Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotona vauvaa hoitavan äidin lapsi pitää olla pk.ssa 8h/pv
16.09.2020 |
Sitten äiti valittaa että lapsi ei haluaisi lähteä päiväkotiin. Eikö nyt riittäisi joku 4-6h päivässä.
Kommentit (192)
Hyvät vanhemmat, oletteko ajatelleet, että kaikki toimintanne, joka keventää päiväkotihenkilöstön taakkaa, koituu lopulta, vähintäänkin välillisesti, lapsenne eduksi.
Jos pääsette hakemaan lapsenne ajoissa kotiin, se helpottaa päiväkotiin jäävien iltapäivää ja pitkällä tähtäimellä ehkäisee opettajien ja hoitajien uupumista. Ovat sitten hyväntuulisempia ja rennompia, silloinkin kun oma lapsesi on taas paikalla. Myös lapsenne pitkää hoitopäivää lusivat kaverit hyötyvät siitä, että osa lapsista haetaan aikaisemmin ja kasvattajalla on siten enemmän aikaa per lapsi. Lopulta oma lapsesi hyötyy siitäkin, koska koko ryhmä voi paremmin ja ilmapiiri on rauhallisempi, kun lasten tarpeisiin kyetään vastaamaan paremmin.
Iltapäivän uloslähtötilanne ei ole mitään herkkua. Siinä vaiheessa ryhmissä on yleensä kaksi kasvattajaa paikalla. Kun kumpikin heistä ottaa puolet lapsiryhmästä eteiseen pukemaan, niitä lapsia voi yli 3-vuotiaiden ryhmässä olla siinä vielä 8-9. Se on paljon se. Useimmille lapsille se on stressaava tilanne. Älä siis pitkitä lapsesi hoitopäivää, jos ei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Subjektiivinen päivähoito-oikeus kotonaolijoille ja maksujen alentaminen on täysin käsittämätön yhtälö..tosin kotonaolijat eivät taida maksaa muutenkaan mitään. Joku järki tähän asiaan, aivan kamalaa varojen tuhlausta! Muutaman kerran viikossa 3-4h kerhossa on juuri juuri se mitä yhteiskunnan tulisi tarjota.
Mun 2v on tarhassa 2pv viikossa n. 7h päivässä ja kotona 6kk vauva. Vauva nukkuu nykyään päivät todella huonosti, ja haasteita myös syömisen kanssa. Mutta mä en todellakaan laiskottele vaan teen kotitöitä niska limassa ne 12h jotka viikossa saan olla vain toisen lapsen kanssa kotona!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan.
Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken.
Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen.
Olisiko lähdettä tälle vai keksitkö päästä? Aika naivia ajatella että toisten lasten seura ja vanhempien hoiva poissulkevat toisensa. 5-10 ikävuodesta suurin osa vietetään kuitenkin koulussa. Onko koulunkäyntikin jotenkin väärin, vain pitäisikö kaikkien vanhempien irtosanoutua työstään ja olla 18 vuotta kiinni lapsissaan 24/7?
No on ne aika poissulkevia, jos se lapsi on 8 tuntia päivähoidossa. Siihen päälle matkat, jotka voi olla kuulemma tunninkin suuntaansa.
Ja siinä vaiheessa kun kotona on äiti joka tapauksessa sen toisen lapsen kanssa... Olen itse isosiskoni kiusaama vielä aikuisiälläkin ja syy hänen käytökseensä on raastava sisaruskateus. En itse ikinä lietsoisi sitä ihan vaan mukavuudenhalustani.
Todellisuudessa kotonakin oleva vanhempi ei voi antaa huomiota koko päivää yhdelle lapselle. Entäs kun mennään esikouluun ja kouluun? Olen pahoillasi että isosiskosi kiusaa sinua, tästä ei nyt mitään päivähoitoa voi syyttää.
Tässä puhutaan varhaislapsuudesta.
Kyllä se että isompi sisarus kyörätään evakkoon koko päiväksi ja äiti jää kotiin lellimään pienempää on mitä takuuvarmin tapa luoda sisaruskateutta.
