Koirarotu mietinnässä

Borderterrieri?

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia paljon hyvistä kommenteista! <3

Terriereistä kyllä pidän, mutta olen miettinyt, enkä onko liian haastava juurikin kissan kanssa, vaikka pennusta asti totuttaisi, kun ei kuitenkaan asuta samassa taloudessa. Kerrostalossa asutaan kyllä, mutta kesäisin viihdytään mökillä maalla ja tykkäisin jos koiraa voisi siellä vapaana pitää. 

Olen myös miettinyt mittelspitzsiä, että olisiko helpompi rotu? Tai millainen rotu on ylipäätään, netistä olen paljon lukenut kyllä.

Ap

Ehkä jos varman päälle haluaa tuon kissan kanssa pelata ja myös vapaanapitämisen kannalta, niin rotu jolla ei ole metsästysviettiä voisi olla parempi? Meillä on ollut tiibetinterriereitä, ne oli mukavia. Eivät siis ole terriereitä nimestään huolimatta, vaan seura/paimenkoiria. Tai joku muu tuolta seurakoiraryhmästä.

No jos haukku haittaa ei niin ei kannata ottaa pikkupystykorvaa.... Ne kun on jalostettu vahtimaan ja haukkumaan! Ja jalostettua viettiä on vaikea ja vähän epäreiluakin kouluttaa pois...

Tuo tanskalaisruotsalainen pihakoira voisi olla hyvä, niin kuin joku ehdottikin. Vähän russelin näköinen mutta paljon rauhallisempi.

Laivakoira? Länsigöötanmaan pystykorva? Lunnikoira? Kooikerhondje? Bolonka?

Staffordshirenbullterrieri on noutajien lisäksi top3 lapsiperherotu. Liikunnallisuuden saa määritellä itse eikä ole haukkuherkkä. Tottuu pennusta pitäen kissaan. Ei ehkä koirapuistorotu eli jos harrastat koiratreffejä tms. niin jätä väliin.

Kettuterriereistä ei ole henk.koht. kokemusta. Russeleita tunnen kaksi, toinen ihan symppis tapaus, menevä ja touhukas, mutta fiksu. Toinen taas on ärsyttävin koira jota olen koskaan tavannut, korvat ei toimi kuin ruoka-aikoina, hullunkiilto silmissä keskittyy vain yhteen asiaan kerralla esim. leluun, pennun kiusaamiseen, rusakon jahtaamiseen ja tarvitsee aina fyysisen kosketuksen havahtuakseen kiihtyneestä tilastaan, koska ei kuuntele. Russeleita pitää käyttää trimmaajalla tai opetella itse nyppimään (vai oliko niitä eri turkkimuunnoksilla?).

Bichonit on ihan kivoja iloisia tyyppejä, niitä tosin olen tuntenut pari sellaista jotka eivät superinnokkaita lenkkeilijöitä ole, niillä taisi olla tyypillisenä ongelmana jotain selkärangan vaivoja, herkästi leikkaustakin tarvitsevia, että mahdollisesti kivut estävät lenkeistä nauttimista?

Villakoirat, esim. kääpiökokoinen voisi kanssa olla mukava touhukas seuralainen, niillä, kuten bichonillakin on sitten sitä turkin hoitoa ja trimmausta aika reilusti. Ja rapakeleillä ei mitään vaivattominta seuraa.

Voisit tutustua kääpiöpinseriin rotuna. Näppärän kokoinen, turkki ei vaadi mitään hoitoa ja rapakeleistä suoriutuu muutamalla hiekanmurusella. Jos innostuu esim. näyttelyistä niin helppo kaveri siinä mielessä ettei turkkia tarvitse puunata edeltävästi ollenkaan. Jaksaa liikkua loputtomiin, mutta pärjää vähemmälläkin. Tykkää sohvalla makoilusta peiton alla. Haukkuherkkyyttä tosin on, muttei sen enempää kuin normipikkukoiralla ja esim. Kynnen leikkuut kannattaa treenata hyvin, että on käsiteltävissä aikuisena. Jos lapissa asutte niin en suosittele, ei ole kovinkaan pakkasen kestävä rotu.

