Lasten isän uusi vaimo taas lapsia tärkeämpi..

LAPSEN parasta on rutiinit. Jos on sovittu, että lapset tapaa isäänsä joka toisena viikonloppuna, ei niitä muutella sen mukaan milloin milläkin aikuisella sattuu olemaan mitä milloinkin mitäkin menoja.

Aika säätämistä tuostakin viikonlopusta tulisi lasten kannalta. Olisiko lapset kaksi viikonloppua peräkkäin ja sitten taas pitkä tauko vai jäisikö yksi tapaaminen kokonaan väliin ja tauosta tulisi vielä pidempi.

Tuollaisella säätämisellä aikuiset ajaa joka mutkassa sen maassa makaavan lapsen yli, uudestaan ja uudestaan.

Vähän huvittavaa itse asiassa. Näinkö naiset suhtautuvat miehiin? Mies on vain nöyrä palvelija, joka on aina valmiina  toteuttamaan naisen pienimmänkin oikun. Jos on suhteessa tottunut tällaiseen vallankäyttöön - on varmasti järkytys, kun sama peli ei enää vetele, kun suhde on ohitse.

Samoin tämä tapa, miten lapsia käytetään maskina, kun on kysymys omista tarpeista. Eli isä on "hylännyt lapsensa", kun todellisuudessa isä on hylännyt sinut. Isä on itsekäs, kun haluaa toteuttaa etukäteen varaamansa ravintolaillallisen ja konsertin, eikä ole valmis sitä peruuttamaan, kun sinä viime tingassa ilmoittelet, että nyt pitäisi päästä firman pikkujouluihin? Tulee ennemmin mieleen, että sinä haluat torpedoida exäsi elämää niin paljon kuin se vain on mahdollista, ja käytät teidän yhteisiä lapsia häikäilemättömästi päästäksesi tavoitteeseesi.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:40"]

Eikö täällä kukaan osaa ajatella LAPSEN parasta, kaikki näkee asiat tuon uuden naisen kannalta kun hän nyt on sopinut menoja niin tietenki miehen pitää raahautua perässä ja sen vuoksi ei voi lapsiaan nähdä?? Minusta tuo on lähinnä sairasta ja naurettavaa!!

[/quote]

Siis jos kyseessä on aviopari tai edes avoparikin, niin kyllä siinä yleensä "raahaudutaan perässä" yhteisiin menoihin ja parisuhteeseen useimmilla kuuluu hauskojen iltojen viettäminen yhdessä. Eroperheissä pitää toimia tarkasti sopimusten mukaan, muutenhan ex-miehesi voisi yhtä mielivaltaisesti tuupata lapset sinulle vaikka olisi isäviikonloppu. Vaikka kuinka harmittaa, niin tässä tapauksessa miehellä on täysi oikeus olla ottamatta lapsia juuri nyt eikä sinulla ole oikeutta purnata siitä. Yhdet pikkujoulut voi jättää väliin ja suunnitella lasten kanssa joku hoploppireissu tai muuta mukavaa, ellet saa lastenhoitoa järjestettyä. 

Nuo sinun pikkujoulut ovat olleet varmaan tiedossa jo jonkin aikaa?

Ei tullut mieleen ehdottaa lapsen isälle aiemmin, että vaihtaisitte tuota isäviikonloppua ko. viikonlopulle? Tällöin isä uusine puolisoineen ei olisi suunnitellut omia menoja ja sinulla olisi ollut lastenhoito järjestetty.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:44"]

Onko hän siis exäsi uusi VAIMO?

Ongelmasi on sellainen, jota et voi korjata. Et voi sille mitään että exäsi on nainut kusipään ja että exäsi on kusipää. Menetät mielenterveytesi jos alat olettaa että he peruvat menojaan sinun takiasi, tämä on nyt sitä aikaa kun sinulle osoitetaan sun paikka, miehesi ja nykyisensä toimesta.

Pikkujoulut voit skipata muutenkin, ei ne ole pienten lasten äitien juhlia. On säälittävää kun yksinhuoltajat etsii tuolla kuppiloissa miestä.

