Olen koko elämä teini-iästä lähtien yrittänyt saada tyttöystävää, ja nyt 34-vuotiaana on aika luovuttaa ja laittaa hanskat naulaan monellakin tavalla tämän asian takia

Kokeile lähiövalaita lähikapakassa. Ei ainakaan ole liian korkeatasoisia vaatimuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Täysin käsittämätön ajatus minulle. Ensinnäkään minulla ei ollut olemassakaan mitään ihannemiehen listaa. Toiseksi, minä ymmärrän sanan puoleensavetävä niin, että sellaista ihmistä kohtaan tuntee halua katsella häntä, kosketella, hiplata, ja tietysti harrastaa seksiä hänen kanssaan. Eli jos mies ei olisi puoleensavetävä niin hän ei olisi ihannemieheni ja minulla voisi olla hänen kanssaan vain seksitön suhde. Kääntäen: kun tapasin puolisoni, tiesin välittömästi haluavani häntä, ja kun aloimme tuntea toisiamme niin tiesin että hän on myös muilta ominaisuuksiltaan "ihannemieheni" (=hauska, älykäs, rento, sosiaalinen, luotettava, rauhallinen ja sellainen jonka seurassa on hyvä olla). Ellen olisi kohdannut häntä, olisin mahdollisesti edelleen yksin, ja mieluummin yksin kuin muun kuin sellaisen miehen kanssa jota voisi kuvata sanalla ihannemies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko palstalla päivittäin naisista valittava palstamies tyypillisine juttuineen? 

Tämä palsta on ikävä kyllä saanut aikaan, että katson ikääntyneitä sinkkumiehiä vähän toisin nykyään.

Ja sä pösilö uskot, että täällä aikuiset sinkkumiehet teidän kanssa vedättää ja väittelee? :D

Kyllä minäkin uskon, että muutama näistä vakkareista on oikeasti jo yli kolmekymppisiä. Sitten on jonneosasto, jonka provot ovat erilaisia. Palstan naisista puolestaan veikkaan suurimman osan olevan perheellisiä ja osa on samaa ikäluokkaa kuin minä eli voisi olla näiden palstamiesten äitejä.

N57

Kyllä nämä sitkeimmät ovat reilusti yli kolmekymppisiä ja paljon vanhempiakin, koska heille tuottaa suurta riemua dissata ikäisiään ja vanhempia naisia. Jonneja täällä on hyvin vähän. 

Minulle jonne on sama kuin ääliö- ei ole ikään tai sukupuoleen sidottu. Eli vaki-jonnet täällä voi olla naisia tai miehiä ja minkä ikäisiä tahansa. Mutta helposti tunnistettavissa, kaikki jotka täällä vähänkään enemmän pyörii tunnistaa ne. Minusta on kiva kus!ttaa näitä jonneja, kun ne on, kuten sanoin , ääliöitä

Miksi heitä on kiva kusettaa? Jos joku on vähän yksinkertaisempi, niin ei hän sille mitään mahda millaiseksi on syntynyt. Jos kaikki jättäisivät jutut kommentoimatta, niin he menisivät muualle.

Aina joku tuore palstailija vastaa ja yrittää auttaa. Ihan vilpittömästä auttamisen halusta moni aluksi vastailee. Pikkuhiljaa sitten vttuuntuu näiden suoltamaan schaisseen ja vastaa samalla mitalla. Silloin tällöin ketjuun kirjoittaa vilpittömän tuntuisia miehiä, jotka ovat tosissaan pahoilkaan ja ymmällään mikseivöt löydä ketään joka heistä kiinnostuisi ja heille toivon kyllä hyvää.

Samoin minä toivon hyvää. Samalla mitalla vastaamista he ovat varmasti elämässään kuulleet ihan tarpeeksi, siksi en halua vastata heille samalla mitalla. Jos vaikka katsot kaupungilla miestä, joka voisi olla palstamies, niin ei hänelle tee mieli sanoa mitään ikävää. Maan hiljaisia ja yksinäisiä miehiä.

Kieltämättä kerran näin Lidlissä ilmiselvän palstamiehen. Resuinen kaita olemus, kulmien alta pälyilevä katse ja joka kerta kun kohdattiin samalla käytävällä tyyppi suunnilkeen yritti imeytyä hyllyihin väistäessään. Ei herättänyt myötätuntoa vaan halun soittaa piipaa auto hakemaan mielipuoli hoitoon.

Sellainen kova yrittäminen ja rystyset valkeina mailan puristaminen ei houkuttele. Rennosti pojat ja tytöt!

