Lue keskustelun säännöt.
Miten ujo mies käytttäytyy ihastuneena?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
Tuo tahaton töykeys on kyllä jotain niin ärsyttävää. Kaverinaisille voin hymyillä ja naureskella vapautuneesti, mutta heti kun ihastus tulee kuvioihin niin ilmeeni muuttuu sellaiseksi kuin joku olisi juuri kuollut, kaikki ilo häviää. Eipä siitä varmastikaan mitään kiinnostunutta kuvaa toinen saa.
Hehheh, minun elämäni sujui juuri ikävuodet 16-38. Sitten tajusin lopettaa "yrittämisen". Jäin sinkuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luonto on järjestänyt tällaisen panikoitumisen? Eikö ujojen haluta lisääntyvän, vaan vain ekstroverttien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Höh... se nainen vaikutti muuten tosi kiinnostavalta, mutta rupesin jo kuvittelemaan, että itse olen varmaankin niin vastenmielinen, että turha edes yrittää mitään, kun hän on minulle niin tyly... Mutta jos se olikin sitten noin niin kuin sinä, kerroit! :(
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Höh... se nainen vaikutti muuten tosi kiinnostavalta, mutta rupesin jo kuvittelemaan, että itse olen varmaankin niin vastenmielinen, että turha edes yrittää mitään, kun hän on minulle niin tyly... Mutta jos se olikin sitten noin niin kuin sinä, kerroit! :(
t. mies
Erityisesti tuo "kauempaa katseet kyllä kohtasi useinkin" on selvä merkki siitä, että toinen kiinnostaa, muttei uskalla tulla lähelle. Itsekin katselen erästä miestä kaukaa, saatan jopa pitää aavistuksen pidempää katsekontaktia, tai useampi lyhyt peräkkäin. Vilkuilen, katselen salaa, jopa hymyilen jos olen tarpeeksi kaukana "turvassa". Voin myös seistä aivan lähellä, melkein hipaisten olkapäätä, kun ei tarvitse niin lähellä katsoa silmiin. Mutta jos pitäisi jutella, menee pasmat sekaisin. Panikoin, en keksi sanottavaa, analysoin koko ajan miten tyhmältä vaikutan, ja siksi menen entistä enemmän solmuun ja lopulta pakenen paikalta enemmän tai vähemmän kohteliaasti.
Säälittävää, tiedän. Ja aikuinen nainen olen, tosin huonolla itsetunnolla varustettu. En mikään susirumakaan ole, joten joku voi käsittää minut väärin, että olisin ylpeä tai nirppanokka. Mutta se on vain hemmetinmoista ujoutta, josta ei pääse eroon vaikka kuin yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Itse kun olin töissä päiväkodissa niin huomasin yhden lastenhoitajan käyttäytyvän juuri noin.
Katseet kohtasi kauempaa ja hymyili mutta lähellä oli kun ei huomaisi ollenkaan. Ikinä ei juteltu mitään koko sen puolen vuoden aikana kun olin siellä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
Tämä töykeysjuttu on sellainen, jota en itsessänikään käsitä. Oikein korostetusti jätän toisen huomiotta, en ota katsekontaktia vaan katson ohi/muualle. Keskustellessa kyllä katson silmiin, kuuntelen mitä toisella on sanottavana ja olen muutenkin normaali (mitä nyt hermostuksiltani pystyn :D). Luulen että kyseessä on jonkinlainen defenssi, "ei meistä kuitenkaan mitään tule", tai pelko siitä että toinen tajuaa että olen kiinnostunut. En tiedä täysin itsekään. - Ujo N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Höh... se nainen vaikutti muuten tosi kiinnostavalta, mutta rupesin jo kuvittelemaan, että itse olen varmaankin niin vastenmielinen, että turha edes yrittää mitään, kun hän on minulle niin tyly... Mutta jos se olikin sitten noin niin kuin sinä, kerroit! :(
t. mies
Erityisesti tuo "kauempaa katseet kyllä kohtasi useinkin" on selvä merkki siitä, että toinen kiinnostaa, muttei uskalla tulla lähelle. Itsekin katselen erästä miestä kaukaa, saatan jopa pitää aavistuksen pidempää katsekontaktia, tai useampi lyhyt peräkkäin. Vilkuilen, katselen salaa, jopa hymyilen jos olen tarpeeksi kaukana "turvassa". Voin myös seistä aivan lähellä, melkein hipaisten olkapäätä, kun ei tarvitse niin lähellä katsoa silmiin. Mutta jos pitäisi jutella, menee pasmat sekaisin. Panikoin, en keksi sanottavaa, analysoin koko ajan miten tyhmältä vaikutan, ja siksi menen entistä enemmän solmuun ja lopulta pakenen paikalta enemmän tai vähemmän kohteliaasti.