[/quote]

Ei oo todellista...

Taitaa olla kyll mielenterveys tässä menetetty, ja kaikki exään liittyvä on vaan paskaa ja kusipäätä, kenenköhän luona lapsilla onkaan kivempaa viettää niitä jouluja, mustamaalaavan äidin vai oletettavasti ihan tervepäisen isän?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:48"]

LAPSEN parasta on rutiinit. Jos on sovittu, että lapset tapaa isäänsä joka toisena viikonloppuna, ei niitä muutella sen mukaan milloin milläkin aikuisella sattuu olemaan mitä milloinkin mitäkin menoja.

Aika säätämistä tuostakin viikonlopusta tulisi lasten kannalta. Olisiko lapset kaksi viikonloppua peräkkäin ja sitten taas pitkä tauko vai jäisikö yksi tapaaminen kokonaan väliin ja tauosta tulisi vielä pidempi.

Tuollaisella säätämisellä aikuiset ajaa joka mutkassa sen maassa makaavan lapsen yli, uudestaan ja uudestaan.

[/quote]

Höpöhöpö. Lapsen paras olisi jos vanhemmat tulisivat toimeen, ja rutiineihin tuijottaminen monella etävanhemmallla johtuu nimenomaan PERIAATTEESTA että ei tarvitse "pokkuroida" eksää. Tämä suomalainen uusperhesopimuspatentti-kuvio on ihan perseestä, kun kaikki pleikkarikalsarit sikiää amiseukkojensa kanssa ja sitten tapellaan että kuka hakee ja koska hakee ja lapset keikkuu räkä poskella siinä välissä.

Sopimukset tuntuu enemmänkin olevan sääntö täällä kuin tapaamisten tae; sillä TAATAAN että etävanhempi tapaa lapsiaan. Sitä vaan luetaan kuin Raamattua ja vedotaan että en voi ottaa omia lapsiani kun meillä on tämä SOPIMUS. Voi jeesus, enpä ihmettele ollenkaan että lapset on nykyisin niin helvetin sekaisin kun "aikuiset" heiluttelee jotain paperia perustellakseen miksi ei ota omia lapsiaan luokseen.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:46"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 07:50"]

Minun lapseni ovat isällään joka toinen viikonloppu ja nyt on sellainen tilanne että lasten pitäisi olla minulla viikonlopun mutta minulla olisi työpaikan pikkujoulut, oletin että tottakai lasten isä voisi tapaamisissa joustaa sen verran että ottaisi lapset viikonlopuksi mutta kun asiaa kysyin sain suoraan vastauksen että "meillä on itsellämme sovittu meno joten valitettavasti ei käy". Kuulin toista kautta että lasten isän uusi vaimo on varannut heille ravintolaan pöydän ja liput johonkin konserttiin. Eli taas huomataan miten uusi puoliso menee lasten edelle. Jos lapset merkkaisi jotain isälle laittaisi isä menemään tuon naikkosen yksin konserttiinsa ja ottaisi lapsensa luokseen. Mies ei ole tähänkään asti koskaan käynyt missään konserteissa saati ravintoloissa. Tekis mieli kieltää koko lapsia menemästä isälleen kun eivät kerran ole tervetulleita.

[/quote]

Onko hän siis exäsi uusi VAIMO?

Ongelmasi on sellainen, jota et voi korjata. Et voi sille mitään että exäsi on nainut kusipään ja että exäsi on kusipää. Parhaiten pärjäät, kun hankit pikaisesti lastenhoitoapua etkä tukeudu tuollaisiin ihmisiin jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Menetät mielenterveytesi jos alat olettaa että he peruvat menojaan sinun takiasi, tämä on nyt sitä aikaa kun sinulle osoitetaan sun paikka, miehesi ja nykyisensä toimesta. Se vituttaa alussa, mutta kääntyy kyllä voitoksesi vuosien saatossa. Tuskinpa lapsesi tulevat kovin mielellään viettämään esim. joulujaan isänsä luona, joten saat nauttia sukujouluista vanhemmalla iällä.