Jos nyt tuolle linjalle lähdit... niin pienellä ikäerolla tehdyt lapset, joista isompikin on vasta 2 v ja äiti hoitaa vauvaa koko ajan... onkohan vielä takuuvarmempi.
Oikeasti äidinkin on saatava nukuttua välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan.
Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken.
Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen.
Olisiko lähdettä tälle vai keksitkö päästä? Aika naivia ajatella että toisten lasten seura ja vanhempien hoiva poissulkevat toisensa. 5-10 ikävuodesta suurin osa vietetään kuitenkin koulussa. Onko koulunkäyntikin jotenkin väärin, vain pitäisikö kaikkien vanhempien irtosanoutua työstään ja olla 18 vuotta kiinni lapsissaan 24/7?
No on ne aika poissulkevia, jos se lapsi on 8 tuntia päivähoidossa. Siihen päälle matkat, jotka voi olla kuulemma tunninkin suuntaansa.
Ja siinä vaiheessa kun kotona on äiti joka tapauksessa sen toisen lapsen kanssa... Olen itse isosiskoni kiusaama vielä aikuisiälläkin ja syy hänen käytökseensä on raastava sisaruskateus. En itse ikinä lietsoisi sitä ihan vaan mukavuudenhalustani.
Todellisuudessa kotonakin oleva vanhempi ei voi antaa huomiota koko päivää yhdelle lapselle. Entäs kun mennään esikouluun ja kouluun? Olen pahoillasi että isosiskosi kiusaa sinua, tästä ei nyt mitään päivähoitoa voi syyttää.
Tässä puhutaan varhaislapsuudesta.
Kyllä se että isompi sisarus kyörätään evakkoon koko päiväksi ja äiti jää kotiin lellimään pienempää on mitä takuuvarmin tapa luoda sisaruskateutta.
Jos nyt tuolle linjalle lähdit... niin pienellä ikäerolla tehdyt lapset, joista isompikin on vasta 2 v ja äiti hoitaa vauvaa koko ajan... onkohan vielä takuuvarmempi.
Oikeasti äidinkin on saatava nukuttua välillä.
Ei ole. Ei kahden lapsen hoitaminen ole mitenkään ylivoimaista. Mun lapsilla on ikäeroa 2 v 4 kk ja helppoa oli. Esikoisella oli ihan omat kahdenkeskiset hetket joka päivä ja se pienempi mukautui perheen rytmiin koko lailla heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät vanhemmat, oletteko ajatelleet, että kaikki toimintanne, joka keventää päiväkotihenkilöstön taakkaa, koituu lopulta, vähintäänkin välillisesti, lapsenne eduksi.
Jos pääsette hakemaan lapsenne ajoissa kotiin, se helpottaa päiväkotiin jäävien iltapäivää ja pitkällä tähtäimellä ehkäisee opettajien ja hoitajien uupumista. Ovat sitten hyväntuulisempia ja rennompia, silloinkin kun oma lapsesi on taas paikalla. Myös lapsenne pitkää hoitopäivää lusivat kaverit hyötyvät siitä, että osa lapsista haetaan aikaisemmin ja kasvattajalla on siten enemmän aikaa per lapsi. Lopulta oma lapsesi hyötyy siitäkin, koska koko ryhmä voi paremmin ja ilmapiiri on rauhallisempi, kun lasten tarpeisiin kyetään vastaamaan paremmin.
Iltapäivän uloslähtötilanne ei ole mitään herkkua. Siinä vaiheessa ryhmissä on yleensä kaksi kasvattajaa paikalla. Kun kumpikin heistä ottaa puolet lapsiryhmästä eteiseen pukemaan, niitä lapsia voi yli 3-vuotiaiden ryhmässä olla siinä vielä 8-9. Se on paljon se. Useimmille lapsille se on stressaava tilanne. Älä siis pitkitä lapsesi hoitopäivää, jos ei ole pakko.
Taakka kevenee ekspotentiaalisesti, kun syntyvyys on romahtanut. Eikö muka näy vielä päiväkodeissa? Meillä suljetaan ryhmäperhepäiväkoteja, joita aikoinaan avattiin kun päiväkodeissa ei ollut riittävästi tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan.
Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken.
Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen.