Säälittävää, tiedän. Ja aikuinen nainen olen, tosin huonolla itsetunnolla varustettu. En mikään susirumakaan ole, joten joku voi käsittää minut väärin, että olisin ylpeä tai nirppanokka. Mutta se on vain hemmetinmoista ujoutta, josta ei pääse eroon vaikka kuin yrittäisi.
No nyt harmittaa! Muistan sellaisenkin tilanteen, kun vahingossa katseet kohtasivat kun oltiin ihan lähekkäin (tämä oli bussipysäkillä, eikä kumpikaan huomannut toista etukäteen), niin minä rupesin reilusti hymyilemaan siinä (siis sillain ihan aidosti, enkä väkinäisesti), niin toinen katsoi hetken täysin ilmeettömänä ja kääntyi sitten äkäisesti pois.
Eikö ole aika outoa, että reagoi hymyilevään ihmiseen noin?
t. mies
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Up
Miksi up?
Oletko trollirunqqari joka on kaivanut tunnarit naftaliinista muiden ulilauta-pellejen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi luonto on järjestänyt tällaisen panikoitumisen? Eikö ujojen haluta lisääntyvän, vaan vain ekstroverttien?
Ujoilla on huonot geenit -> ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Höh... se nainen vaikutti muuten tosi kiinnostavalta, mutta rupesin jo kuvittelemaan, että itse olen varmaankin niin vastenmielinen, että turha edes yrittää mitään, kun hän on minulle niin tyly... Mutta jos se olikin sitten noin niin kuin sinä, kerroit! :(
t. mies
Erityisesti tuo "kauempaa katseet kyllä kohtasi useinkin" on selvä merkki siitä, että toinen kiinnostaa, muttei uskalla tulla lähelle. Itsekin katselen erästä miestä kaukaa, saatan jopa pitää aavistuksen pidempää katsekontaktia, tai useampi lyhyt peräkkäin. Vilkuilen, katselen salaa, jopa hymyilen jos olen tarpeeksi kaukana "turvassa". Voin myös seistä aivan lähellä, melkein hipaisten olkapäätä, kun ei tarvitse niin lähellä katsoa silmiin. Mutta jos pitäisi jutella, menee pasmat sekaisin. Panikoin, en keksi sanottavaa, analysoin koko ajan miten tyhmältä vaikutan, ja siksi menen entistä enemmän solmuun ja lopulta pakenen paikalta enemmän tai vähemmän kohteliaasti.
Säälittävää, tiedän. Ja aikuinen nainen olen, tosin huonolla itsetunnolla varustettu. En mikään susirumakaan ole, joten joku voi käsittää minut väärin, että olisin ylpeä tai nirppanokka. Mutta se on vain hemmetinmoista ujoutta, josta ei pääse eroon vaikka kuin yrittäisi.
No nyt harmittaa! Muistan sellaisenkin tilanteen, kun vahingossa katseet kohtasivat kun oltiin ihan lähekkäin (tämä oli bussipysäkillä, eikä kumpikaan huomannut toista etukäteen), niin minä rupesin reilusti hymyilemaan siinä (siis sillain ihan aidosti, enkä väkinäisesti), niin toinen katsoi hetken täysin ilmeettömänä ja kääntyi sitten äkäisesti pois.
