Onko sinusta 40v nainen liian vanha saamaan vauvan?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:29"]

Sain nuorimmaiseni 40 vuotiaana sopivassa iässä. Mieheni mummo sai muuten kaksoset 45 vuotiaana. Hoiti maatilan ohessa omat vauvat (ja taaperot) ja jo aikuisten lastensa vauvat koska äitiyslomat oli tuolloin niin lyhyitä.

Siksi aina hämmästelen, kun näitä viljatilallisten vaimoja katsotaan ylöspäin, ei

tarvinnut äitiyslomaa, koska töihin kuului vain huushollin hoito...eli samat hommat kun työssäkäyvät tekevät töistä kotiin tulon jälkeen!

Minä olen varmaan siis ainoa palstamammoista, joka myöntää, että on ollut haastavaa olla iäkkäämpi äiti lapselle. Murrosiän myrskyissä otti jaksaminen tiukille, kun omatkin vaihdevuodet jylläsi ja aamuyöllä heräili ja mielialat vaihteli estrogeenivajauksen vuoksi. 

Monesti ajattelin, että onneksi en enää tehnyt sitä yhtä päälle nelikymppisenä, mitä silloin haaveilin.

Toki olen onnellinen tästä pojasta, joka kohta lähtee armeijaan, mutta on kyllä sanottava, että paremmin jaksoin niiden kahden kanssa, jotka sain 24v ja 26v

äiti 56v

Se, että on saanut pienen lapsen kanssa kehuja neuvolasta tai tarhasta, ei kanna siihen asti, että lapsi on murrosiässä ja tarvitsee eniten tukea. Siinä vaiheessa kun lapsi huutaa vanhemmalleen vitun vammaista ja sitä pitää lähteä hakemaan pois ostarilta kun kotiinpaluuaika meni jo, on se hetki, kun vanhemmuus on oikeasti koetuksella.

Itse sain lapseni 35-vuotiaana ja omasta mielestäni olin liian vanha. Nyt tyttäreni on 14 ja olen ihan pulassa jaksamisen kanssa. Eikä se johdu siitä, että olen jotenkin huonossa kunnossa. Harrastan urheilua kolmesti viikossa.

Henkilökohtainen mielipide: on. Ketjussakin jo mainitut syyt: down-riski suurimpana syynä. Lisäksi itse haluaisin myös nauttia isovanhemmuudesta, ja vähin jää tuo aika, jos on kuusikymppinen lapsen täyttäessä 20.

Mutta silti mielestäni lastenhankintaikä on henkilökohtainen ratkaisu, eikä muilla ole siihen sananvaltaa. Itse en halua enää lapsia, vaikka en vielä neljääkymmentä olekaan.

Minä sain 39-vuotiaana nuorimmaisen ja hyvin olen jaksanut, vaikka avioero tuli ja muuten raskas ajanjakso.

Tämä ihana poika on kuitenkin päivänsäteeni ja pitää minut virkeänä. Nyt lapsi on 5 vuotta ja mukavasti mennä porskutellaan.

Siis miten ei muka 60 vuotias kykene tukemaan parikymppistä lastaan. Kykeneehän suurin osa vielä tekemään töitäkin. Olette mammat kyllä surkeassa kunnossa. Mun 70v appenikin käy välillä töissä kun kotona alkaa kyllästyttämään.

Vetääkö nämä nuorena lapsensa tehneet nelikymppisenä elämänsä niin risaiseksi että vanhenevat kerralla ikälopuiksi valittajiksi.

Hesarissa oli joskus juttua mitä isoisät tekevät lapsenlapsensa kanssa. Nuori 50v isoisä grillaili mutta vetreässä kunnossa oleva yli 70v oli opettanut kaikki lapsenlapset suunnistamaan ja kiersi niiden kanssa suunnistuskisoja.

Ei ole liian vanha, jos ei tunne itseään liian vanhaksi. Itse sain kuopuksen 42-vuotiaana. Kyllä mä jaksoin yövalvomiset, koliikit ja uhmaiät oikein hyvin, ja jaksan nyt esiteininkin kanssa enkä epäile, etten jaksaisi varsinaista murrosikääkin. Meillä on tytön kanssa myös yhteinen harrastus ja rokkikeikoillakin käydään yhdessä. Häntä ei yhtään hävetä käydä niissä mun kanssa (ei muuten hävetä meidän isojakaan tyttöjä).

