Oudoimmat/kummallisimmat/kamalimmat tietämäsi parisuhdekuviot - peukutusketju

Nainentyttö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klouluaikana luokkakaverini (13 v) seurusteli ranskalaisen miehen (27 v) kanssa. En tajua, miten asia oli tytön perheelle ok. Perhe tiesi seurustelusta, kutsui miehen kyläänkin.

Joskus ysärillä oli vielä okei seurustella tosi paljon itseään vanhemman kanssa. Meidän yläasteella oli ihan normaalia, että 15-vuotiaalla oli 25-vuotias poikaystävä. Silloin tuota pidettiin jotenkin normaalimpana, enää ei.

En tiedä mistä päin olet, mutta ei ollut ysärillä ok tuollaiset ikäerot. Meillä stadissa pidettiin kiinni suojaikärajasta. Aikuinen ei pane alle 16v lapsia.

Lukiossa yhdellä tytöllä oli 16 vuotiaana 21v poikaystävä, jonka luokse oli muuttamassa. Vanhemmat sai puhuttua, että muutti virallisesti pojalle vasta 18v. Käytännössä asui pojan luona koko lukio ajan. Erosivat kun tyttö oli 19v.

Kyllä valitettavasti ysärillä harrastettiin tosi paljon alaikäisen tytön ja vanhemman miehen välisiä juttuja. Jos ei Helsingissä niin ainakin meillä naapurikunnassa.

14-vuotias luokkakaverini seurusteli 27-vuotiaan miehen kanssa ja me muut kyllä ymmärsimme ettei kuvio ole ihan terve, mutta pidimme turpamme kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Nainentyttö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klouluaikana luokkakaverini (13 v) seurusteli ranskalaisen miehen (27 v) kanssa. En tajua, miten asia oli tytön perheelle ok. Perhe tiesi seurustelusta, kutsui miehen kyläänkin.

Joskus ysärillä oli vielä okei seurustella tosi paljon itseään vanhemman kanssa. Meidän yläasteella oli ihan normaalia, että 15-vuotiaalla oli 25-vuotias poikaystävä. Silloin tuota pidettiin jotenkin normaalimpana, enää ei.

En tiedä mistä päin olet, mutta ei ollut ysärillä ok tuollaiset ikäerot. Meillä stadissa pidettiin kiinni suojaikärajasta. Aikuinen ei pane alle 16v lapsia.

Lukiossa yhdellä tytöllä oli 16 vuotiaana 21v poikaystävä, jonka luokse oli muuttamassa. Vanhemmat sai puhuttua, että muutti virallisesti pojalle vasta 18v. Käytännössä asui pojan luona koko lukio ajan. Erosivat kun tyttö oli 19v.

Kyllä valitettavasti ysärillä harrastettiin tosi paljon alaikäisen tytön ja vanhemman miehen välisiä juttuja. Jos ei Helsingissä niin ainakin meillä naapurikunnassa.

14-vuotias luokkakaverini seurusteli 27-vuotiaan miehen kanssa ja me muut kyllä ymmärsimme ettei kuvio ole ihan terve, mutta pidimme turpamme kiinni.

Ikävä kyllä tuota tapahtui yhä 2000-luvun puolivälissäkin omina yläasteaikoinani. Toivottavasti ei sentään enää nykyisin...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja mieheni suhde on varmasti joidenkin mielestä outo ja aivan saletisti joidenkin silmissä aivan sairas (siis jos tätä juttuamme tuolla läheisiä ystäviä lukuunottamatta esittelisimme avoimesti). Asumme yhdessä ja rakastamme toisiamme, mutta kummallakin on oma vakkaripanonsa, joiden luona tulee välillä yökyläiltyä. Yhteiseen kotiimme heitä emme tuo vaikka toinen olisi poissa kaupungista töiden tai harrastuksen takia.

Voitko kertoa, mikä tässä on hienoa? Ihan uteliaisuudesta kysyn. Mitä jos tällä "vakkaripanolla" tulee tunteet mukaan? Se jätetään kylmästi, eikö niin?

