Koirarotu mietinnässä

Kaiken huippu oli kerran vuosia sitten kun etsittiin pentua niin kasvattaja kysyi palkka tietoja, kodin neliöitä ja halusi myös heidän tiedot jotka toimisivat pennun hoitajina kun ollaan reissussa :D hyvähän se on kun ollaan tarkkoja mutta se meni kyllä täysin överiksi. Ei otettu pentua sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota Cairnterrieri. Ei räksytä, on aktiivinen ja mukava rotu. Ainoa vaara on jos opetat "pallohulluksi" aktiviteetit kannattaa olla monipuolisia eikä vaan pallon viskomista. Sopeutuu lapsiin ja kissoihin. Ei yleensä ole kovin riistaviettinen, mutta riippuu yksilöstä. 

Meillä on Cairn ja on kyllä todella riistaviettinen ja hyvin itsepäinen. Ilmoittaa myös lähes kaikesta epäilyttävästä haukunnalla. Lapsista pitää mutta kissojen kanssa sosialistettava hyvin varhain ja paljon jos meinaa että tulisivat hyvin juttuun. En kyllä suosittelisi terrieriä ollenkaan noilla ap:n kriteereillä.

Cairn on kuitenkin aivan ihana!  Se oikeasti koiramainen vaikka onkin ns. pieni koira.  Jämäkkä ja aina iloinen.  Itsepäisyys?  No jaa, mitä sillä tarkoitetaan?  Meillä on jo neljäs menossa, ja voin sanoa, että kaksi nistä oli tosi lällyköitä, sekä poika että tyttö.  Ja kaksi sitten taas hyvinkin teräviä ja omanarvontuntevia, silti aivan ihania.  Nykyinen on poika, tosi valpas ja reipas koira.    

Cairn haukkuu silloin, kun se ilmoittaa jostakin, esim. auto ajaa pihaan tai joku ihminen tulee, mutta siihen se sitten jääkin, ei se ole mikään turhan räksyttäjä.  Väsymätön ilopilleri se on ja erittäin oppivainen.  Aggressiivisuutta ei ole, ellei sitten ihminen sitä sellaiseksi tee, jokainen koira saadaan kyllä opetettua vihaiseksi.  Cairn on oikea lasten kaveri, aina valmiina leikkiin mukaan.  On sanottu, että iso koira pienessä paketissa.  Ja plussana vielä se, että cairnista ei lähde karvaa.  Tosin se pitää trimmata sitten määrävälein koska karva ei irtoa, vaan jatkaa kasvamistaan.  Mutta eipä ole huusholli koirankarvoissa.

Erityisplussana vielä: maailman nätein koira.  

Seuraavakin koirani tulee olemaan cairn.  Muuten, kaikki cairnini olleet täysin terveitä, ei jalostusvikoja eikä mitään sellaista.  Vanhuuteen ovat kuolleet.  Nykyinenkin on 11-vuotias, terve kuin pukki ollut koko ikänsä.  

Minulla on kettuterrieri, narttu nyt 7 vuotta. Aivot tuli jälkilähetyksessä noin neljän vuoden ikäisenä. Ei hauku arjessa juurikaan ja on tosi tottelevainen etenkin nykyään. Pystyy pitämään vapaana esim. mökillä, ei lähde minnekään. Hihnassa kulkee nätisti vierellä, toisille koirille rähjää. Tosin siinä on ollut myötävaikuttamassa toisten ihmisten vapaana olleet "ei ne mitään tee, kunhan vaan murisevat ja näyttävät siltä että käyvät päälle"-koirat. Rakas ystävä on kyllä ja aivan ihana rotu. Karvaa tosin lähtee paljon ympäri vuoden. Mutta en tiedä, nyt suunnittelen toisen ottamista ja taidan päätyä kuitenkin johonkin toiseen rotuun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kettuterrieri, narttu nyt 7 vuotta. Aivot tuli jälkilähetyksessä noin neljän vuoden ikäisenä. Ei hauku arjessa juurikaan ja on tosi tottelevainen etenkin nykyään. Pystyy pitämään vapaana esim. mökillä, ei lähde minnekään. Hihnassa kulkee nätisti vierellä, toisille koirille rähjää. Tosin siinä on ollut myötävaikuttamassa toisten ihmisten vapaana olleet "ei ne mitään tee, kunhan vaan murisevat ja näyttävät siltä että käyvät päälle"-koirat. Rakas ystävä on kyllä ja aivan ihana rotu. Karvaa tosin lähtee paljon ympäri vuoden. Mutta en tiedä, nyt suunnittelen toisen ottamista ja taidan päätyä kuitenkin johonkin toiseen rotuun.

