Olen koko elämä teini-iästä lähtien yrittänyt saada tyttöystävää, ja nyt 34-vuotiaana on aika luovuttaa ja laittaa hanskat naulaan monellakin tavalla tämän asian takia

Aspergereilla muuten viehtymys samaan sukupuoleen on merkittävästi suurempaa kuin normaaliväestössä. 

Ei tarvitse kauankaan lukea palstamiesten ajatuksia naisista kun tulee mieleen, että toinen mies ymmärtäisi heitä varmasti paremmin kuin nainen. Tai transnainen. Koska naisten ja miesten ajattelutapa vaikkapa seksiin liittyen poikkeaa toisistaan. Palstamiesten käsitys asiasta on kuin luuranko normaalin miehen ajattelusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinkkumiehet on säälittäviä, niin mitä sinkku naiset on? Ihan täydellisiä luusereita.

Ei sinkkuus kenestäkään säälittävää tee. Mutta se kun on pitkään yksin ja yksinäinen näkyy, siis syrjään jääminen ja masennus.

Sama homma, tosin tulin jo 10 v. sitten tuohon tulokseen. Kun suomesta ei löydy normaaleja täysipäisiä ja normaalipainoisia naisia, niin se on sama antaa olla. Ei pään betoniin takomisesta ole mitään hyötyä.

Onneksi ei kersat ole mikään tavoite koskaan ollutkaan.

Minkä ikäisiä naisiin olette ottaneet kontaktia? Entä ulkonäkö?

Vierailija kirjoitti:

Se on sama jättää ne naiset sille 10 % miehistä joista naiset ovat kiinostuneita. Jakakoot tai tapelkoot naiset niistä keskenään. 

Ei suomalaiset naiset ole lähtökohtaisesti sen arvoisia, että niistä olisi tarvetta tai edes kannattaisi alkaa oikeasti kilpailemaan kenekään kanssa. Hyvä että edes joillekin kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä naisiin olette ottaneet kontaktia? Entä ulkonäkö?

Kontaktia...?

Jos ainoat hyvät ominaisuudet ovat kiltteys ja kohteliaisuus ei hirveän vahvoilla olla. Nämä eivät ole mitään erityisiä saavutuksia, vaan ominaisuuksia joiden pitäisi löytyä ihan jokaiselta ihmiseltä.

Eikä myöskään tarvitse olla "pitkä, tumma, komea ja varakas" saadakseen kumppanin.

Omakin puolisoni on lyhyt, huonosti tienaava duunari ja kaiken lisäksi huomattavasti itseäni vanhempi. Kuitekin hän on paras ystäväni ja omissa silmissäni maailman komein sekä ihanin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä naisiin olette ottaneet kontaktia? Entä ulkonäkö?

Kontaktia...?

Jutellut, laittanut viestin..

älä heitä hanskoja voi tulla rakkoja käteen

Vierailija kirjoitti:

Varmasti molemmissa ryhmissä on niitä, jotka elää ihan hyvän elämän sinkkuna. Elämällä on tarkoitus ilman parisuhdetta. Naiset ehkä helpommin tähän sopeutuu ja hyväksyy yksinjäämisensä. Onhan se todettu, että miehet hyötyy monin tavoin naisia enemmän parisuhteesta ja esim elevät pitempään kuin yksin.

Ehkä..

Mä en ole koskaan sopeutunut yksin elämiseen. Mä hyödyn enemmän parisuhteesta. Esim. seksin suhteen. Sinkkuna sitä ei ole.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Minunkin ihannemies on pitkä, vähän lihaksikas, tummahiuksinen, joka osaa soittaa hyvin kitaraa. Tyydyinkö siis mieheeni, joka on vaaleahiuksinen isävartaloinen? No en! Ajattelin kyllä olla loppuelämäni hänen kanssaan. 20 vuotta onkin jo takana. Hän on minulle paras match emotionaalisella tasolla ja tietenkin hän miellyttää silmääni, koska hän on tärkeä minulle. Ja minä olen erittäin nirso miesten ulkonäön suhteen jos se on ainut asia, jonka ihmisestä tiedän. Ihmisillä on tapana pitää miellyttävän näköisinä sellaisia ihmisiä, joista he välittävät tunnetasolla. Jos on vaikeuksia tunne-elämässä, ihmisiäkin alkaa katsoa vain objekteina eri "tasoilla".

