Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuuden hyvät ja huonot puolet
11.11.2013 |
Olen pohtinut viime aikoina paljon perheenlisäystä. En ole kokenut halua tai tarvetta hankkia lasta, mutta mietityttää, tulenko katumaan myöhemmin, jos jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi.
Olisi mukava kuulla plussia ja miinuksia lapsettomuudesta. Perheelliset ja perheettömät, vapaaehtoisesti ja vasten tahtoaan lapsettomat - kertokaa ajatuksianne!
Kommentit (106)
Meidän suvussa on kaikilla hyvät välit ja asumme aika lähekkäin. Voihan sitä maalailla piruja seinille, mutta en näe syytä miksi lapseni eivät haluaisi olla kanssani tekemisissä, kun ovat aikuisia. Lapsiaan kun tukee ja avustaa, ja kohtelee hyvin, niin heidän seurastaan saa nauttia pitkään:) Vanhuudenturva tuskin kellään on nyky-Suomessa syy tehdä lapsia, pikemminkin se on vain plussa.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:16"]
kuolee yksin
[/quote]
Kuule, yksin voi kuolla, vaikka olisi synnyttänyt kymmenen lasta. Ei ole lainkaan takeita siitä, toimivatko ihmissuhteet kymmenien vuosien päästä. Jo yksin tätä keskustelupalstaa lueskelemalla voi todeta tuon.
[/quote]
Jos olisin kauheissa riidoissa lapseni kanssa
-kasvatuksessa olisi mennyt joku pahasti pieleen.
[/quote]
Ei tarvitse olla kauheissa riidoissa ollakseen etäisissä väleissä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:32"]
Itse en ole ainakaan toistaiseksi halunnut lapsia, mutta tuntuu, että sitä ei kauheasti minkään listojen avulla voi päättää. Kaikki kun tietävät, että lapset esim. valvottavat, stressaavat, aiheuttavat paljon meteliä ja huolia, maksavat kauheasti, eikä voi tietää sitäkään onko lapsella esim. jokin kehitysvamma, jolloin edellämainitut ongelmat moninkertaistuvat, tai joutuuko jossain vaiheessa esim. yksinhuoltajaksi JA silti lapsia tehdään vain koska jossain vaiheessa tulee sellainen olo. Toisaalta taas on niinkin, että jos lapsia on tehty vain koska se kuuluu asiaan eikä edes tajuta että oikeasti tykkää eniten omasta rauhasta (kuten esim. oma äitini) niin lapsi saattaa kokea koko lapsuutensa olevansa lähinnä ylimääräinen haitta jonka pitäisi olla mahdollisimman hiljaa (kuten minä)..
[/quote]
Olen lukenut vastauksianne ajatuksella, ja tämä ensimmäinen viesti piti sisällään tärkeän pointin. Tosiaan kärsiihän lapsikin siitä, että vanhemmat eläisivät mieluummin lapsetonta elämää. En kiellä, etteikö vanhuuden päivätkin olisi käyneet mielessä... Vaikkei se hyvä syy olekaan, kun ei lasta muuten halua.
Olen siis alle kolmekymppinen naimisissa oleva nainen, jonka aviomies on samoilla linjoilla. Olemme molemmat vakituisissa työsuhteissa ja elämä on kaikin puolin mallillaan. Läheiset kyselevät jo perheenlisäyksen perään, mutta en siis itse koe, että elämästäni puuttuisi mitään, joten lasta ei todellakaan ole tulossa.
Päätös lapsettomuudesta tuntuu vain niin lopulliselta etenkin meille naisille, kun hedelmällisyys vain heikkenee iän myötä. Eihän kukaan voi tietää, miltä 20 vuoden päästä tuntuu. Mitään sterilisaatiota en kuitenkaan suunnittele, joten tietysti mieli voi muuttuakin joskus.
Tunnetteko ketään, joka olisi myöntänyt katuvansa sitä, ettei hankkinut lasta, kun se oli vielä mahdollista?