Aivot tuli jälkilähetyksessä 😂 toi oli hyvä

Mun cairnilla ei ainakaan ole mitään riistaviettiä, ei se edes lähde perään, vaikka jänis juoksisi vierestä.  Ja pysyy hyvin pihassa, kun on opetettu.  Todella oppivainen rotu, mun cairn käveli heti kauniisti hihnassa, vaikkei oltu mitään opetettu ja tassun antamisen oppi yhdestä kerrasta, tuntuu että se oppii vaikka mitä.  Mutta yks juttu on se, että cairnille pitää olla oma paikka, mistä se voi katsella ikkunasta ulos.  Cairnit nimenomaan on niitä ikkunasta ulos tähystäjiä.  

Cairnit on ihanan uteliaita, niitten pitää saada selvää kaikesta.  Jos pistät kassin lattialle, niin ihan varmaan sen pää käy siellä kassissa.  Tälle mun kaverit aina nauraa.  Ilman tervetuloseremoniaa ei meille kukaan pääse tulemaan, mutta sitten se jättää kaikki rauhaan ja loikoilee jossain itsekseen välittämättä vieraista sen enempää.  

Kaikissa roduissa on omia yksilöitään.  Kotona oli karjalankarhukoira, joka on kuulemma järeä ja juro luonteeltaan.  Se oli leppoisin ja rauhallisin koira, mitä olen ikinä tavannut, lukuunottamatta yhtä kiinanpystykorvaa, josta ei saanut mitään selvää.  Se söikin makuultaan kun ei kiinnostanut nousta ylös ja vieraita se ei noteerannut mitenkään.  Täysin apaattinen tapaus.  Ja ikää oli silloin kaksi vuotta.

Itse päätyisin Cairnterrieriin noilla spekseillä. Enemmän seurakoira kuin terrieri, mutta kyllä niissäkin haastetta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota Cairnterrieri. Ei räksytä, on aktiivinen ja mukava rotu. Ainoa vaara on jos opetat "pallohulluksi" aktiviteetit kannattaa olla monipuolisia eikä vaan pallon viskomista. Sopeutuu lapsiin ja kissoihin. Ei yleensä ole kovin riistaviettinen, mutta riippuu yksilöstä. 

Meillä on Cairn ja on kyllä todella riistaviettinen ja hyvin itsepäinen. Ilmoittaa myös lähes kaikesta epäilyttävästä haukunnalla. Lapsista pitää mutta kissojen kanssa sosialistettava hyvin varhain ja paljon jos meinaa että tulisivat hyvin juttuun. En kyllä suosittelisi terrieriä ollenkaan noilla ap:n kriteereillä.

Cairn on kuitenkin aivan ihana!  Se oikeasti koiramainen vaikka onkin ns. pieni koira.  Jämäkkä ja aina iloinen.  Itsepäisyys?  No jaa, mitä sillä tarkoitetaan?  Meillä on jo neljäs menossa, ja voin sanoa, että kaksi nistä oli tosi lällyköitä, sekä poika että tyttö.  Ja kaksi sitten taas hyvinkin teräviä ja omanarvontuntevia, silti aivan ihania.  Nykyinen on poika, tosi valpas ja reipas koira.    

Cairn haukkuu silloin, kun se ilmoittaa jostakin, esim. auto ajaa pihaan tai joku ihminen tulee, mutta siihen se sitten jääkin, ei se ole mikään turhan räksyttäjä.  Väsymätön ilopilleri se on ja erittäin oppivainen.  Aggressiivisuutta ei ole, ellei sitten ihminen sitä sellaiseksi tee, jokainen koira saadaan kyllä opetettua vihaiseksi.  Cairn on oikea lasten kaveri, aina valmiina leikkiin mukaan.  On sanottu, että iso koira pienessä paketissa.  Ja plussana vielä se, että cairnista ei lähde karvaa.  Tosin se pitää trimmata sitten määrävälein koska karva ei irtoa, vaan jatkaa kasvamistaan.  Mutta eipä ole huusholli koirankarvoissa.

Erityisplussana vielä: maailman nätein koira.  

Seuraavakin koirani tulee olemaan cairn.  Muuten, kaikki cairnini olleet täysin terveitä, ei jalostusvikoja eikä mitään sellaista.  Vanhuuteen ovat kuolleet.  Nykyinenkin on 11-vuotias, terve kuin pukki ollut koko ikänsä.  

Mun suosikki terriereistä ❤️💗

Meillä on cottoni (coton de tulear), joka on todella kiltti ja ihmisrakas seurakoira. Jaksaa kävellä pitkiäkin lenkkejä, tosin jos osa perheestä jää kotiin, ei haluaisi lähteä kauas kodista.. Meidän koira on kyllä ainakin omalla takapihalla herkkähaukkuinen, mutta ei ole riistaviettinen. Toinen cottonimme kuoli keväällä 16-vuotiaana, cottonit on rotuna pitkäikäisiä. Koirillamme ei ole ollut mitään vakavampia sairauksia, paitsi aika herkkävatsaisia tosin ovat olleet molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia paljon hyvistä kommenteista! <3

Terriereistä kyllä pidän, mutta olen miettinyt, enkä onko liian haastava juurikin kissan kanssa, vaikka pennusta asti totuttaisi, kun ei kuitenkaan asuta samassa taloudessa. Kerrostalossa asutaan kyllä, mutta kesäisin viihdytään mökillä maalla ja tykkäisin jos koiraa voisi siellä vapaana pitää. 

