Lapsettomuuden hyvät ja huonot puolet

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:20"]

  Mutta olen kyllä sitä mieltä että tästä elämästä jäisi niin iso asia hämärän peittoon jos olisin lapseton. Eikä sitä voi tietää ennenkun kokee sen oman lapsen.

[/quote]

Ja tässähän se taas tuli- ihmisellä on juuri sitä varten mielellistämisen taito ja kyky kuvitella tilanteita ja asioita, jotta kaikkea ei tarvitsisi kokeilla tietääkseen mielipiteensä ko. asiasta- toki mikään ei ole juuri sellaista kuin on etukäteen kuvitellut, mutta onhan siihenkin nyt joku syy, että naiset eivät vain holtittomasti lisäänny heti kun ovat sukukypsiä ihan vain siksi kun lapset on niin ihkuja, vaan he miettivät, ettei ehkä kannata tehdä lasta satunnaisen baaritutun kanssa 17- vuotiaana vaan vasta naimisiinmenon ja valmistumisen jälkeen jne. Vaikka heillä ei ole mitään kokemusperäistä tietoa siitä millaista elämä olisi 17- vuotiaana yksinhuoltajana.

[/quote]

Keskimääräinen yhden pienen lapsen äiti on ehtinyt elää lapsetonta elämää kymmenen vuotta. Sitä kautta on vertailupohjaa.

Minäkään en ymmärrä, miksi velat ovat niin aggressiivisia. Todellakaan en olisi käännyttämässä jotain "rumista lapsista ja niiden typeristä puuhista" puhuvaa keskenkasvuista idioottia äidiksi.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]

Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.

[/quote]

Tässä se vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettoman ero varmaan on, itse olen ainakin toistaiseksi ensimmäistä lajia ja tämä kuvaus ei herätä minussa mitään tunteita (muuta kuin että sympaattinen kertomus), mutta ei  tullut esim. oloa että voi mistä kaikesta jäänkään paitsi. Sen sijaan muistan edelleen kun tällä palstalla joku kuvaili hassun kaninsa tekemisiä..

[/quote]

Mulla sama! Sama jossain hauskoissa kotivideoissa kun lapset tekee jotain "hassua". Ei naurata eikä kiinnosta. Joskus ärsyttää rumat lapset ja niiden typerät puuhat. Erityisesti vituttaa jos näkee jonkun kusti-anniinan kiduttamassa perheen koiraa/kissaa/marsua. 

[/quote]

älä tee niitä lapsia. Ikinä. Lupaathan...? :D

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:39"]

Muakin kiinnostaisi, miten käy sellaiselle, joka ei ikinä oikein ole lapsia halunnut, mutta koska saattaisi katua niiden tekemättömyyttäkin niin tekee lapsia- käykö siinä aina niin, että yhtäkkiä lapsen saaminen on parasta mitä voi olla, vai voiko niihin lapsiin suhtautua niin, että "kun tuli tehtyä niin onhan ne hoidettava, mutta voisi olla ilmankin, ei tämä nyt niin kauhean ihmeellistä ole". Tällöin epäilemättä kaikki lasten aiheuttamat rasitteet tuntuu miljoona kertaa pahemmalta kuin silloin jos on haaveillut lapsista koko elämänsä, eikä tuollainen asenne voi lapsiinkaan olla vaikuttamatta.

[/quote]

No on meitä...tai ei niin, etten olisi ikinä ehdottomasti halunnut. Mutta ei mitään intoa, ei vauvakuumetta, enemmänkin koska haluaa nähdä sen kortin tms.

Mutta kuten 36 sanoi, oikeasti hyvien puolien luettelemisesta ei ole hyötyä, siitä listasta ei tulisi tarpeeksi kattava eikä kuvaava kuitenkaan. Osaako sellaista kuvailla? Ja velan korvissa niillä ei ole mitään merkitystä kuitenkaan.

Kissojen kommelluksia lukiessa pidin niitä ihanina jo ennen kissan omistamista. Tunneside oli helppo ajatella etukäteen. Koirien kommellukset ovat aina olleet hellyyttäviä, vaikken haluakaan omaa koiraa. Mutta ei lasten, enkä vieläkään erityisemmin "pidä kaikista lapsista". Omat lapset ovat kuitenkin eri asia.

