Leikitkö koskaan tyhmempää kuin oletkaan?

Etenkin silloin kun pitäisi vaihtaa autoon talvi- tai kesärenkaat.

Olen kutosen kanssa samaa mieltä. Varsinkin jos olen vähän tuntemattomimpien ihmisten seurassa, niin en halua päteä tai korjailla, että sori ei se kyllä noin mene. Voisin antaa itsestäni paljon fiksumman kuvan, mutta en halua että se tulkitaan ylimielisyydeksi. 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 20:51"]

Olen kutosen kanssa samaa mieltä. Varsinkin jos olen vähän tuntemattomimpien ihmisten seurassa, niin en halua päteä tai korjailla, että sori ei se kyllä noin mene. Voisin antaa itsestäni paljon fiksumman kuvan, mutta en halua että se tulkitaan ylimielisyydeksi. 

[/quote]

niinpä. vain lapset sanovat totuuden asioissa. He eivät ole oppineet vielä valehtelemaan ;)

Kyllä, esimiehen kanssa. Siinä nainen joka tietää ja osaa kaiken ja kukan muu ei mitään, leikkimällä tyhmää vastaan vain hänen odotuksiaan.

Useinkin ja ihan käytännön syistä. Olen esittänyt tosi tyhmää miehelleni, etten osaisi muka vaihtaa öljyjä autoon, en vaihtaa tuulilasin pyyhkijöitä, en edes tankata autoa.

Sitä se ei kyllä usko, mutta on tankannutkin aina autoni. En ole ikinä elämässäni tankannut autoa, mieheni on tehnyt senkin mun puolesta.

Enkä tee lumitöitäkään. Sitä en kyllä perustele sillä että en osaa, vaan sillä että en halua.

Tosin, sekin kyllä osaa vastavuoroisesti esittää yhtä tyhmää. Ettei esim. osaisi  silittää vaatteita, vaikka kyllä osaisi. No, minä silitän sen vaatteet

Esittää myös ettei osaa ommella mitään, ei edes irronneita nappeja eikä ihan pieniäkään repeämiä vaatteista. Ihan varmasti osaa, kun osasi meidän seurusteluaikanakin.

No, mä esitän myös etten tiedä siitä, että se oikeasti osaa,  ja ompelen ne :D

Näin se toimii.

Heittäydyn töissä melko usein tietämättömäksi tai taivastelen itsestäänselvyyksiä. Joskus asetun tietoisesti hiukan hitaitten ihmisten tasolle ihan vain kokeillakseni, miltä se tuntuu. Lisäksi kuuntelen sisäänpäin hymyillen työpaikkakokouksen pohdintoja ja siis pysyttelen vaiti. Aiemmin olen enemmänkin esittänyt vastauksia ja perusteluja, nykyisin tiedän vaikenemisen olevan kultaa.

Töissä useinkin. Lisäksi jostain syystä miehen serkulle esitän tyhmää on sellanen autoista kiinnostunut nörtti. Kyselen aina typeriä, ehkä että saisin hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi. Sillä ei oo kavereitakaan.. 

Joskus myös miehen veljelle ihan vaan kun ärsyttää se sen mukafiksuus. Oikeesti tyhmä kun saapas..

En, vaikka en minäkään aina tunnusta tietäväni jotain työkavereiden ihmetellessä etten vaikuttaisi ylpeältä.

Mutta "oma-aloitteisesti" en harrasta sitä.

Kutonen ja kumppanit, miten pystytte tuohon? Arvostan kovasti, sillä itse olen muiden silmissä varmaan juurikin ärsyttävä totuuksien laukoja. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pidetään ylimielisyytenä, jos esim. keskustelussa kertoo miten asia on, jos oikeasti tietää. Kun sitä asiaa kuitenkin siinä keskustelussa pohditaan.

Olen kyllä tosi ratkaisukeskeinen ihminen, ja jos jotain asiaa pohdin, niin ainoastaan tarkoituksena saada asiasta oikeaa tietoa tai paras mahdollinen ratkaisu. Mielestäni on huippua, jos joku tietää sen, ja tulee kertomaan asian kesken pohdinnan. Nautin ajan säästämisestä, ja mitä nopeammin pääsen asian ytimeen, sen tyytyväisempi olen. Siksi vuosien varrella olen hämmentynyt monesti, kun olen huomannut että minua pidetäänkin ylimielisenä tms. jos olen kertonut vastauksen johonkin ongelmaan jos sen satun tietämään. Olenhan luullut tekeväni palveluksen pohtijoille - asia on loppuunkäsitelty ja oikea tieto (tai whatever asia onkaan kyseessä) löytyi.

