Perityykö puheliaisuus vanhemmilta lapsille samalla tavalla kuin introverttisyys?

Yleisesti ottaen lapsen luonteeseen vaikuttavat kaksi asiaa perimä ja ympäristö (mm. kasvatus, kokemukset). Että päätelkää siitä.

Jos arvata saa, niin väittäisin että tempperamenttipiirteet voivat periytyä.

Olen mielestäni pääosin introvertti. Hölötän seurassa liikaakin, mutta myös väsähdän ihmisten tapaamisesta. Iän myötä puheliaisuus on lisääntynyt ja nykyään esimerkiksi jorisen bussipysäkillä tuiki tuntemattomien kanssa.

Lapsemme on vaitonaisempi, mutta niin olin minäkin parikymppisenä. Ehkä olemme koko perhe kuitenkin pohjimmiltamme vähän ujoja, vaikka jokainen joutuu työssään ns. esiintymään. Silloin otetaan jokin rooli.

Mikä sitten vaikuttaa, kun saman perheen kaksi lasta ovat kuin yö ja päivä. Vanhemmat introvertteja ja hyvä kun saavat sanottua mitään, niin hiljaisia ovat.

Toinen lapsista kuin vanhempansa, koulun aloittanut ujo ja hiljainen lapsi, toinen joka on vielä kotona puhuu kuin papupata. On myös vikkelä liikkeiltään, kun vanhempi lapsi on kömpelö.

Mun vanhemmat ovat tosi puheliaita ja isä ainakin ekstrovertti. Yksi veljistä on niin puhelias, etten toista samanlaista tiedä. Hän on selkeästi myös ekstrovertti, hakeutuu aina muiden seuraan, jopa tuiki tuntemattomien, kun yksi ilmeisesti ei ole kiva olla. Itse olen ihan päinvastainen. Jopa oman perheen seura (tai ainakin hölöttäjämiehen) on välillä liikaa, ja puhun vain silloin kun on asiaa, silloinkin mahdollisimman vähäsanaisesti. Tosi harvoin on asiaa ainakaan vieraitten kanssa. 

Äiti introvertti, isä ekstrovertti

3 lasta introverttejä, 1 ekstrovertti ( perinyt myös kiharat hiukset isältään, muilla äidin suorat hiukset).

Mikä sai pohtimaan asiaa? Tarkoitatko vain äänekkyyttä?

Lähelläni on hiljaisen oloinen, punatukkainen äiti, jonka muutaman vuoden ikäinen lapsi on höpöttänyt hänelle taukoamatta jo yli puolen tunnin ajan. Siis ihan koko ajan. Sävy on hyväntuulinen. Lapsi lopetti vain kerran, muutaman minuutin ajaksi, kun juoksenteli ympäriinsä. 

En aluksi kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta lapsella (tyttö) on poikkeuksellisen kimeä ääni... Sen jälkeen tuli sellainen tunne, että hänen tapansa olla koko ajan sosiaalinen on jotenkin poikkeava. Mutta miten se johtuu äidistä, tai isästä, ei voi heitä tuntematta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten vaikuttaa, kun saman perheen kaksi lasta ovat kuin yö ja päivä. Vanhemmat introvertteja ja hyvä kun saavat sanottua mitään, niin hiljaisia ovat.

Toinen lapsista kuin vanhempansa, koulun aloittanut ujo ja hiljainen lapsi, toinen joka on vielä kotona puhuu kuin papupata. On myös vikkelä liikkeiltään, kun vanhempi lapsi on kömpelö.

Lapset kilpailevat vanhempiensa huomiosta.

Introvertti voi olla kovinkin puhelias.