Merkitykselliset lasten saamisen hyvät puolet tulivat ilmi vasta ensimmäisen lapsen saadessa. Ja nimenomaan hyvät puolet, huonot tiesi helposti ennen lapsia, ankealtahan se touhu näytti. Nytkään en haluaisi missään nimessä hypätä naapurin perhettä pyörittämään. Vaikka niihin lapsiin tulisi tunneside, en halua.

Munasolulle en osaisi kertoa, miksi hänen kannattaisi syntyä tänne. Tuskin hän tämän elämän mielekkyyttä selittämällä ymmärtäisi, ja selitykset olisi helppo kumota. Syntyneet ihmiset näkevät asian erilailla: suurin osa pitää elämistään mielekkäänä huonoista puolista huolimatta, jotkut taas eivät. Näin koen asian omien lasten kanssa. Lisäksi ensimmäisen jälkeen oli vaikea kuvitella, miten toista voisi rakastaa (vaikka teoriassa tiesi jo), mutta toisen jälkeen tiesi. Omat lapset sellainen asia elämässä, mikä ei ole helposti verrattavissa mihinkään muuhun.

Edellinen viittasi varmaan minun kommenttiini. Anteeksi jos rehellisyyteni loukkasi, mutta todellakin minulle lapset nyt ovat yhdentekeviä ja parhaimmillaankin rumia, typeriä ja ärsyttäviä. Onneksi omia ei ole pakko tehdä ja muiden lapset eivät onneksi ole minun ongelmani. 

Ja ei, en ole koskaan katunut lapsettomuuttani. Onhan se vapaaehtoinen valintani. 

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]

Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.

[/quote]

Tässä se vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettoman ero varmaan on, itse olen ainakin toistaiseksi ensimmäistä lajia ja tämä kuvaus ei herätä minussa mitään tunteita (muuta kuin että sympaattinen kertomus), mutta ei  tullut esim. oloa että voi mistä kaikesta jäänkään paitsi. Sen sijaan muistan edelleen kun tällä palstalla joku kuvaili hassun kaninsa tekemisiä..

[/quote]

Mulla sama! Sama jossain hauskoissa kotivideoissa kun lapset tekee jotain "hassua". Ei naurata eikä kiinnosta. Joskus ärsyttää rumat lapset ja niiden typerät puuhat. Erityisesti vituttaa jos näkee jonkun kusti-anniinan kiduttamassa perheen koiraa/kissaa/marsua. 

[/quote]

älä tee niitä lapsia. Ikinä. Lupaathan...? :D

[/quote]

Miksi lupaisin sinulle yhtään mitään? 

Äitiys ei ole ydinfysiikkaa ja jokainen eläinkin siitä tehtävästä suoriutuu. Eri asia on haluta äidiksi. Tietoinen valintani on jättää tämä rooli väliin. Ehkä tämä helpotti oloasi? :D

Äitiys ei ole ydinfysiikkaa ja jokainen eläinkin siitä tehtävästä suoriutuu. 

Kyllä nykyään tuntuu kun seuraa uutisia niin kyllä moni olisi saanut kasvattaa lapsensa tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Että ei se ihan kaikilta kyllä onnistu.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 22:05"]

Oma 2-vuotiaani leikki tänään kylvyssä, että shampoopullo oli pieni vauva. Jutteli ja lauloi "vauvalle": vauvalla oli kuulemma "masu kipeenä". Silitteli ja antoi pusuja. Voi sitä liikutuksen, onnen ja rakkauden määrää minkä koin tyttäreni leikkiessä. En vaihtaisi pois.

[/quote]

Tässä se vapaaehtoisesti ja tahattomasti lapsettoman ero varmaan on, itse olen ainakin toistaiseksi ensimmäistä lajia ja tämä kuvaus ei herätä minussa mitään tunteita (muuta kuin että sympaattinen kertomus), mutta ei  tullut esim. oloa että voi mistä kaikesta jäänkään paitsi. Sen sijaan muistan edelleen kun tällä palstalla joku kuvaili hassun kaninsa tekemisiä..

