Mielestäni jokaisen tulisi saada itse päättää ilman pelkopolikäyntejä miten haluaa synnyttää. Ja myös ne alatiesynnytyksen riskit olisi syytä kertoa todellisesti eikä todeta vain ylimalkaisesti että "harvoin mitään käy."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengitysonelmat johtuivat ns. "kylmästä sektiosta" kun vaavi oli nostettu vatsasta suunnilleen nukkuvana. Nestettä keuhkoissa, eikä lähtenyt imemällä letkulla ja hengitys tosi työlästä, ihan kuin ei olisi tiennyt miten hengitetään.. Oli 1,5 vrk letkuissa ja sit vasta tapasin pienokaisen ekan kerran.
Sektio oli mulle helppo ja tunsin oloni turvalliseksi. Ei tarvinnut hiki päässä puskea. Toki ei sektiota mukavuussyistä vaan vauvalla alkoi oleen jo hätä.
29, en tiedä, kuinka kauan tarkalleen ottaen synnytyskokemuksestasi on, ja missä tämä on tapahtunut. Haluan kuitenkin sanoa, että oman, taannoisen kokemukseni perusteella näistä ajoista on ainakin joissain sairaaloissa kehitystä tapahtunut. Voin sanoa, että olen tänään 44 päivää hyvin kuvailemasi kaltaisen synnytyksen - no, lapsi laskeutui kyllä hyvin, ja istukka lähti vihdoin ilman leikkausta 45 minuutin vielä epiduraalin ilmeisesti ihan siedettäväksi tekemän painelun jälkeen - jälkeen ensimmäistä päivää kokonaan ilman särkylääkkeitä. Seisominen ei ole sattunut ***tanasti noin viikkoon. Istuminen on onnistunut kunnolla ehkä kolme päivää. Rankkaahan tämä on ollut, mutta en ole ollenkaan traumatisoitunut kokemuksesta. Kolme ensimmäistä viikkoa ajattelin, etten synnytä enää koskaan - sektiotakaan kun en halua aiempien leikkauskokemuksien takia, joita aikakaan ei ole kullannut. Nyt sitten tuntuu jo siltä, että lapsiluku tähän perheeseen ei ole vielä täynnä.
Olen surullinen siitä, ettet ole kokenut saaneesi apua traumaattisen synnytyksesi käsittelyyn. Itse nimittäin synnytin myös täysin äärirajoilla toimineessa sairaalassa (pk-seutulaiset tuntevat Naistenklinikan rempan aiheuttaman HUS:in alueen synnäreiden tilanteen). Silti synnytyksen hoitaneet kätilöt olivat paikalla käytännössä koko sen 10 tuntia, jotka vietin synnytyshuoneessa, selittivät hyvinkin tarkkaan, mitä minulle tehtiin, ja miksi. Heräämössä oli erittäin symppis hoitaja paikalla ainakin koko valveillaoloaikani - minä olin niin poikki, että nukahdinkin sinne noin puoleksi tunniksi repeämän tikkauksen jälkeen. Synnytyskokemusarvion ottanut kätilö kysyi heti, haluanko keskustella synnytyskokemuksesta syvällisemmin, vaikka totesin kaikesta jääneen pitkälti kätilöiden ammattitaidon ansiosta kuitenkin kuutosen arvoisen kokemuksen. Kotiuttamisen jälkeen sain ohjeet soittaa osaston päivystykseen, tuli sitten mitä tahansa kysyttävää. Ja tulihan sitä, heti kotiin päästyäni olin pyörtyä kiitos automatkan aiheuttaman kivun ja alhaisen hemoglobiinin. Tämänkin jälkeen soitin päivystykseen kun tuntui, etten pystynyt elämään haavojen kanssa. Kolme viikkoa synnytyksestä pääsinkin osastolle tarkastukseen ja sain antibioottikuurin "ihan vain varmuuden vuoksi, koska tässä on vähän tulehduksen hajua" nuorelta naislääkäriltä. Samalla lääkäri kävi synnytyskertomuksen merkinnät repeämästäni pyytämättä läpi niin, että googlekierroksen jälkeen hämäräksi jääneet yksityiskohdat selkenivät. Kun kipu palasi vielä kuurin jälkeen häiritsevänä, osastolta vastannut kätilö neuvoi voitelemaan ulkoisia arpia, mikä sitten ilmeisesti venytti kudosta ja poisti viikossa ikävän arpikivun kokonaan!
