Onko sinusta 40v nainen liian vanha saamaan vauvan?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:33"]

On ja ei.Oma äitini sai kaksi poikaa yli nelikymppisenä ja jaksoi näiden kanssa hyvin, mutta koska hän kuoli 45-vuotiaana, voi sanoa, että oli sittenkin liian vanha.

[/quote]

mummoni sai molemmat lapsensa yli 40-vuotiaana.  Hän ehti nähdä molemmat aivan aikuisina, pojat olivat yli 50-vuotiaita, kun mummoni kuoli. Mummo ehti nähdä myös kaksi lapsenlapsen lastaan, eli minun lapseni.

kenenkään kuolemaa ei tiedä etukäteen joten sitä ei kannata etukäteen surra. 20-vuotiaskin voi kuolla koska vaan... Onneksi omaa päivämäärää ei tiedä etukäteen!

[/quote]

Mun vanhemmat oli nelikymppisiä kun olin parikymppinen. Mikä lienee se tuki mitä heiltä sain? Eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan sen enempää kuin lapsistaankaan.

Vanhempana pystyy tarjoamaan lapselle vakaan kodin ja hyvän taloudellisen turvan. Nuoret äidit eroavat niin helposti ja niillä ei ole edes koulutusta. Mutta kypsä, päälle 40-vuotias nainen tietää, mitä tekee. Hänellä on jo ura ja asema elämässä ja voi tarjota lapselleen ulkomaanmatkoja ja auttaa taloudellisesti.

Itse sain iltatähden 39v ja asiaa on suunnattomasti helpottanut, että vauvalla on kaksi isosiskoa, jotka aivan innoissaan odotti pikkusisarusta ja ovat paljon hoitaneet vauvaa. 

Nyt, kun kuopus on 4v, siskot vahtivat sitä, että pääsemme miehen kanssa lenkille ja syömään. 

Iltatähti on rikkaus koko perheelle, mitä saamme yhdessä hemmotella ja isommat sisarukset oppivat ottamaan vastuuta toisesta.

Pakko kyllä sanoa, että mielummin olen oman nelikymppisen itseni lapsi, kuin kaksikymppisten vanhempieni (joka oikeasti olen). Meidän iltatähdellä on asiat niin kunnossa kun voi olla.

t: 41 ja 45

Myöntäkää vain pois nelikymppiset että olette psyykkisesti kehittyneet jälkijunassa kun olette jatkaneet teini-ikää jopa sinne neljäänkymmeneen ikävuoteen asti, ennen kuin olette kyenneet luopumaan siitä 'omasta elämästä'ja itsenäisyydestä ja pystyneet ottamaan vastuuta niin omasta kuin lasten elämästä ja vieläpä jakamaan arjen puolison kanssa! Kyllä viimeistään kolmekymppisenä pitäisi pystyä ottamaan vastuuta elämästään ja tehdä ne elämän tärkeimmät päätökset, eikä vitkutella sinne neljäänkymmeneen!

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:55"]

Pakko kyllä sanoa, että mielummin olen oman nelikymppisen itseni lapsi, kuin kaksikymppisten vanhempieni (joka oikeasti olen). Meidän iltatähdellä on asiat niin kunnossa kun voi olla.

t: 41 ja 45

[/quote]

Minä taas olen sitä mieltä, että mieluummin olen se lapsi, jonka äiti oli 28v, kuin sisareni, jonka syntyessä äitini oli 42v.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:56"]

Myöntäkää vain pois nelikymppiset että olette psyykkisesti kehittyneet jälkijunassa kun olette jatkaneet teini-ikää jopa sinne neljäänkymmeneen ikävuoteen asti, ennen kuin olette kyenneet luopumaan siitä 'omasta elämästä'ja itsenäisyydestä ja pystyneet ottamaan vastuuta niin omasta kuin lasten elämästä ja vieläpä jakamaan arjen puolison kanssa! Kyllä viimeistään kolmekymppisenä pitäisi pystyä ottamaan vastuuta elämästään ja tehdä ne elämän tärkeimmät päätökset, eikä vitkutella sinne neljäänkymmeneen!