Kyllä mä ainakin jaksan ihan hyvin heräillä, ja muutenkin. Kolmas lapseni syntyi nyt kun olen 40.

Miksi pitää yleistää että 20 v on sellainen ja 40 v on tällainen. Parikymppisenä olin rapakunnossa, poltin tupakkaa enkä jaksanut juosta kilometriäkään. Nyt menee 20 km helposti ja terveet elämäntavat muutenkin. Ei ole mitään jaksamisongelmia.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:29"]

On. 

En niinkään down-riskien tms. takia, vaan ihan vain sen takia että nelikymppinen ei ihan oikeasti enää jaksa niitä yöheräilyjä jne.

[/quote]

Kuukausi laskettuun aikaan ja olen 41v. Mies 5v nuorempi. Raskaaksi tulin heti ehkäisyn lopettamiseen jälkeen, ensimmäisestä kierrosta. Ikinä ei ole tupakoinnut bmi ennen raskautta oli ihanteelliset 22, elämäntavat liikunnalliset ja ruokailutottumukset terveelliset.

Väitän olevani paremmassa kunnossa kun moni 30v.

Mitä tulee kuolemiseen. auto voi ajaa huomenna kenen tahansa päälle, turha sitä on etukäteen surra.

Siitä näkökulmasta, että oma lapseni on 20-vuotias kun minä olen 40, niin kuulostaahan se aika vanhalta. Toisaalta oma äitini oli 39-vuotias kun pikkusiskoni syntyi, ja ihan vetreästi näytti ja näyttää jaksavan. Nyt kylläkin siskoni on teini ja molemmat vanhempani (isä yli 60v) näyttäisivät jo kaipaavan sitä omaa rauhaa, ettei tarvitsisi huolehtia kenestäkään jne. Myös siskoni vaikuttaa vähän yksinäiseltä kun on ainoa lapsi kotona, me muut kun olemme sen verran vanhempia.

Mutta ei kai se huono ikä ole, erityisesti jos on sisaruksia kohtuullisen pienellä ikäerolla.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:21"]

Siitä näkökulmasta, että oma lapseni on 20-vuotias kun minä olen 40, niin kuulostaahan se aika vanhalta. Toisaalta oma äitini oli 39-vuotias kun pikkusiskoni syntyi, ja ihan vetreästi näytti ja näyttää jaksavan. Nyt kylläkin siskoni on teini ja molemmat vanhempani (isä yli 60v) näyttäisivät jo kaipaavan sitä omaa rauhaa, ettei tarvitsisi huolehtia kenestäkään jne. Myös siskoni vaikuttaa vähän yksinäiseltä kun on ainoa lapsi kotona, me muut kun olemme sen verran vanhempia.

Mutta ei kai se huono ikä ole, erityisesti jos on sisaruksia kohtuullisen pienellä ikäerolla.

[/quote]

Sain siis itse lapsen 20-vuotiaana ja nyt reilua vuotta myöhemmin voin todeta, että olen jaksanut ihan mainiosti. Lapsi on herätellyt tosi paljon eikä ehkä muutenkaan ole se helpoin tapaus, mutta en silti ole puolikuollut. Mulla on kaveripiirissä yli 30-vuotiaita pienten lasten äitejä ja he vaikuttavat paljon väsyneemmiltä kuin minä, jos on yksikin huono yö takana. Yksilökohtaista tämä toki on mutta uskoisin silti, että nuorena jaksaa paremmin.

Ehkä ideaali olisi saada lapset siinä 25-30-vuotiaana. Itse saatoin olla aavistuksen liian nuori, koska kieltämättä vähän pistelee, kun en ehtinyt esim. opiskella loppuun vaan opinnot odottavat taas ensi syksynä. Sinänsä koen olevani nimenomaan äidiksi sopivan ikäinen mutta jäihän se oma itsenäistyminen vähän vaiheeseen.

