Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ottaako muilla koskaan voimille laaja ystävä/suku/kaveripiiri?
12.11.2013 |
Tyhmä asia valittaa, mutta kun nyt vaan niin kovin ahdistaa :(
Meillä on iso ja suht läheinen suku ja se on tietysti ihanaa, en vaihtaisi missään tapauksessa pois! mutta varjopuolena sitten nämä jatkuvat juhlimiset ja vierailut. Alkaa menä hermo kun joka kuussa on jotain juhlaa ja usein parinakin viikonloppuna. Poiskaan ei oikein kehtaa jäädä jos ei ole mitään järkevää syytä.
Ja jos ei ole suvun kanssa mitään, on töitä. Tai jos ei ole töitä, on joku tulossa yövierailulle kun ei olla pitkään aikaan nähty ja kaukaa tulevat. Ja jos ei ole yövieraita, pöllähtää joku muu kylään minimaalisella varoitusajalla taikka meidät on kutsuttu jonnekin. Tuntuu ettei meillä ole koskaan kunnollista vapaata viikonloppua.
Ja ihan koko ajan soi puhelin ja joku kyselee arkena kahville, kylään tai jonnekin. Usein sanon etten nyt ehdi, mutta kun ei joka kerta voi kieltäytyäkään. Ja en vain jaksa yksinkertaisesti monta kertaa viikossa vieraita tai mennä itse kylään tai kahville. Tarvitsen ihan omaakin aikaa ja nyt tuntuu että kaikki "oma" aika menee kotitöiden tekemiseen tms. asioiden hoitamiseen. En ole varmaan pariin kuukauteen edes telkkaria katsonut, ei aavistustakaan mitä sieltäkin mahtaa nykyään tulla.
Kun on laaja tuttavapiiri, tuntuu ettei koskaan ehdi nähdä ketään niin ettei toinen jo marmattaisi miten pitkään aikaan ei olla taas nähty. Monen mielestä selvästikin tulisi nähdä parin viikon välein, mutta se tarkoittaisi ihan joka illalle/päivälle jotain. Ahdistun tästä ja sitten ei tekisi mieli nähdä ollenkaan.
Enkä nyt haluisi kuitenkaan välejäkään laittaa tuosta noin vain poikki kun mitään riitaa ei ole. Tuntuu nyt vain siltä, että en enää hallitse omaa elämääni vaan kaikki muut tunkevat varauksia kalenteriini ties kuinka pitkälle. Haluaisin elää hetkessä ja jättää aikaa myös rauhoittumiselle ja spontaanilla ohjelmalle.
Kommentit (10)
Mua ottaisi, mutta onneksi ei ole sukua. Mutta laajennan saman sitten vaikka ystäviin. Olen niin yksinäisyyttä rakastava ja erakko, että en vaan kestä ajatusta sukujuhlista tai perhejouluista. Tai kyläilemään lähdöstä tai siitä että joku tulisi meille kylään. Haluan vain olla rauhassa ja yksin, oman perheen kanssa. En jaksa mitään sosiaalista seurustelua. Olen käynyt elämäni aikana 2-3 häissä ja joka kerta yrittänyt keksiä jonkun tekosyyn, miksi ei tarvitsisi lähteä. Yhtä monet hautajaiset ja yhdet ristiäiset. En vaan jaksa. En tykkää jutella ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tuollaisia ongelmia. Ihan sopivasti nähdään sukua/kavereita. Keskimäärin kerran viikossa on jotain sovittua tapaamista tms.joskus useammin.
Ikävä kyllä ei ole tuollaista ongelmaa, vaikka on iso suku. Mulla on vähän ystäviä, ja kukaan ei juuri koskaan enää soita ja kysy mitä mulle kuuluu, saatika pyytäisi kylään, meillä myös käy ketään kylässä tosi harvoin.
Mulla on myös laaja suku,ollaan tosi läheisiä esim. kaikkien serkkujen ja tätien/setien kanssa. Ehkä yökyläilyjä ei niinkään harrasteta mutta juhlia on sitten monta kerttaa vuodessa.. onneksi asutaan suht lähekkäin! Ongelmana on myös se,että kun kokoonnumme,porukasta tulee sellainen "energiasyöppö" ettei tosikaan,nauretaan ja hassutellaan yhdessä (mikä on toki kivaa) mutta siinä samalla muistellaan kiusallisia tilanteita menneiltä ajoilta (joitakin mitkä edelleen hävettää kovasti) ja vähän niinkuin "ivataan" toisiaan. Kuin pientä kilpailua esim. serkusten kesken. Olen aika väsynyt noiden tapaamistenm jälkeen ja sitten saakin onneksi vetäytyä omiin oloihinsa taas hetkeksi. Yksittäiset vierailut sukulaisten luona ovat antoisia muta ne porukalla kokoontumiset.. äääntä kyllä lähtee!
