Auli Viitalan blogi yllätti: kaikki pitää maksaa mulle

Vierailija kirjoitti:

Eikö arvot määritetä niiksi mihin aikansa ja rahansa laittaa? Meillä töissä (yliopisto) viisas laitoksen johtaja arvotti investointitoiveita sillä haluavatko projektit panostaa hankintoihin edes vähän. Jos halua ei löytynyt ei se investointihankinta kovin tärkeä tutkimusryhmälle ollut.

Jos oikeasti ei halua kulmaviivainta ostaa lapselleen voi pohtia onko lapsen koulutus omissa arvoissa kovinkaan korkealla? Isäni kävi silloin kalliin lukion ja yliopiston äitinsä maksamana - äitinsä oli pyykkäri ja piika isommissa taloissa, isoäidilleni kunnia-asia ettei lainaa tarvinnut ottaa. Nykyäiti marisee viivaimesta, on pois perheen muusta rahankäytöstä. Mikähän se lapsen koulua tärkämpi asia on? Minusta tämä ei ole tasa-arvokysymys, on arvokysymys.

Tämä juuri on se tasa-arvokysymys! Jos käsketään kodin hoitaa lapselle kouluvälineet ja sanotaan että kyllä hyvät vanhemmat sen saa hoidettua, samalla sanotaan että huonojen vanhempien lapsilla ei ole niin väliksi. Tiedätkö osalla lapsista on vanhemmat joilla on huonot arvot - eikä se ole niiden lasten syy. Jokainen keskiluokkainen äiti ja isä joka osallistuu maksuttoman perusopetuksen rapauttamisen, ei panosta omien lastensa koulutukseen vaan vetää mattoa vähäosaisempien jalkojen alta. Sopiiko sellainen toiminta sinun arvoihisi?

Jos pidetään tärkeänä että KAIKKI lapset pääsevät teatteriin, siihen varataan budjetti. Jos taas köyhimpien ei pidä antaa pilata varakkaampien iloa, niin kerron uutisen: se teatteri on olemassa koulupäivän ulkopuolellakin. Ja se voi halutessaan tarjota edullisempia näytöksiä lapsille ilman pakkoa tulla koko ryhmän kanssa. Tuo kolumnissa kuvattu keräysretkeilyhän on sitä että köyhän on pakko maksaa jotta varakkaammalle voidaan tarjota tämä edullisempi vaihtoehto. Reilu meininki?

Olen yleisesti köyhien puolella, vaikka tuloni ovatkin keskiverrot tai keskiverron yläosassakin. Tunnen monia köyhiä miehiä, ja pidän heidän puoltaan.

Köyhät yh:t sen sijaan ovat vastenmielisiä. Köyhiltä yh:ilta saisi mielestäni viedä kaikki rahat. Lapset otettakoon huostaan jos köyhä yh ei keksi ratkaisua. Varmaan alkaa köyhälle yh:lle kelpaamaan omantasoiset miehetkin sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan simppeli homma, jos laki sanoo että koulussa ei saa oppilailta kerätä rahaa, niin sitten sitä ei kerätä. Jos vanhempia nyt näin kovasti huolettaa se retkeltä pois jääminen niin sitä rahaa voi kerätä myyjäisillä sun muilla ja sillä potilla sitten pääsee kaikki matkaan. 

Nyt kovasti jeesustellaan miten köyhien lapsilta jää tässä kokonaan kokematta nää elämykset jos ei saa pientä summaa heiltä ottaa. No omalta kouluajaltani muistan että kyllä heiltä jäikin. Itse en onnekseni kuulunut siihen porukkaan joka jätettiin koululle jumppaamaan kun muut lähti Messilään. Tietysti myös pois jääviltä kysyttiin syytä ja ihmeteltiin moista valintaa. Ei lapsia saa laittaa tuollaisiin tilanteisiin. Sillä ei ole mitään väliä onko vanhempien rahat menneet kaljaan, vai eikö sitä muuten vain ole tai haluta antaa. Kärsijä kuitenkin on lapsi. Koulun retkellä ei muutenkaan ole ok että toisila on paremmat eväät ja herkkurahastot kuin toisilla. Meillä sentään opetettiin että jos kouluun jotain tuo niin se on sitten jaettava muiden kanssa. Samahan pätee myös kouluaikana tehtäviin retkiin.