Aikuisia tässä ollaan ja kaikki aivan vapaaehtoisesti menossa mukana ja toistemme olemassaolosta tietäen. Totta kai siinä vaiheessa pitää lopettaa jos jotain tunteita tulee mukaan, koska se ei ole sitä mitä haetaan. Kylmästi jättäminen kuulostaa hassulta. Yhtä kunnioittavalla tavalla se tulisi tehtyä kuin parisuhteen päättäminen tunteiden kuolemisen jälkeen.

Ja mitä hienoa tässä on, se nyt vain on toiminut meillä ja olemme tyytyväisiä ja onnellisia. Emme ole toisistamme mustasukkaisia, emmekä saa toisiltamme sitä kaikkea mitä tahdomme seksuaalisesti vaikka muuten koemmekin syvää yhteenkuuluvuutta, kenties jopa toista voisi sielunkumppaniksi kutsua. Toiset osapuolet ovat vapaita tapaamaan tai olemaan tapaamatta. Ketään ei ole toistaiseksi sattunut. Toki ketä tahansa voi sattua, mutta eipä mikään ihmissuhde ole satavarmasti suojattu kivulta ja sydänsuruilta.

Kuulostaa tosi hyvältä, vaikuttaa siltä että teillä on mainiosti toimiva kuvio. Olen hieman kateellinen, sillä tällaista itsekin toivoisin mahdolliseksi omaan elämääni. Olen varmaan aika lailla polyhenkinen, eikä nykyinen mies ole onneksi sulkenut pois tuon tyyppistä järjestelyä joskus tulevaisuudessa jos asia tulee ajankohtaiseksi.

A ja B ovat olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta, on yhteistä omaisuutta ja lapsia. Neiti A ei ole koskaan kokenut rakastavansa herra B:tä ja on aina tuonut sen esiin. B on A:n mielestä "seksuaalisesti vastenmielinen" ja seksiä ei ole. A luonnollisesti inhoaa myös itseään ja kokee ettei saisi ketään parempaa. B:llä on ollut vuosien katkeroitumisen myötä sivusuhteita ja itsevihaa. Hän ei kuitenkaan saa lähdettyä. Kai jollain lailla klassinen kuvio, mutta on kamalaa nähdä että ihmiset käyttävät ainoan elämänsä noin, eivätkä suostu edes pariterapiaan, perheneuvolaan tms.

Vaimo kuoli rajun noroviruksen yhteydessä äkillisesti. Kaipaamaan jäi pieni vauva, sekä useampi vanhempi lapsi.

Hautajaisten jälkeen mies meni naimisiin kuolleen vaimonsa siskon kanssa. Että sillä lailla sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikana luokkakaverini (13 v) seurusteli ranskalaisen miehen (27 v) kanssa. En tajua, miten asia oli tytön perheelle ok. Perhe tiesi seurustelusta, kutsui miehen kyläänkin.

Joskus ysärillä oli vielä okei seurustella tosi paljon itseään vanhemman kanssa. Meidän yläasteella oli ihan normaalia, että 15-vuotiaalla oli 25-vuotias poikaystävä. Silloin tuota pidettiin jotenkin normaalimpana, enää ei.

Ollessani yläasteella ihan 2000-luvun alussa, luokallani oli tyttö, joka meni 14-vuotiaana kihloihin 26-vuotiaan miehen kanssa. Kukaan ei silloin tietääkseni puuttunut tähän mitenkään. Päinvastoin; jos joku kehtasi arvostella asiaa mitenkään, sai hyisen reaktion muilta. Nykyään, jos minulla olisi reilusti alaikäinen teinitytär joka alkaisi seurustella aikuisen miehen kanssa, todellakin puuttuisin asiaan!

Vierailija kirjoitti:

Vaimo kuoli rajun noroviruksen yhteydessä äkillisesti. Kaipaamaan jäi pieni vauva, sekä useampi vanhempi lapsi.

Hautajaisten jälkeen mies meni naimisiin kuolleen vaimonsa siskon kanssa. Että sillä lailla sitten.

Todella ikävästi toimittu, mutta voiko norovirukseen siis kuolla? Tai voiko se aiheuttaa sellaisia komplikaatioita, että niihin kuolee? :O

Ovatko pikakihlat nykyään yleisiä teinien keskuudessa?