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:13"]
Siinä, ettei halua lapsia eikä myöskään hanki niitä, ei ole mitään huonoja puolia.
[/quote]
Paitsi kateelliset mammat. Ja se onkin ainoa.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:12"]
Tunnetteko ketään, joka olisi myöntänyt katuvansa sitä, ettei hankkinut lasta, kun se oli vielä mahdollista?
[/quote]Harva tällaista on valmis omalla nimellään myöntämään, mutta netti on täynnä anonyymejä kokemuksia aiheesta. Tälläkin palstalla niitä on julkaistu useita. Lastensa katuminen on eräs suurimmista tabuista, joita meillä on, ja siihen liittyy voimakas sosiaalinen stigma.
Mä en viitsi edes vastata näihin ketjuihin, kun palstan velat tulevat irvimään "niin varmaan, jos ei ole muuta elämää", "jaha, ei parisuhde kiinnosta", "voi, minä ainakin olen niin innovatiivinen henkilö, että keksin elämääni vaikka mitä mielenkiintoista ilman lapsia", "tuo lasten kautta eläminen on niin säälittävää".
Paras varmaan on siis todeta, että jolla onni on, se onnen kätkeköön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:24"]
Kuten sanoin, lapset ovat kaikkeni:) En niitä pois antaisi, kuolisin vaikka mieluummin. Jokainen päivä, jonka tietäisin, että lapseni ovat jossain ja en saisi olla heidän kanssaan, olisi tuskaa. Sinä et sitä näköjään ymmärrä. Rakkaus lapsiani kohtaan on niin suurta, että sitä ei voi verrata esim. rakkauteeni miestäni kohtaan. Lasten kanssa on ihana olla ja tehdä kaikkea. He piristävät jokaista päivää ja saavat minut iloiseksi kerta toisensa jälkeen. Olen saanut elämääni kaksi ihanaa ihmistä (lapseni), joiden kanssa minulla on etuoikeus jakaa arkeni. Lapset vaikuttavat jokaiseen elämäni osa-alueeseen jollain tavoin. Esim. Nautin, kun saan tehdä yhdessä tyttäreni kanssa, seurata hänen naiseksi kasvuaan ja jakaa elämääni hänen kanssaan. Hän on fantastinen tyyppi. Mitä haluat tietää enemmän?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:52"]
Siis eikö kukaan keksi lapsista mitään muuta positiivista kuin se, että "ei niitä kyllä ikimaailmassa pois vaihtaisi"?
No, ok, se vanhuudenturva tuli tuolta, mutta tosiaan se ei ole kauhean fiksu syy... Varmaan jokainen voi olla samaa mieltä, että lapsen hankinnalle pitäisi olla muukin syy kuin se, että saa jonkun höynäytettyä ilmaiseksi kotiapulaiseksi joskus 60v kuluttua.
[/quote]
[/quote]
Siis lähinnä se, että eihän sitä perheen lemmikkiäkään antaisi pois, jos sellainen on perheeseen tullut: syntyy tunneside. Tuo tunneside on kuitenkin hatara perustelu, vai kuulostaako "hankin koiran, kun myöhemmin en sitä pois antaisi!" järkevältä? Sillä totta kai (toivottavasti) vanhempi lastaan rakastaa.
Tarkoituksena ei ole nyt vähätellä mitenkään, vaikka saattoi kuulostaa siltä!
Muakin kiinnostaisi, miten käy sellaiselle, joka ei ikinä oikein ole lapsia halunnut, mutta koska saattaisi katua niiden tekemättömyyttäkin niin tekee lapsia- käykö siinä aina niin, että yhtäkkiä lapsen saaminen on parasta mitä voi olla, vai voiko niihin lapsiin suhtautua niin, että "kun tuli tehtyä niin onhan ne hoidettava, mutta voisi olla ilmankin, ei tämä nyt niin kauhean ihmeellistä ole". Tällöin epäilemättä kaikki lasten aiheuttamat rasitteet tuntuu miljoona kertaa pahemmalta kuin silloin jos on haaveillut lapsista koko elämänsä, eikä tuollainen asenne voi lapsiinkaan olla vaikuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:26"]
Mä en viitsi edes vastata näihin ketjuihin, kun palstan velat tulevat irvimään "niin varmaan, jos ei ole muuta elämää", "jaha, ei parisuhde kiinnosta", "voi, minä ainakin olen niin innovatiivinen henkilö, että keksin elämääni vaikka mitä mielenkiintoista ilman lapsia", "tuo lasten kautta eläminen on niin säälittävää".