Olen yllättynyt, kuinka moni tässä ketjussa haluaa kostaa lapsille sen, ettei niiden vanhemmilla ole rahaa.

Aulihan se haluaa "kostaa" ihan kaikille lapsille sen, että hän ei halua laittaa edes euroa yhden kulmaviivaimen ostamiseen. Kun yhdellä ei ole varaa tai yksi ei periaatteen vuoksi halua maksaa vaikka varaa olisi, niin kaikki jäävät ilman. 

Näissä retkissä on se puoli, että rikkaiden penskat pääsee lintsille ja teatteriin joka tapauksessa. He eivät siis jää paljosta paitsi vaikka koulujen retket on lopetettu. Sen sijaan on paljon lapsia, joita vanhemmat eivät vie teatteriin mutta joilla olisi varaa laittaa 10 euroa halpaan koululaislippuun. Nyt nämä lapset jäävät vaille taidekasvatusta ja elämyksiä. Sitten on se porukka, jolla ei ole varaa edes koululaislippuun. Näiden lasten osalta saattaisi olla mahdollista kehittää vapaalippukäytäntöjä tms. mutta vain silloin, jos maksukykyiset maksaisivat omat lippunsa itse.

Minusta valittu linja, jossa kaikki maksulliset tapahtumat on kielletty, tuottaa hyvinvointitappiota. On valittu tasapäistämisen tie, jossa kenellekään ei sallita mitään ekstaa ja rima asetetaan kaikkein huonoimmassa asemassa olevien mukaan. Samahan toteutuu myös opetuksen puolella, kun oppisisällöt mitoitetaan ja opetus etenee surkeimman kymmenyksen vauhdissa. Tasataan kurjuutta.

Meillä oli ala-asteella maksuton perusopetus. Yläasteella vasta tuli taksvärkkipäivä johon piti rahaa syytää, vanhempiani potutti jo sekin

Nykyään ei enää mikään riitä, aina pitää olla vitonen johonkin. Ja jos ope haluaa viedä lapset retkelle, maksakoon itse viulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tekeminen pitäisi olla luvanvaraista ja yksi ehto luvan saamiselle olisi se, että on varaa ostaa kulmaviivain ja on muutenkin varaa kasvattaa lapsensa.

Jutussa oli kyllä kulmaviivaimesta toinenkin tärkeä pointti: kokevatko vanhemmat sen tärkeäksi hankkia. Hyvät vanhemmat ostavat, ne joilla menee heikommin, eivät välttämättä.

Viitalan tahdon mukaan toimittaessa ketään ei opeteta viivaimen käyttöön koulussa, koska koululla ei ole varaa niitä hankkia. Hyvät vanhemmat pitävät tilannetta pöyristyttävänä, ostavat lapselleen viivaimen ja opettavat lasta sitä käyttämään tai palkkaavat tutorin. Lopputuloksena koulutukseen kaikkein myönteisimmin suhtautuva osa (arviolta 25%) saa viivaimen ja oppii sitä käyttämään ja pääsee näin aimo harppauksen kaikkia muita edelle. Loput 75% jäävät ilman viivainta ja opetusta. Tämä epätasa-arvo jää osittain piiloon, koska hankinnat ja opetus tapahtuvat vapaa-ajalla. Piilossa kehittyvä etumatka kuitenkin näkyy oppimistuloksissa ja konkretisoituu viimeistään jatko-opintoihin haettaessa. 

Vaihtoehtoisesti olisi voitu toimia niin, että ne perheet, joilla on varaa hankkia alle 3 euron kulmaviivain ostavat sen. Mutuna arvioin, että näin toimittaessa noin 75% lapsista saisi viivaimen ja oppisi sitä käyttämään. Epätasa-arvo olisi näkyvämpää, mistä voi aiheutua pahaa mieltä. Toisaalta heikompien perheiden lapset ainakin tietäisivät, mistä jäävät paitsi ja mitä kohti pitäisi pyrkiä pysyäkseen muiden mukana.

Optimaalisin ratkaisu toki olisi, että koulu saisi lisärahaa tärkeiden oppimateriaalien hankintaan. Tässä taloustilanteessa näin ei tule käymään. Peruskoulut joutuvat lähivuosina aikamoiseen kululeikkuriin, kun sote-uudistus ja maksuton toinen aste vievät kuntien vähät rahat ja massatyöttömyys syö verotulot.

