Miksi kotona vauvaa hoitavan äidin lapsi pitää olla pk.ssa 8h/pv

No meillä tilanne oli se, että lapsi oli isän työaikojen mukaan päiväkodissa, koska meillä oli vain yksi auto ja päiväkoti ei ollut kävelymatkan päässä. Eikä järkevästi julkistenkaan. Isompi lapsi oli tosin jo eskari silloin, eli pakko oli mennä.

Varmaan jos olisi ollut nuorempi, olisi ollut esim 2-3 päivää viikossa, jotta välillä olisi saanut ikäistään seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että äiti haluaa niin. Ja sekös ap:ta kismittää. :)

Laiska lattemamma löysi ketjun 😀

Vierailija kirjoitti:

No meillä tilanne oli se, että lapsi oli isän työaikojen mukaan päiväkodissa, koska meillä oli vain yksi auto ja päiväkoti ei ollut kävelymatkan päässä. Eikä järkevästi julkistenkaan. Isompi lapsi oli tosin jo eskari silloin, eli pakko oli mennä.

Varmaan jos olisi ollut nuorempi, olisi ollut esim 2-3 päivää viikossa, jotta välillä olisi saanut ikäistään seuraa.

Eskarilainen onkin eri asia.

Mutta tätä ihmettelen että miten kaikki aina asuu jossain pussin perällä ilman autoa. Eikö se ole helbetin tylsääkin? Kökkiä siellä.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä tilanne oli se, että lapsi oli isän työaikojen mukaan päiväkodissa, koska meillä oli vain yksi auto ja päiväkoti ei ollut kävelymatkan päässä. Eikä järkevästi julkistenkaan. Isompi lapsi oli tosin jo eskari silloin, eli pakko oli mennä.

Varmaan jos olisi ollut nuorempi, olisi ollut esim 2-3 päivää viikossa, jotta välillä olisi saanut ikäistään seuraa.

Eskarilainen onkin eri asia.

Mutta tätä ihmettelen että miten kaikki aina asuu jossain pussin perällä ilman autoa. Eikö se ole helbetin tylsääkin? Kökkiä siellä.?

Haha. Emme me missään pussin perällä asu, ihan Helsingissä kuule. Mutta mihinkään lähipäiväkotiin ei lasta saatu, joten matka julkisilla oli tunnin suuntaansa ja kävellen niin 15km per suunta on aika paljon. Autolla onneksi osui sitten miehen työmatkan varrelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä tilanne oli se, että lapsi oli isän työaikojen mukaan päiväkodissa, koska meillä oli vain yksi auto ja päiväkoti ei ollut kävelymatkan päässä. Eikä järkevästi julkistenkaan. Isompi lapsi oli tosin jo eskari silloin, eli pakko oli mennä.

Varmaan jos olisi ollut nuorempi, olisi ollut esim 2-3 päivää viikossa, jotta välillä olisi saanut ikäistään seuraa.

Eskarilainen onkin eri asia.

Mutta tätä ihmettelen että miten kaikki aina asuu jossain pussin perällä ilman autoa. Eikö se ole helbetin tylsääkin? Kökkiä siellä.?

Haha. Emme me missään pussin perällä asu, ihan Helsingissä kuule. Mutta mihinkään lähipäiväkotiin ei lasta saatu, joten matka julkisilla oli tunnin suuntaansa ja kävellen niin 15km per suunta on aika paljon. Autolla onneksi osui sitten miehen työmatkan varrelle.

Ja sulla on eskarilainen siis ihan väärän alueen eskarissa? Miksi?

Hassua miten näissä keskusteluissa aina oletetaan, että lähtötilanne on kaksi lasta noin kahden vuoden ikäerolla. Meillä esikoinen oli melkein viisi kun kuopus syntyi, ja jotenkin en koe että tämä keskustelu koskee meidän (silloista) tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi että äiti haluaa niin. Ja sekös ap:ta kismittää. :)

Laiska lattemamma löysi ketjun 😀

Onnellinen lattemamma, jonka koko perhe voi hyvin eikä ylimääräistä turhaa stressiä ole :) kateelliset siellä juoksee kieli vyönalla.

En ehtinyt koko keskustelua lukea, mutta oma vastaukseni ap:n kysymykseen.