Olisiko lähdettä tälle vai keksitkö päästä? Aika naivia ajatella että toisten lasten seura ja vanhempien hoiva poissulkevat toisensa. 5-10 ikävuodesta suurin osa vietetään kuitenkin koulussa. Onko koulunkäyntikin jotenkin väärin, vain pitäisikö kaikkien vanhempien irtosanoutua työstään ja olla 18 vuotta kiinni lapsissaan 24/7?
No on ne aika poissulkevia, jos se lapsi on 8 tuntia päivähoidossa. Siihen päälle matkat, jotka voi olla kuulemma tunninkin suuntaansa.
Ja siinä vaiheessa kun kotona on äiti joka tapauksessa sen toisen lapsen kanssa... Olen itse isosiskoni kiusaama vielä aikuisiälläkin ja syy hänen käytökseensä on raastava sisaruskateus. En itse ikinä lietsoisi sitä ihan vaan mukavuudenhalustani.
Todellisuudessa kotonakin oleva vanhempi ei voi antaa huomiota koko päivää yhdelle lapselle. Entäs kun mennään esikouluun ja kouluun? Olen pahoillasi että isosiskosi kiusaa sinua, tästä ei nyt mitään päivähoitoa voi syyttää.
Tässä puhutaan varhaislapsuudesta.
Kyllä se että isompi sisarus kyörätään evakkoon koko päiväksi ja äiti jää kotiin lellimään pienempää on mitä takuuvarmin tapa luoda sisaruskateutta.
Jos nyt tuolle linjalle lähdit... niin pienellä ikäerolla tehdyt lapset, joista isompikin on vasta 2 v ja äiti hoitaa vauvaa koko ajan... onkohan vielä takuuvarmempi.
Oikeasti äidinkin on saatava nukuttua välillä.Ei ole. Ei kahden lapsen hoitaminen ole mitenkään ylivoimaista. Mun lapsilla on ikäeroa 2 v 4 kk ja helppoa oli. Esikoisella oli ihan omat kahdenkeskiset hetket joka päivä ja se pienempi mukautui perheen rytmiin koko lailla heti.
Varmaankin ymmärrät etteivät kaikki lapset nuku samoin kuin sinun lapsesi. Jopa sisarukset voivat olla keskenään kovin erilaiset nukkujat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan.
Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken.
Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen.
Olisiko lähdettä tälle vai keksitkö päästä? Aika naivia ajatella että toisten lasten seura ja vanhempien hoiva poissulkevat toisensa. 5-10 ikävuodesta suurin osa vietetään kuitenkin koulussa. Onko koulunkäyntikin jotenkin väärin, vain pitäisikö kaikkien vanhempien irtosanoutua työstään ja olla 18 vuotta kiinni lapsissaan 24/7?
No on ne aika poissulkevia, jos se lapsi on 8 tuntia päivähoidossa. Siihen päälle matkat, jotka voi olla kuulemma tunninkin suuntaansa.
Ja siinä vaiheessa kun kotona on äiti joka tapauksessa sen toisen lapsen kanssa... Olen itse isosiskoni kiusaama vielä aikuisiälläkin ja syy hänen käytökseensä on raastava sisaruskateus. En itse ikinä lietsoisi sitä ihan vaan mukavuudenhalustani.
Todellisuudessa kotonakin oleva vanhempi ei voi antaa huomiota koko päivää yhdelle lapselle. Entäs kun mennään esikouluun ja kouluun? Olen pahoillasi että isosiskosi kiusaa sinua, tästä ei nyt mitään päivähoitoa voi syyttää.
Tässä puhutaan varhaislapsuudesta.
Kyllä se että isompi sisarus kyörätään evakkoon koko päiväksi ja äiti jää kotiin lellimään pienempää on mitä takuuvarmin tapa luoda sisaruskateutta.
Jos nyt tuolle linjalle lähdit... niin pienellä ikäerolla tehdyt lapset, joista isompikin on vasta 2 v ja äiti hoitaa vauvaa koko ajan... onkohan vielä takuuvarmempi.
Oikeasti äidinkin on saatava nukuttua välillä.Ei ole. Ei kahden lapsen hoitaminen ole mitenkään ylivoimaista. Mun lapsilla on ikäeroa 2 v 4 kk ja helppoa oli. Esikoisella oli ihan omat kahdenkeskiset hetket joka päivä ja se pienempi mukautui perheen rytmiin koko lailla heti.