Sinä saat lapsistasi iloa, ota se etuoikeutena että saat pitää heitä enemmän.

Pikkujoulut voit skipata muutenkin, ei ne ole pienten lasten äitien juhlia. On säälittävää kun yksinhuoltajat etsii tuolla kuppiloissa miestä.

Hanki perheellesi jokin yhteinen harrastus, hae tuettuja lomia jos talous ei kestä muuten ja jos siis olet sinkku, jätä miehen etsintä siihen kun lapset ovat isoja. Exäsikin on siihen mennessä varmaan jo ymmärtänyt että missasi lastensa kasvamisen koska keskittyi uuteen vaimoonsa.

Mutta se ei ole sinun ongelmasi. Elä  omaa elämääsi, äläkä luota ja nojaudu exiin. <3

[/quote]

Lisään vielä tähän että ajattele myös asiaa toisinpäin: Sinä olet varannut sinulle ja miehellesi ravintolasta pöydän ja exäsi soittaa että otatko lapset. Ajatteletko lastesi etua ja otat heidät vai ajatteletko että exäsi tekee kiusaa? Sitähän ne ajattelee, että kiusaat heitä joten älä toimi noin. Jos teillä on sovitut viikonloput niin niistä voidaan joustaa sovitusti, ja meillä ainakin niin tehdään JOS ei ole muita suunnitelmia. Mies ottaa usein lapset jos minulle tulee yllättävä meno, mutta en voi OLETTAA sitä, eikä hänkään oleta. :)

Tsemppiä!

[/quote]

Ja jatkan vieläkin tätä omaani, että jos sinun menosi olisi vaikka koepalan otto syöpäepäilyn vuoksi, ja tarvitsit lapsenhoitajaa niin ex voisi joustaa. Mutta jos kyseessä on sun pikkujoulut, niin minusta syy ei ole riittävä. Ei olisi kummankaan puolelta.

Jos vanhemmat tulis toimeen, ne eivät varmaan eroaisikaan. Kyllä tapaamissopimus on usein ainoa mikä pelastaa lapset ja exät mielivaltaiselta pompottelulta. 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 08:44"]

Onko hän siis exäsi uusi VAIMO?

Ongelmasi on sellainen, jota et voi korjata. Et voi sille mitään että exäsi on nainut kusipään ja että exäsi on kusipää. Menetät mielenterveytesi jos alat olettaa että he peruvat menojaan sinun takiasi, tämä on nyt sitä aikaa kun sinulle osoitetaan sun paikka, miehesi ja nykyisensä toimesta.

Pikkujoulut voit skipata muutenkin, ei ne ole pienten lasten äitien juhlia. On säälittävää kun yksinhuoltajat etsii tuolla kuppiloissa miestä.

[/quote]

Ei oo todellista...

Taitaa olla kyll mielenterveys tässä menetetty, ja kaikki exään liittyvä on vaan paskaa ja kusipäätä, kenenköhän luona lapsilla onkaan kivempaa viettää niitä jouluja, mustamaalaavan äidin vai oletettavasti ihan tervepäisen isän?

[/quote]

Wau, mikä päättelykyky. Perusta online-diagnoosipalvelu. Ihmiset kirjoittaa sulle viestin ja sinä annat taudille nimen, ja tarvittaessa terveen paperit. :D

Ihan vinkiksi vaan, että jos joku kirjoitta tälle paskapalstalle jotain sen vuoksi että haluaa tuulettaa, ei tarkoita että hän on mieleltään järkkynyt. Eikä oikein kenenkään viestin perusteella voi myöskään arvioida jonkun ihmisen mieltä terveeksi. :D