Tällä tarinalla haluan siis osoittaa, kuinka ihan se ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan oikea toiminta auttaa vaikeaksi koetusta synnytyksestä - oli kyseessä sitten alatiesynnytys tai sektio - selviämisessä.
En halua synnytystapaa kenenkään puolesta valita. Paras neuvo, jonka voin ap:lle ja muille synnytystä jännittäville antaa traumojen välttämiseksi on siis, että kysykää, pyytäkää ja tarvittaessa vaatikaa tietoa hoitohenkilökunnalta siitä, mitä teille tehdään ja miksi. Tämä koskee paitsi synnyttäjää myös avustajaa, koska itse synnyttäjähän ei koko ajan välttämättä ihan tolkuissaan ole. Jutelkaa synnytyksen kulusta ja mahdollisista peloistanne etukäteen avustajan, siis useinmiten lapsen isän kanssa, jotta tämä osaa tarvittaessa keskutella hoitohenkilökunnan kanssa.
Eihän se sektion riskit ole muuttuneet miksikään, vaan riskit peruuttamattomille seurauksille sen vuoksi, että sektiota ei tehdä kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin sektion riskit.
59 siis kommenttina 53:lle ja 55:lle.
Itselle tehty lääketieteellisestä syystä kaksi suunniteltua sektiota jotka on menneet hyvin, kuten toipuminenkin. Pahaa sanottavaa on vähän heräämöstä ja heräämön ja osaston välisestä yhteistyöstä, mutta muuten kokemukset on olleet tosi hyvät. Silti, jos edellytyksiä olisi ollut, olisin ehdottomasti valinnut alatiesynnytyksen. Se on kuitenkin se luonnollisempi tapa, riskejä siinäkin on mutta niin on sektiossakin.
Lähestyvä alatiesynnytys pelottaa ihan varmasti jokaista ensikertalaista. Hyvin pieni osa on niitä, joilla pelko on niin voimakas että sen tähden päädytään sektioon.
Kannatta miettiä myös sitä, että sektio saattaa vaikuttaa jatkossa synnytystapaan. Jos seuraavakin synnytys joudutaan hoitamaan sektiolla, on sektio valittava synnytystavaksi sitten jatkossakin, ja kovin montaa sektiota ei voida tehdä eli tämä voi vaikuttaa lasten määrään. Myös leikkausarpi saattaa haitata jatkossa esim. istukan kiinnittymistä.
Oletkin jo asiasta keskustellut, mutta kannattaa vielä hakea apua pelon käsittelemiseen. Ja koita muistaa, että vaikka niitä kauhutarinoita aina jauhetaan, suurin osa synnytyksistä menee hyvin. Itse olen kuullut useammalta naiselta että yllättävän helppoa oli. Muutama on jopa kertonut odottaneensa, että milloin ne varsinaiset kivut alkaa..ja luomuna synnyttivät nämä siis. Se epävarmuus kai se pelottavinta monelle on, kun ei voi saada takuita että miten sitten omalla kohdalla sujuu, ymmärrettävää sinänsä.
Mulla on kolme lasta jotka ovat kaikki syntyneet suunnitellulla sektiolla. Eka meni parhaiten toipumisen kannalta, tokassa vauva vietiin suoraan salista teholle hengitysvaikeuksien takia ja kolmannessa sektio meni karmealla tavalla pieleen ( tapahtui helsingin naistenklinikalla) mutta onneksi vauva oli kunnossa. Ainiin, keskimmäinen vauva sai kirurgin veitsestä haavan pehvaansa.. Siis aivan ehdottomasti olisin valinnut alatiesynnytyksen jos olis ollu mahdollista, enkä enää uskaltautusi sektioon tuon viimeisen kerran jälkeen. MUTTA, synnytystapa on loppupeleissä mielestäni aivan sama, sillä synnytys itsessään ei tee susta äitiä, vaan sinun rakkautesi ja hoivasi. Tsemppiä sulle! :)