Eikö ole aika outoa, että reagoi hymyilevään ihmiseen noin?
t. mies
On outoa ja noloa. Tein itse samoin miehelle taukohuoneessa, en vastannut hymyyn. Tajusin tylyn käytökseni heti kun olin laskenut katseeni, mutta siinä hetkessä kun katseet kohtasi, aivot tyhjeni ja en osannut ajatella mitään, sydän jätti lyöntejä välistä. Ihastumiseni ei takuulla ainakaan tällä tavalla käyttäytyen näy ulospäin...
Sen jälkeen vilisti ajatuksissa huonot kokemukset miehistä: minulle ei ollut koskaan aiemmin kukaan mies osoittanut kiinnostusta tai hymyillyt, vaan se on ollut vittuilua ja nimittelyä rumasti nuoruusaikoina. Ajattelin vain päähän iskostuneiden mallien mukaisesti että parempi olla huomaamaton, huomioimatta, näkymätön, en kuitenkaan ollut tuon hymyn arvoinen jne. Pahimmissa skenaarioissa kyseessä olisi joku testi tai piilokamera jossa naurettaisiin ihastumiselleni ja vaipuisin häpeästä maan alle. Sori, meni vähän kauaksi mutta tässä yhden naisen ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Höh... se nainen vaikutti muuten tosi kiinnostavalta, mutta rupesin jo kuvittelemaan, että itse olen varmaankin niin vastenmielinen, että turha edes yrittää mitään, kun hän on minulle niin tyly... Mutta jos se olikin sitten noin niin kuin sinä, kerroit! :(
t. mies
Erityisesti tuo "kauempaa katseet kyllä kohtasi useinkin" on selvä merkki siitä, että toinen kiinnostaa, muttei uskalla tulla lähelle. Itsekin katselen erästä miestä kaukaa, saatan jopa pitää aavistuksen pidempää katsekontaktia, tai useampi lyhyt peräkkäin. Vilkuilen, katselen salaa, jopa hymyilen jos olen tarpeeksi kaukana "turvassa". Voin myös seistä aivan lähellä, melkein hipaisten olkapäätä, kun ei tarvitse niin lähellä katsoa silmiin. Mutta jos pitäisi jutella, menee pasmat sekaisin. Panikoin, en keksi sanottavaa, analysoin koko ajan miten tyhmältä vaikutan, ja siksi menen entistä enemmän solmuun ja lopulta pakenen paikalta enemmän tai vähemmän kohteliaasti.
Säälittävää, tiedän. Ja aikuinen nainen olen, tosin huonolla itsetunnolla varustettu. En mikään susirumakaan ole, joten joku voi käsittää minut väärin, että olisin ylpeä tai nirppanokka. Mutta se on vain hemmetinmoista ujoutta, josta ei pääse eroon vaikka kuin yrittäisi.
No nyt harmittaa! Muistan sellaisenkin tilanteen, kun vahingossa katseet kohtasivat kun oltiin ihan lähekkäin (tämä oli bussipysäkillä, eikä kumpikaan huomannut toista etukäteen), niin minä rupesin reilusti hymyilemaan siinä (siis sillain ihan aidosti, enkä väkinäisesti), niin toinen katsoi hetken täysin ilmeettömänä ja kääntyi sitten äkäisesti pois.
Eikö ole aika outoa, että reagoi hymyilevään ihmiseen noin?
t. mies
On outoa ja noloa. Tein itse samoin miehelle taukohuoneessa, en vastannut hymyyn. Tajusin tylyn käytökseni heti kun olin laskenut katseeni, mutta siinä hetkessä kun katseet kohtasi, aivot tyhjeni ja en osannut ajatella mitään, sydän jätti lyöntejä välistä. Ihastumiseni ei takuulla ainakaan tällä tavalla käyttäytyen näy ulospäin...
