Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuuden hyvät ja huonot puolet
11.11.2013 |
Olen pohtinut viime aikoina paljon perheenlisäystä. En ole kokenut halua tai tarvetta hankkia lasta, mutta mietityttää, tulenko katumaan myöhemmin, jos jään vapaaehtoisesti lapsettomaksi.
Olisi mukava kuulla plussia ja miinuksia lapsettomuudesta. Perheelliset ja perheettömät, vapaaehtoisesti ja vasten tahtoaan lapsettomat - kertokaa ajatuksianne!
Kommentit (106)
kuolee yksin
vanhempana kaikki säälii kun ei ole lapsenlapsia
ei ole yhteistä kuin muutaman ikäisensä kanssa
2 lapsetonta sukulaistani toinen asuu mummolla hoitajana ja toinen äitinsä kanssa edeleen lapsuuden kodissa. Ajat on toki muuttuneet nämä neidit 60-70
mut plussana
vapaus
rahaa jää käteen enemmän
eroaminen surkeasta miehestä ei ole niin vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:16"]
kuolee yksin
[/quote]
Kuule, yksin voi kuolla, vaikka olisi synnyttänyt kymmenen lasta. Ei ole lainkaan takeita siitä, toimivatko ihmissuhteet kymmenien vuosien päästä. Jo yksin tätä keskustelupalstaa lueskelemalla voi todeta tuon.
Kaikkihan me kuoleman edessä olemme yksin. Yksin synnymme ja yksin kuolemme.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:16"]
ei ole yhteistä kuin muutaman ikäisensä kanssa
[/quote]
Eikö sinulla ole muita ominaisuuksia kuin vanhemmuus?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:23"]
Kaikkihan me kuoleman edessä olemme yksin. Yksin synnymme ja yksin kuolemme.
[/quote]
Näinpä.
Itse olen kyllä silti miettinyt sitä, että vaikka vanhana elämä on taatusti joka tapauksessa perseestä, kun on sairas ja raihnainen ja edessä ei ole kuin kuolema, niin kai se että lapset ja lapsenlapset vierailisi muutaman kerran kuussa olisi parempi vaihtoehto kuin että kukaan ei vieraile, mutta onko se sitten riittävä syy tehdä lapsia jos ei oikeastaan tässä hetkessä niitä halua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kun minulle oli itsestäänselvää, että halusin äidiksi. Sainkin esikoistyttäreni 23-vuotiaana. Silti olen opiskellut ja matkustellut. Lapset vievät rahaa ja aikaa, mutta nautin lasten kanssa olemisesta ja myös lastenvaatteiden shoppailusta, jne. Rahojani en voisi paremmin käyttää kuin lapsiini, ovathan he minusta tulleet:) Jokainen vanhempi varmasti tiedostaa, että jos lapsiaan kohtelee hyvin ja itse näyttää hyvää esimerkkiä, pitävät lapset yhteyttä aikuisenakin ja ovat siinä mielessä "vanhuuden turva" usein. Ei tietenkään aina. Lapseni vain ovat niin ihana asia elämässäni, että en osaisi kuvitella elämää ilman heitä :) Olen noin 40-vuotias, kun esikoiseni on täysi-ikäinen, joten uskon että minulla on vuosia aikaa nauttia "omasta ajasta" ja matkustelusta mieheni kanssa, jos niin haluan. Nyt nautin tästä ja tämä on parasta, mitä minulle on sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et jaksanut klikata linkkiä:
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:37"]
Olen neljääkymmentä lähestyvä akateemisesti koulutettu nainen, joka ei ole koskaan tuntenut halua lisääntyä. Minulta on nyt viikon sisään kysytty kaksi kertaa sama sinänsä vähän hassu kysymys: mitä iloa lapsettomuudesta on. Mietin asiaa ja koostin lyhyen listan itselleni oleellisista ilonaiheista. Tarkoitus ei ole haastaa kenenkään valintoja tai esittää, että oma elämäntapani olisi jotakin toista parempi. Toivottavasti tämä kuitenkin valaisee sitä, miksi yhä useampi nainen pitää lapsettomuutta itselleen hyvänä vaihtoehtona.