Varmaankin ymmärrät etteivät kaikki lapset nuku samoin kuin sinun lapsesi. Jopa sisarukset voivat olla keskenään kovin erilaiset nukkujat.
Ei mun lapset mitenkään hyviä nukkujia olleet. Nuoremmalla refluksi ja astma. Valvotti kyllä todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan.
Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken.
Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen.
Olisiko lähdettä tälle vai keksitkö päästä? Aika naivia ajatella että toisten lasten seura ja vanhempien hoiva poissulkevat toisensa. 5-10 ikävuodesta suurin osa vietetään kuitenkin koulussa. Onko koulunkäyntikin jotenkin väärin, vain pitäisikö kaikkien vanhempien irtosanoutua työstään ja olla 18 vuotta kiinni lapsissaan 24/7?
No on ne aika poissulkevia, jos se lapsi on 8 tuntia päivähoidossa. Siihen päälle matkat, jotka voi olla kuulemma tunninkin suuntaansa.
Ja siinä vaiheessa kun kotona on äiti joka tapauksessa sen toisen lapsen kanssa... Olen itse isosiskoni kiusaama vielä aikuisiälläkin ja syy hänen käytökseensä on raastava sisaruskateus. En itse ikinä lietsoisi sitä ihan vaan mukavuudenhalustani.
Todellisuudessa kotonakin oleva vanhempi ei voi antaa huomiota koko päivää yhdelle lapselle. Entäs kun mennään esikouluun ja kouluun? Olen pahoillasi että isosiskosi kiusaa sinua, tästä ei nyt mitään päivähoitoa voi syyttää.
Tässä puhutaan varhaislapsuudesta.
Kyllä se että isompi sisarus kyörätään evakkoon koko päiväksi ja äiti jää kotiin lellimään pienempää on mitä takuuvarmin tapa luoda sisaruskateutta.
10-vuotiaana kyse vielä varhaislapsuudesta? No itse tässä puhun niistä vähän isommista lapsista eli jostain 3-vuotiaasta ylöspäin, on myös hyvin yksilöllistä millaisia tarpeita lapsilla on, kuinka viihtyvät yksin jne. Itse ainakin jatkuvasti keskustelen vanhemman lapsen kanssa miltä hänestä tuntuu olla hoidossa jne. Nytkin istuu peltorit korvissa, kun ei jaksa kuunnella vauvan huutoa.. uskon että vanhemmat tekevät parhaan mahdollisen ratkaisun perheelleen, eikä siihen muiden motkotus auta..
Miksi ihmeessä sinä niistä tässä ketjussa puhut kun jo otsikossa on selkeästi kerrottu että kyse on päiväkoti-ikäisistä?
Minä en usko pätkääkään että kaikki vanhemmat tekee perheen kannalta fiksuja päätöksiä. Miksi ihmeessä sullakin yksi lapsi on puhumaton ja toinen huutaa?
Itse en aloittanut puhettta 5-10 -vuotiaista vaan kommentoin siihen, ihmetellen samaa asiaa kuin sinäkin. Vanhempi lapsi on kielellisesti lahjakas, edellä ikätovereitaan, ei huolta. Ja kysyt miksi vauvat huutaa ja itkee? No siinäpä sulle sitten ihmettelemistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani lapsi täytti 2 kun vauva syntyi. Koko ajan(myös korona-ajan) ollut hoidossa 8h/pv. Ette kai tosissanne väitä että 2v ehdottomasti tarvitsee tuon hoidon? Molemmat vanhemmat olivat kesällä 2kk kotona ja 2v hoidossa. Tosissanneko sanotte,että 2v sai parempaa hoitoa hoidossa kuin kotona?
Eivät ole sossutapauksia, äiti postaa kun näkee kavereita,vauvajumppaa,netflixaa ym. Lapset nukkuvat yöt. Suomeksi sanottuna luulevat olevan oikein että yhteiskunta maksaa tuollasen elämän. Eivät maksa hoidosta eikä äidillä työpaikkaa vaan opiskelee kunhan vauva aloittaa myös hoidon. Eli joutuvat muuttamaan opiskelija-asunnosta kuitenkin pois jolloin hoitopaikka vaihtuu.