Odotan toista lasta, joka syntyy keväällä. Esikoinen täyttää samana syksynä 5. Hän on hieman vajaa 2-vuotiaasta saakka käynyt päiväkodissa, jossa on kaverit ja tädit pysyneet samoina alusta asti. Esikoinen viihtyy päikyssä ja on luonteeltaan aktiivinen. Ei tulisi mieleenjään ottaa häntä pois tutusta ryhmästä, oikeastaan sydän särkyy jo ajatuksesta että imettäisin pientä vauvaa sohvalla päivästä toiseen ja esikoinen hyppisi vaatimassa huomiota ja kaipaisi seuraa, jota en hänelle pystyisi tarpeeksi antamaan. Ehkä ikävöisi jopa kavereitaan ja sitä tuttua rytmiä. Toisaalta jos vauva on huono nukkuja, niin pystyn aamulla jäämään pidemmäksi aikaa vauvan kanssa sänkyyn, jos on kuten siskonsa ja paikkailee aamuisin yön valvomisia. Isä taas pystyy töihin lähtiessään viemään esikoisen. Toki esikoisen päivät varmaan hieman lyhenee, pystytään iltapäivisin sitten hakemaan hänet aikaisemmin kotiin.

Esikoinen sai vauvana nauttia täydestä huomiosta. Koen myös, että esikoisen ollessa päikyssä pystyn uudelle vauvalle tarjoamaan palan siitä mitä esikoinenkin sai: täyttä omistautumista vauvan tarpeille edes silloin päiväsaikaan. Oletteko miettineet, että toiset ja kolmannet lapset eivät myöskään saa sitä vanhemman jakamatonta huomiota vauvana, mitä taas ei siinä iässä voi antaa liikaa? Mielestäni ihan järkevää laittaa esikoinen päiväkotiin mikäli on taloudellisesti mahdollista ja esikoinen ei ole ihan pieni enää.

Nämä pitäisi kieltää lailla, kuinka ääliö täytyy olla että vie toisen lapsen hoitoon samalla kun toinen on kotona? Sitten on meitä, joilla on töihin menon aika ja lapselle ei ole hoitopaikkaa, kun se ääliö kotona lasta hoitava, vie sen paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä tilanne oli se, että lapsi oli isän työaikojen mukaan päiväkodissa, koska meillä oli vain yksi auto ja päiväkoti ei ollut kävelymatkan päässä. Eikä järkevästi julkistenkaan. Isompi lapsi oli tosin jo eskari silloin, eli pakko oli mennä.

Varmaan jos olisi ollut nuorempi, olisi ollut esim 2-3 päivää viikossa, jotta välillä olisi saanut ikäistään seuraa.

Eskarilainen onkin eri asia.

Mutta tätä ihmettelen että miten kaikki aina asuu jossain pussin perällä ilman autoa. Eikö se ole helbetin tylsääkin? Kökkiä siellä.?

Haha. Emme me missään pussin perällä asu, ihan Helsingissä kuule. Mutta mihinkään lähipäiväkotiin ei lasta saatu, joten matka julkisilla oli tunnin suuntaansa ja kävellen niin 15km per suunta on aika paljon. Autolla onneksi osui sitten miehen työmatkan varrelle.

Ja sulla on eskarilainen siis ihan väärän alueen eskarissa? Miksi?

No siksi että siellä lähialueen päiväkodeissa ei edelleenkään ollut tilaa silloin kun lapsi päivähoidossa aloitti. Helsingissä ihan tavallista.

Eskarivuodeksi olisi saatu lähemmäksi kyllä, mutta koska meillä taas oli ostettuna rakenteilla oleva uudiskohde siltä alueelta, missä päiväkoti sijaitsi, ei viitsitty vuodeksi vaihtaa päiväkotia. Tulipahan käytyä eskari niiden tulevien koulukavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Isompi lapsi saa virikkeitä kotonakin ollessaan.

Me käytiin puistoissa, avoimessa kerhossa ja muskarissa. Näin itsekin sain seuraa muista äideistä ja tuo oli mukavaa aikaa.

Eriasia jos äidillä sairautta tai uupumusta.

Ei maalla ole mitään kerhoja, muskaria tai puistoja.

Lapseni oli kotona päivää vaille 3 vuotta, koska silloin oikeus hoitoon oli ensisijaisesti alle 3- vuotiailla, mikä on kasvatusalan asiantintijoiden mukan tyystin nurinkurinen. Lähdin osa-aikatyöhön ja lapsi oli ennen koulua täysiaikaisesti hoidossa 2 vuotta. Erittäin fiksu, muut huomioiva ja rauhallinen ihminen tuli, vaikka sai vain pääosin virikkeitä kotoa. Koulussa oli ikäistään kypsempi - näin sanottiin. Uskon, että rauhallinen, lapsen yksilölliseen hoitoon keskittyminen kantoi satoa. Juhlittiin keväällä lääk.lis.- papereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isompi lapsi saa virikkeitä kotonakin ollessaan.