Täällä taas huutelee ne max 5-vuotiaiden päälle 45-vuotiaat vanhemmat, kuinka on niin helppoa ja jaksaa hyvin... Tulkaa kertomaan sitten 15 vuoden päästä kuinka sitten jaksatte kun olette jo päälle kuusikymppisiä ja lapset on teinejä/nuoria aikuisia ja vielä vanhemmissaan kiinni. Päälle nelikymppisenä lapsia hankkivat ovat äärimmäisen itsekkäitä, kun eivät ajattele muuta kuin omaa etuaan! Ajattelisitte niiden lasten tulevaisuutta, eikä aina sitä omaa persettä!!

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:16"]

Siis miten ei muka 60 vuotias kykene tukemaan parikymppistä lastaan. Kykeneehän suurin osa vielä tekemään töitäkin. Olette mammat kyllä surkeassa kunnossa. Mun 70v appenikin käy välillä töissä kun kotona alkaa kyllästyttämään.

Vetääkö nämä nuorena lapsensa tehneet nelikymppisenä elämänsä niin risaiseksi että vanhenevat kerralla ikälopuiksi valittajiksi.

Hesarissa oli joskus juttua mitä isoisät tekevät lapsenlapsensa kanssa. Nuori 50v isoisä grillaili mutta vetreässä kunnossa oleva yli 70v oli opettanut kaikki lapsenlapset suunnistamaan ja kiersi niiden kanssa suunnistuskisoja.

[/quote]

Et tahallaan halua ymmärtää asiaa. Mutta silloin sitä ei kannata edes tarkemmin tarkentaakaan, jos näin ajattelet. 

Olen 56 ja urheilullinen ja hyväkuntoinen. Mutta silti koin, että jaksoin paremmin kahden ensimäisen murrosiän ja tukea heitä vielä myöhemminkin, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle.

Nyt kuopuksen kanssa mietin, että onneksi en tehnyt enää kaveria hänelle, koska työelämän myllerys ja vaihdevuodet meinasi viedä mehut samaan aikaan, kun pojalla jylläsi hormoonit. 

Omaa jaksamistaan on hyvä miettiä ja ainakin itse koen, että olemalla rehellinen itselleni ja myöntämällä väsymykseni, olen saanut itselleni siitä voimaa. Näistä asioista puhutaan paljon ystävien kanssa ja kyllä moni sanoo, että eri tavalla palautuminen hidastuu 50v jälkeen. Unihäiriöitä yms. ehkä eri tavalla ymmärtää senkin, mitä voi nuorelle sattua ja pohtii ehkä liikaakin.

Mutta jokaisen kannattaa miettiä omaa jaksamistaan pidemmällä tähtäimellä. Toki saa hokea kädet korvilla, että minä en ainakaan ja minä kyllä jaksan ja minun lapsellani menee loistavasti ja minä kyllä olen aivan yli-ihminen, joka ei ikinä väsy jne..

Silloin vain saattaa jäädä näkemättä ne ongelmat, mitä on, kun koko ajan vain puristaa silmiään kiinni ja hokee mantraa, että minä ainakin, minä ainakin.

On minunkin lapsuuden kotikunnassa vanhoja kavereita, jotka ovat nelikymppisenä "mummoiässä" ja siis jo isovanhempia. Siltä he myös näyttävät kaikine vaivoineen, ylipainoineen ja asenteineen. En näe, että siinä lasta mitenkään erityisesti olisi otettu huomioon, niitä on vain tehty kun on siltä tuntunut.

Omassa tuttavapiirissäni on ihan tavallista, että tuossa iässä ollaan vasta koululaisen ja vauvojenkin vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:31"]

Minusta alkaa kyllä olla, ihan terveysriskit niin äidin kuin lapsen ja myös se, kun lapsi menee kouluun. äiti on jo ihan mummoikäinen, moni on jo mummo siinä iässä, ei ollenkaan kiva lapselle, täytyy ottaa se lapsikin huomioon!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:30"]

Täällä taas huutelee ne max 5-vuotiaiden päälle 45-vuotiaat vanhemmat, kuinka on niin helppoa ja jaksaa hyvin... Tulkaa kertomaan sitten 15 vuoden päästä kuinka sitten jaksatte kun olette jo päälle kuusikymppisiä ja lapset on teinejä/nuoria aikuisia ja vielä vanhemmissaan kiinni. Päälle nelikymppisenä lapsia hankkivat ovat äärimmäisen itsekkäitä, kun eivät ajattele muuta kuin omaa etuaan! Ajattelisitte niiden lasten tulevaisuutta, eikä aina sitä omaa persettä!!