Tämä. Nykyinen systeemi on hyvin benthamilainen: Suurin mahdollinen etu suurimmalle mahdolliselle joukolle. Se, että koulun "maksuttomuudesta" hiukan joustetaan, takaa että useimmat melko vähävaraisetkin lapset saavat vähän jotain plussaa elämäänsä.

Jos Viitalan linjalle lähdetään, sen pienen tt-tukiasiakasjoukon takia huononnetaan ison massan elämää. Eli ei enää saavuteta suurinta mahdollista etua suurimmalle mahdolliselle joukolle, vaan lisätään eriarvoisuutta.

Kannattaa ymmärtää että ne perheet, joissa vanhemmilla ei ole intressiä edes geokolmiota ostaa, ovat aika lailla menetettyjä tapauksia. Ei niissä lapsia auteta läksyissä, ei opeteta arvostamaan osaamista. Ei mitään. Jos koti ei anna lapselle henkisesti yhtään mitään, ei koulu pysty kerta kaikkiaan mitenkään sitä vajetta paikkaamaan vaikka se kuinka olisi kommunistinen ideaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arvot määritetä niiksi mihin aikansa ja rahansa laittaa? Meillä töissä (yliopisto) viisas laitoksen johtaja arvotti investointitoiveita sillä haluavatko projektit panostaa hankintoihin edes vähän. Jos halua ei löytynyt ei se investointihankinta kovin tärkeä tutkimusryhmälle ollut.

Jos oikeasti ei halua kulmaviivainta ostaa lapselleen voi pohtia onko lapsen koulutus omissa arvoissa kovinkaan korkealla? Isäni kävi silloin kalliin lukion ja yliopiston äitinsä maksamana - äitinsä oli pyykkäri ja piika isommissa taloissa, isoäidilleni kunnia-asia ettei lainaa tarvinnut ottaa. Nykyäiti marisee viivaimesta, on pois perheen muusta rahankäytöstä. Mikähän se lapsen koulua tärkämpi asia on? Minusta tämä ei ole tasa-arvokysymys, on arvokysymys.

Tämä juuri on se tasa-arvokysymys! Jos käsketään kodin hoitaa lapselle kouluvälineet ja sanotaan että kyllä hyvät vanhemmat sen saa hoidettua, samalla sanotaan että huonojen vanhempien lapsilla ei ole niin väliksi. Tiedätkö osalla lapsista on vanhemmat joilla on huonot arvot - eikä se ole niiden lasten syy. Jokainen keskiluokkainen äiti ja isä joka osallistuu maksuttoman perusopetuksen rapauttamisen, ei panosta omien lastensa koulutukseen vaan vetää mattoa vähäosaisempien jalkojen alta. Sopiiko sellainen toiminta sinun arvoihisi?

Jos pidetään tärkeänä että KAIKKI lapset pääsevät teatteriin, siihen varataan budjetti. Jos taas köyhimpien ei pidä antaa pilata varakkaampien iloa, niin kerron uutisen: se teatteri on olemassa koulupäivän ulkopuolellakin. Ja se voi halutessaan tarjota edullisempia näytöksiä lapsille ilman pakkoa tulla koko ryhmän kanssa. Tuo kolumnissa kuvattu keräysretkeilyhän on sitä että köyhän on pakko maksaa jotta varakkaammalle voidaan tarjota tämä edullisempi vaihtoehto. Reilu meininki?

"Tuo kolumnissa kuvattu keräysretkeilyhän on sitä että köyhän on pakko maksaa jotta varakkaammalle voidaan tarjota tämä edullisempi vaihtoehto. Reilu meininki?". Tämän näkökulman keksiminen vaati jo luovuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tekeminen pitäisi olla luvanvaraista ja yksi ehto luvan saamiselle olisi se, että on varaa ostaa kulmaviivain ja on muutenkin varaa kasvattaa lapsensa.

Jutussa oli kyllä kulmaviivaimesta toinenkin tärkeä pointti: kokevatko vanhemmat sen tärkeäksi hankkia. Hyvät vanhemmat ostavat, ne joilla menee heikommin, eivät välttämättä.