Kannattaa ylipäätänsä koiraa hankkiessa tutustua myös turkinhoito vaatimuksiin, jotkut rodut vaatii viikottaista pesua, päivittäistä harjausta, trimmauksia, nyppimisiä, ja kurakeleillä sitä koiraa pitää pahimmassa tapauksessa olla suihkuttamassa joka lenkin jälkeen. Kannattaa etukäteen pohtia kuinka paljon voimavaroja haluaa pistää ihan vaan koirankarvoihin.

Oma kokemus on että koira kun koira tulee toimeen kissan kanssa kun pennusta oppii ja ongelmat useammin siellä kissan päässä. Kissan kynnet kun muistaa leikata ennen tapaamisia ja pentuaikana kyläillä tosi usein kissan luona niin eiköhän se siitä.

Jos ei ole muuta riesaa, niin ottakaa koira.

Onko sen pakko olla rotukoira, vai voisitteko harkita rescue-koiraa? Rotuhan sinänsä ei takaa vielä mitään, niin erilaisia koirapersoonia on samankin rodun sisällä. Ota yhteyttä johonkin järjestöön, kerro tilanteenne ja millaista koiraa etsitte. Järjestöjen koiravaraajat osaavat asiansa ja pystyvät suosittelemaan sopivaa koiraa, jos heiltä sellainen löytyy.

Minkä tahansa rotuinen koira tottuu lapsiin ja kissoihin yms. jos pennusta asti niiden kanssa elää. Suosittelen että tutustutat kissaan mahdollisimman tiheästi niin tottuvat puolin ja toisin.

Tosiaan tuo haukkumattomuus + toivottu pieni koko on haastava yhdistelmä :D

Pienet

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Cottoni

Kääpiösnautseri

Norfolkki (en tiedä haukkumisesta)

Norwichi (haukkuukohan tämäkin)

Schapendoes

Tiibetinspanieli

Bolognese

Amerikancockeri

Keskikokoiset

Espanjanvesikoira

Lagotto

Kooikerhondje

Vehnäterrieri

Schapendoes

Irlanninterrieri

Jos jostain kumman syystä päätyisitte isoon koiraan niin suosittelen lyhytkarvaista collieta

Vierailija kirjoitti:

Laivakoira? Länsigöötanmaan pystykorva? Lunnikoira? Kooikerhondje? Bolonka?

Laivakoira saattaa kyllä käyttää ääntä

Vierailija kirjoitti:

Minkä tahansa rotuinen koira tottuu lapsiin ja kissoihin yms. jos pennusta asti niiden kanssa elää. Suosittelen että tutustutat kissaan mahdollisimman tiheästi niin tottuvat puolin ja toisin.

Tosiaan tuo haukkumattomuus + toivottu pieni koko on haastava yhdistelmä :D

Pienet

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Cottoni

Kääpiösnautseri

Norfolkki (en tiedä haukkumisesta)

Norwichi (haukkuukohan tämäkin)

Schapendoes

Tiibetinspanieli

Bolognese

Amerikancockeri

Keskikokoiset

Espanjanvesikoira

Lagotto

Kooikerhondje

Vehnäterrieri

Schapendoes

Irlanninterrieri

Jos jostain kumman syystä päätyisitte isoon koiraan niin suosittelen lyhytkarvaista collieta

Hups, aivoameeba kirjoitti schapen myös tuonne pieniin :D

Vierailija kirjoitti:

Kettuterriereistä ei ole henk.koht. kokemusta. Russeleita tunnen kaksi, toinen ihan symppis tapaus, menevä ja touhukas, mutta fiksu. Toinen taas on ärsyttävin koira jota olen koskaan tavannut, korvat ei toimi kuin ruoka-aikoina, hullunkiilto silmissä keskittyy vain yhteen asiaan kerralla esim. leluun, pennun kiusaamiseen, rusakon jahtaamiseen ja tarvitsee aina fyysisen kosketuksen havahtuakseen kiihtyneestä tilastaan, koska ei kuuntele. Russeleita pitää käyttää trimmaajalla tai opetella itse nyppimään (vai oliko niitä eri turkkimuunnoksilla?).