Olen järkyttynyt siitä kuinka ilkeitä ja myötätuntoa vailla toiset naiset ovat:((((  MIllainen ihminen lyö lyötyä???? Jos erosta on vuosi ja se on tapahtunut tuon naisen vuoksi, ap;n sydänhän voi olla vielä ihan hajalla. Erosta ylipäätään kestää toipua vuoden-kaksi, ja jos siihen liittyy kolmas osapuoli joka vielä jatkaa siinä kuviossa, eroprosessi on vaikea, Todella vaikea. Eikä suju vuodessa.  Mulla on taustalla vähän samanlainen kokemus, tosin niin, että halusin itsekin erota, joka tietysti vähentää tuskaa huomattavasti. Mutta silti prosessi oli todella vaikea ja tarvitsin paljon apua ja tukea. Ap, jos et ole hakenut sitellesi tukea; esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on eroprojekteja, työväenopistoissa eroseminaareja, terveyskeskuksestakin saat keskustelu-apua, niin hae ihmeessä. Saat keinoja käsitellä tunteitasi! Se on tuossa tilanteessa todella tärkeää.  Ero on valtava kriisi ja varsinkin jos olet joutunut kokemaan noin törkeän hylkäämisen :((( Kannattaa yrittää käsitellä tunteensa niin että pääsee mahdollisimman hyvin irti. Sulla se prosessi on selvästi vielä pahasti kesken. Toinen tärkeä asia on ruveta rakentamaan omaa elämää ja hakea kaikki mahdollinen ilo siihen. Muuten käy niin että vuodet vierivät, muut jatkavat elämäänsä ja rakentavat kaikenlaista, mutta sinä pysyt paikallasi kiinni menneissä tuskissa. Ja se katkeroittaa todella pahasi. Mun lähipiirissä on tapahtunut viime vuosian paljon todella kurjia, epäreiluja, inhottavia eroja. Kaikki ovat selvinneet ja pääseet eteenpäin. Ja useimmiten juuri mies on pedannut itselleen uudet seikkailut ja äidit jääneet pyörittämään arkea. Elämä on epäreilua, mutta siitä pääsee eteenpäin.  Vaikka useimmat miehet ovat laittaneet etusijalle ensin itsensä, sitten uuden vaimonsa ja sitten työnsä ja harrastuksensa ja sitten vasta lapset. Suurin osa eronneista tuttavistai on myös kokenut ettei isä pysty mitenkään ymmärtämään sitä, että äidin arvoton kohtelu aiheuttaa äidille pahaa oloa jonka työstäminen vie voimia. ja paha olo sekä sen käsittely ovat pois lapsilta. Tsemppiä ap! Ja näille ilkeille vastaajille toivon, että elämä teitäkin hieman opettaisi. Noin pahansuovista ihmisitä ei kovin paljon iloa muille ole.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:05"]

Olen järkyttynyt siitä kuinka ilkeitä ja myötätuntoa vailla toiset naiset ovat:((((  MIllainen ihminen lyö lyötyä???? Jos erosta on vuosi ja se on tapahtunut tuon naisen vuoksi, ap;n sydänhän voi olla vielä ihan hajalla. Erosta ylipäätään kestää toipua vuoden-kaksi, ja jos siihen liittyy kolmas osapuoli joka vielä jatkaa siinä kuviossa, eroprosessi on vaikea, Todella vaikea. Eikä suju vuodessa.  Mulla on taustalla vähän samanlainen kokemus, tosin niin, että halusin itsekin erota, joka tietysti vähentää tuskaa huomattavasti. Mutta silti prosessi oli todella vaikea ja tarvitsin paljon apua ja tukea. Ap, jos et ole hakenut sitellesi tukea; esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on eroprojekteja, työväenopistoissa eroseminaareja, terveyskeskuksestakin saat keskustelu-apua, niin hae ihmeessä. Saat keinoja käsitellä tunteitasi! Se on tuossa tilanteessa todella tärkeää.  Ero on valtava kriisi ja varsinkin jos olet joutunut kokemaan noin törkeän hylkäämisen :((( Kannattaa yrittää käsitellä tunteensa niin että pääsee mahdollisimman hyvin irti. Sulla se prosessi on selvästi vielä pahasti kesken. Toinen tärkeä asia on ruveta rakentamaan omaa elämää ja hakea kaikki mahdollinen ilo siihen. Muuten käy niin että vuodet vierivät, muut jatkavat elämäänsä ja rakentavat kaikenlaista, mutta sinä pysyt paikallasi kiinni menneissä tuskissa. Ja se katkeroittaa todella pahasi. Mun lähipiirissä on tapahtunut viime vuosian paljon todella kurjia, epäreiluja, inhottavia eroja. Kaikki ovat selvinneet ja pääseet eteenpäin. Ja useimmiten juuri mies on pedannut itselleen uudet seikkailut ja äidit jääneet pyörittämään arkea. Elämä on epäreilua, mutta siitä pääsee eteenpäin.  Vaikka useimmat miehet ovat laittaneet etusijalle ensin itsensä, sitten uuden vaimonsa ja sitten työnsä ja harrastuksensa ja sitten vasta lapset. Suurin osa eronneista tuttavistai on myös kokenut ettei isä pysty mitenkään ymmärtämään sitä, että äidin arvoton kohtelu aiheuttaa äidille pahaa oloa jonka työstäminen vie voimia. ja paha olo sekä sen käsittely ovat pois lapsilta. Tsemppiä ap! Ja näille ilkeille vastaajille toivon, että elämä teitäkin hieman opettaisi. Noin pahansuovista ihmisitä ei kovin paljon iloa muille ole.