Viitalan tahdon mukaan toimittaessa ketään ei opeteta viivaimen käyttöön koulussa, koska koululla ei ole varaa niitä hankkia. Hyvät vanhemmat pitävät tilannetta pöyristyttävänä, ostavat lapselleen viivaimen ja opettavat lasta sitä käyttämään tai palkkaavat tutorin. Lopputuloksena koulutukseen kaikkein myönteisimmin suhtautuva osa (arviolta 25%) saa viivaimen ja oppii sitä käyttämään ja pääsee näin aimo harppauksen kaikkia muita edelle. Loput 75% jäävät ilman viivainta ja opetusta. Tämä epätasa-arvo jää osittain piiloon, koska hankinnat ja opetus tapahtuvat vapaa-ajalla. Piilossa kehittyvä etumatka kuitenkin näkyy oppimistuloksissa ja konkretisoituu viimeistään jatko-opintoihin haettaessa. 

Vaihtoehtoisesti olisi voitu toimia niin, että ne perheet, joilla on varaa hankkia alle 3 euron kulmaviivain ostavat sen. Mutuna arvioin, että näin toimittaessa noin 75% lapsista saisi viivaimen ja oppisi sitä käyttämään. Epätasa-arvo olisi näkyvämpää, mistä voi aiheutua pahaa mieltä. Toisaalta heikompien perheiden lapset ainakin tietäisivät, mistä jäävät paitsi ja mitä kohti pitäisi pyrkiä pysyäkseen muiden mukana.

Optimaalisin ratkaisu toki olisi, että koulu saisi lisärahaa tärkeiden oppimateriaalien hankintaan. Tässä taloustilanteessa näin ei tule käymään. Peruskoulut joutuvat lähivuosina aikamoiseen kululeikkuriin, kun sote-uudistus ja maksuton toinen aste vievät kuntien vähät rahat ja massatyöttömyys syö verotulot.

Maksuttomassa peruskoulussa on sama kuin julkisessa terveydenhuollossa: jos ne, joilla on resursseja ja asemaa vaatia kohtuullista tasoa (eli koulutetummat, paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat), päättävät hankkia sen vaatimansa tason rahalla muualta (välineinä, preppauskursseina, yksityislääkärikäynteinä), jäljelle jäävien saama palvelu rapistuu. Kevenee paine tuottaa laadukasta palvelua jos automaatioksi tulee täydentää sitä omalla rahalla, ja kuka nyt niiden tuilla elävien kakkosluokan kansalaisten rutinoita kuuntelisi.

Minä en halua olla osallistumassa peruspalvelujen laadun heikentämiseen vaikka rahalla voisin saada omalle persaukselleni pehmeämmän samettityynyn. Mutta varsinkaan kun puhutaan lasten peruspalveluista, niin moraali ei anna periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arvot määritetä niiksi mihin aikansa ja rahansa laittaa? Meillä töissä (yliopisto) viisas laitoksen johtaja arvotti investointitoiveita sillä haluavatko projektit panostaa hankintoihin edes vähän. Jos halua ei löytynyt ei se investointihankinta kovin tärkeä tutkimusryhmälle ollut.

Jos oikeasti ei halua kulmaviivainta ostaa lapselleen voi pohtia onko lapsen koulutus omissa arvoissa kovinkaan korkealla? Isäni kävi silloin kalliin lukion ja yliopiston äitinsä maksamana - äitinsä oli pyykkäri ja piika isommissa taloissa, isoäidilleni kunnia-asia ettei lainaa tarvinnut ottaa. Nykyäiti marisee viivaimesta, on pois perheen muusta rahankäytöstä. Mikähän se lapsen koulua tärkämpi asia on? Minusta tämä ei ole tasa-arvokysymys, on arvokysymys.

Tämä juuri on se tasa-arvokysymys! Jos käsketään kodin hoitaa lapselle kouluvälineet ja sanotaan että kyllä hyvät vanhemmat sen saa hoidettua, samalla sanotaan että huonojen vanhempien lapsilla ei ole niin väliksi. Tiedätkö osalla lapsista on vanhemmat joilla on huonot arvot - eikä se ole niiden lasten syy. Jokainen keskiluokkainen äiti ja isä joka osallistuu maksuttoman perusopetuksen rapauttamisen, ei panosta omien lastensa koulutukseen vaan vetää mattoa vähäosaisempien jalkojen alta. Sopiiko sellainen toiminta sinun arvoihisi?