Sen jälkeen vilisti ajatuksissa huonot kokemukset miehistä: minulle ei ollut koskaan aiemmin kukaan mies osoittanut kiinnostusta tai hymyillyt, vaan se on ollut vittuilua ja nimittelyä rumasti nuoruusaikoina. Ajattelin vain päähän iskostuneiden mallien mukaisesti että parempi olla huomaamaton, huomioimatta, näkymätön, en kuitenkaan ollut tuon hymyn arvoinen jne. Pahimmissa skenaarioissa kyseessä olisi joku testi tai piilokamera jossa naurettaisiin ihastumiselleni ja vaipuisin häpeästä maan alle. Sori, meni vähän kauaksi mutta tässä yhden naisen ajatuksia.
Kiitos tästä. Itselle jäi niin huono olo siitä, että olinko minä tehnyt jotain väärää, olenko minä niin kammottava, että minua voi kohdella noin... jne. Mutta jos kyse olikin tosiaan naisen ujoudesta, eikä minussa ollutkaan vikaa...!?
t. mies
Aika surullista, jos kaksi ujoa on kiinnostunut toisistaan, mutta kumpikaan ei saa tehtyä aloitetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä. Kaikki ujot eivät ole samanlaisia. Jotkut jäätyvät, toiset yrittävät olla cooleja mutta eivät kykene peittämään ihastumistaan. Osa voi myös hermostuksissaan olla tahattoman töykeitä ihastukselleen.
No tätä minäkin mietin, kun olin ihan varma, että työpaikalla yhden naisen kanssa olisi ollut molemminpuolista kiinnostusta, mutta aina lähitilanteissa käyttäytyi tosi tylysti. Esim. avaan hänelle ulko-oven ja annan hänen mennä siitä ensin, ei sano sanaakaan, vaan vihaisen näköisenä ryntää siitä avastusta ovesta sisään. Käytävällä tulee vastaan, katsoo korostetusti sivuun eikä vahingossakaan minuun päin (kauempaa kyllä "katseet kohtasi" useinkin). Ja vastavanlaisia tilanteita riitti. Olisiko tämä voinut olla oikeasti merkki ihastumisesta? Itse kyllästyin ja annoin asian olla, kun aina tuli tällaisia reaktioita...
t. mies
Voi ei, noin minäkin olen käyttäytynyt, kun olen ollut aivan lääpälläni. Joskus olen saanut moikattua tai kiitettyä esim. oven avauksesta, mutta useinkaan ei lähde ääntä tai tulee vain pieni inahdus tai kiekaus. Koskaan ei tiedä mitä sieltä suusta pääsee niin tilanne on jo ohi kun olisi pitänyt jo sanoa jotain, ettei vaikuta entistä typerämmältä. Tuo tylyys itsellä on myös sitä, etten koe olevani tarpeeksi hyvä toiselle, ja en halua siksi "nolata" itseäni paljastamalla tunteitani. Todella vaikeaa koettaa olla normaalisti kun jännittää, niin silloin reaktio on välttely. Pahoittelen ❤
Höh... se nainen vaikutti muuten tosi kiinnostavalta, mutta rupesin jo kuvittelemaan, että itse olen varmaankin niin vastenmielinen, että turha edes yrittää mitään, kun hän on minulle niin tyly... Mutta jos se olikin sitten noin niin kuin sinä, kerroit! :(
t. mies
Erityisesti tuo "kauempaa katseet kyllä kohtasi useinkin" on selvä merkki siitä, että toinen kiinnostaa, muttei uskalla tulla lähelle. Itsekin katselen erästä miestä kaukaa, saatan jopa pitää aavistuksen pidempää katsekontaktia, tai useampi lyhyt peräkkäin. Vilkuilen, katselen salaa, jopa hymyilen jos olen tarpeeksi kaukana "turvassa". Voin myös seistä aivan lähellä, melkein hipaisten olkapäätä, kun ei tarvitse niin lähellä katsoa silmiin. Mutta jos pitäisi jutella, menee pasmat sekaisin. Panikoin, en keksi sanottavaa, analysoin koko ajan miten tyhmältä vaikutan, ja siksi menen entistä enemmän solmuun ja lopulta pakenen paikalta enemmän tai vähemmän kohteliaasti.