Sun pitää vain opetella sanomaan se ei.
Tai varaat päivän viikossa omaan harrastukseen ja pidät siitä kiinni. Jos sun harrastus on kotona sohvalla makaaminen ja suklaan syönti, tai parisuhdeaika lähihotellissa, niin sitten on :) Ei sitä tarvitse kenellekään selitellä.
Ihan tietoisesti voi karsia elämästään ne tutut, joiden seurassa tule vain kiukkuisemmaksi ja väsyneemmäksi ja panostaa muutamaan hyvään ystävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos laittaisit kalenteriisi ensin sen "oman ajan"? Ne ajat on sitten varattu ja noihin aikoihin et voi ottaa mitän muuta.
Joo siis meilläkin kalenteri täyttyy erilaisista asioista mutta mä pidän huolen että ehdin kaikkea ja siihen kuuluu myös se oma aika. Tuo kasin vinkki kirjoittaa oma aika on hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pieni suku ja ei yhtään ystävää, joten olen hieman vihreä lukiessani sinun aloitusta.
Moneen kertaan ollaan miehen kanssa varattu kalenteriin omaa aikaa tai siis yhteistä aikaa/perheaikaa, mutta sekään ei tunnu kelpaavan monelle selitykseksi. Sitten kun sanon, että päivä on varattu jo niin aletaan kauheasti kysellä, että no mitäs menoa nyt on. Tai miksi se ja se päiväkään ei sovi. Entäs neljän viikon päästä perjantaina, eikö ennen sitä käy? Silloin jos menee lipsauttamaan, että meillä on vapaailta eli perheilta, niin heti ollaan tuputtamassa tapaamista kun kerran "teillähän ei ole siinä mitään". Jotenkin kaikki olettavat ilman muuta että vapaa ilta = kalenterissa vielä tilaa. Ja sitten loukkaannutaan jos tapaaminen venyy tämmöisen "vapaaillan/päivän" takia monen viikon päähän kun koitan pitää kiinni edes yhdetsä vapaasta illasta viikossa tai kahdessa. Viikonloppuja en edes muista koska olisi ollut kaksi päivää ilman ennalta sovittua ohjelmaa, kyläreissua tai vieraita.
Ja kirjoitin tuossa aloituksessa ehkä vähän epäselvsti. Siis suku on iso ja tiiviskin, mutta juhlia kertyy siis sekä suvusta että ystävä/tuttavapiiristä. Ei sentään noin paljon pelkästään suvusta.
Mutta ihan jatkuvasti on jotain. Synttäreitä, kummilasten synttäreitä, suvun taholta lakkiaisia/ristiäisiä/valmistujaisia/häitä/rippijuhlia/joulutapaamista jne. ja siihen päälle kaikki nämä isänpäivät+äitienpäivät+joulukuviot. Ihan hirveästi on nyt tällekin vuodelle kasautunut kaikenlaista. Tähän kun listaa vielä kavereiden 30v-juhlat (joita osuu nyt menneisiin ja lähivuosiin paljon), polttarit (jatkuvasti), häät (ollaan juuri sen ikäisiä, että näitä on useat vuodessa), vauvakutsut, tuparit jne. niin aivan koko ajan on jotain. Ja monet ovat ns. lähipiirin juhlia, ei niistä millään kehtaisi olla pois ja loukata toista. Jos ei ole mitään järkevää syytä keksittynä. Sitten tulee kutsuja kavereiden lasten synttäreillekin, huoh. Näistä olen nyt vähän koittanut luistaa, mutta selkeästi moni pahoittaa siitä mielensä.
Tähän päälle pitäisi vielä majoittaa yövieraita tai lähteä itse yövieraaksi jos mielii kavereita nähdä. Opiskelujen jälkeen väki hajaantui kauemmas ja käytännössä aina menee koko viikonloppu kun kokoonnutaan ja nähdään porukalla tai pariskunnittain. Matkaa on sen verran ettei ole järkeä vain parin tunnin takia reissata. Ja näitä pariskuntia on siis kymmenkunta!
Olen kovasti yrittänyt sitä ei:n sanomista harjoitella, mutta sitten siitä aina vedetään hernettä nenään. Ja tuntuu ettei nykyaikana kelpaa selitykseksi oma aika. Tai moni selkesäti kuvittelee olevansa niin spesiaalia seuraa, että kyllä nyt sentään hänen/heidän näkeminen menee sen oman ajan edelle. Ja sitten alistun ja ruksaan oman ajan yli kalenterista :(
Alue: Aihe vapaa
Ilmeisesti ei :( Tämän viestin jälkeenkin puhelin on pärähtänyt jo kerran ja taas kysyttiin, että koska sopisi nähdä. Kaikki vapaat illat luisuu sosialisointiin :-/