Bichonit on ihan kivoja iloisia tyyppejä, niitä tosin olen tuntenut pari sellaista jotka eivät superinnokkaita lenkkeilijöitä ole, niillä taisi olla tyypillisenä ongelmana jotain selkärangan vaivoja, herkästi leikkaustakin tarvitsevia, että mahdollisesti kivut estävät lenkeistä nauttimista?

Villakoirat, esim. kääpiökokoinen voisi kanssa olla mukava touhukas seuralainen, niillä, kuten bichonillakin on sitten sitä turkin hoitoa ja trimmausta aika reilusti. Ja rapakeleillä ei mitään vaivattominta seuraa.

Voisit tutustua kääpiöpinseriin rotuna. Näppärän kokoinen, turkki ei vaadi mitään hoitoa ja rapakeleistä suoriutuu muutamalla hiekanmurusella. Jos innostuu esim. näyttelyistä niin helppo kaveri siinä mielessä ettei turkkia tarvitse puunata edeltävästi ollenkaan. Jaksaa liikkua loputtomiin, mutta pärjää vähemmälläkin. Tykkää sohvalla makoilusta peiton alla. Haukkuherkkyyttä tosin on, muttei sen enempää kuin normipikkukoiralla ja esim. Kynnen leikkuut kannattaa treenata hyvin, että on käsiteltävissä aikuisena. Jos lapissa asutte niin en suosittele, ei ole kovinkaan pakkasen kestävä rotu.

Kannattaa ylipäätänsä koiraa hankkiessa tutustua myös turkinhoito vaatimuksiin, jotkut rodut vaatii viikottaista pesua, päivittäistä harjausta, trimmauksia, nyppimisiä, ja kurakeleillä sitä koiraa pitää pahimmassa tapauksessa olla suihkuttamassa joka lenkin jälkeen. Kannattaa etukäteen pohtia kuinka paljon voimavaroja haluaa pistää ihan vaan koirankarvoihin.

Oma kokemus on että koira kun koira tulee toimeen kissan kanssa kun pennusta oppii ja ongelmat useammin siellä kissan päässä. Kissan kynnet kun muistaa leikata ennen tapaamisia ja pentuaikana kyläillä tosi usein kissan luona niin eiköhän se siitä.

Kiitoksia paljon! Voi olla että russeli ja rettuterrieri eivät ole meille ehkän kaikista parhain vaihtoehto. 

Bichonit ovat kyllä ihania ja minun lapsuudessani meillä itseasiassa olikin, mutta olin noin 4 vuotias kun koira lopetettiin monien sairauksien takia, siksi rotu ehkä hieman mietityttää.

Villakoirista pidän myös, miehen suvulla on näitä, mutta eivät tavallaan tunnu omalta rodulta. 

Kääpiöpinseriin voisin tutustua kyllä paremmin, kiitoskia!

ap

Pienet terrierit ovat yleensä aika äänekkäitä, saattavat olla haastavia kouluttaa nuorina, eivätkä luonteeltaan/vieteiltään muutenkaan niitä parhaita vaihtoehtoja jonkin toisen pienen kotieläimen kaveriksi.

Onko tuo koko todella kynnyskysymys? Itse kun näkisin, että vaikkapa keskikokoiset suomenlapinkoira, eurasier, samojedinkoira sekä labradorinnoutaja tai niitä hieman pienemmät lagotto romagnolo tai walesin springerspanieli sopisivat (keskimäärin) ominaisuuksiltaan paljon paremmin teidän vaatimuksiinne, kuin oikeastaan juuri mikään aivan pieni rotu.