Paras varmaan on siis todeta, että jolla onni on, se onnen kätkeköön!
[/quote]
Tuollaista kommenttia varmasti tulee, jos alkaa jollekin tarjoamaan jotain itse tärkeänä pitämäänsä asiaa faktana. Esimerkiksi minä en haluaisi edes yhtä kertaa elämässäni uhrata täysiä yöunia jonkun lapsen takia (jos ei siis kyseisen lapsen henki tai terveys siitä vaarantuisi), mutta sinä olet varmasti aivan eri mieltä.
Minulle paljon onnea, iloa ja merkitystäkin elämään tuova intohimo on kaunokirjallisuuden lukeminen. En täysin ymmärrä ihmistä, joka ei halua lukea. Jätän väliin tapaamisia muita harrastuksia ja annan jopa ihmissuhteiden kärsiä lukemisen takia. Yöunetkin voivat jäädä lyhyeen. Jonkun mielestä tällainen on säälittävää ja tympeää ajankulua, voisin tehdä kivempia asioita, säästää rahaa ja tilaakin kotona. Lähinäkö huononee. Olen omissa maailmoissa enkä huomioi muita. Siivouskin olisi helpompaa kun kirjat eivät pölyä kotona.
En minä voi sanoa, mistä kenenkin pitää elämässä nauttia. Mutta sen tiedän, etten kokeile jotain sellaista, mikä ei etukäteen tunnu tippaakaan kiinnostavalta ja jota ei voi perua vaikka haluaisi.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:26"]
Mä en viitsi edes vastata näihin ketjuihin, kun palstan velat tulevat irvimään "niin varmaan, jos ei ole muuta elämää", "jaha, ei parisuhde kiinnosta", "voi, minä ainakin olen niin innovatiivinen henkilö, että keksin elämääni vaikka mitä mielenkiintoista ilman lapsia", "tuo lasten kautta eläminen on niin säälittävää".
Paras varmaan on siis todeta, että jolla onni on, se onnen kätkeköön!
[/quote]
Tuollaista kommenttia varmasti tulee, jos alkaa jollekin tarjoamaan jotain itse tärkeänä pitämäänsä asiaa faktana. Esimerkiksi minä en haluaisi edes yhtä kertaa elämässäni uhrata täysiä yöunia jonkun lapsen takia (jos ei siis kyseisen lapsen henki tai terveys siitä vaarantuisi), mutta sinä olet varmasti aivan eri mieltä.
Minulle paljon onnea, iloa ja merkitystäkin elämään tuova intohimo on kaunokirjallisuuden lukeminen. En täysin ymmärrä ihmistä, joka ei halua lukea. Jätän väliin tapaamisia muita harrastuksia ja annan jopa ihmissuhteiden kärsiä lukemisen takia. Yöunetkin voivat jäädä lyhyeen. Jonkun mielestä tällainen on säälittävää ja tympeää ajankulua, voisin tehdä kivempia asioita, säästää rahaa ja tilaakin kotona. Lähinäkö huononee. Olen omissa maailmoissa enkä huomioi muita. Siivouskin olisi helpompaa kun kirjat eivät pölyä kotona.
En minä voi sanoa, mistä kenenkin pitää elämässä nauttia. Mutta sen tiedän, etten kokeile jotain sellaista, mikä ei etukäteen tunnu tippaakaan kiinnostavalta ja jota ei voi perua vaikka haluaisi.