Olen itse syntynyt 80-luvun puolivälissä, ja omina yläaste- ja lukioaikoina oli hyvin yleistä, että jotkut menivät kihloihin jopa muutaman viikon seurustelun jälkeen. Varmaan suurin osa näistä kihlauksista purkautui alle vuodessa, jotkut kestivät 1-2 vuotta. 

Jotenkin se oli joidenkin mielestä hienoa ja tavoiteltavaa ja jotenkin aikuisuuden merkki. Minulla oli myöhemmin yksi opiskelukaveri, joka oli 25 vuoden ikään mennessä ollut kihloissa muistaakseni viisi kertaa. 

Joka kerta ihmetyttää suhteet joissa kumpikaan osapuoli ei halua olla toisen kanssa mutta silti ei erota. Tehdään kaikkensa että ei tarvitse olla kotona tai tehdä toisen kanssa mitään mutta ei erota. Ei vaikka ei olisi lapsiin tai rahaan liittyviä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikana luokkakaverini (13 v) seurusteli ranskalaisen miehen (27 v) kanssa. En tajua, miten asia oli tytön perheelle ok. Perhe tiesi seurustelusta, kutsui miehen kyläänkin.

Joskus ysärillä oli vielä okei seurustella tosi paljon itseään vanhemman kanssa. Meidän yläasteella oli ihan normaalia, että 15-vuotiaalla oli 25-vuotias poikaystävä. Silloin tuota pidettiin jotenkin normaalimpana, enää ei.

Ollessani yläasteella ihan 2000-luvun alussa, luokallani oli tyttö, joka meni 14-vuotiaana kihloihin 26-vuotiaan miehen kanssa. Kukaan ei silloin tietääkseni puuttunut tähän mitenkään. Päinvastoin; jos joku kehtasi arvostella asiaa mitenkään, sai hyisen reaktion muilta. Nykyään, jos minulla olisi reilusti alaikäinen teinitytär joka alkaisi seurustella aikuisen miehen kanssa, todellakin puuttuisin asiaan!

Minulla oli luokkakaveri tuossa 2000-luvun alkupuolella kanssa, joka oli seurustellut itseään 11 vuotta vanhemman miehen kanssa jo 3 vuotta ja olivat kihloissa. Suhde oli siis alkanut tytön ollessa 13v. ja miehen ollessa 24v.

Suhde kaatui siinä 5 vuoden jälkeen, todennäköisesti ikäeroon sen suhteen, että toinen haluaa jo asettua aloilleen ja hankkia lapsia, kun toinen ei vielä ole edes 20v. ja vasta alkaa elämään omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Sanni1997 kirjoitti:

No näiden kaikkien rinnalla tää mun juttu on aika normi. Siis mulla oli yks aika sexu mies ja väliin vähän ihmettelin et se oli niin ku ei olis muistanu jotai juttui ja sil oli välill jotenki erillainen tyyli taik haju. No sit tuli kesä ja mä yhtäkkii tajuun et se oli sen broidi ollu. Nää miehet oli jakaneet mua väliin ja mä olin sit ihan sekasin et kumman kans mä sit niin kuin seukkasin kun ne oli ihan saman näkösii. Mä sit aloin sen jota sanon vanhemmaksi, kun se oli jonkui minuuttei vanhempi, oleen ja meillä meni ihan mukavaa oli ja sit breikit. No meni aikaa ja alkaa toinen kesä niin mä sit aloin sen nuoremman kans kun tavattiin leiril ja mä olin jotenki yksinäinen ja siit oli turvallinen olo. Mä jonkun aikaa oltiin, mut se meni sit poikki kait ja mä tos aloin funtsaan et oikeesti mä en yhtään tiedä kumman kaa mä olin milloinki. Mut ne silmät oli aivan yhtä tuliset kummallaki ja aivan ihanii hetkii meil oli. Ne oli niin huomaavaisii ja tosi miehiä kahdestaan ku olt.