Me käytiin puistoissa, avoimessa kerhossa ja muskarissa. Näin itsekin sain seuraa muista äideistä ja tuo oli mukavaa aikaa.

Eriasia jos äidillä sairautta tai uupumusta.

Ei maalla ole mitään kerhoja, muskaria tai puistoja.

Missä ei ole? Meidän mökkikunnassa on kerhoja jopa heinäkuussa, mitä ei Helsingissä ole ikinä. Ja leikkipuistoja ja -paikkoja on niin paljon, että teemme järvenympäriajoja eväiden kanssa ja tutkimme aina uusia.

Muskari siellä oli jo kun minä olin lapsi. Ja on edelleen.

Lopettakaa tuo päikky- sanan käyttö! Vain vähän yksinkertaiset ja naiivit käyttävät sitä. Yöäk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isompi lapsi saa virikkeitä kotonakin ollessaan.

Me käytiin puistoissa, avoimessa kerhossa ja muskarissa. Näin itsekin sain seuraa muista äideistä ja tuo oli mukavaa aikaa.

Eriasia jos äidillä sairautta tai uupumusta.

Ei maalla ole mitään kerhoja, muskaria tai puistoja.

Missä ei ole? Meidän mökkikunnassa on kerhoja jopa heinäkuussa, mitä ei Helsingissä ole ikinä. Ja leikkipuistoja ja -paikkoja on niin paljon, että teemme järvenympäriajoja eväiden kanssa ja tutkimme aina uusia.

Muskari siellä oli jo kun minä olin lapsi. Ja on edelleen.

Pikkukylässä pohjoisemmassa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan oman elämän Niina Mikkoset että se voi joskus selvitä kantapään kautta miksi muut ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja elämässä. Omasta mielestäni elämä ei ole ihan niin yksinkertaista, että uskaltaisin alkaa muita neuvomaan miten se pitää elää. Omat lapset on nyt alakouluikäisiä, ihan vielä ei uskalla paukutella henkseleitä että hyvin kasvatettu. Sen näkee parinkymmenen vuoden päästä mitä niistä tuli.

Laitoslapsien äidit, muistakaa että ette sitten paikkaa surkeaa äitiyttänne esimerkiksi ryhtymällä kammoanopeiksi.

Tutkimusten mukaan ”laitoslapset” pärjää elämässään paremmin. Sosiaaliset taidot nyt ei tietenkään Suomessa ole kovin arvostettuja, mutta kummasti ne vaan auttaa elämässä.

Itsekin luin tutkimuksen että päiväkodissa olleet pärjäävät paremmin ja korkeakoulutettujen ihmisten lapset aloittaa aikaisemmin hoidon. Olisikohan näin että nämä elämämkoululaiset mielummin hoitaa 10 vuotta kersoja kotona kun eivät esim. Jaksa herätä aamulla viemään lapsia hoitoon. Tai jos ei ole työpaikkaa mihin mennä niin lapset jää kotiin. Kyllähän päiväkoti valmistaa lasta kouluun ja siellä oppii hyvin itsenäisen pukemisen, odottelun, ruokailun, päivälepo vaikkei nukkuisikaan jne.

Kerhot on sitä varten.Ainakin alle kolmevuotiaat kotiin.Ei se pieni sinne päikkyyn kuulu,kun äiti jää vauvan kanssa kotiin.Alle kolmevuotiaan paikka on koti. T: lastenhoitaja, alle3v.osasto

Noloa kirjoitti:

Lopettakaa tuo päikky- sanan käyttö! Vain vähän yksinkertaiset ja naiivit käyttävät sitä. Yöäk!

Miks.hihii ärsyttääkö.Päikky,päikky,päikky....läl läl lää...

Se, mitä lapsi kokee ensimmäisten 5-10 elinvuotensa aikana määrittää lapsen tulevasta elämästä enemmän kun kukaan haluaa uskoakaan. 

Se miten häntä katsotaan, miten häntä kohdellaan, miten tärkeäksi hänet koetaan, miten hänelle puhutaan. Lapsi on äärettömän tarkkasilmäinen, hän näkee ja tuntee kaiken. 

Olen äärettömän surullinen lukiessani näistä lapsista, joissa ajatellaan että toisten lasten seura voisi ikinä korvata oman äidin hoivan ja sen, että saisi kasvaa kiinni sisaruuteen. 

Heh, joo en ymmärrä. Mulle ei olisi tullut mieleenkään viedä lasta päiväkotiin kun pikkuveli syntyi. Olihan se raskasta mutta en ymmärrä sellaista mentaliteettiä, että mitään vaivaa ei tarvitse nähdä. Varmaan samoja tyyppejä jotka odottavat että yhteiskunta tekee puolestaan kaiken muutenkin.