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kova yrittäminen ja rystyset valkeina mailan puristaminen ei houkuttele. Rennosti pojat ja tytöt!

https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunne-itsesi/janni…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko palstalla päivittäin naisista valittava palstamies tyypillisine juttuineen? 

Tämä palsta on ikävä kyllä saanut aikaan, että katson ikääntyneitä sinkkumiehiä vähän toisin nykyään.

Ja sä pösilö uskot, että täällä aikuiset sinkkumiehet teidän kanssa vedättää ja väittelee? :D

Kyllä minäkin uskon, että muutama näistä vakkareista on oikeasti jo yli kolmekymppisiä. Sitten on jonneosasto, jonka provot ovat erilaisia. Palstan naisista puolestaan veikkaan suurimman osan olevan perheellisiä ja osa on samaa ikäluokkaa kuin minä eli voisi olla näiden palstamiesten äitejä.

N57

Kyllä nämä sitkeimmät ovat reilusti yli kolmekymppisiä ja paljon vanhempiakin, koska heille tuottaa suurta riemua dissata ikäisiään ja vanhempia naisia. Jonneja täällä on hyvin vähän. 

Minulle jonne on sama kuin ääliö- ei ole ikään tai sukupuoleen sidottu. Eli vaki-jonnet täällä voi olla naisia tai miehiä ja minkä ikäisiä tahansa. Mutta helposti tunnistettavissa, kaikki jotka täällä vähänkään enemmän pyörii tunnistaa ne. Minusta on kiva kus!ttaa näitä jonneja, kun ne on, kuten sanoin , ääliöitä

Miksi heitä on kiva kusettaa? Jos joku on vähän yksinkertaisempi, niin ei hän sille mitään mahda millaiseksi on syntynyt. Jos kaikki jättäisivät jutut kommentoimatta, niin he menisivät muualle.

Aina joku tuore palstailija vastaa ja yrittää auttaa. Ihan vilpittömästä auttamisen halusta moni aluksi vastailee. Pikkuhiljaa sitten vttuuntuu näiden suoltamaan schaisseen ja vastaa samalla mitalla. Silloin tällöin ketjuun kirjoittaa vilpittömän tuntuisia miehiä, jotka ovat tosissaan pahoilkaan ja ymmällään mikseivöt löydä ketään joka heistä kiinnostuisi ja heille toivon kyllä hyvää.

Samoin minä toivon hyvää. Samalla mitalla vastaamista he ovat varmasti elämässään kuulleet ihan tarpeeksi, siksi en halua vastata heille samalla mitalla. Jos vaikka katsot kaupungilla miestä, joka voisi olla palstamies, niin ei hänelle tee mieli sanoa mitään ikävää. Maan hiljaisia ja yksinäisiä miehiä.

Kieltämättä kerran näin Lidlissä ilmiselvän palstamiehen. Resuinen kaita olemus, kulmien alta pälyilevä katse ja joka kerta kun kohdattiin samalla käytävällä tyyppi suunnilkeen yritti imeytyä hyllyihin väistäessään. Ei herättänyt myötätuntoa vaan halun soittaa piipaa auto hakemaan mielipuoli hoitoon.

Minäkin näin eilen marketissa vastaavanlaisen, joka oli liikkeellä oman porukkansa ja ohjaajan kanssa. Aika kylmä ilma ja liian lyhyet puvunhousujen lahkeet ilman sukkia. En ymmärrä miksi heikompiosaisten pitäisi pysyä pois näkyviltä, jos eivät ole vaaraksi itselleen ja toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko palstalla päivittäin naisista valittava palstamies tyypillisine juttuineen? 

Tämä palsta on ikävä kyllä saanut aikaan, että katson ikääntyneitä sinkkumiehiä vähän toisin nykyään.

Tämä. Ihan sama mulla. Ennen tunsin sentään myötätuntoa ja ajattelin että ovat jääneet yksin koska ovat ujoja ja hiljaisia. Nyt tiedän paremmin ja toivoisin että yhteiskunnalla olis enemmän keinoja puuttua näiden mt-ongelmiin. Myötätunto on kadonnut täysin. Toivon vaan että naiset väistää luodin edelleen.