Pelkkää mukavuudenhalua ja harhaista käsitystä millaista elämä on. Vanhemmat lähes 4-kymppisiä, eletty elämää nauttien ja käsitys on että elämä on laiffii vaikka 2 lasta tehtiin ja somessa hehkutetaan miten hetkeäkään ei vaihtais pois ja lapset ovat taivaan lahja.
Vierailija kirjoitti:
Taakka kevenee ekspotentiaalisesti, kun syntyvyys on romahtanut. Eikö muka näy vielä päiväkodeissa? Meillä suljetaan ryhmäperhepäiväkoteja, joita aikoinaan avattiin kun päiväkodeissa ei ollut riittävästi tilaa.
Ei näy päiväkodeissa. Ryhmään otetaan aina 7 lasta (yli 3-vuotiasta) yhtä kasvattajaa kohden. Syntyvyyden lasku voi alkaa näkyä niin, että ryhmiä tulee vähemmän ja siten työntekijöitä palkataan vähemmän. Yksittäisen hoitajan tai opettajan kuormitus ei vähene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan.
Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken.
Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen.
Olisiko lähdettä tälle vai keksitkö päästä? Aika naivia ajatella että toisten lasten seura ja vanhempien hoiva poissulkevat toisensa. 5-10 ikävuodesta suurin osa vietetään kuitenkin koulussa. Onko koulunkäyntikin jotenkin väärin, vain pitäisikö kaikkien vanhempien irtosanoutua työstään ja olla 18 vuotta kiinni lapsissaan 24/7?
Niin siis ENSIMMÄISTEN 5-10 elinvuotensa aikana eli siis ikävuosien 0-10 v aikana koetut kokemukset.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt koko keskustelua lukea, mutta oma vastaukseni ap:n kysymykseen.
Odotan toista lasta, joka syntyy keväällä. Esikoinen täyttää samana syksynä 5. Hän on hieman vajaa 2-vuotiaasta saakka käynyt päiväkodissa, jossa on kaverit ja tädit pysyneet samoina alusta asti. Esikoinen viihtyy päikyssä ja on luonteeltaan aktiivinen. Ei tulisi mieleenjään ottaa häntä pois tutusta ryhmästä, oikeastaan sydän särkyy jo ajatuksesta että imettäisin pientä vauvaa sohvalla päivästä toiseen ja esikoinen hyppisi vaatimassa huomiota ja kaipaisi seuraa, jota en hänelle pystyisi tarpeeksi antamaan. Ehkä ikävöisi jopa kavereitaan ja sitä tuttua rytmiä. Toisaalta jos vauva on huono nukkuja, niin pystyn aamulla jäämään pidemmäksi aikaa vauvan kanssa sänkyyn, jos on kuten siskonsa ja paikkailee aamuisin yön valvomisia. Isä taas pystyy töihin lähtiessään viemään esikoisen. Toki esikoisen päivät varmaan hieman lyhenee, pystytään iltapäivisin sitten hakemaan hänet aikaisemmin kotiin.
Esikoinen sai vauvana nauttia täydestä huomiosta. Koen myös, että esikoisen ollessa päikyssä pystyn uudelle vauvalle tarjoamaan palan siitä mitä esikoinenkin sai: täyttä omistautumista vauvan tarpeille edes silloin päiväsaikaan. Oletteko miettineet, että toiset ja kolmannet lapset eivät myöskään saa sitä vanhemman jakamatonta huomiota vauvana, mitä taas ei siinä iässä voi antaa liikaa? Mielestäni ihan järkevää laittaa esikoinen päiväkotiin mikäli on taloudellisesti mahdollista ja esikoinen ei ole ihan pieni enää.
Kuinka paljon huomiota kuvittelet esikoisesi saavan päiväkodissa, jossa aikuista ei tarvitse vain yksi imetettävä pikkusisarus, vaan vähintään 6 (aamuisin ja iltapäivisin 10) muuta lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä virikehoitoa. Kyllä on tullut monta kertaa töissä mieleen että miksi niitä lapsia tehdään jos ei jakseta itse myös hoitaa?