1. Olen onnellisempi.
2. Säilytän itsenäisyyteni, omaehtoisuuteni ja vapauteni tehdä minulle tärkeitä ja mieluisia asioita.
3. Kenenkään ei tarvitse kilpailla rakkaudestani tai läheisyydestäni lapsen kanssa.
4. Minulla on käytettävissäni enemmän rahaa itseeni ja läheisiini. Nautin paremmasta elintasosta.
5. Minulle jää töidenkin lisäksi riittävästi aikaa harrastaa, täydentää koulutustani, seurata ajankohtaisia asioita, oppia uusia taitoja, toteuttaa intohimojani ja pitää huolta kunnostani.
6. Minun ei tarvitse kantaa suunnatonta elinikäistä huolta kenenkään muun hyvinvoinnista.
7. Minun ei tarvitse tehdä kipeitä kompromisseja omien tarpeideni ja muiden tarpeiden välillä eikä tuntea riittämättömyyttä ja huonoa omatuntoa työn ja perheen ristipaineessa.
8. Pystyn etenemään urallani polkua, joka olisi vanhemmalle hyvin vaikea.
9. Pystyn helposti säätelemään kokemani stressin määrää ja elämään omaan tahtiini.
10. Ehdin tavata ystäviäni monta kertaa viikossa ja pystyn antamaan heille täyden huomioni ja olemaan kiinnostavaa seuraa.
11. Voin pitää yllä pitkäaikaista harrastustani, joka vaatii säännöllisesti lähes 20 tuntia viikossa.
12. Minun ei tarvitse olla moraalisena esimerkkinä kenellekään.
13. Päätän itse omista aikatauluistani. Pystyn tekemään asioita hetken mielijohteesta ja tarttumaan yllättäviin tilaisuuksiin.
14. Saan nukkua joka yö kahdeksan tuntia ja viikonloppuisin niin pitkään kuin haluan.
15. Saan nauttia varmasti riittävästä omasta ajasta, yksityisyydestä ja hiljaisuudesta.
16. Voin syödä ja juoda mitä haluan, milloin haluan. Kukaan ei riko ruokarauhaani.
17. Voin matkailla usein ja sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole lapsiperheelle mahdollisia.
18. Voin mennä töiden jälkeen vaeltelemaan kaupungille koko illaksi ja poiketa vaikka elokuviin tai viinilasilliselle.
19. Saan sisustaa kotini kauniilla esineillä ilman huolta siitä, että lapset turmelevat niitä. Kotini myös pysyy helposti siistinä ja puhtaana.
20. Vältyn raskauden, synnyttämisen ja imettämisen aiheuttamilta terveysriskeiltä, epämukavuudelta ja kehon muutoksilta.
21. Voin lukea sängyssä tai kylvyssä hyvää kirjaa kenenkään häiritsemättä.
22. Voin vaihtaa työpaikkaa helpommin ja jättäytyä vaikka työttömäksi vähäksi aikaa, jos riski tuntuu sen arvoiselta.
23. Voin omistaa kaksipaikkaisen auton, jolla ei tarvitse kuskata ketään harrastuksiin.
24. Minun ei tarvitse sietää kodissani koliikkivauvan yöheräilyjä, uhmaikäisen kiukuttelua, sisarusten riitelyä tai teini-ikäisen haistatteluja.
26. Koen vähemmän kielteisiä tunteita enkä ole niin altis masennukselle.
27. Voin valita aisuinpaikkani vapaammin ja asua lähempänä keskustaa ja kivammassa asunnossa kuin mihin minulla olisi perheellisenä varaa.
28. Elämäni on joustavaa, rauhallista, mielenkiintoista, tasapainoista, rikasta ja itseni näköistä jo nyt eikä vasta parinkymmenen vuoden kuluttua tai "kun lapset ovat isompia".