Jos pidetään tärkeänä että KAIKKI lapset pääsevät teatteriin, siihen varataan budjetti. Jos taas köyhimpien ei pidä antaa pilata varakkaampien iloa, niin kerron uutisen: se teatteri on olemassa koulupäivän ulkopuolellakin. Ja se voi halutessaan tarjota edullisempia näytöksiä lapsille ilman pakkoa tulla koko ryhmän kanssa. Tuo kolumnissa kuvattu keräysretkeilyhän on sitä että köyhän on pakko maksaa jotta varakkaammalle voidaan tarjota tämä edullisempi vaihtoehto. Reilu meininki?

"Tuo kolumnissa kuvattu keräysretkeilyhän on sitä että köyhän on pakko maksaa jotta varakkaammalle voidaan tarjota tämä edullisempi vaihtoehto. Reilu meininki?". Tämän näkökulman keksiminen vaati jo luovuutta.

No mutta näinhän se on. Köyhimpien (tai kenenkään) maksuhaluttomuus ei saa jarruttaa vakavaraisempia saamasta koulun diilaamia edullisia palveluja. Jos ei köyhät maksa vaan tällainen harrastelu jää vapaa-ajalle, joutuvat halukkaat maksamaan lipustaan normaalin hinnan. Keskiluokan ryhmäalet siis pakkomaksatetaan niillä jotka eivät haluaisi tai voisi maksaa teatterista edes kymppiä.

Rehellisesti sanottuna, kyllähän nuo keräykset meinas jo riistäytyä hallinnasta. Stoppia tuli kun oikeusasiamies anto selkeät ohjeet. Sitä ennen tuntu, että jatkuvasti piti olla lompakko auki johonkin suuntaan. Kaupunki ihan surutta käytti hyväkseen vanhempia ja maksatti näillä kaikenlaista. Vitonen sinne ja pari euroa tonne tällä viikolla. Ja seuraavalla taas uusiksi. Itse aina maksoin, mutta mielessäni jupisin. Kolme lasta koulussa ja kyllä siinä sai useamman satasen maksaa vuodessa koululle erinäisiä juttuja. Viime vuonna homma sitten tyssäsi. Ei ole pyydetty enää, ainoastaan yläkoululaiselle sanottiin että suositus on ostaa itse laskin. Koululla kun ei riitä laskimia kaikille. 

Mä olen sitä mieltä, että kaupungit ja kunnat ihan oikeesti käytti tuota tilannetta hyväksi ja maksatti vanhemilla niitäkin juttuja jotka olis kuulunut koulun maksaa. Ja se on aika huono homma, koska yleensä nuo maksut vaan lisääntyy ja lisääntyy kun huomataan että vanhemmat kyllä maksaa kun pyydetään. Siksi on ihan hyvä, että jotkut uskaltaa sanoa vastaan ja muistuttaa kuntia heidän vastuustaan.

Mutta eihän peruskoulu ole muutenkaan kaikilta osin ilmainen. Lapset tarvitsevat kouluun repun, jota koulu ei kustanna. Liikuntatunneille tarvitaan liikuntavaatteet. Jaetaanko kaikille luistimet? 

Valtionlaitokset ja boomerit hokee nimenomaan koko ajan, että miten niitä pitää tehdä olosuhteista huolimatta eläkkeiden takaamiseksi. (Itse en aio tähän haksahtaa, pitäkööt tunkkinsa. Lapsipelissä ei voi voittaa.)

Vierailija kirjoitti:

Valtionlaitokset ja boomerit hokee nimenomaan koko ajan, että miten niitä pitää tehdä olosuhteista huolimatta eläkkeiden takaamiseksi. (Itse en aio tähän haksahtaa, pitäkööt tunkkinsa. Lapsipelissä ei voi voittaa.)

Äh, tämän siis piti mennä vastaukseksi kommenttiin jossa kysyttiin että miksi niitä lapsia pitää tehdä jos niihin ei ole varaa. Sori, puhelimella tuli näppäiltyä mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella maksuton perusopetus. Yläasteella vasta tuli taksvärkkipäivä johon piti rahaa syytää, vanhempiani potutti jo sekin

Nykyään ei enää mikään riitä, aina pitää olla vitonen johonkin. Ja jos ope haluaa viedä lapset retkelle, maksakoon itse viulut.