Niin, voisihan kaikki äidit jäädä kotiin töistä sillä hetkellä kun lapsia saa. Sinulla ei tietenkään ole lapsia (eikä olisi muuten töitäkään!) kun kerran töissä käyt, etkä hoida lapsiasi.
Tässähän äiti on kotona. Ei töissä. Ja lapsi silti kokopäivähoidossa.
Moni äiti on todella väsynyt vauva-aikana. Lapsi huutaa pahimmillaan yöt. Tai ellei huuda, ainakin herää syömään vähän väliä. Voi olla kaikille parempi, että vanhempi lapsi on päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaahan oman elämän Niina Mikkoset että se voi joskus selvitä kantapään kautta miksi muut ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja elämässä. Omasta mielestäni elämä ei ole ihan niin yksinkertaista, että uskaltaisin alkaa muita neuvomaan miten se pitää elää. Omat lapset on nyt alakouluikäisiä, ihan vielä ei uskalla paukutella henkseleitä että hyvin kasvatettu. Sen näkee parinkymmenen vuoden päästä mitä niistä tuli.
Juuri näin. Mutta näitä niina mikkosia äideissä riittää. Pakko edes anonyyminä kirkastaa sitä omaa kruunuaan.
Minulla esikoinen 9-15 päiväkodissa neljänä päivänä viikossa. Tämä on meille toimiva ratkaisu. Kieltämättä itsekin hieman ihmettelin kun tytön päiväkotikaveri oli jopa korona-kevään hoidossa 7h päivässä, vaikka äiti oli kotona vauvan kanssa. Mutta en voi tietää heidän tilannettaan ja jaksamistaan, eiköhän jokaissella ole omat syyt ja perusteet hoidon tarpeelle. Ei kuule meille muille.
Nina Mikkonen vastusti päivähoitoa kokonaan.
Täällä sen sijaan arvostellaan sitä että kotona olevan vanhemman lapsi on kokopäivän päivähoidossa.
Onko nää susta sama asia?
Ja kyllä se kuuluu kaikille koska yhdessä maksetn tuo turha päivähoito ja paskan lapsuuden kustannukset.
Kerrotko vielä miten sen lapsen päivä on erilainen jos se on päiväkodissa 8h koska äiti on töissä tai koska äiti on kotona?
Kyllä aika pienikin lapsi ymmärtää eron, jättääkö äiti lapsen päiväkotiin lähteäkseen töihin, vai jäädäkseen kotiin hoitamaan vauvaa. Varmasti aika monelle mammallekin on ihan ok, että mies on 40h/vko pois kotoa, koska menee töihin, mutta hermot kiristyisivät nopeasti, jos mies olisikin tuon saman 8h arkisin vaikkapa harrastuksissa ja kavereiden kanssa.
Joka asiassa syyllistämistä. Itse viittaan moiselle kintaat. Toisen lapsen tullessa kyllä meidän lapsi edelleenkin jatkaa päiväkodissa, sanoo joku mitä tahansa tai ei sano. Se on meidän päätös, ja tiedän tasan tarkkaan, mikä on juuri meille ja meidän lapsillemme parasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi ikinä tietää toisen tilannetta, joten parempi pitää mölyt mahassa. Et voi tietää, vaikka äiti olisi niin väsynyt/masentunut että tukkapölly isommalle olisi jatkuvasti lähellä. Silloin pitää etsiä heti helpotusta sinne missä mahdollista, hiljalleen elpyä ja katsoa uudestaan niitä päiväkotitunteja kun on paremmassa voinnissa. Päinvastoin kuin moni luulee, niin sen sijaan että ennustaisi etukäteen miten itse reagoi vauvan kanssa valvominen ja isomman uhma -yhdistelmään, niin vastuullisinta vanhemmuutta on tunnistaa omat rajat sillä hetkellä kuin ne paukkuvat, ja tehdä asialle jotain.
Tämä! Siis niin tämä. On miljoona kertaa parempi ja vastuullisempi teko laittaa lapsi hoitoon kuin vetää itsensä ihan äärirajoille ja rikki. Osalle tulee raskaudesta ja synnytyksestä fyysisiä ja/tai henkisiä ongelmia, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin pärjäämään, vaan hakea kaikki mahdollinen apu omaan jaksamiseen ja toipumiseen.