En usko, että minäkään vastaan mieheni "ihannetta" täysin. Hän esimerkiksi joutuu tavallaan tyytymään pieniin rintoihin, joilla on ruokittu 2 lasta jne.

Hyi, millaista tappelua asian vierestä tässä ketjussa on, hävetkää! Olikohan 5 asiallista vastausta joukossa.

Jos joku yksinäinen sinkkumies nyt jaksaa vielä lukea, niin tässä minun huomioitani. Kokemusta on lähinnä naispuolisten ystävien "hankkimisesta" naiselle, mutta epäilisin joidenkin asioiden olevan yhteneviä.

Pitää olla tarpeeksi oma itsensä, että vaikuttaa luontevalta, mutta kahta asiaa on vältettävä. Epätoivo ei saa näkyä. Siitä ihmisille tulee ikävä olo, ja hulluvaroitus alkaa soimaan. Toiseksi on paras alkuun salata kokemattomuus samalla tavalla kuin osa salaa sadat suhteensa. Ei siis suoraan valehdellen, vaan vältellen aihetta. Yritä itse olla häpeämättä asiaa, ajattele niin, että sitä oikeaa ei vain ole osunut kohdalle. On kuitenkin hyvä tiedostaa, miltä yli 30-vuotiaan kokemattomuus saattaa vaikuttaa, kunnes lähemmin tutustuu.

Miten epätoivon saa kätkettyä? Siitä voisi avata oman ketjun. Itsestäänselvimmät keksii itsekin, kun vähän miettii. Minä totesin uusia ystäviä etsiessäni, että ei kannata avata keskustelua "olen ollut valtavan yksinäinen, ihanaa, kun ehdit lenkille/ostoksille/kokkaamaan mun kanssani, toivottavasti meistä tulee ystäviä". :D

Sisua! Olen monta sydäntäsärkevää yksinäisyyden ja parisuhteen kaipuun kertomusta lukenut sekä miehiltä että naisilta, onhan se nyt kumma, jos ette löydä toisianne! Älkää antako periksi!

P.S. Kyllä, lopulta sain uusia ystäviä. :)

Ap, kirjoitat otsikossa, että on aika luovuttaa ja panna hanskat naulaan monellakin tapaa. Mitä tarkkaan ottaen olet siis suunnittellut tekeväsi?

Noh, asiaa voi ajatella myös positiiviselta kantilta.

Itse olen tällä hetkellä pidemmässä parisuhteessa (ikää minulla 32) ja en juurikaan ollut seurustellut vakavasti ennen kuin täytin 28 vuotta. Täytyy sanoa että olen onnellinen siitä että olen saanut kokea paljon rakkautta mutta kääntöpuolella on myös tolkuton kasa henkistä tuskaa mitä pettymykset ja konfliktit parisuhteissa tuo mukanaan. En kadu päivääkään mutta ihmissuhteet myös satuttavat aivan järkyttävästi, jopa siihen pisteeseen että jäljet ovat pysyviä.

Jos siis mietit asiaa uudemman kerran; vaikka et saisi kokea parisuhteen tuomaa auvoa ja onnea, et myöskään joudu kestämään siitä, mahdollisesti, johtuvaa henkistä helvettiä. Mikä sitten on paras ratkaisu? Kukin tehköön arvion itse mutta haluan vain sanoa et välttämättä ole menettänyt mitään olennaista. Parisuhde ja ihmissuhteet on aina riski, tätä monikaan ei tunnu ymmärtävän jos on kokematon ja näkee vain muiden ihmisten "onnea".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Lue jotain ketjua johon miehet linkittää käsityksiään tavallisen näköisestä naisesta niin ymmärrät miksi.

Olen nähnyt niitä ja tiedän kyllä, että kiirakorpi on luokkaa 7-8. Silti olen samaa mieltä. Ellei koe puoleensavetävänä muunlaista naista niin silloin pitää etsiä kiirakorpea tai mieluummin vielä vähän häntä kauniimpaa.

Sori mutta Kiira Korpi on 9/10, oletko nähnyt livenä? Ja vielä lisäpisteet taitoluistelutaustasta!