29. En menetä itseäni tai minuuttani tai joudu elämään kenenkään toisen kautta.
30. Ruuhkavuosien sijaan elän itseni toteuttamisen ja koko ajan kasvavan tyytyväisyyden ja mielenrauhan vuosia.
Nuo keksi aika äkkiä, ja jos eläisin tällä hetkellä parisuhteessa, lista olisi vielä pidempi. Lapsettomuus on ehdottomasti parhaita asioita elämässäni ja avain paljoon hyvään. Suosittelen kaikkia tätä lukevia, jotka vielä arpovat omaa päätöstään, todella harkitsevan myös lapsettomaksi jäämistä. Varmasti monet vanhemmatkin ovat onnellisia, mutta en näe mitään syytä hankkia lapsia, jos ei todella sisimmässään koe niitä itselleen välttämättömiksi.
[/quote]
Siis eikö kukaan keksi lapsista mitään muuta positiivista kuin se, että "ei niitä kyllä ikimaailmassa pois vaihtaisi"?
No, ok, se vanhuudenturva tuli tuolta, mutta tosiaan se ei ole kauhean fiksu syy... Varmaan jokainen voi olla samaa mieltä, että lapsen hankinnalle pitäisi olla muukin syy kuin se, että saa jonkun höynäytettyä ilmaiseksi kotiapulaiseksi joskus 60v kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsia, enkä tiedä haluanko, mutta voisin kuvitella että lapset on siksi kivoja, kun ne ovat niin erilaisia kuin aikuiset. Lapset tekevät ja sanovat mitä mieleen juolahtaa ja onhan se varmaan piristävää vaihtelua kun yleensä kaiken pitää olla aina kontrolloitua ja hallittua ja tylsää. Ja koska lapset muistuttavat omaa itseä ja kaikki ihmiset ovat hieman narsisteja niin varmasti omia lapsia sietää paljon paremmin kuin muita, vaikka ei olisikaan yleisesti lapsirakas. Ja kun tietää, että tänään on noustava sängystä vähintäänkin siksi, että joku on ruokittava, niin tuohan se tunteen siitä, että elämällä on tarkoitus. Lapsettomana tarkoitus pitää etsiä jostain muualta.
Olenpahan säästynyt uhmaiän ja murrosiän kiukkuilulta, lukemattomilta ripuli- ja oksennustautien jälkien siivoamisilta, marinoilta ja mankumisilta ynnä muulta, mihin törmää esim. kauppareissuilla.
sitten ei kyllä ole myöhemmin ketään, jota voisi ainakin yrittää syyllistää omaishoitajaksi, koska minäkin hoidin lasta vuosikausia. Eli lapsettomat jäävät lopujen lopuksi yhteiskunan hoteisiin ja se ei ole kovin houkutteleva kohtalo. Olisi ehkä sittenkin ollut ihan hyvä hankkia pari mukulaa silloin kun se vielä oli mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikinä ihan riittävästi halunnut lapsia, mutta voisin kuvitella hyväksi puoleksi lapsissa ainakin sen, että onhan niiden kasvamista mukava seurata. Siis se miten oppivat koko ajan lisää taitoja, luultavasti keskustelut eri-ikäisten lasten kanssa voivat olla ihan mielenkiintoisia. Tämä ajatus ei kuitenkaan omalla kohdallani ihan riitä korvaamaan niitä huonoja puolia.
Joka päivä kun näen naapurustossa töistä tullessa vanhempia lapsineen hiekkalaatikolla, olen vilpittömästi niin iloinen ja onnellinen ja helpottunut siitä, ettei mun ole tarvinnut sellaista vaihetta elämässäni elää (enää sen jälkeen kun pikkusisarukseni alkoivat pärjätä siellä keskenään kun olin jotain 14v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka haluaa lapsia, hänelle ei lapsia mikään korvaa. Kaikki lapsettomuuden plussat tuntuvat naurettaville, jos sydämessään toivoo lasta sitä saamatta. Plussia ja miinuksia voi listata sellainen, joka ei tiedä haluaako lasta. Monet haluavat ja silloin mikään ei korvaa sitä, jos lasta ei saa. Se vain on niin perustavaa laatua oleva ihmisen tarve.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:00"]
Ja kun tietää, että tänään on noustava sängystä vähintäänkin siksi, että joku on ruokittava, niin tuohan se tunteen siitä, että elämällä on tarkoitus.
[/quote]
Puhutko kissan omistamisesta?