Se on lastenkin etu, että on terve, hyvinvoiva äiti.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä virikehoitoa. Kyllä on tullut monta kertaa töissä mieleen että miksi niitä lapsia tehdään jos ei jakseta itse myös hoitaa?
Joidenkin kohdalla olen miettinyt samaa, mutta vain sellaisissa tapauksissa missä on jo kaksi neurologisesti poikkeavaa lasta joiden kanssa on täys työllisyys, ei nukuta ikinä ja mistään normaalista ei tule mitään. Miksi niitä lapsia on siis pakko tehdä vielä toinen tai kolmaskin perään?
Mutta näissä tapauksissa, kun lapsi on 3-5-vuotias, ehtinyt olemaan jo hetken tarhassa ennen kuin pikkusisarus syntyy niin tämä teesi jopa naurattaa. Lapsen kaverit ja päivärytmi on turvattu hänen eikä vauvan tahdin mukaan, siellä on kaverit ja aktiviteetteja. Olisi kauheaa olla uhmaikäisen virtapiikin ja vauvan kanssa kotona kolmisin, koska kaikilla hajoaisi pää. Sitä paitsi ei niitä lapsia ennenkään sidottu kotiin äidin helmoihin vaan hyvä jos tiedettiin missä ne menevät. Nykyisin sama "pihalle vaan" meininki ei enää toimi samaan malliin, ja hyvä niin, koska nyt lapsen voi viedä päiväkotiin. Sama palkka niille hoitajille maksetaan ja joku ne paikat kuitenkin vie. Kun se vauva aikanaan kasvaa ja aloittaa päivähoidon, niin yksi itkupilli vähemmän kun toiselle on jo tarhakuviot tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä virikehoitoa. Kyllä on tullut monta kertaa töissä mieleen että miksi niitä lapsia tehdään jos ei jakseta itse myös hoitaa?
Niin, voisihan kaikki äidit jäädä kotiin töistä sillä hetkellä kun lapsia saa. Sinulla ei tietenkään ole lapsia (eikä olisi muuten töitäkään!) kun kerran töissä käyt, etkä hoida lapsiasi.
Tässähän äiti on kotona. Ei töissä. Ja lapsi silti kokopäivähoidossa.
Moni äiti on todella väsynyt vauva-aikana. Lapsi huutaa pahimmillaan yöt. Tai ellei huuda, ainakin herää syömään vähän väliä. Voi olla kaikille parempi, että vanhempi lapsi on päiväkodissa.
Alle 3 vuotiaan ei ole parempi olla päiväkodissa ! Jos äiti on väsynyt niin silloin voi nukkua päiväunet niiden lasten kanssa tai pyytää lasten isää viettämään aikaa lastensa kanssa tai pyytää jotain ystävää/naapuria/isovanhempia/sukulaisia tai ketä tahansa ihmistä olemaan vaikka pari tuntia lasten kanssa ha nukkua itse sen aikaa.
Ikinä ei päiväkoti ole parempi paikka kuin koti tai jos näin on niin silloin lapset on huostaanotettava välittömästi.
Aivan järjetöntä holhousta täällä kaikki maksetaan kotiin ja siltikin voi lapsensa hoidattaa ilmaiseksi yhteiskunnalla. Entäs sitten kun se lapsi aloittaa koulun ja yhtäkkiä joutuukin itse ottamaan vastuun väsytti tai ei ! Siinä ollaan sitten kuspissat housussa kun ei olekaan sitä kuuluisaa omaa aikaa eikä minkäänlaista käsitystä miten sitä arkea pyöritetään.
Alue: Aihe vapaa
Sinne mennään kuten täällä mennään seurakunnan kerhoon. Yleensä se kestää kolme, neljä tuntia. Vanhempi vie ja hakee ja usein pakkaa myös eväät sinne.
Kolmevuotiaasta eteenpäin lapsen on hyvä saada kavereita, mutta ei se sitä vaadi, että hän on 40 tuntia viikossa täyspäivähoidossa.