Ongelma ei ole se, että naisille ei kelpaa mikään. Ongelma on se, että nämä miehet eivät osaa kohdata naisia vertaisinaan ihmisinä. Puhutaan Jännämiehistä ja tasoista, johonkin naiseen tyytymisestä... Vaikka todellisuudessa kukaan tuolla ulkomaailmassa ei ole missi eikä mr universum. Silti ihmiset rakastuvat toisiinsa, koska valokuvassa näkyvä ulkonäkö ei ihan oikeasti ole se tärkein asia parinvalinnassa. Joillakin on jotenkin vääristynyt käsitys siitä, miten pariutuminen toimii, eikä heillä ole kykyä nähdä ihmisissä muuta kuin ulkokuori. Ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita lähestytään ihan väärältä kantilta.

Jos kyvyt puuttuvat, niin ne puuttuvat. Varmasti heille on jo tarpeeksi annettu neuvoja ja ohjeita, mutta ne ovat liian monimutkaisia heille. Siinä syy miksi he haluavat yksinkertaisen selityksen. Ei heidän ongelmansa se ole, etteivät he tietäisi miten muut asiasta ajattelevat, vaan tuollaiset selitykset luovat turvaa ja auttavat säilyttämään itsekunnioituksen. Ulkopuoliset ja vieraskieliset vievät naiset ja työt ym. vastaavat simppelit teoriat - tämä porukka on juuri sitä, jota populistiset liikkeet manipuloivat vihaan.

Kyllä kaikki voi halutessaan kehittää noita vuorovaikutustaitojaan. Se vaan edellyttää harjoittelua ja poistumista sieltä omalta mukavuusalueelta. Pitää olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä että oppii okemaan iisten kanssa tekemisissä sillä tavalla että pystyy saamaan kavereita ja ihmissuhteita.

Kaikki eivät valitettavasti siihen pysty. Tai ainakin tarvitsevat siihen niin paljon tukea, ettei sitä aikuisena ole mahdollista saada. Netissä annetut neuvot voivat auttaa silti joitakin, joiden tilanne ei ole ihan niin paha. Hyvähän se on, jos joku jaksaa rakentavasti kommentoida.

Monella palstan ikisinkuista miehistä on narsistisia piirteitä ja heille tulee olemaan nyt ja aina mahdotonta ymmärtää mitään neuvoja. Kaikki kuvittelee että narsisti on aina se pinnallisesti hurmaava ja dominoiva ihminen, mutta narsisti voi olla myös näitä maan hiljaisia. Omasta mielestään se kaikkein kiltein ja kunnollisin (todellisuuteen perustumatonta grandiositeettia tuokin) ja aina uhri. Ei kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään ja näkee ihmiset välinearvon kautta, kyvyttömänä aidosti rakastamaan. Eri.

Mä en ole luopunut toivosta löytää mies. Ehkä joskus on loppuelämän kestävä suhde.

50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Tai että sinä olisit se, jonka kanssa perustetaan perhe, mutta hauskanpito tapahtuisi muiden miesten kanssa, niiden jotka ovat ulkoisesti ihannemiehiä?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Mun rima on jo aika alhaalla.

T. Sinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Täysin käsittämätön ajatus minulle. Ensinnäkään minulla ei ollut olemassakaan mitään ihannemiehen listaa. Toiseksi, minä ymmärrän sanan puoleensavetävä niin, että sellaista ihmistä kohtaan tuntee halua katsella häntä, kosketella, hiplata, ja tietysti harrastaa seksiä hänen kanssaan. Eli jos mies ei olisi puoleensavetävä niin hän ei olisi ihannemieheni ja minulla voisi olla hänen kanssaan vain seksitön suhde. Kääntäen: kun tapasin puolisoni, tiesin välittömästi haluavani häntä, ja kun aloimme tuntea toisiamme niin tiesin että hän on myös muilta ominaisuuksiltaan "ihannemieheni" (=hauska, älykäs, rento, sosiaalinen, luotettava, rauhallinen ja sellainen jonka seurassa on hyvä olla). Ellen olisi kohdannut häntä, olisin mahdollisesti edelleen yksin, ja mieluummin yksin kuin muun kuin sellaisen miehen kanssa jota voisi kuvata sanalla ihannemies.

Nuorena minulla oli kuvitelmia siitä, millaisen miehen haluaisin eli lähes täydellisesti omia toiveitani vastaavan miehen. Ei sellaisia ole. Ihminen voi olla hyvin puoleensavetävä ja silti kaukana siitä ihannemiehestä, jonka kanssa valitsisin, jos voisin luoda oman miestyyppini.