[/quote]

Monestihan se nelikymppisenä tehty lapsi on en toisenkierroksen epätoivoinen sitomisyritys, millä yritetään näyttää maailmalle, että ero ei haittaa ja tämä uusi mies on heti sitoutunut minuun ja olemme oikea perhe.

Jos ydinperheessä sellaisen tekee, niin pohjalla täytyy olla pelko, että miehen kanssa ei ole mitään yhteistä ja tehdään lapsi, että saadaan siirrettyä sitä tyhjän kodin syndroomaa

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:56"]

Myöntäkää vain pois nelikymppiset että olette psyykkisesti kehittyneet jälkijunassa kun olette jatkaneet teini-ikää jopa sinne neljäänkymmeneen ikävuoteen asti, ennen kuin olette kyenneet luopumaan siitä 'omasta elämästä'ja itsenäisyydestä ja pystyneet ottamaan vastuuta niin omasta kuin lasten elämästä ja vieläpä jakamaan arjen puolison kanssa! Kyllä viimeistään kolmekymppisenä pitäisi pystyä ottamaan vastuuta elämästään ja tehdä ne elämän tärkeimmät päätökset, eikä vitkutella sinne neljäänkymmeneen!

[/quote]

En tiedä mitä sä tarkoitit tällä, mutta mun teini-ikä ilmeisesti loppui 25v, kun sain esikoisen, mutta ei se ole estänyt mua tekemästä lapsia 41 veenä vielä.

Eiköhän se mene niin, että kun on nuorena lapset tehnyt, niin usein niidenkin teini-iässä taantuu itsekin teiniksi. On niin nähty.

Harkitsin vauvan yritystä 5v sitten nelikymppisenä. Onneksi ajatus meni ohi, sillä olen nyt pienen vauvan mummi.

No minä ja mieheni olemme ihan ydinperhe emme uusioperhe ja tapasimme vasta reilusti yli kolmekymppisinä siksi tämä lastenteko on jäänyt tähän 40v. En löytänyt sitä oikeaa alle 30v vaikka kuinka etsin enkä ole sellainen joka kenen kanssa vaan niitä tekee vaan halusin lapselleni hyvän isän ja hyvän elämän. ap

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:15"]

Se, että on saanut pienen lapsen kanssa kehuja neuvolasta tai tarhasta, ei kanna siihen asti, että lapsi on murrosiässä ja tarvitsee eniten tukea. Siinä vaiheessa kun lapsi huutaa vanhemmalleen vitun vammaista ja sitä pitää lähteä hakemaan pois ostarilta kun kotiinpaluuaika meni jo, on se hetki, kun vanhemmuus on oikeasti koetuksella.

Itse sain lapseni 35-vuotiaana ja omasta mielestäni olin liian vanha. Nyt tyttäreni on 14 ja olen ihan pulassa jaksamisen kanssa. Eikä se johdu siitä, että olen jotenkin huonossa kunnossa. Harrastan urheilua kolmesti viikossa.

[/quote]

Miksi lapsi ei sieltä ostarilta itse tule?

Olen ainakin itse tullut kotiin kun kuuluu. Ei ole vanhemmat koskaan hakeneet. Jos ei ollut rahaa mennä bussilla niin menin pyörällä, 8 kilsaa suuntaansa. :)

Mutta tähän on tultu: Ennen lapset meni suksilla kouluun, nykyisin vanhemmat vie kouluun autolla vaikka koulu olisi vieressä.

Olen nyt 34-v pienen vauva äiti. Esikoinen on 10- vuotias ja muutama lapsi siinä välissä. Eli lapsien teini -iät vielä odottaa.