[/quote]

Mulla sama! Sama jossain hauskoissa kotivideoissa kun lapset tekee jotain "hassua". Ei naurata eikä kiinnosta. Joskus ärsyttää rumat lapset ja niiden typerät puuhat. Erityisesti vituttaa jos näkee jonkun kusti-anniinan kiduttamassa perheen koiraa/kissaa/marsua. 

[/quote]

älä tee niitä lapsia. Ikinä. Lupaathan...? :D

[/quote]

Miksi lupaisin sinulle yhtään mitään? 

Äitiys ei ole ydinfysiikkaa ja jokainen eläinkin siitä tehtävästä suoriutuu. Eri asia on haluta äidiksi. Tietoinen valintani on jättää tämä rooli väliin. Ehkä tämä helpotti oloasi? :D

[/quote]

ilman muuta helpotti tieto, ettei sinulla koskaan tule olemaan lapsia.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:00"]

Äitiys ei ole ydinfysiikkaa ja jokainen eläinkin siitä tehtävästä suoriutuu. 

Kyllä nykyään tuntuu kun seuraa uutisia niin kyllä moni olisi saanut kasvattaa lapsensa tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Että ei se ihan kaikilta kyllä onnistu.

[/quote]

Ei suoriudu, äitiyden voi mokata täysin vaikka olemalla hullu tai päihdeongelmainen. Oliko sulla kiva äiti?

Siis järkyttääkö jotakuta oikeasti se, että pieniä lapsia pidetään yhdentekevinä, rumina tai ärsyttävinä? Karvattomia apinoitahan ne ovat sekä älyltään että ulkomuodoltaan. Eivät herätä söpöilyreaktiota läheskään kaikissa. 

Oma lapsi herättää suurimmat rakkauden ja ihailun tunteet  mitä olen kokenut. Tuntuu ikävältä ettei kaikki pääse kokemaan sitä. Lisäksi lisääntyminen on niin vahvasti geeneihin kirjoitettu. 

Et sinä kyllä kovin tunnerikkaalta tai empaattiselta vaikuta. Parasta, että jätät lapset väliin. Herää vain kysymys, mikä tarve sinulla on puolustella valintaasi ja haukkua muiden lapsia vauvapalstalla? 

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:09"]

Siis järkyttääkö jotakuta oikeasti se, että pieniä lapsia pidetään yhdentekevinä, rumina tai ärsyttävinä? Karvattomia apinoitahan ne ovat sekä älyltään että ulkomuodoltaan. Eivät herätä söpöilyreaktiota läheskään kaikissa. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:12"]

Lisäksi lisääntyminen on niin vahvasti geeneihin kirjoitettu. 

[/quote]

Niin on väkivaltaisuuskin. Ei geneettisistä taipumuksista voi suoraan johtaa mitään elämänohjeita.

Mitäpä tähän muuta sanoisi kuin että hienoa että olet lapseton! Kaikki muutkin, jotka ette jälkikasvua halua, niin älkää ihmeessä siihen ryhtykö! 

Voisin kuvitella että lapsia haluavilla olisi esim tällaisia syitä:

1. Lapsissa on tulevaisuus. Voi olla hienoa kokea edes ajatuksen tasolla tunne siitä että maailma jatkuu minun jälkeeni, elämä jatkuu uusissa ihmisissä -minun lapsissani, ja että he vievät sinne tulevaisuuteen mukanaan jotain siitä, mitä toivottavasti ovat kotoaan saaneet, samalla muokaten elämäänsä omilla valinnoillaan. Elämä menee eteenpäin, se ei koskaan jää paikalleen.

2. Liittyy ykköseen. Saadessani ja kasvatteassani lapsiani olen linkki sukupolvien ketjussa joka on alkanut ajan hämärissä ja jatkuu omalta pienen pieneltä osaltaan minusta eteenpäin.

3. Kasvan ihmisenä vaaliessani muiden ihmisten hyvinvointia. En ole enää pelkästään minä ja minun hyvinvointini vaan olen osa kokonaisuutta jonka puolesta olisin valmis kuolemaan -siis perhettä.