Kuten sanoin, lapset ovat kaikkeni:) En niitä pois antaisi, kuolisin vaikka mieluummin. Jokainen päivä, jonka tietäisin, että lapseni ovat jossain ja en saisi olla heidän kanssaan, olisi tuskaa. Sinä et sitä näköjään ymmärrä. Rakkaus lapsiani kohtaan on niin suurta, että sitä ei voi verrata esim. rakkauteeni miestäni kohtaan. Lasten kanssa on ihana olla ja tehdä kaikkea. He piristävät jokaista päivää ja saavat minut iloiseksi kerta toisensa jälkeen. Olen saanut elämääni kaksi ihanaa ihmistä (lapseni), joiden kanssa minulla on etuoikeus jakaa arkeni. Lapset vaikuttavat jokaiseen elämäni osa-alueeseen jollain tavoin. Esim. Nautin, kun saan tehdä yhdessä tyttäreni kanssa, seurata hänen naiseksi kasvuaan ja jakaa elämääni hänen kanssaan. Hän on fantastinen tyyppi. Mitä haluat tietää enemmän?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:52"]
Siis eikö kukaan keksi lapsista mitään muuta positiivista kuin se, että "ei niitä kyllä ikimaailmassa pois vaihtaisi"?
No, ok, se vanhuudenturva tuli tuolta, mutta tosiaan se ei ole kauhean fiksu syy... Varmaan jokainen voi olla samaa mieltä, että lapsen hankinnalle pitäisi olla muukin syy kuin se, että saa jonkun höynäytettyä ilmaiseksi kotiapulaiseksi joskus 60v kuluttua.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:16"]
kuolee yksin
[/quote]
Kuule, yksin voi kuolla, vaikka olisi synnyttänyt kymmenen lasta. Ei ole lainkaan takeita siitä, toimivatko ihmissuhteet kymmenien vuosien päästä. Jo yksin tätä keskustelupalstaa lueskelemalla voi todeta tuon.
[/quote]
Jos olisin kauheissa riidoissa lapseni kanssa
-kasvatuksessa olisi mennyt joku pahasti pieleen.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:19"]
Ihminen, joka haluaa lapsia, hänelle ei lapsia mikään korvaa. Kaikki lapsettomuuden plussat tuntuvat naurettaville, jos sydämessään toivoo lasta sitä saamatta. Plussia ja miinuksia voi listata sellainen, joka ei tiedä haluaako lasta. Monet haluavat ja silloin mikään ei korvaa sitä, jos lasta ei saa. Se vain on niin perustavaa laatua oleva ihmisen tarve.
[/quote]
Samoin, jos ihminen ei lapsia halua, ei mikään lapsettomuuden miinus vaikuta mitään. Vanhuus voi ehkä olla yksinäinen mulla, kun en lapsia halua (tosin onhan tässä koko elämä hoitaa ystävyyssuhteita ja kerätä omaisuutta vanhuudenpäivien hoitoa varten), mutta entä sitten? Ajattelin elää parhaat vuoteni ennen vanhuuttani, ja toivon että minulla on mahdollisuus päättää päiväni sitten, jos käykin niin että viimeiset päivät eivät ole elämisen arvoisia. Ei täällä kukaan ikuisesti elä.
Itse en tule ryhtymään omaishoitajaksi omille vanhemmilleni, joten olisi aika hölmöä odottaa omien lasteni olevan jotenkin erilaisia tässä suhteessa. Minusta he saavat toki edunvalvojan. Minun täytyy hankkia sellainen itselleni. Lapsettomana ihmissuhteisiin suhtautuu kuitenkin uskoakseni vähän eri tavalla kuin vanhempana. Ystävyyssuhteista eri-ikäisiin ja erilaisiin ihmisiin tulee tärkeitä, ja niiden ylläpitoon on enemmän aikaa. Kasvatan jo nyt tietoisesti tuntemieni ihmisten joukkoa ja olen läsnä heidän elämässään. Haluan olla pidetty ja rakastettu, vaikka minulla ei omia lapsia olekaan.
Ei listat auta. Se on sama kuin kysyisi, miten tietää, milloin pitää lähteä sairaalaan synnyttämään? Silloin kun on siinä tilanteessa, niin sen kyllä tietää! :D Eli silloin kun lapsia oikeasti haluaa niin sen kyllä tietää.