[/quote]
Mä en kyllä ymmärrä, miksi mun pitäisi tyrkyttää toisille lastenhankkimista, kirjoitin tuon kommentin sen perusteella, millaisia keskusteluja olen tällä palstalla käynyt ja lukenut. Ja kun tässä ketjussa nyt selvästi tuodaan selkeämmin vain lapsettomuuden hyviä puolia, tuntuu, että jos alkaa kertoa ihan tavallisista perhe-elämän kivoista puolista, saa todennäköisemmin osakseen halveksuntaa, vaikka tosiaan tarkoituksena ei olisi käännyttää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tällä palstalla kirjoittelevistä vähintään 90% ole kuitenkin äitejä. Jos joku halveksuu lapsiperhe-elämän tavallisia kivoja puolia, sinä koet sen jotenkin sensuroivan ilmaisuasi?
En lue täällä lapsiaiheisia ketjuja, joten en tiedä onko tällaisia asioita jo listattuna. Vapaaehtoista lapsettomuutta käsitteleviä ketjuja luen, ja niiden perusteella vanhemmuuden hyvä puoli on epäitsekkääksi ja empaattiseksi tulo sekä se, että vanhana on lähiomaisia, jotka käyvät katsomassa tai parhaimmillaan jopa hoitamassa.
Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha sanoa tässä(kään) keskustelussa mitään lapsen saannin onnesta, autuudesta ja ihanuudesta, kun velat kääntävät ja vääntävät sen niin, että kaikki olisivat onnellisempia lapsettomina ja lapselliset ovat vain kateellisia lapsettomille.
Itse katuisin hartaasti, jos en olisi lasta synnyttänyt ja häntä saanut hoivata, kasvattaa ja rakastaa. Kaikkien kohdalla se ei mene niin, mutta valtaosa haluaa sen oman lapsen. Ihmisestä kiinni haluaako vai ei.
Tuntuu, että jos lapseton elämä olisi veloille niin ok, miksi sitä pitäisi niin aggressiivisesti puolustaa ja vähätellä "lapsellisen" ihmisen onnen kokemusta?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]
Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.
[/quote]
Tässä se vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettoman ero varmaan on, itse olen ainakin toistaiseksi ensimmäistä lajia ja tämä kuvaus ei herätä minussa mitään tunteita (muuta kuin että sympaattinen kertomus), mutta ei tullut esim. oloa että voi mistä kaikesta jäänkään paitsi. Sen sijaan muistan edelleen kun tällä palstalla joku kuvaili hassun kaninsa tekemisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]
Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.
[/quote]
Tässä se vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettoman ero varmaan on, itse olen ainakin toistaiseksi ensimmäistä lajia ja tämä kuvaus ei herätä minussa mitään tunteita (muuta kuin että sympaattinen kertomus), mutta ei tullut esim. oloa että voi mistä kaikesta jäänkään paitsi. Sen sijaan muistan edelleen kun tällä palstalla joku kuvaili hassun kaninsa tekemisiä..
Kyllä tuo lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut. Joo olen kyllä matkustellut asunut yksin bilettänyt ja syönyt mitä haluan ymsymsyms. Teen niitä vieläkin mutta en niin paljon.Eikä ne tuota enään sellaista nautintoa että vaihtaisin niihin takaisin. On se vaan niin ihanaa nähdä lapsen kasvoilta sen ilon kun näkee sut. =) Nykyään nauttii heräillä rauhassa lapsen kanssa ja katsella sen kun on niin iloinen ja puhtia täynnä heti aamusta sen kun se konttaa hillitöntä vauhtia syliin kun tulet kotiin ja ihailla sitä kun pikkuinen on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta. En elä ainoastaan lapsen ilon kautta on myös omia harrastuksia ja opiskelua yms. Mutta olen kyllä sitä mieltä että tästä elämästä jäisi niin iso asia hämärän peittoon jos olisin lapseton. Eikä sitä voi tietää ennenkun kokee sen oman lapsen.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]
Ihan turha sanoa tässä(kään) keskustelussa mitään lapsen saannin onnesta, autuudesta ja ihanuudesta, kun velat kääntävät ja vääntävät sen niin, että kaikki olisivat onnellisempia lapsettomina ja lapselliset ovat vain kateellisia lapsettomille.