4. Ei ole enää tylsää eikä tarpeetonta hetkeä (ainakaan jos lapsia on useampi).

5. Liittyen edellisiin kohtiin. Koska en ehdi enää tuijotella pelkkää omaa napaa olen myös muille aikuisille parempaa seuraa. Tämä ei toki ole yleispätevää (muutenkin nämä ovat vain omia hypoteettisia pohdintojani) Kiinnostun heidän kokemuksistaan ja olen empaattisempi, ymmärrän että elämä voi olla karikkoista arjessa -ja juhlassa. En pidä ystäviäni ja heidän aikaansa itsestäänselvinä. Osaan arvostaa vapaita hetkiäni tavattomasti ja nautin niistä. 

6.Olen töissä tehokas. Asiat on pakko saada valmiiksi mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman kompaktissa ajassa. En halua käyttää aikaani turhuuksiin (juoruihin...) vaan perheeseeni joka onkin minulle kaikki kaikessa.

7. Perheesi, varsinkin pienet lapsesi, rakastavat sinua ehdoitta. Työyhteisössä olet vain työntekijä, sinut voi korvata. Lapsillesi olet  koko maailma aluksi ja

myöhemminkin muovaat käsityksiä elämästä ja maailmasta. 

8.Perheellisenä suhteellisuudentajusi on monesti kehittynyt. Olet hyvä aikatauluissa, joustamisessa ihmissuhteissa ja luovimisessa erilaisten ratkaisujen kanssa.

Nyt nämä teesit täällä teilataan enkä väitä (en edes kerro onko minulla itselläni lapsia vai ei) että nämä olisivat mitenkään ainoita syitä tai mitenkään parhaita, ehkä eivät usealle teistä merkitse mitään. Nämä tulivat kuitenkin mieleeni kun aihetta pohdin.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:14"]

Et sinä kyllä kovin tunnerikkaalta tai empaattiselta vaikuta. Parasta, että jätät lapset väliin. Herää vain kysymys, mikä tarve sinulla on puolustella valintaasi ja haukkua muiden lapsia vauvapalstalla? 

[/quote]

1. Olen hyvin empaattinen ja voimakkaasti tunteva ihminen. Kummallista olettaa, että vain pienistä lapsista viehättyvä ihminen voisi tuntea myötätuntoa ja elytyä toisen kokemukseen. 

2. Olen jättänyt lapset väliin ihan itsenäisen päätökseni seurauksena. Siitä sinulle ei koidu mitään kunniaa.

3. Lapsettomuudessani ei ole mitään puolusteltavaa. Lasten hankkimisessa olisi minusta paljokin jo ihan lisääntymisen ympäristövaikutustenkin perusteella. 

4. En ole haukkunut kenenkään lapsia enkä hauku. Se, että pidän lepakoitakin suloisempina kuin vauvoja, ei ole hyökkäys ketään kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:15"]

Voisin kuvitella että lapsia haluavilla olisi esim tällaisia syitä:

[/quote]

Ihan hyviä pointteja. Tuollaiset asiat varmaan motivoivat monia. Lapsiinhan näistä liittyvät lähinnä ensimmäinen ja toinen kohta. Suhteellisuudentaju ja tylsyyden pitäminen loitolla onnistuvat lapsettomalta varmasti siinä missä vanhemmaltakin. Ihmisenä kasvaminen, tehokkuus töissä ja kiinnostavan seuran tarjoaminen ovat minusta jopa helpompia lapsettomalle ihmiselle kuin pienten lasten vanhemmalle. Kummasti tuohon elämäntilanteeseen liittyvä väsymys ja stressi vaikeuttavat tällaista itsensä toteuttamista.

Tuosta ehdottomasta rakkaudesta voi olla montaa mieltä. Useinhan vanhemman tehtävä on olla se kenkkumainen aikuinen, joka sanoo ei ja tuottaa lapselle pettymyksiä, ja sitten saa kuulla, että "mä vihaan sua". Riippuvuus lapsen rakkaudesta ei ole kasvatuksen kannalta yksiselitteisen hyvä asia, eikä vähänkään vanhempi lapsi eroa aikuisesta tavassa, jolla hän ilmaisee rakkautta.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta haluan kantaa korteni kekoon tässä keskustelussa.