Olen N37 enkä ollut koskaan seurustellut ennen kuin löysin nykyisen puolisoni viisi vuotta sitten. Miehet eivät koskaan ottaneet kontaktia ja kouluajoista alkaen monet ihan suoraan lyttäsivät. Syytä en tiedä, sillä olen ihan tavallinen, tavallisen näköinen, tavallisen luonteinen, vaikka ehkä hieman keskimääräistä älykkäämpi ja sanavalmiimpi, en kuitenkaan koskaan ilkeä. Totta kai mietin, mikä minussa on vikana, mutta syvemmällä tasolla kyllä tiesin, että ei mikään, vaan kyse on kemioista, yhteensopivuudesta. Jos olisin alkanut jotain tasoteorioita hautoa ja miettiä, millainen mies vastaa "omaa tasoani", olisin varmaan tyytynyt johonkin hiljaiseen palikkainsinööriin joka ei osaa puhua tunteistaan. Mutta en halunnut, enkä kokenut että mies pitää saada hinnalla millä hyvänsä.

Päälle kolmikymppisenä sitten tapasin nykyisen mieheni, sieluntoverini, jonka kanssa kaikki sujuu ja saan olla oma itseni. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja hän on täydellinen isä. Varmaan palstailijoiden mielestä hän on liian "tasokas" minulle, sillä hän on hyvännäköinen, menestynyt ja huumorintajuinen. Arvomme vastaavat toisiaan ja tykkäämme tehdä samanlaisia asioita. Pointtini on, että kyse on ihmisistä, ei mistään "naisista" ja "miehistä", joita sitten yritetään saada vastaamaan toistensa mielikuviin. Jos etsit vain "tyttöystävää", et koskaan tule löytämään sellaista. Ei kenenkään tehtävä tässä maailmassa ole olla toisen tyttöystävä. Tutustu itseesi ja ala sitten etsiä aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin, miehiin, naisiin, kaiken ikäisiin ja kaikenlaisiin. Katso mitä opetettavaa heillä on sinulle ja mitä voit antaa toisille. Sitä kautta löytyy sinulle sopiva ihminen, jos on löytyäkseen.

Onnea ja rehellisyyttä matkallesi!

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, tosin tulin jo 10 v. sitten tuohon tulokseen. Kun suomesta ei löydy normaaleja täysipäisiä ja normaalipainoisia naisia, niin se on sama antaa olla. Ei pään betoniin takomisesta ole mitään hyötyä.

Onneksi ei kersat ole mikään tavoite koskaan ollutkaan.

Eli taas joku harhainen siellä. Normaalinaisia on maa täynnä, sinä etsit jotain treenattua BMI 18 muijaa, mikä muuten tulee sitä vaikeammaksi mitä vanhempi olet koska ihmisen aineenvaihdunta hidastuu ja sinun käsityksesi normaalipainosta on vääristynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sama jättää ne naiset sille 10 % miehistä joista naiset ovat kiinostuneita. Jakakoot tai tapelkoot naiset niistä keskenään. 

Mitä jos itse yrittäisitte niitä vaatimattomamman näköisiä naisia eikä aina sievimpiä ja vähän nuorempia?

Sievyyden ymmärrän mutta nuoruus on itseisarvo naisessa. Luonto ei armahda tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, tosin tulin jo 10 v. sitten tuohon tulokseen. Kun suomesta ei löydy normaaleja täysipäisiä ja normaalipainoisia naisia, niin se on sama antaa olla. Ei pään betoniin takomisesta ole mitään hyötyä.

Onneksi ei kersat ole mikään tavoite koskaan ollutkaan.

Eli taas joku harhainen siellä. Normaalinaisia on maa täynnä, sinä etsit jotain treenattua BMI 18 muijaa, mikä muuten tulee sitä vaikeammaksi mitä vanhempi olet koska ihmisen aineenvaihdunta hidastuu ja sinun käsityksesi normaalipainosta on vääristynyt.

Kyllähän se niin on, että sinäKIN naisena olet just tuollainen "harhainen", en minä. Kyllä tätä palstaaKIN seuraamalla käy hyvin nopeasti ilmi, ihan kuten Live-elämässä sinunlaistesi kanssa tekemisissä olemalla, käy kiistatta selväksi, että ei ole tässä maassa kovinkaan suurta reserviä normaaleja naisia vapaana. Puhumattakaan, että olisi normaaliPAINOISIA naisia vapaana, kun niitä Ei vapaana-oleviakaan ei tunnu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä ei enää kannatakaan tyttöystävää etsiä. Kokeilepa seuraavaksi löytää itsellesi naisystävä. Siis ihan aikuisen naisen seuraa suosittelen.

Näsäviisastelija.