Nykyinen mies on aika kaukana siitä täydellisestä ihannemiehestä, mutta olen ollut aina onnellinen hänen kanssaan ja minun on hyvä olla näin. Kunnioitan ja rakastan häntä. Olemme olleet pitkään yhdessä, ja ihminen muuttuu vuosien varrella. On hyväksyttävä toisessa asioita, mitä ei ehkä olisi toivonut toiselta, jos haluaa ylläpitää rakkautta.

Jos sinkkumiehet on säälittäviä, niin mitä sinkku naiset on? Ihan täydellisiä luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko palstalla päivittäin naisista valittava palstamies tyypillisine juttuineen? 

Tämä palsta on ikävä kyllä saanut aikaan, että katson ikääntyneitä sinkkumiehiä vähän toisin nykyään.

Tämä. Ihan sama mulla. Ennen tunsin sentään myötätuntoa ja ajattelin että ovat jääneet yksin koska ovat ujoja ja hiljaisia. Nyt tiedän paremmin ja toivoisin että yhteiskunnalla olis enemmän keinoja puuttua näiden mt-ongelmiin. Myötätunto on kadonnut täysin. Toivon vaan että naiset väistää luodin edelleen.

Ongelma ei ole se, että naisille ei kelpaa mikään. Ongelma on se, että nämä miehet eivät osaa kohdata naisia vertaisinaan ihmisinä. Puhutaan Jännämiehistä ja tasoista, johonkin naiseen tyytymisestä... Vaikka todellisuudessa kukaan tuolla ulkomaailmassa ei ole missi eikä mr universum. Silti ihmiset rakastuvat toisiinsa, koska valokuvassa näkyvä ulkonäkö ei ihan oikeasti ole se tärkein asia parinvalinnassa. Joillakin on jotenkin vääristynyt käsitys siitä, miten pariutuminen toimii, eikä heillä ole kykyä nähdä ihmisissä muuta kuin ulkokuori. Ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita lähestytään ihan väärältä kantilta.

Jos kyvyt puuttuvat, niin ne puuttuvat. Varmasti heille on jo tarpeeksi annettu neuvoja ja ohjeita, mutta ne ovat liian monimutkaisia heille. Siinä syy miksi he haluavat yksinkertaisen selityksen. Ei heidän ongelmansa se ole, etteivät he tietäisi miten muut asiasta ajattelevat, vaan tuollaiset selitykset luovat turvaa ja auttavat säilyttämään itsekunnioituksen. Ulkopuoliset ja vieraskieliset vievät naiset ja työt ym. vastaavat simppelit teoriat - tämä porukka on juuri sitä, jota populistiset liikkeet manipuloivat vihaan.

Kyllä kaikki voi halutessaan kehittää noita vuorovaikutustaitojaan. Se vaan edellyttää harjoittelua ja poistumista sieltä omalta mukavuusalueelta. Pitää olla erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä että oppii okemaan iisten kanssa tekemisissä sillä tavalla että pystyy saamaan kavereita ja ihmissuhteita.

Kaikki eivät valitettavasti siihen pysty. Tai ainakin tarvitsevat siihen niin paljon tukea, ettei sitä aikuisena ole mahdollista saada. Netissä annetut neuvot voivat auttaa silti joitakin, joiden tilanne ei ole ihan niin paha. Hyvähän se on, jos joku jaksaa rakentavasti kommentoida.

Monella palstan ikisinkuista miehistä on narsistisia piirteitä ja heille tulee olemaan nyt ja aina mahdotonta ymmärtää mitään neuvoja. Kaikki kuvittelee että narsisti on aina se pinnallisesti hurmaava ja dominoiva ihminen, mutta narsisti voi olla myös näitä maan hiljaisia. Omasta mielestään se kaikkein kiltein ja kunnollisin (todellisuuteen perustumatonta grandiositeettia tuokin) ja aina uhri. Ei kykene ottamaan vastuuta omasta elämästään ja näkee ihmiset välinearvon kautta, kyvyttömänä aidosti rakastamaan. Eri.

Niin, tiedän. Heille on vielä turhempaa antaa neuvoja ja antaa samalla mitalla. Ohutnahkaiset narsistin tyyppi on vähintään yhtä yleinen kuin mahtaileva tyyppi, mutta onhan sitten paljon muitakin diagnooseja, jotka vaikeuttavat pariutumista ja vuorovaikutusta muiden kanssa. Ja valitettavasti niitä on usein samalla henkilöllä useampia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Tai että sinä olisit se, jonka kanssa perustetaan perhe, mutta hauskanpito tapahtuisi muiden miesten kanssa, niiden jotka ovat ulkoisesti ihannemiehiä?