Minulla oli mieletön "juupas-eipäs-vaihe" kymmenen vuoden ajan. Olin välillä jo tosi tuskissani, kun en todellakaan tiennyt mitä tehdä. Haluta lapsia vaiko ei. Se oli tosi tosi raskasta. Jatkuva tietämättömyys, mikä olisi oikea ratkaisu...

.

Mieheni halusi kovasti lapsia ja jotenkin minä "rohkaistuin" vuosien ajatustyön jälkeen niiden hankintaan. Loppujen lopuksi, kun raskaana olin, en oikein tiennyt mitä ajatella ja pelkäsin kovasti tulevaa. Välillä oli aikamoisen kauhistunut olo. Ei sellaista tunnetta, että haluaisin perua kaiken, mutta tulevaisuus hirvitti.

Nyt olen kolmen pienen lapsen äiti. Viihdyn erittäin hyvin kotona heidän kanssaan ja nautin (melkein) jokaisesta hetkestä (olisi valehtelua sanoa, että ihan aina elämä on pelkkää nautintoa noiden kanssa). Ihan kamala ajatus, mistä olisin jäänyt paitsi ilman näitä lapsia. Entisessä elämässä pelkäsin kovasti valvomista ja oman vapauden menetystä. Valvomista meillä on ollut erittäin vähän (kaikki ovat nukkuneet todella hyvin pienestä vauvasti asti) ja sitä omaa vapautta en kaipaa enää. En omia harrastuksia, en oikein mitään. Tässä on käynyt niin (kuinka oksettavaa tätä olisi ollutkaan lukea viisi vuotta sitten) että äitinä olemisesta on tullut minulle tärkein asia elämässä enkä kaipaa yhtään mitään muuta. Ja minä olin ihan oikeasti se jota oksetti pienet vauvat  enkä nähnyt niissä mitään suloista... Olin aina suorastaan järkyttynyt, kun joku lykkäsi vauvan väkisin syliini. Sitä ei voi vain tietää, mitä se oma lapsia merkitsee. Se kiintymyksen määrä on jotain, mitä ei voi mitenkään kuvitella etukäteen. Samoin se kyky venyä ja sopeutua toisen hyvinvoinnin vuoksi.

Ja älkää nyt lukeko tätä niin, että jotenkin painostan ketään hankkimaan lapsia ja julistan, että elämä on tyhjää ilman niitä. Kukin elää tavallaan, mutta omalla kohdallani lasten myötä aukeni jotain käsittämätöntä. Suosittelen siis uskaltautumaan sille tielle, jos epäröitte.

65, mä vaihtaisinkin kohdan 7 "rakastat lapsiasi ehdoitta". Normaali vanhempi rakastaa lapsiaan niin että ne tulisivat selviytymään maailmassa. Hyvässä vanhemmuudessa aikuistuneet lapset ovat kiitollisia, etteivät "saaneet karkkia joka päivä"

Tämä on idioottimaisin aloitus sitten miesmuistiin. Miten joku täysjärkinen voi edes ajatella saatikka olla niin tyhmä, että esittää tällaisia vastakkaisasettelukysymyksiä.

Eiköhän jätetä ap kysymyksineen kasvamaan aikuiseksi.

olimme miehen kanssa yhdessä 10 vuotta ostimme asunnon ja auton. matkustelimme paljon. Miehelle tuli vauvakuume ja mulla ei ollut mitään sitä vastaan joten nyt olemma onnellisia kahden lapsen vanhempia. Lapset ovat olleet meille suuri lahja ja rakkauden hedelmiä. Ovat rikastuttaneet elmää paljon. Tosin ei aina ihan helppoa ollut, mutta pääsääntöisesti olen onnellinen että päätimme antaa lapsille mahdollisuuden.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 23:50"]

Tässä on käynyt niin (kuinka oksettavaa tätä olisi ollutkaan lukea viisi vuotta sitten) että äitinä olemisesta on tullut minulle tärkein asia elämässä enkä kaipaa yhtään mitään muuta.

[/quote]

Mikäs siinä, jos todella haluaa tuollaisen elämän. Menestystä vain.