Nuoruudessani tunsin miehet, jotka olivat kaksosia. Tekivät juuri tätä. Jos toinen ei jaksanut niin toinen meni tilalle. Jakoivat baarissa aina juomansakin😅 Toinen niistä itse kertoi, oli vissiin kiinnostunut minusta, kun kertoi sen pienen yksityiskohdan kasvoissa, mistä heidät erotti. Kaksoset ja sisarukset noin yleensäkin varmasti omaavat samanlaisen maun. Ihastutaan samoihin tyyppeihin. Eräätkin naispuoliset kaksoset tappelivat/kilpailivat samoista miehistä.

Mitä hittoa just luin?

Eikö teillä itsellänne ole sisaruksia, vai miksi uskotte, että "kaksoset ja sisarukset noin yleensäkin varmasti omaavat samanlaisen maun. Ihastutaan samoihin tyyppeihin."?

Vierailija kirjoitti:

Mies ja nainen ovat naimisissa keskenään. Vaimo viikot töissä eri paikkakunnalla ja asuu siellä. Miehellä on ollut toinen nainen vähintään 10 vuotta ja ovat avoimesti yhdessä kun vaimo on pois. Toinen nainen asuukin tässä talossa kun vaimo on pois. Kun vaimo on kotona, toinen nainen on omassa kodissaan.

Mikäs tässä niin kamalaa on, kun touhu on avointa ja kaikille osapuolille ok?

Vai onko se vaimo muka jotenkin onnistunu pysymään pimennossa asiasta koko sen 10 vuotta? Muutenkin epäilen, että monissa tässä ketjussa ihmetellyissä pettämiskuvioissa on oikeasti kyse avoimesta tai polysuhteesta, josta vaan osapuolet eivät ole katsoneet tarpeelliseksi pitää lehdistötilaisuutta, ja uteliaat sitten kehittelevät omia tulkintojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko se, kun paritetaan kotona asuvia aikamiespoikia/tyttöjä tai ne laittavat vanhempansa kalastelemaan puolestaan? :D Nimimerkillä asuin pari vuotta töiden takia pikkupaikkakunnalla ja sain eläkeikäisiltä asiakkailta todella paljon tällaisia kommentteja:

"Kuule, sinä sopisit niin hyvin yhteen meidän Jarmon kanssa. Jarmo sanoo, että vaimon pitäisi olla juuri tuollainen kuin sinä, reipas ja ahkera. Jarmo on kunnon poika. 40 v, asuu kotona. Jarmo on työtön, ei juo paljon, rassaa välillä autoaan ja pelaa playstationillaan. Teillä on Jarmon kanssa niin paljon yhteistä ja teistä tulisi hyvä pari!"

Mitäs yhteistä meillä Jarmon kanssa on, postinumero? :D

Tällaisille parittajille riittää, että molemmat on (näennäisesti) sinkkuja. Siinä on se suurin yhteinen tekijä.

Itse muut8n joksikinmaikaa työn,perässä eräälle pikkupaikkakunnalle, olin tuolloin 32- vuotias, naimisissa ja kolmen lapsen isä. Eräs kollega kyseli, että olenko naimisissa, hänellä olisi vapaana 17- ja 25- vuotiaat vanhapiikatyttäret.

Aika outoa puhua 17- ja 25-vuotiaista vanhoista piioista. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?

Minä kyllä tiedän, mutta kollega sanoi näin naimattomista tyttäristään.

Erään pariskunnan nainen petti miestään avoimesti toisen kanssa ja kaiken kukkuraksi tämän toinen mies vielä ajoittain pahoinpiteli tätä petettyä miestä.

Naisen tie kirjoitti:

Kaveri pariskunta viimeisen 25 vuoden ajalta. Mies on hyvä palkkainen. Nainen on lähäri. Mies pettänyt säännöllisesti melkein koko suhteen ajan naista. Ei ole mitään koskaan myöntänyt, vaikka pari kertaa jäänyt kiinni. Kännissä nainen muutaman kerran uhonnut jättävänsä miehen, mutta pienet lapset ja raha esteenä. Nyt lapset isoja ja naisella uusi koulutus ja parempi palkka. Elävät erillistä elämää ja ovat sopineet, kun nuorin lapsi muuttaa kotoa, myyvät talon ja eroavat.