[/quote]Too long, didn't read, haa haa!

Kappalejako on kova sana.

Joillekkin äideille jopa pikkujoulut ovat lapsia tärkeämpiä ja haluaisivat lapselle isäviikonlopun sovitusta poiketen juuri pikkujouluviikonlopulle.

[/quote]

Pikkujoulut voit skipata muutenkin, ei ne ole pienten lasten äitien juhlia. On säälittävää kun yksinhuoltajat etsii tuolla kuppiloissa miestä.

[/quote]

No joo. Vähän aiheen vierestä, mutta kyllä kuulostaa oudolta, että yksinhuoltajaäidit ovat "säälittäviä", kun etsivät miestä kuppiloissa. Kuppiloissa tuhannet etäisät etsivät myös seuraa, vaikka lapsia saattaa olla jopa kahden tai kolmenkin naisen taloudessa ennestään. Onko se säälittävää? Pitääkö moralisoida ja arvottaa toisia johonkin kategoriaan, kun he tekevät sitä samaa, mitä kaikki muutkin? On ihan luonnollista, että jokainen kaipaa aikuisseuraa. Miksi se on yh-äidin kohdalla niin säälittävää? Onko yh-äidin velvollisuus vetäytyä johonkin luostariretriittiin häpeämään itseään ja lapsiaan loppuiäkseen jo eletystä elämästä? Aika keskiaikaiselta tuo ajatus kuulostaa.

Minä olen ainakin ihan myötätuntoinen ja empaattinen ihminen, mutta ei minusta pikkujoulut ole syy.. Paska tilanne se on itselläkin, ja aikanaan ero takana ja tappelut exän ja nyksien kanssa mutta aina olen ajatellut lasten etua. Ja ei tosiaankaan minun juhlimiseni ole mikään syy kysyä ottaako mies lapset luokseen. Menen silloin kun lapset isällä, MINÄ järjestän menoni siten että ne sopivat aikatauluun. Ja tokihan olisi kivaa mennä ja tulla miten lystää, mutta minä olen lähivanhempi ja menen ja tulen sitten kun lapset kasvaa. :)

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:05"]