Rotua valitessa kannattaa erityisesti huomioida eri rotujen terveystilanne. Esimerkiksi bostoninterrieriä olisin muuten teille suositellut, mutta on kovin sairaaksi jalostettu rotu. Hyvin moni kääpiörotu on tavalla tai toisella melko sairaaksi jalostettu.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin sanoisin että russeli kun kettuterrieri. Ovat ärhäköitä yleensä.

Russelit on alkukantaisia. Jos näkevät oravan niin fiuh! perään, ja vaikka auton alle.  En kyllä ottaisi mitään terrieriä, räksyttävät ja näykkivät; jos aivan pakko niin vehnäterrieri, airedale tai irkku.

Suosittelisin teille esimerkiksi suomenlapinkoiraa, eurasieria, samojedinkoiraa, labradorin noutajaa lagotto romagnoloa sekä walesin spanielia.

Sopivat kaikki kuvailemaasi tarpeeseen keskimäärin terriereitä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laivakoira? Länsigöötanmaan pystykorva? Lunnikoira? Kooikerhondje? Bolonka?

Laivakoira saattaa kyllä käyttää ääntä

Kaikki pienet koirat huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Pienet terrierit ovat yleensä aika äänekkäitä, saattavat olla haastavia kouluttaa nuorina, eivätkä luonteeltaan/vieteiltään muutenkaan niitä parhaita vaihtoehtoja jonkin toisen pienen kotieläimen kaveriksi.

Onko tuo koko todella kynnyskysymys? Itse kun näkisin, että vaikkapa keskikokoiset suomenlapinkoira, eurasier, samojedinkoira sekä labradorinnoutaja tai niitä hieman pienemmät lagotto romagnolo tai walesin springerspanieli sopisivat (keskimäärin) ominaisuuksiltaan paljon paremmin teidän vaatimuksiinne, kuin oikeastaan juuri mikään aivan pieni rotu.

Rotua valitessa kannattaa erityisesti huomioida eri rotujen terveystilanne. Esimerkiksi bostoninterrieriä olisin muuten teille suositellut, mutta on kovin sairaaksi jalostettu rotu. Hyvin moni kääpiörotu on tavalla tai toisella melko sairaaksi jalostettu.

Koolla ei varsinaisesti ole kovin isoa merkitystä. Pieni tai keskikokoinen koira olisi vain helpompi. Eli esim joku shetlanninlammaskoiran kokoinen on ihan hyvä. 

Emme halua tukea lyttykuonoisia tai ylijalostettuja rotuja. Suosimme mieluiten teveitä rotuja. Kääpiökokoista koiraa emme myöskään aivan halua

ap

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin teille esimerkiksi suomenlapinkoiraa, eurasieria, samojedinkoiraa, labradorin noutajaa lagotto romagnoloa sekä walesin spanielia.

Sopivat kaikki kuvailemaasi tarpeeseen keskimäärin terriereitä paremmin.

Kiitoksia vinkeistä!

ap

ota ennemmin kissa kun oot kerran noin hukasssa. hohhoijaa ku amatöörit pilaa hyvät eläimet 

Hopeakettu kirjoitti:

Pieni koira ja haukkumattomuus haasteellinen yhdistelmä😄

Kantsii lueskella rotumääritelmiä, ne yleensä aika hyvin pitävät paikkansa🙂

Kissasta ei lie harmia jos ihan pennusta asti koira on samassa taloudessa. Koira aattelee kuuluvan sen samaan laumaan kuin itsekin🙂

Kannattaa muistaa että ne rotumääritelmät valehtelee useasti, lyttäkuonotkin mukamas terveitä. Hirvittäviä henkitoreissaan korisevia hirviöitä, siinä on hyvä rotumääritelmä niille.