Jotenkin olen pitänyt suhdetta erikoisena. Itse en olisi pystynyt tuollaiseen esittämiseen.

Molemmat kai kuitenkin pelkäävät yksin jäämistä.

Tosiasiassa sinä olet se lähäri etkä oikeasti ole lähtenyt suhteesta, etkä ole lähdössäkään. Koska raha.

Sisaret! Tätä juuri tarkoitetaan sillä, että ei ole kannattavaa antautua miehen elätettäväksi. Sitten kun se mies sinua pettää ja kohtelee kaltoin, et voi mihinkään lähteä, koska sinulla ei ole kykyä tulla omillasi toimeen. Pitäkää siis alusta saakka huoli siitä, että teillä on oma ammatti, omaa varallisuutta ja omaa tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Nää tyypit, jotka pitää eron jälkeen exänsä sukunimen, koska se on "hienompi" kuin oma tyttönimi. Nolointa tuo on, jos ovat jo uuden kumppanin kanssa ja jopa naimisissa ja yhä menevät exän nimellä.

Mä olen pitänyt exän sukunimen, koska muutin ennen avioeroa ulkomaille, ja täältä käsin nimen vaihtaminen on hankalaa passien sun muiden vuoksi. Myös se hankaloittaa, että exän sukunimi on helppo, tyyliä "Kivi", kun taas omani on tyyliä "Purhonen", ja on siten helpompi tavata ja lausua paikallisille. 

Eräs tuttu nainen erosi tylsästä avioliitostaan reilusti viiskymppisenä jotakuinkin samanikäisestä miehestään ja muutti erilleen, mutta kun ei menestynyt haluamallaan tavalla sinkkumarkkinoilla, muutti takaisin miehensä luo ja närkästyi, kun mies ei kosinut karkauspäivänä.

Eräs nainen oli pitkään yhdessä miehen kanssa. Saivat lapsen. Eron jälkeen naisen sisko ja miehen veli menivät yhteen ja saivat lapsen. Hekin erosivat. Lapset ovat siis serkkuja toisilleen molemmilta puolilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tyypit, jotka pitää eron jälkeen exänsä sukunimen, koska se on "hienompi" kuin oma tyttönimi. Nolointa tuo on, jos ovat jo uuden kumppanin kanssa ja jopa naimisissa ja yhä menevät exän nimellä.

Mä olen pitänyt exän sukunimen, koska muutin ennen avioeroa ulkomaille, ja täältä käsin nimen vaihtaminen on hankalaa passien sun muiden vuoksi. Myös se hankaloittaa, että exän sukunimi on helppo, tyyliä "Kivi", kun taas omani on tyyliä "Purhonen", ja on siten helpompi tavata ja lausua paikallisille. 

Ei se ole sun eksän nimi, se on myös sun ikioma nimi.

Tosiaan pikkupaikkakunnalla nämä ison ikäeron suhteet oli nuorilla täysin normaaleja vielä ysärillä ja 2000-luvun taitteessakin. Tämäkin kyseinen kunta josta nämä tapaukset ovat on keski-suomessa: 

Pelkästään omalla luokallani oli 2 tyttöä jotka yläasteikäisenä seurustelivat selkeästi itseään vanhemman pojan kanssa. Toinen oli alkanut 13-vuotiaana seurustelemaan 17-vuotiaan pojan kanssa ja tuli 2 kertaa yläasteen aikana tahattomasti raskaaksikin. Toinen seurusteli 15-vuotiaana 20-vuotiaan miehen kanssa. 

Rinnakkaisluokalla ollut tyttö sai kesken yhdeksännen luokan lapsen 30-vuotiaan miehen kanssa. 

Ei näitä suhteita kukaan silloin ihmetellyt eikä vanhemmat paheksuneet. Hyvä että nyt ollaan valveutuneempia, varmasti kaikenlaista emotionaalista, taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä on ollut näissä "suhteissa". Kun miettii ikäerot toisin päin että 30-vuotias nainen olisi hankkinut yhdeksännesluokkalaisen pojan kanssa vauvan niin olisi varmasti aikamoiset lööpit tulleet.