Olen järkyttynyt siitä kuinka ilkeitä ja myötätuntoa vailla toiset naiset ovat:((((  MIllainen ihminen lyö lyötyä???? Jos erosta on vuosi ja se on tapahtunut tuon naisen vuoksi, ap;n sydänhän voi olla vielä ihan hajalla. Erosta ylipäätään kestää toipua vuoden-kaksi, ja jos siihen liittyy kolmas osapuoli joka vielä jatkaa siinä kuviossa, eroprosessi on vaikea, Todella vaikea. Eikä suju vuodessa.  Mulla on taustalla vähän samanlainen kokemus, tosin niin, että halusin itsekin erota, joka tietysti vähentää tuskaa huomattavasti. Mutta silti prosessi oli todella vaikea ja tarvitsin paljon apua ja tukea. Ap, jos et ole hakenut sitellesi tukea; esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on eroprojekteja, työväenopistoissa eroseminaareja, terveyskeskuksestakin saat keskustelu-apua, niin hae ihmeessä. Saat keinoja käsitellä tunteitasi! Se on tuossa tilanteessa todella tärkeää.  Ero on valtava kriisi ja varsinkin jos olet joutunut kokemaan noin törkeän hylkäämisen :((( Kannattaa yrittää käsitellä tunteensa niin että pääsee mahdollisimman hyvin irti. Sulla se prosessi on selvästi vielä pahasti kesken. Toinen tärkeä asia on ruveta rakentamaan omaa elämää ja hakea kaikki mahdollinen ilo siihen. Muuten käy niin että vuodet vierivät, muut jatkavat elämäänsä ja rakentavat kaikenlaista, mutta sinä pysyt paikallasi kiinni menneissä tuskissa. Ja se katkeroittaa todella pahasi. Mun lähipiirissä on tapahtunut viime vuosian paljon todella kurjia, epäreiluja, inhottavia eroja. Kaikki ovat selvinneet ja pääseet eteenpäin. Ja useimmiten juuri mies on pedannut itselleen uudet seikkailut ja äidit jääneet pyörittämään arkea. Elämä on epäreilua, mutta siitä pääsee eteenpäin.  Vaikka useimmat miehet ovat laittaneet etusijalle ensin itsensä, sitten uuden vaimonsa ja sitten työnsä ja harrastuksensa ja sitten vasta lapset. Suurin osa eronneista tuttavistai on myös kokenut ettei isä pysty mitenkään ymmärtämään sitä, että äidin arvoton kohtelu aiheuttaa äidille pahaa oloa jonka työstäminen vie voimia. ja paha olo sekä sen käsittely ovat pois lapsilta. Tsemppiä ap! Ja näille ilkeille vastaajille toivon, että elämä teitäkin hieman opettaisi. Noin pahansuovista ihmisitä ei kovin paljon iloa muille ole.

[/quote]Too long, didn't read, haa haa!

Kappalejako on kova sana.

[/quote]

Se lukee joka tärkeäksi kokee. Sisältö on kappalejakoa tärkeämpi, varsinkin silloin kun kaipaa tukea :) Haa haa!

Lasten isä ei ole mikään hoitoautomaatti. Jos nyt ei ole isäviikonloppu ja hänellä on muuta ohjelmaa, niin ap:llä ei ole muita vaihtoehtoja kuin jättää pikkujoulut väliin tai hommata lapsenlikka.

Tätä samaa yritetään meilläkin aina välillä: lapsen äiti syyllistää isää siitä, ettei isä ole aina ja joka kerta käytettävissä, kun äidillä on menoja. Isä on yrittänyt ehdottaa, että ottaisi lapsen pidemmiksi ajoiksi kerrallaan luokseen; ei käy. Lapsen äiti haluaa omia lapsen, mutta käyttää isää lapsenlikkana omien halujensa mukaan. Ei se nyt kuulkaa ihan niinkään mene...

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:16"]

[/quote]

Pikkujoulut voit skipata muutenkin, ei ne ole pienten lasten äitien juhlia. On säälittävää kun yksinhuoltajat etsii tuolla kuppiloissa miestä.