Itse katuisin hartaasti, jos en olisi lasta synnyttänyt ja häntä saanut hoivata, kasvattaa ja rakastaa. Kaikkien kohdalla se ei mene niin, mutta valtaosa haluaa sen oman lapsen. Ihmisestä kiinni haluaako vai ei.
Tuntuu, että jos lapseton elämä olisi veloille niin ok, miksi sitä pitäisi niin aggressiivisesti puolustaa ja vähätellä "lapsellisen" ihmisen onnen kokemusta?
[/quote]
Mä uskon kyllä että suurin osa ihmisistä on onnellisempia lasten kanssa kuin ilman. Ehkä se vain joskus ärsyttää, että nimenomaan tähän asiaan suhtaudutaan niin, että vela ei voi perustella velauttaan mitenkään järkevästi, koska ei tiedä millaista on kun on lapsi- kun maailmassa on miljoonia asioita, mitä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole, ja he kykenevät silti kuvittelemaan, haluavatko näitä asioita vai eivät. Muutenhan ihmiset säntäilisivät päättömästi virikkeestä toiseen, sen sijaan useimmat tietävät esim. ovatko heteroja vai eivät ja haluavatko mieluummin yhden vai kymmenen lasta.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:20"]
Mutta olen kyllä sitä mieltä että tästä elämästä jäisi niin iso asia hämärän peittoon jos olisin lapseton. Eikä sitä voi tietää ennenkun kokee sen oman lapsen.
[/quote]
Ja tässähän se taas tuli- ihmisellä on juuri sitä varten mielellistämisen taito ja kyky kuvitella tilanteita ja asioita, jotta kaikkea ei tarvitsisi kokeilla tietääkseen mielipiteensä ko. asiasta- toki mikään ei ole juuri sellaista kuin on etukäteen kuvitellut, mutta onhan siihenkin nyt joku syy, että naiset eivät vain holtittomasti lisäänny heti kun ovat sukukypsiä ihan vain siksi kun lapset on niin ihkuja, vaan he miettivät, ettei ehkä kannata tehdä lasta satunnaisen baaritutun kanssa 17- vuotiaana vaan vasta naimisiinmenon ja valmistumisen jälkeen jne. Vaikka heillä ei ole mitään kokemusperäistä tietoa siitä millaista elämä olisi 17- vuotiaana yksinhuoltajana.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]
Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.
[/quote]
Tässä se vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettoman ero varmaan on, itse olen ainakin toistaiseksi ensimmäistä lajia ja tämä kuvaus ei herätä minussa mitään tunteita (muuta kuin että sympaattinen kertomus), mutta ei tullut esim. oloa että voi mistä kaikesta jäänkään paitsi. Sen sijaan muistan edelleen kun tällä palstalla joku kuvaili hassun kaninsa tekemisiä..
[/quote]
Mulla sama! Sama jossain hauskoissa kotivideoissa kun lapset tekee jotain "hassua". Ei naurata eikä kiinnosta. Joskus ärsyttää rumat lapset ja niiden typerät puuhat. Erityisesti vituttaa jos näkee jonkun kusti-anniinan kiduttamassa perheen koiraa/kissaa/marsua.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:16"]
kuolee yksin
[/quote]
Kuule, yksin voi kuolla, vaikka olisi synnyttänyt kymmenen lasta. Ei ole lainkaan takeita siitä, toimivatko ihmissuhteet kymmenien vuosien päästä. Jo yksin tätä keskustelupalstaa lueskelemalla voi todeta tuon.
[/quote]
Jos olisin kauheissa riidoissa lapseni kanssa
-kasvatuksessa olisi mennyt joku pahasti pieleen.
[/quote]
Ei tarvitse olla kauheissa riidoissa ollakseen etäisissä väleissä.