Mitenkäs meidän lapset tehtäis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Asperger-huumoria? Minulle on tullut mieleen, että palstamiehistä osa saattaisi olla aspergereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Tätähän se on. Minä en laske vaatimuksiani. Pitää olla viehättävä ja etenkin laiha neitsyt. Muuten en ala. Mutta te toiset, teidän ei tarvitse viehättyä kumppanistanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Tai että sinä olisit se, jonka kanssa perustetaan perhe, mutta hauskanpito tapahtuisi muiden miesten kanssa, niiden jotka ovat ulkoisesti ihannemiehiä?

Mitenkäs meidän lapset tehtäis?

Mukimenetelmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa sitä lässytystä "kehitä itseäs ihmisenä", "opi ottamaan muutkin huomioon" jne jne jne, joita ohjeina tarjoillaan miehille, jotka ei naista saa. Omassa kaveripiirissäni on kuitenkin miehiä, jotka on täysiä sovinisteja, pettävät vaimojaan minkä kerkeävät jne, mutta silti he ovat naimisissa (ja vielä ns. kilttien ja kunnollisten naisten kanssa) ja naisia pörrää ympärillä minne menevätkin. Ei naisia tunnu kiinnostavan kuin oikeanlainen miehinen röyhkeys ja jopa välinpitämättömyys PLUS ihku ulkonäkö. Siinä jaa oman itsensä kehittäjät ja muut huomioon ottavat miehet lehdellä soittelemaan, kun wifebeaterit lähtee radalle. 

Olet yrittänyt liian korkeatasoisia naisia. Laske tasoasi. Ei pitäisi tavoitella niitä nuoria, kauniita ja hoikkia, niille on ihan omat markkinat. Syy siihen, että olet yksin on se että olet tavoitellut näitä top 10 naisia, vaikka itse olet tavis. Nyt sitten on tullut ikää ja pitäisi saada edes joku, ja hups eipä löydy enää edes oman tasoista näistä, kun ne on kaikki varattuja.

Yksikään ihminen ei halua olla se, johon tyydytään. Lopettakaa tuo tason laskemisyllytys, se on lapsellista. Miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen muun kuin sellaisen ihmisen kanssa, jota pitää puoleensavetävänä, haluttavana, hauskana ja kaikin puolin sellaisena jonka seurasta nauttii ja jota kohtaan tuntee vetovoimaa?

Ihan jo siksi, että oma ihannemieheni oli älykäs, hauska, komea, hyvä isätyyppi, rikas, kohtelias, rauhallinen, kiltti, urheilullinen, hurmaava, sanavalmis, introvertti, tykkää lukea ja vaeltaa, luotettava, hyvää kaikille tahtova, romanttinen, kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu, hassu, sarkastinen, taitava käsistään, hyvä laittamaan ruokaa jne.

Järkeni kehotti, että laske nyt hyvä nainen rimaa. Niinpä tein sen ja nyt minulla on oikein ihana asperger-mies, mutta ei hän vastaa ihannemiestäni.

Ongelma on, että ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen ovat kaikki eri asioita ja jokseenkin toisistaan riippumattomia. Voisin ihastua ihannemieheni, mutta rakastaisinko tätä koko loppuelämäni? En ehkä. Siksi valitsin miehen, johon en niin heti ihastunut, mutta jota olen onnistuneesti rakastanut vuosia ja johon aina muutaman kerran vuodessa rakastun uudelleen.

Niinpä. Laskekaa naiset rimaa ja antakaa meille tavallisillekin miehille mahdollisuus.

Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Tai että sinä olisit se, jonka kanssa perustetaan perhe, mutta hauskanpito tapahtuisi muiden miesten kanssa, niiden jotka ovat ulkoisesti ihannemiehiä?

Mitenkäs meidän lapset tehtäis?

Huomasitko tai-sanan? Seksitön suhde TAI että sinä olisit se, jonka kanssa perustetaan perhe. Eli olisi sen verran seksiä että ne lapset saataisiin alulle mutta siihen se loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinkkumiehet on säälittäviä, niin mitä sinkku naiset on? Ihan täydellisiä luusereita.

Varmasti molemmissa ryhmissä on niitä, jotka elää ihan hyvän elämän sinkkuna. Elämällä on tarkoitus ilman parisuhdetta. Naiset ehkä helpommin tähän sopeutuu ja hyväksyy yksinjäämisensä. Onhan se todettu, että miehet hyötyy monin tavoin naisia enemmän parisuhteesta ja esim elevät pitempään kuin yksin.