[/quote]

No joo. Vähän aiheen vierestä, mutta kyllä kuulostaa oudolta, että yksinhuoltajaäidit ovat "säälittäviä", kun etsivät miestä kuppiloissa. Kuppiloissa tuhannet etäisät etsivät myös seuraa, vaikka lapsia saattaa olla jopa kahden tai kolmenkin naisen taloudessa ennestään. Onko se säälittävää? Pitääkö moralisoida ja arvottaa toisia johonkin kategoriaan, kun he tekevät sitä samaa, mitä kaikki muutkin? On ihan luonnollista, että jokainen kaipaa aikuisseuraa. Miksi se on yh-äidin kohdalla niin säälittävää? Onko yh-äidin velvollisuus vetäytyä johonkin luostariretriittiin häpeämään itseään ja lapsiaan loppuiäkseen jo eletystä elämästä? Aika keskiaikaiselta tuo ajatus kuulostaa.

[/quote]

Niin ja lisäyksenä vielä: Kuinka säälittäviä ovatkaan ne ns. "varatut" ihmiset, jotka pyörivät kapakoissa vihkisormus takataskussa valmiina pettämää aviosiippansa? Sehän vasta noloa onkin!

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:17"]

Minä olen ainakin ihan myötätuntoinen ja empaattinen ihminen, mutta ei minusta pikkujoulut ole syy.. Paska tilanne se on itselläkin, ja aikanaan ero takana ja tappelut exän ja nyksien kanssa mutta aina olen ajatellut lasten etua. Ja ei tosiaankaan minun juhlimiseni ole mikään syy kysyä ottaako mies lapset luokseen. Menen silloin kun lapset isällä, MINÄ järjestän menoni siten että ne sopivat aikatauluun. Ja tokihan olisi kivaa mennä ja tulla miten lystää, mutta minä olen lähivanhempi ja menen ja tulen sitten kun lapset kasvaa. :)

[/quote]

No toi on SUN juttu. Kyllä mua harmittaisi jos ne kivat juhlat on niin etten pääse ja sitten kun pääsen istun yksin jossain baaritiskillä.  Ei hauskoja julhlia ainakaan mulla kovin usein ole. ja surkeasti on asiat jos äidin renotutuminen, ja aikuisten ihmisten kanssa juhliminen on jotenkin lasten parhaan vastakohta. Kyllä mun toipumiselle erosta ainakin on ollut keskeistä se, että pääsen viettämään iltaa ja juhlia ystävieni kanssa. Ei lasten paras ole kotona kököttävä marttyyriäitikään. Joskus ne pikkujoulujuhlat ovat todella tärkeät jaksamisen kannalta. Äitiyden lisäksi pitää olla myös ihminen ja aikuinen. Eivätkä lapset osaa vastata aikuisen tarpeisiin.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:16"]

[/quote]

Pikkujoulut voit skipata muutenkin, ei ne ole pienten lasten äitien juhlia. On säälittävää kun yksinhuoltajat etsii tuolla kuppiloissa miestä.

[/quote]

No joo. Vähän aiheen vierestä, mutta kyllä kuulostaa oudolta, että yksinhuoltajaäidit ovat "säälittäviä", kun etsivät miestä kuppiloissa. Kuppiloissa tuhannet etäisät etsivät myös seuraa, vaikka lapsia saattaa olla jopa kahden tai kolmenkin naisen taloudessa ennestään. Onko se säälittävää? Pitääkö moralisoida ja arvottaa toisia johonkin kategoriaan, kun he tekevät sitä samaa, mitä kaikki muutkin? On ihan luonnollista, että jokainen kaipaa aikuisseuraa. Miksi se on yh-äidin kohdalla niin säälittävää? Onko yh-äidin velvollisuus vetäytyä johonkin luostariretriittiin häpeämään itseään ja lapsiaan loppuiäkseen jo eletystä elämästä? Aika keskiaikaiselta tuo ajatus kuulostaa.

[/quote]

No minä olen yh ja tavannut kaltaisiani jotka tuolla levittelee jalkojaan kapakoissa ja etsii miestä, vievät kotiinsa .. LAPSEN kotiin. En vaan IKINÄ ole voinut toimia noin, kuvottavaa! Ja joissain asioissa keskiaika on ihan hyvä juttu, kuten tässä.. Ei siinä ole mitään ihailtavaa että äiti-ihminen tuolla bilettää kuin teini..