Täh? Ei sitä taksvärkkiä itse makseta, vaan hankitaan päiväksi työpaikka, joka maksaa taksvärkkisumman. 

Ja jos ei taksvärkkiin halua osallistua, voi mennä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän peruskoulu ole muutenkaan kaikilta osin ilmainen. Lapset tarvitsevat kouluun repun, jota koulu ei kustanna. Liikuntatunneille tarvitaan liikuntavaatteet. Jaetaanko kaikille luistimet? 

Meidän koululta löytyy luistimia ja suksia niille, joilla niitä ei ole. Itseasiassa näitäkin on koululta pyydetty. Eli tarpeettomia urheiluvälineitä on saanut lahjoittaa koululle. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän kirjoituksen innoittaman luin Viitalan muutkin kirjoitukset.

Uskomaton katkeroitunut märisijä. Ja uskomatonta, että meidän kaikkien verorahoista maksetaan palkkiot noista vähämielisistä kitinöistä. Hienoa, Yle, hienoa. Mitä jos seuraavaksi ottaisitte listoillenne kirjoittajan, joka on vaikka kiitollinen jostain?

On myös todella törkeää kaikkia syrjäytyneitä kohtaan, että tämä nainen, joka kirjoittaa "vieraskynänä" Ylelle, tituleeraa itseään syrjäytyneeksi. Ei se, että sairastuu ja putoaa työmarkkinatuelle, tee ketään syrjäytyneeksi. Itsekin olen samassa tilanteessa ja pienillä rahoilla eletään, mutta en ole syrjäytynyt. Minulla on puoliso, vanhemmat, sisar, ystäviä ja jopa pieni yhteisö seurakunnassa. En minä niitä ihmisiä tunne, mutta samassa kirkossa käydään joten se on yhteisöni. Tällä Viitalalla on jopa lapsia ja yhteys eksäänsä, ja silti se ruikuttaa syrjäytyneisyyttään.

Mahtaa tuntua kivalta niistä oikeista syrjäytyneistä, joilla ei ole ketään eikä mitään.

Minä myös suivaannuin niin, että luin saman sankarin kaikki muutkin kolumnit. Keskeisenä tematiikkana on, että varakas aviomies jätti ja sittemmin on keskitytty märisemään sitä, että on köyhä eikä muillakaan saisi olla kivaa. Ainuttakaan rakentavaa esimerkkiä Auli ei anna miten esimerkiksi hänenlaisensa voisi hankkia omia tuloja ja parantaa asemaansa. Ei, se on jyrkästi vain kaikilta muiltakin pois, koska Auli on pudonnut keskiluokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän peruskoulu ole muutenkaan kaikilta osin ilmainen. Lapset tarvitsevat kouluun repun, jota koulu ei kustanna. Liikuntatunneille tarvitaan liikuntavaatteet. Jaetaanko kaikille luistimet? 

Meidän koululta löytyy luistimia ja suksia niille, joilla niitä ei ole. Itseasiassa näitäkin on koululta pyydetty. Eli tarpeettomia urheiluvälineitä on saanut lahjoittaa koululle. 

Jep, kouluille päätyy meidänkin käytetyt luistimet ja sukset. Omille ostan (ainakin toistaiseksi) kun käyttävät vapaa-ajallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän peruskoulu ole muutenkaan kaikilta osin ilmainen. Lapset tarvitsevat kouluun repun, jota koulu ei kustanna. Liikuntatunneille tarvitaan liikuntavaatteet. Jaetaanko kaikille luistimet? 

Meidän koululta löytyy luistimia ja suksia niille, joilla niitä ei ole. Itseasiassa näitäkin on koululta pyydetty. Eli tarpeettomia urheiluvälineitä on saanut lahjoittaa koululle. 

Ihan hyvä systeemi. Ei ne luistimet välttämättä ehdi paljon kulua ennen kuin lapsi on kasvanut niistä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tekeminen pitäisi olla luvanvaraista ja yksi ehto luvan saamiselle olisi se, että on varaa ostaa kulmaviivain ja on muutenkin varaa kasvattaa lapsensa.