Kesto ällötys joka on ollut ennenkö sain edes esikoiseni oli kun eräät valistaa miten hymy hyytyy kun saat lapsen. No sitten kun saat sen esikoisen ja jaksat niin verrataan siihen että ootas vaan kun saat toisen.. No sain lapsia viisikin. Odotan väsymystä! :)

Se että itse ei jaksa tai kykene ei tarkoita että kaikki on yhtä kädettömiä. Minun esikoinen on vasta 10- vuotias ja vasta yhdet yökylät on olleet, uskoisin että jaksan 5 vuoden päästäkin tätä arkeani. Odotan jo sitä että lapset seikkailee vähän kauempana ja saa illalle enempi omaakin aikaa kuin tämä nukutusrumba ja harrastuksiin raahaaminen, lapset on vielä osa alle kouluikäisiä niin niitä ei vielä laita harkkoja kulkemaan omin nokkinensa. ;)

Ei valita mutta minusta lapsien kasvaminen on lahja ja innolla odotan uusia asioita. Tyttökavereita pojille jne.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:56"]

Myöntäkää vain pois nelikymppiset että olette psyykkisesti kehittyneet jälkijunassa kun olette jatkaneet teini-ikää jopa sinne neljäänkymmeneen ikävuoteen asti, ennen kuin olette kyenneet luopumaan siitä 'omasta elämästä'ja itsenäisyydestä ja pystyneet ottamaan vastuuta niin omasta kuin lasten elämästä ja vieläpä jakamaan arjen puolison kanssa! Kyllä viimeistään kolmekymppisenä pitäisi pystyä ottamaan vastuuta elämästään ja tehdä ne elämän tärkeimmät päätökset, eikä vitkutella sinne neljäänkymmeneen!

[/quote]

En tiedä mitä sä tarkoitit tällä, mutta mun teini-ikä ilmeisesti loppui 25v, kun sain esikoisen, mutta ei se ole estänyt mua tekemästä lapsia 41 veenä vielä.

Eiköhän se mene niin, että kun on nuorena lapset tehnyt, niin usein niidenkin teini-iässä taantuu itsekin teiniksi. On niin nähty.

[/quote]

Tarkoitin siis niitä kantturoita ketkä alkaa vasta harkitsemaan esikoista.

No jos nainen saa lapsen 40-vuotiaana, niin tietysti hän on sopivan ikäinen saamaan lapsen. Outoja ajatuksia monilla...

Kummasti se menee niin, että palstamammulit on niin jaksavia ja niiden lapset niin kehuttuja ja hyviä.

Oikeassa elämässä, mitä olen nähnyt, niin nämä päälle 40v lapsensa tehneet äidit on tosi väsyneitä ja työkaverinakin melko..hmm...rasittavia. Väsyttää ja ahistaa, kun on niin kiire ja on sitä ja tätä ja ei saa koskaan levätä jne...

Mutta palstalle kirjoitetaan valheellisesti, että voi kun on ihkua elämää ja olen palautunut hetkessä ja lapsi on aivan ylinerokas einstein ja minä juoksin juuri maratonin 3 tuntiin kaksi viikkoa synnytyksestä ja ei väsytä koskaan

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:56"]

Myöntäkää vain pois nelikymppiset että olette psyykkisesti kehittyneet jälkijunassa kun olette jatkaneet teini-ikää jopa sinne neljäänkymmeneen ikävuoteen asti, ennen kuin olette kyenneet luopumaan siitä 'omasta elämästä'ja itsenäisyydestä ja pystyneet ottamaan vastuuta niin omasta kuin lasten elämästä ja vieläpä jakamaan arjen puolison kanssa! Kyllä viimeistään kolmekymppisenä pitäisi pystyä ottamaan vastuuta elämästään ja tehdä ne elämän tärkeimmät päätökset, eikä vitkutella sinne neljäänkymmeneen!

[/quote]

En tiedä mitä sä tarkoitit tällä, mutta mun teini-ikä ilmeisesti loppui 25v, kun sain esikoisen, mutta ei se ole estänyt mua tekemästä lapsia 41 veenä vielä.

Eiköhän se mene niin, että kun on nuorena lapset tehnyt, niin usein niidenkin teini-iässä taantuu itsekin teiniksi. On niin nähty.

[/quote]

Tarkoitin siis niitä kantturoita ketkä alkaa vasta harkitsemaan esikoista.