Oman rakkaan aviomieheni tapasin ystävän kautta ja hän tuli meille pikku hiljaa, kahvihetkien kautta ja oltiin etäsuhteessa kaksi vuotta ennen kuin muutettiin yhteen. Miestä piiritti tapaamisemme aikoihin joku yh vosu joka ahdisti miestä suunnattomasti, ja se yritti päästä siitä eroon ystävällisesti. Säälittävää se minusta oli, kun nainen kerjää miestä.

Meillä oli hirveän simppeliä kaikki ja saatiin hyvä sopeutumisaika, myös minä ja lapsi tarvittiin se koska meillä on tietyt jutut mitä tehtiin ja yhteinen elämä. Mieskin sopeutui lapsettomana paremmin kun en heti alkanut kampittaa sitä isän rooliin. Nyt ollaan oltu yhdessä 7v ja meillä on ihana perhe, ja mies on sanonut että ei olisi ikinä ajatellut että ottaa yksinhuoltajaa koska kokemukset heistä olivat sellaisia että ne takertuu ja se sama naikkonen oli sitten yrittänyt myös mieheni kavereita ahkerasti, ja samat kokemukset heilläkin.

Minä en ole samanlainen kuin nämä epätoivoiset yksinhuoltajat, tunnen oman arvoni ja sen vuoksi lähdin lapseni isän luota aikanaan poiskin.

Moralisoin äitejä jotka tyrkyttävät itseään baareissa ja hakevat seksiseuraa. Arvostan itseäni paljon enemmän, ja ennenkaikkea lastani. En minä TARVITSE miestä vanhemmuuteen, mutta nyt kun toinen on tuossa vierellä niin en vaihtaisi pois.

Mutta kapakasta ei kunnollista miestä löydä kuin harvat, ne kunnon miehet on ihan jossain muualla.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 09:22"]

Lasten isä ei ole mikään hoitoautomaatti. Jos nyt ei ole isäviikonloppu ja hänellä on muuta ohjelmaa, niin ap:llä ei ole muita vaihtoehtoja kuin jättää pikkujoulut väliin tai hommata lapsenlikka.

Tätä samaa yritetään meilläkin aina välillä: lapsen äiti syyllistää isää siitä, ettei isä ole aina ja joka kerta käytettävissä, kun äidillä on menoja. Isä on yrittänyt ehdottaa, että ottaisi lapsen pidemmiksi ajoiksi kerrallaan luokseen; ei käy. Lapsen äiti haluaa omia lapsen, mutta käyttää isää lapsenlikkana omien halujensa mukaan. Ei se nyt kuulkaa ihan niinkään mene...

[/quote]

Ja sähän olet vilpitön sivullinen joka joutuu kärsimään tästä hirveästä omat-halut -äitihirviöstä. kaikkien kannalta joustava lapsenhoitokäytäntö ja TOISTEN HUOMIOONOTTAMINEN joskus omienkin tarepiden kustannuksella olisi paras ja varsinkin lasten edun mukainen ratkaisu. Yleensä se onnistuukin niin kauan kun tulee kuvioon nyxä. Mun lasten isällä on nyxä, lapset asuvat kanssani, mutta jostain syystä isältä silti onnistuu-ihan omasta halusta- kaikenlainen jousto, tuominen, vieminen, päivien vaihtaminen huomioonottaen molempien menot jne. Hän on itse sanonut, että jos mulla on viikolla iltamenoja niin ilman muuta hän haluaa lapset luokseen. Koska ovat hänen rakkaita lapsiaan. Joskus on tietysti menoa hänelläkin. Jos haluan lähteä vaikka matkalle ystävieni kanssa, hän haluaa lapset luokseen. Lapset ovat kärsineet erosta hyvin vähän, koska heidän elämänsä on edelleen joustavaa kahden vanhemman kanssa elämistä. tai kolmen, kun on se nyxäkin isällä. NO Problem. ONgelmat tulevat tasan huonosta itsetunnosta, joustamattomuudesta ja valtataistelusta. Eikä niistä mikään ole lapsen etu.