[/quote]

Mitä sä sitten oikein ajattelett? Muiden nelivitosten syntymättömiä lapsia ja heidän mahdollisia tunteitaan? Mitä jos keskittyisit omaan elämääsi.

En hankkisi. Kyllä se ideaali lastenhankinta ikä on varmaan siinä 20-30 vuotiaana.

Jaksaa parhaiten ja jaksaa vielä mahdollisen vaikean teini-iänkin ja ehtii nautti mahdollisista lapsenlapsistaankin kohtuullisen nuorena. Itselläni on muutamia tuttuja ylivanhoja (oma sanomansa) pikkulasten äitejä jotka sanovat kadehtivansa minun tilannettani, ei pikkulapsia enää vaan lapsenlapsia joita voi hoidella tai sitten ei! Itse olen myös äärettömän tyytyväinen että hankimme lapset nuorina, nyt on vapaus tulla ja mennä, se suuri ja tärkein työ on tehty! Itse kokisin itseni täysin naurettavaksi jos vielä lapsia vääntäisin, se on nuorten hommaa vaikka olenkin vielä jaksava ja hyvännäköinen eikä ryppyjä ole mutta rupsahtaa sitä jokainen kun ikää tulee..eikä ole kiva jos luullaan lapsensa mummoksi. Se on sitä ikuisen nuoruuden tavoittelua mutta ei se nuoruus vauvasta löydy kun on jo mennyt!

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:29"]

On. 

En niinkään down-riskien tms. takia, vaan ihan vain sen takia että nelikymppinen ei ihan oikeasti enää jaksa niitä yöheräilyjä jne.

[/quote]

On kans sellasta lööperiä, ettei mikään.

Vähemmillä yöunilla pärjää nelikymppinen takuulla.

t: kuopuksensa 41 v saanut

Minä sain iltatähden 43 vuotiaana ja hyvin jaksoin koliikinkin. Puistossa kun katsoo siiderivalaita, joiden ikä on korkeintaan 20, voin vain huokaista helpotuksesta, että oma lapseni saa ainakin kunnolliset lähtökohdat, eikä äitinä ole mikään sidukkaa kiskova pikkupimu, joka jakaa pillua kaikille lähipubin jätkille.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:30"]

Täällä taas huutelee ne max 5-vuotiaiden päälle 45-vuotiaat vanhemmat, kuinka on niin helppoa ja jaksaa hyvin... Tulkaa kertomaan sitten 15 vuoden päästä kuinka sitten jaksatte kun olette jo päälle kuusikymppisiä ja lapset on teinejä/nuoria aikuisia ja vielä vanhemmissaan kiinni. Päälle nelikymppisenä lapsia hankkivat ovat äärimmäisen itsekkäitä, kun eivät ajattele muuta kuin omaa etuaan! Ajattelisitte niiden lasten tulevaisuutta, eikä aina sitä omaa persettä!!

[/quote]

Mitä sä sitten oikein ajattelett? Muiden nelivitosten syntymättömiä lapsia ja heidän mahdollisia tunteitaan? Mitä jos keskittyisit omaan elämääsi.

[/quote]

Pitäähän niiden lasten tunteita jonkun ajatella, kun ei ne niiden omat päälle 45-vuotiaat vanhemmat kykene.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:41"]

Minä sain iltatähden 43 vuotiaana ja hyvin jaksoin koliikinkin. Puistossa kun katsoo siiderivalaita, joiden ikä on korkeintaan 20, voin vain huokaista helpotuksesta, että oma lapseni saa ainakin kunnolliset lähtökohdat, eikä äitinä ole mikään sidukkaa kiskova pikkupimu, joka jakaa pillua kaikille lähipubin jätkille.

[/quote]

Respect täti! Siinä on joku pysynyt nuorekkaana myös mieleltään!!!

t. 45-vuotias esiteinin äiti, joka on ihan jäykkis!