Miksi ihmeessä edes pohtia asiaa, jos ratkaisua ei edes haluta löytää, tämä ei oikein mene kaaliini. Voisiko joku sosiaalisesti älykkäämpi valaista tyhmää? Ja miten pystytte "feikkaamaan"  - siis pohtimaan ja ihmettelemään ja vatvomaan jotain asiaa, johon oikeasti tiedätte vastauksen? Tässä minulla on kyllä opettelemista.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 21:02"]

Heittäydyn töissä melko usein tietämättömäksi tai taivastelen itsestäänselvyyksiä. Joskus asetun tietoisesti hiukan hitaitten ihmisten tasolle ihan vain kokeillakseni, miltä se tuntuu. Lisäksi kuuntelen sisäänpäin hymyillen työpaikkakokouksen pohdintoja ja siis pysyttelen vaiti. Aiemmin olen enemmänkin esittänyt vastauksia ja perusteluja, nykyisin tiedän vaikenemisen olevan kultaa.

[/quote]

Tämä käytäntö mullakin nykyään työpaikan palavereissa.

Enpä juurikaan, mutta lääkärituttavani tekee tuota. Minusta se on kiusallista ja pilkallista, asettaa kuulijan todella noloon asemaan.

Leikin useasti. Olen älykäs ja tottunut piilottelemaan sitä pienestä asti. Halusin antaa pikkusiskollenikin mahdollisuuden loistaa. Sama asenne on nykyään: en halua viedä muilta oivaltamisen, osaamisen ja loistamisen iloa. 

Toinen tilanne, jossa esitän tyhmempää, on sellaisten tyhmien "alfamiesten" kanssa, jotka auttavat minua ja jotka tapaan vain kerran elämässäni, esim. Kaupassa. Ylimielisille en missään nimessä, mutt kilteiltä miehiltä en halua viedä osaamisen iloa. Varsinkaan, jos saan samalla tavarat autooni asti ja hiukan alennusta ;) 

Usein älykkyyden näyttämisellä saa vaan muiden (miesten) vihat niskaansa, naiset eivät uskalla olla kavereita, koska luulevat minun koko ajan arvioivan jeitä. Miehet ja maskuliiniset naiset yrittävät haastaa minua, enkä jaksa sitä. Tiedän olevani älykkäämpi kuin 99,9 prosenttia ihmisistä, enkä sano tätä mitenkään ylimielisesti ja brassailen vaan ikävänä faktana. En voi sille mitään. Toedän, että opin muilta ihmisiltä koko ajan muista asioista, mutta tässä en jaksa kilpailla tai alkaa jankuttaa ihmisten kanssa. Siinä olen itsevarma. Ihmiset usein paljastavat omat epävarmuutensa, kun alkavat jankkaamaan tästä  ja haastamaan minua. 

Itse en missään nimessä korosta älyäni tai käytä mitään sivistyssanoja. En jaksa puhua filosofisista tai poliittiaista kysymyksistä. Minua kiinnostavat kaikenlaiset populaarikulttuuriin liittyvät "turhanpäiväiset" asiat. Minua ällöttää ihmiset,j otka puhuvat fiksuja siksi, että vaikuttaisivat fiksuilta. 

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 21:21"]

Leikin useasti. Olen älykäs ja tottunut piilottelemaan sitä pienestä asti. Halusin antaa pikkusiskollenikin mahdollisuuden loistaa. Sama asenne on nykyään: en halua viedä muilta oivaltamisen, osaamisen ja loistamisen iloa. 

