Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit syntynyt sata vuotta aiemmin millaista elämäsi olisi nyt vai olisitko enää edes elossa?
Myrkkyluodon Maija
21.11.2022 |
Minulla olisi epäilemättä hyvin kurjaa selkärankareumani kanssa ilman nykyisiä lääkkeitä.
Kommentit (32)
Olisin menehtynyt nestehukkaan lapsena tai sitten kova kuumetauti olisi vienyt myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä syntyi 1920 luvulla. Silloin oli hevosia kadulla ja kärryt.
No mie en olisi ees syntynyt, äidillä ahdas lantio ja tehtiin sektio.
Olisin menehtynyt 14 vuotiaana antibioottien puuttuessa.
Jaa a. Tutkimus ja lääketiede on kehittynyt aika lailla sadan vuoden takaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin likinäköinen nilkku (jäin 6vuotiaana auton alle ja jalka viottui, silmälasit sain 8vuotiaana) jolla olisi tekarit kun tuohon aikaan kai hammashygienia oli melko kehno.
Luultavasti muuten elo olisi melko samanlaista kuin nykyisin, naimisissa ja kotiäiti.
Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten, en todennäköisesti olisi enää elossa, vaikka pitkäikäistä sukua olenkin.
"Millaista elämäsi olisi nyt" Vastaus: katso edellinen.
Aiheesi otsikko on huonosti muotoiltu.
Sata vuotta sitten syntyneistä on tänään elossa n. 1040 ihmistä, makaavat dementoituneina sängyissään, eivät edes tunnista tietokonetta saatikka vastaile av-lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kuollut 14 vuotiaana kun umpilisäke tulehtui.
Luultavasti en, olisin kuollut synnytyksessä jossa sain 3litraa verta menetetyn tilalle. Synnytys meni muutenkin hätäsektioksi ja leikkauksessa paikattiin mm. vuotavaa pernaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keuhkokuume tai verenmyrkytys olisi pannut tarinalleni pisteen jo vuosia sitten.
Olisin ehkä vaivainen lapsena sairastetun keuhkokuumeen jäljiltä ilman antibiootteja.
Toisaalta, ehkä en olisi 100 vuotta sitten saanut edes koko keuhkokuumetta, jos olisin elellyt jossain pikkukylässä jossa ei kukaan käy ulkomaailmassa ja jos käykin, matkassa kesti niin kauan että kotiin mennessä on jo tartuttavuus ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli olisin selvinnyt hengissä 5-vuotiaana sairastamastani suht vakavasta sairaudesta, elelisin varmasti ihan puitteiltaan mukavaa elämää. Synnyin perheeseen, missä isoisäni oli pienellä paikkakunnalla merkittävässä virassa ja tuolla oli tietenkin sata vuotta sitten huomattavasti isompi vaikutus kuin mitä tänäpäivänä on. Eli isäni olisi seurannut oman isänsä jalanjälkiä ja olisimme maalaiskylässämme niitä parempiosaisia. Toisaalta, yhteiskunnan painostuksesta olisin varmasti nyt sekä vaimo että äiti ja se olisi minulle varmasti hyvin rankkaa.
Onneksi olen saanut syntyä 35 vuotta sitten, jolloin lääketiede oli tarpeeksi pitkällä ja yhteiskunnalliset paineet pariutumiseen ja lisääntymiseen olemattomat. Elän terveenä ja tyytyväisenä vapaaehtoisesti sekä sinkkuna että lapsettomana.
En varmaan olisi elossa enää satavuotiaana. Muutoin olisin saattanut asua samassa paikassa kuin asun nytkin.
En ole kovin terve, mutta sukuni on ollut kai hellämielistä siinä mielessä, että vieraita ihmisiäkin on otettu hoivattavaksi, joten ehkä olisivat pitäneet huolta minustakin, vaikken täysipainoisesti töihin kykenekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi hengissä. Inskat oli kyllä keksitty, mutta ei niitä kylillä ja pienissä kaupungeissa ole ollut saatavilla. Äidin naapuri oli kuollut DM1:seen sotavuosina tai heti juuri niiden jälkeen, kun ei ole ollut lääkettä.
Tuskin olisin selviytynyt synnytyksestä(synnyin sektiolla kun alatiesynnytys ei onnistunut).
Jos olisin niin todennäköisesti elämäni olisi ollut kurjaa ja köyhää. Varmaan orjamarkkinoiden(suomen sosiaalitoimi myi lapsia koteihin jotka tarjosivat ylläpidon halvimmalla) kautta olisin päätynyt jonkun ventovieraan nurkkiin.
Todennäköisesti olisin kuollut johonkin lapsena sairastettuun rokkoon.
Jos olisin selvinnyt hieman vanhemmaksi - niin nykyinen elämäntyylini tuohon ajankohtana muutettuna - olisin todennäköisesti karannut jo esiteininä kiertelevän sirkuksen mukaan ja toiminut jonkinlaisena kiertolaistaiteilijana.
Olisin todennäköisesti kuollut vaikeaan epilepsia kohtaukseen alle parikymppisenä mutta nykylääketieteen/lääkkeiden avulla olen edelleen hengissä 36 vuotiaana.
Todennäköisesti eläinallergiani takia elämäni olisi ollut hyvin kurjaa.
Olisin likinäköinen ja kuivasilmäinen mutta lahjakas ikäneito, joka ei saanut opiskella mitään, tai ehkä painostettu avioliittoon jonkun pösilön kanssa.
Olisin kuollut lapsena.