Säälittävää, tiedän. Ja aikuinen nainen olen, tosin huonolla itsetunnolla varustettu. En mikään susirumakaan ole, joten joku voi käsittää minut väärin, että olisin ylpeä tai nirppanokka. Mutta se on vain hemmetinmoista ujoutta, josta ei pääse eroon vaikka kuin yrittäisi.
No nyt harmittaa! Muistan sellaisenkin tilanteen, kun vahingossa katseet kohtasivat kun oltiin ihan lähekkäin (tämä oli bussipysäkillä, eikä kumpikaan huomannut toista etukäteen), niin minä rupesin reilusti hymyilemaan siinä (siis sillain ihan aidosti, enkä väkinäisesti), niin toinen katsoi hetken täysin ilmeettömänä ja kääntyi sitten äkäisesti pois.
Eikö ole aika outoa, että reagoi hymyilevään ihmiseen noin?
t. mies
On outoa ja noloa. Tein itse samoin miehelle taukohuoneessa, en vastannut hymyyn. Tajusin tylyn käytökseni heti kun olin laskenut katseeni, mutta siinä hetkessä kun katseet kohtasi, aivot tyhjeni ja en osannut ajatella mitään, sydän jätti lyöntejä välistä. Ihastumiseni ei takuulla ainakaan tällä tavalla käyttäytyen näy ulospäin...
Sen jälkeen vilisti ajatuksissa huonot kokemukset miehistä: minulle ei ollut koskaan aiemmin kukaan mies osoittanut kiinnostusta tai hymyillyt, vaan se on ollut vittuilua ja nimittelyä rumasti nuoruusaikoina. Ajattelin vain päähän iskostuneiden mallien mukaisesti että parempi olla huomaamaton, huomioimatta, näkymätön, en kuitenkaan ollut tuon hymyn arvoinen jne. Pahimmissa skenaarioissa kyseessä olisi joku testi tai piilokamera jossa naurettaisiin ihastumiselleni ja vaipuisin häpeästä maan alle. Sori, meni vähän kauaksi mutta tässä yhden naisen ajatuksia.
Kiitos tästä. Itselle jäi niin huono olo siitä, että olinko minä tehnyt jotain väärää, olenko minä niin kammottava, että minua voi kohdella noin... jne. Mutta jos kyse olikin tosiaan naisen ujoudesta, eikä minussa ollutkaan vikaa...!?
t. mies
Voi, Sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa. Tämä ujous on kyllä hirveää ja ikävää molemmille osapuolille. Tsemppiä meille kaikille, jospa pääsemme jollain tapaa eteenpäin.
Se on vaikeeta jos esim työpaikalla molemmat ujoja. Lisäksi vielä puheet siitä että työkavereihin ei saisi sekaantua, niin eipä siitä mitään tule.
Kuka haluaa ujon hissukan? Se onni ei kauaa muuten kestä, voin kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa ujon hissukan? Se onni ei kauaa muuten kestä, voin kertoa.
Eivät ujot välttämättä ole hissukoita. Itselleni kelpaisi rauhallinen, asiallinen ja mukava mies. En halua mitään moottoriturpaa.
Se ei saa seisomaan munaansa..
tai jos onnistuu,
niin laukeaa heti reisille tai sisäänmenossa.
Ei edes sitä " kolme työntöä ja tuijotus".
Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luonto on järjestänyt tällaisen panikoitumisen? Eikö ujojen haluta lisääntyvän, vaan vain ekstroverttien?
Ujoilla on huonot geenit -> ei jatkoon.
En aio lisääntyä. Ole huoleti. 🤣
Ensimmäisen persoonan objektimuoto "miuu". Mutta mikä on "vuh"?