Toinen tilanne, jossa esitän tyhmempää, on sellaisten tyhmien "alfamiesten" kanssa, jotka auttavat minua ja jotka tapaan vain kerran elämässäni, esim. Kaupassa. Ylimielisille en missään nimessä, mutt kilteiltä miehiltä en halua viedä osaamisen iloa. Varsinkaan, jos saan samalla tavarat autooni asti ja hiukan alennusta ;) 

Usein älykkyyden näyttämisellä saa vaan muiden (miesten) vihat niskaansa, naiset eivät uskalla olla kavereita, koska luulevat minun koko ajan arvioivan jeitä. Miehet ja maskuliiniset naiset yrittävät haastaa minua, enkä jaksa sitä. Tiedän olevani älykkäämpi kuin 99,9 prosenttia ihmisistä, enkä sano tätä mitenkään ylimielisesti ja brassailen vaan ikävänä faktana. En voi sille mitään. Toedän, että opin muilta ihmisiltä koko ajan muista asioista, mutta tässä en jaksa kilpailla tai alkaa jankuttaa ihmisten kanssa. Siinä olen itsevarma. Ihmiset usein paljastavat omat epävarmuutensa, kun alkavat jankkaamaan tästä  ja haastamaan minua. 

Itse en missään nimessä korosta älyäni tai käytä mitään sivistyssanoja. En jaksa puhua filosofisista tai poliittiaista kysymyksistä. Minua kiinnostavat kaikenlaiset populaarikulttuuriin liittyvät "turhanpäiväiset" asiat. Minua ällöttää ihmiset,j otka puhuvat fiksuja siksi, että vaikuttaisivat fiksuilta. 

[/quote]

Itseäsi täynnä olet ainakin. Mensan testi -tyyppi, joka rakastaa analysoida itseään?

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 21:21"]

Leikin useasti. Olen älykäs ja tottunut piilottelemaan sitä pienestä asti. Halusin antaa pikkusiskollenikin mahdollisuuden loistaa. Sama asenne on nykyään: en halua viedä muilta oivaltamisen, osaamisen ja loistamisen iloa. 

Toinen tilanne, jossa esitän tyhmempää, on sellaisten tyhmien "alfamiesten" kanssa, jotka auttavat minua ja jotka tapaan vain kerran elämässäni, esim. Kaupassa. Ylimielisille en missään nimessä, mutt kilteiltä miehiltä en halua viedä osaamisen iloa. Varsinkaan, jos saan samalla tavarat autooni asti ja hiukan alennusta ;) 

Usein älykkyyden näyttämisellä saa vaan muiden (miesten) vihat niskaansa, naiset eivät uskalla olla kavereita, koska luulevat minun koko ajan arvioivan jeitä. Miehet ja maskuliiniset naiset yrittävät haastaa minua, enkä jaksa sitä. Tiedän olevani älykkäämpi kuin 99,9 prosenttia ihmisistä, enkä sano tätä mitenkään ylimielisesti ja brassailen vaan ikävänä faktana. En voi sille mitään. Toedän, että opin muilta ihmisiltä koko ajan muista asioista, mutta tässä en jaksa kilpailla tai alkaa jankuttaa ihmisten kanssa. Siinä olen itsevarma. Ihmiset usein paljastavat omat epävarmuutensa, kun alkavat jankkaamaan tästä  ja haastamaan minua. 

Itse en missään nimessä korosta älyäni tai käytä mitään sivistyssanoja. En jaksa puhua filosofisista tai poliittiaista kysymyksistä. Minua kiinnostavat kaikenlaiset populaarikulttuuriin liittyvät "turhanpäiväiset" asiat. Minua ällöttää ihmiset,j otka puhuvat fiksuja siksi, että vaikuttaisivat fiksuilta. 

[/quote]

Itseäsi täynnä olet ainakin. Mensan testi -tyyppi, joka rakastaa analysoida itseään?

[/quote]

Oliko liian pitkä teksti luettavaksi vai mikä provosoi? En mä saanut tuosta kuvaa, että kirjoittaja olisi itseään täynnä. Oletko sä juuri niitä, joiden seurassa täytyy esittää tyhmää ettet sä ärsyyntyisi?

ohis

Töissä useinkin, erityisesti miesten kanssa. Joskus on joku asia, jonka tiedän varmaksi ja toinen on ulkona kuin tampaxin naru. Jos minä sanoisin suoraan, että tiedän asian olevan niin kuin se on, saisin miehiltä vaan vittuilua vastaukseksi. Mutta jos heittäydyn pohtimaan asiaa kuten he, ja hienovaraisesti ohjailen pohdintaa oikeaan suuntaan, saan miehet ikään kuin itse hoksaamaan oikean vastauksen.