Jutussa oli kyllä kulmaviivaimesta toinenkin tärkeä pointti: kokevatko vanhemmat sen tärkeäksi hankkia. Hyvät vanhemmat ostavat, ne joilla menee heikommin, eivät välttämättä.

Viitalan tahdon mukaan toimittaessa ketään ei opeteta viivaimen käyttöön koulussa, koska koululla ei ole varaa niitä hankkia. Hyvät vanhemmat pitävät tilannetta pöyristyttävänä, ostavat lapselleen viivaimen ja opettavat lasta sitä käyttämään tai palkkaavat tutorin. Lopputuloksena koulutukseen kaikkein myönteisimmin suhtautuva osa (arviolta 25%) saa viivaimen ja oppii sitä käyttämään ja pääsee näin aimo harppauksen kaikkia muita edelle. Loput 75% jäävät ilman viivainta ja opetusta. Tämä epätasa-arvo jää osittain piiloon, koska hankinnat ja opetus tapahtuvat vapaa-ajalla. Piilossa kehittyvä etumatka kuitenkin näkyy oppimistuloksissa ja konkretisoituu viimeistään jatko-opintoihin haettaessa. 

Vaihtoehtoisesti olisi voitu toimia niin, että ne perheet, joilla on varaa hankkia alle 3 euron kulmaviivain ostavat sen. Mutuna arvioin, että näin toimittaessa noin 75% lapsista saisi viivaimen ja oppisi sitä käyttämään. Epätasa-arvo olisi näkyvämpää, mistä voi aiheutua pahaa mieltä. Toisaalta heikompien perheiden lapset ainakin tietäisivät, mistä jäävät paitsi ja mitä kohti pitäisi pyrkiä pysyäkseen muiden mukana.

Optimaalisin ratkaisu toki olisi, että koulu saisi lisärahaa tärkeiden oppimateriaalien hankintaan. Tässä taloustilanteessa näin ei tule käymään. Peruskoulut joutuvat lähivuosina aikamoiseen kululeikkuriin, kun sote-uudistus ja maksuton toinen aste vievät kuntien vähät rahat ja massatyöttömyys syö verotulot.

Maksuttomassa peruskoulussa on sama kuin julkisessa terveydenhuollossa: jos ne, joilla on resursseja ja asemaa vaatia kohtuullista tasoa (eli koulutetummat, paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat), päättävät hankkia sen vaatimansa tason rahalla muualta (välineinä, preppauskursseina, yksityislääkärikäynteinä), jäljelle jäävien saama palvelu rapistuu. Kevenee paine tuottaa laadukasta palvelua jos automaatioksi tulee täydentää sitä omalla rahalla, ja kuka nyt niiden tuilla elävien kakkosluokan kansalaisten rutinoita kuuntelisi.

Minä en halua olla osallistumassa peruspalvelujen laadun heikentämiseen vaikka rahalla voisin saada omalle persaukselleni pehmeämmän samettityynyn. Mutta varsinkaan kun puhutaan lasten peruspalveluista, niin moraali ei anna periksi.

Vastaavasti varakkaita houkuttaa yksityiset koulut ja palvelut, joita Auli ankeuttajat eivät pääse terrorisoimaan.

Kyllä mä ainakin jouduin itse hankkimaan harpin ja kolmioviivottimen ala-asteella (tai siis vanhemmat hankkivat). Kai niitä olisi koulussa ollut, mutta ei niitä aina kaikille riittänyt, kun niillä piti joidenkin leikkiä kaikkea muutakin. Napsahtelivat sitten poikki ennen aikojaan. Ne ostivat, jotka pystyivät, loput käyttivät koulun rojuja. Eipä se mikään ongelma silloin ollut, mutta eipä silloin 90-luvun laman aikana kovin moni muukaan pikkujuttu mikään iso ongelma ollut. Kaikki oli köyhiä tai melko köyhiä, ei sillä yhdellä kulmaviivottimella paljoa voinut keulia köyhempien edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten tekeminen pitäisi olla luvanvaraista ja yksi ehto luvan saamiselle olisi se, että on varaa ostaa kulmaviivain ja on muutenkin varaa kasvattaa lapsensa.

Köyhtyä voi tosin lapsenteon jälkeenkin, jos vaikkapa jää työttömäksi tai sairastuu niin pahasti, että joutuu jäämään ennenaikaiselle eläkkeelle.