Olen myös miettinyt mittelspitzsiä, että olisiko helpompi rotu? Tai millainen rotu on ylipäätään, netistä olen paljon lukenut kyllä.

Ap

Mulla on terrieri, joka rakastaa kissoja. Ehkä on auttanut se, että kasvattajalla oli kissoja, vaikka ei meille muuton jälkeen olekaan enää asunut samassa taloudessa kissojen kanssa. Ystävälläni on kaksi kissa, joita tapaa välillä ja vanhempieni naapurissa asuu kissoja, joita tapaa myös.

Suosittelen rescue-koiraa, niitäkin löytyy monia erilaisia! : )

Tuossa ihana video pelastetusta koirasta : )

En nyt jaksanut kahlata koko ketjua, enkä noihin apn haaveilemiin rotuihin osaa puuttua muuten kuin toteamalla, että haukkuminen on asia, josta voi opettaa pois. Eli haukkuherkkyyteen ei kannata rotuvalinnassa kompastua.

tsellä kaksi käppänää, toisen kanssa asuttiin sen 2 ekaa vuotta rivarissa. Ko. yksilö on todella haukkuherkkä nyt kun asutaan oktssa maalla koska en ole enää nähnyt syytä kieltää haukkumista, mutta rivarissa asuessa ei haukkunut ikinä. Opetin pienestä pitäen, ettei sisällä eikä takapihalla haukuta koska naapurit.

Toinen joka otettiin tänne maalle on aina saanut haukkua vapaasti, mutta uskoo silti ensimmäisestä kiellosta, eikä muutenkaan hauku oikeastaan muulloin kuin silloin kun tulee vieraita tai tiellä menee lenkkeilijöitä koirien kanssa.

Tällä nyt yritän sanoa, että.koirat on ensinnäkin yksilöitä ja 2 saman rotuistakin voi olla ihan erilaisia keskenään, toiseksi oppivat mitä tahansa viitsit niille opettaa ja kolmanneksi ovat ihan uskomattoman sopeutuvaisia ja fiksuja. Rotu kannattaa miettiä siltä pohjalta, miten paljon oikeasti on aikaa ja halua koiran kanssa touhuta ja sitä kouluttaa. Oma luonne vaikuttaa myös; kärsivällisempi voi ottaa vähän itsepäisemmänkin rodun, joka ei ihan joka asiaa eka sanomisella usko, herkkähermoisemmalle sopii paremmin nöyrempi tapaus, joka oppii vähän vähemmillä toistoilla jne.

Oma rotu esim. ihan äärimmäisen hauska, muttei todellakaan sellaisen ihmisen koira, jonka mielestä koiran pitää tyyliin mennä solmuun, kun vähän sormia napsauttaa. Aika monet terrierit on myös melkoisen jästipäistä joukkoa, eli kannattaa miettiä, onko itsellä pinnaa toistaa samaa asiaa koiralle joka päivä sata kertaa koko sen elämän ajan -näin kärjistetysti siis.

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan mukaan koiran saa ottaa vain, jos

- on ollut koirien kanssa tekemisissä lapsesta asti ja perheessä on ollut koiria "aina"

- ei mieti haukkuherkkyyttä, jos jatkuva haukkuminen häiritsee, ei ansaitse koiraa

- asuu omakotitalossa, jossa on iso piha

- aikoo lenkkeillä koiran kanssa päivittäin tuntikausia, lisäksi viikonloppuisin agilityä tms aktivoivaa tekemistä monta tuntia

- ei pohdi koiran lapsi- tai eläinystävällisyyttä. Koira menee kaiken edelle, ja muista ihmissuhteista ja eläimistä on tarvittaessa luovuttava. Jos pohtii hankintavaiheessa näitä asioita, ei pidä ottaa koiraa, koska koira selvästi vain häiritsee elämää

- on valmis omistamaan koko elämänsä koiralle eikä mieti mitään kriteerejä rodulle. Suurin synti on haluta "helppo" koira

- koira ei ole yksin kotona yli 3 tuntia kerrallaan

Et semmosta.

Näillä spekseillä mä olen sitten ihan sysipsk koiranomistaja... Eka kohta toteutuu, en ole elänyt koiratonta elämää ennen kuin muutaman vuoden lapsuudenkotoa muutettuani. Okt ja iso piha löytyy myös, mutta siinäpä se sitten olikin. Silti mulla on kaksi ihanaa, rakasta ja erittäin onnellista koiraa, joiden kanssa metsälenkkeilen päivittäin, paitsi sateella koska eivät suostu lähtemään koiranilmalla lenkille =D, mutta muuten ollaan kuin ellun kanat.

Että siitä sitten vaan: kivittäkää ;D

up