Esitän usein tyhmempää tai jotenkin yksinkertaisempaa kuin olen. Tämä on jäänyt kai päälle kouluvuosilta. Olin aina luokan paras, vaikken edes panostanut koulunkäyntiin mitenkään erityisesti. Älykkyydestä kiusattiin "hikariksi" ja "nössöksi", vaikken ollut kumpaakaan, Jokakeväiset stipendit nolottivat enkä kehdannut esitellä kiitettäviä vilisevää todistustani kavereille. Joskus jopa vastasin tahallisesti kokeissa väärin, koska tuntui kiusalliselta saada aina täydet pisteet. Yhä aikuisenakin jollain tavalla pelkään muiden kateutta, ilkeilyä ja kiusaamista. Usein esitän tyhmempää myös siksi, etten henno loukata tai nolata toista, joka ymmärtää jonkin asian aivan päin persusta.

23:n teksti oli kuin suoraan omasta kynästäni. Haluan saada asiat nopeasti ratkaistuiksi, en kestä pitkiä pohdiskeluja ja arvailuja tai asioiden pyörittelyjä.  

AV-palstalla ainakin.

Joskus on pakko. Ja oletan, että näin tekee joku myös kuunnellessaan minun juttujani. Se on tahdikkuutta ja sellaisen kohteliaisuuden ilmapiirissä

elämä on kaikille paljon mukavampaa.

On mulla joitain ystäviä, jotka puhuvat silllon tällöin melkoisia typeryyksiä, mutta vastaavasti huomaan kyllä toisinaan eräiden ystävieni katsovan minua yhtä  lempeästi, kuin äiti lastaan, jos selitän jotain hiukan liian tietäväisenä...

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 21:21"]

Leikin useasti. Olen älykäs ja tottunut piilottelemaan sitä pienestä asti. Halusin antaa pikkusiskollenikin mahdollisuuden loistaa. Sama asenne on nykyään: en halua viedä muilta oivaltamisen, osaamisen ja loistamisen iloa. 

Toinen tilanne, jossa esitän tyhmempää, on sellaisten tyhmien "alfamiesten" kanssa, jotka auttavat minua ja jotka tapaan vain kerran elämässäni, esim. Kaupassa. Ylimielisille en missään nimessä, mutt kilteiltä miehiltä en halua viedä osaamisen iloa. Varsinkaan, jos saan samalla tavarat autooni asti ja hiukan alennusta ;) 

Usein älykkyyden näyttämisellä saa vaan muiden (miesten) vihat niskaansa, naiset eivät uskalla olla kavereita, koska luulevat minun koko ajan arvioivan jeitä. Miehet ja maskuliiniset naiset yrittävät haastaa minua, enkä jaksa sitä. Tiedän olevani älykkäämpi kuin 99,9 prosenttia ihmisistä, enkä sano tätä mitenkään ylimielisesti ja brassailen vaan ikävänä faktana. En voi sille mitään. Toedän, että opin muilta ihmisiltä koko ajan muista asioista, mutta tässä en jaksa kilpailla tai alkaa jankuttaa ihmisten kanssa. Siinä olen itsevarma. Ihmiset usein paljastavat omat epävarmuutensa, kun alkavat jankkaamaan tästä  ja haastamaan minua. 

Itse en missään nimessä korosta älyäni tai käytä mitään sivistyssanoja. En jaksa puhua filosofisista tai poliittiaista kysymyksistä. Minua kiinnostavat kaikenlaiset populaarikulttuuriin liittyvät "turhanpäiväiset" asiat. Minua ällöttää ihmiset,j otka puhuvat fiksuja siksi, että vaikuttaisivat fiksuilta. 

[/quote]

Itseäsi täynnä olet ainakin. Mensan testi -tyyppi, joka rakastaa analysoida itseään?

[/quote]

Miksi siitä, että sanoo olevansa älykäs, saa aina kuulla olevansa itseänsä täynnä? Kerroin vain kokemukseni ja kylmät faktat. Jos joku sanoo olevansa hyvä pianonsoitossa tai musiikillisesti lahjakas, ei kukaan raivostu. Mutta jos joku sanoo olevansa älykäs, ihmisillä herää jokin kauhea katkeruus. 

Tiedän, että ilkeilet siksi, että olet epävarma, etkä voi kestää sitä, jos joku toinen on itsevarma ja osaa sanoa omat hyvät puolensa. Jos sinua lohduttaa, voin kertoa että olen kärsimätön, minulla on huuonot motoriset taidot ja minua on lapsena pahoinpidelty. Onko tarpeeksi huonoja puolia tasapainottamaan älykkyyttäni? Tuliko parempi mieli?