[/quote]

Jos se "kanttura" ei ole löytänyt sopivaa isäehdokasta ajoissa? Oletko itse niitä jotka jakaa persettä ensimmäiselle vastaantulijalle, jotta ei vaan jää liian vanhaksi äidiksi?

No riippuu varmaan siitä ihmisestä itsestään, ei niinkään iästä. Oma äiti kuoli 41v jolloin olin itse vuoden ikäinen. Minulla onneksi vanhempia sisaruksia, yli 10v vanhempia, niin heistä ollut suuri apu ja roolimallia minulle. isäni oli vielä vanhempi kun synnyin ja kuollut jo hänkin yli 10v sitten, vaikka itse en en ole vielä 30v. Olen kuitenkin vanhemmilleni kiitollinen olemassaolostani, ja uskon että niin moni muukin. En nyt todellakaan kannata mitään 50v hedelmöityshoitoja ym. Mutta 40v on vielä eri asia, ja jos itse tuntee jaksavansa vauva-arkea, niin miksi ei. Elämä ei mene kuitenkaan  käsikirjoituksen mukaan vaan kuka tahansa meistä voi kuolla koska vain. Vaikka olisi ne lapset "tehnyt" missä iässä tahansa. Itse aloin "tekemään" lasta 23v mutta tulosta tuli vasta 28v että ei sekään automaattisesti onnistu kuin taikaiskusta niin halutessaan. Ja tunnen muutaman mahtavan äidin, joka on 40v lapsen saanut, ja monta 40v jouta en voisi kuvitellakaan vauvan kanssa enää :D

En edes näe mitä eroa on sillä tekeekö sen kuopuksen vai esikoisen vasta nelikymppisenä...

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:30"]

Täällä taas huutelee ne max 5-vuotiaiden päälle 45-vuotiaat vanhemmat, kuinka on niin helppoa ja jaksaa hyvin... Tulkaa kertomaan sitten 15 vuoden päästä kuinka sitten jaksatte kun olette jo päälle kuusikymppisiä ja lapset on teinejä/nuoria aikuisia ja vielä vanhemmissaan kiinni. Päälle nelikymppisenä lapsia hankkivat ovat äärimmäisen itsekkäitä, kun eivät ajattele muuta kuin omaa etuaan! Ajattelisitte niiden lasten tulevaisuutta, eikä aina sitä omaa persettä!!

[/quote]

Sain kaksi nuorinta lastani ollessani yli 40-vuotias. Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja hyvin olen jaksanut vauva-ajoista tähän asti - ja nyt mummonakin.

Mikä lasteni tulevaisuudessa on mielestäsi vikana?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:29"]

Sain nuorimmaiseni 40 vuotiaana sopivassa iässä. Mieheni mummo sai muuten kaksoset 45 vuotiaana. Hoiti maatilan ohessa omat vauvat (ja taaperot) ja jo aikuisten lastensa vauvat koska äitiyslomat oli tuolloin niin lyhyitä.

Siksi aina hämmästelen, kun näitä viljatilallisten vaimoja katsotaan ylöspäin, ei

tarvinnut äitiyslomaa, koska töihin kuului vain huushollin hoito...eli samat hommat kun työssäkäyvät tekevät töistä kotiin tulon jälkeen!

[/quote]

Siis miten niin viljatila, kyllä sillä mummolla oli navetan eläimet hoidettavina.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:07"]

Kummasti se menee niin, että palstamammulit on niin jaksavia ja niiden lapset niin kehuttuja ja hyviä.

Oikeassa elämässä, mitä olen nähnyt, niin nämä päälle 40v lapsensa tehneet äidit on tosi väsyneitä ja työkaverinakin melko..hmm...rasittavia. Väsyttää ja ahistaa, kun on niin kiire ja on sitä ja tätä ja ei saa koskaan levätä jne...

[/quote]

Ehkä se johtuu siitä että noi 40v oikeasti tekee töitä eikä juoruile ma-ti puhelimessa mitä tuli tehtyä viikonloppuna, ke voi mennä pari työhommaa taukojen lomassa ja to-pe taas jatkuu puhelinrumba sen merkeissä mitä tehdään viikonloppuna.... Näitä meillä...