Onko sinusta 40v nainen liian vanha saamaan vauvan?
Perustele.
Kommentit (141)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:51"]
Mulle olisi. Olen 40 ja nuorimmainen on nyt eskarissa. En vaan jaksaisi pikkulapsiaikaa enää. Vauva-aika vielä menisikin.
Nyt jo haaveilen, että joskus saan istua rauhassa telkkarin eteen ja keskittyä siihen mitä katson. Tai siitä, että saan lähteä töihin ihan yksin ja omassa tahdissa, eikä tarvitse tapella aamuisin heräämisestä, pukemisesta ja hoitoon lähdöstä.
Saattaisin ajatella toisin, jos ei olisi lapsia.
[/quote]
Näin meillä meni 20 vuotta, nyt voi elää toisinkin.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 13:13"]
Voi hyvää päivää. Odotan nyt kolmatta lastani nelikymppisenä (kolmannesta kierrosta tulin raskaaksi). Ei mulla mitään vaivoja ainakaan ole, edes raskaus- saati vanhuudenvaivoja. unta tarvitsen vähemmän kuin nuorena, muutoin olen rauhallisempi ja seesteisempi, en väsyneempi. Liikuntaa harrastan neljä kertaa viikossa, myös raskausaikana.
Olen liian vanha saamaan lapsia, kun terve munasolu ei enää irtoa tai olen liian vaivainen. Sitä en ole vielä 40-vuotiaana. Tosin tiedän, että moni on rapakunnossa jo kolmekymppisenä.
[/quote]
Et siis uskalla miettiä tätä asiaa toiselta kannalta.Eli olet se sormet korvissa mölisevä äiti, joka hokee, että minä kyllä jaksan, minä kyllä jaksan.
Helpompi iäkkäämmille äideille olisi se, että asiasta uskaltaisitte puhua, ettekä pitäisi kulissia kaksin kourin yllä. Helpompaa teille itsellennekin.
[/quote]
Ei mölistä sormet korvissa, vaikka kaikissa tätä asiaa käsittelevissä ketjuissa niin väitätkin.
Jos on iän mukanaan tuomia sairauksia ja raskaus olisi terveysriski, silloin voi olla jo liian vanha. Tietenkään muuten ei ole, jos itse kykenee tulemaan raskaaksi. Hoitoihin en menisi enkä suosittelisi menemään.
Itse olen synnyttänyt kolmannen 39-vuotiaana ja neljännen 43-vuotiaana. Kaikki ok, niin raskaudet, synnytykset kuin pikkulapsiaikakin. Minullakin nuorempi mies. Ainut lapsi, jolla jotain neurologista ongelmaa on ollut, on esikoinen.
Turha yleistää teidän noita juttuja: jos jossain perheessä on jollain lailla, toisessa on toisella lailla. Eiks noi oikean ikäiset äidit luo kovasti uraa tai muuten vietä aikaa työpaikalla ahkeroimassa (ehtivät olla vasta lastenlastensa kanssa, jos sittenkään), kun taas me vanhemmat äidit jaksetaan ottaa elämä rennosti ja kohdata lapsemme arjessa tässä ja nyt, ei ole kiire enää. Tää on huumoria, joka ei pidä kaikkien kohdalla paikkaansa, mutta kuitenkin jossain pitää paikkansa. Syökää tuoretta ruokaa, viherpirtelöä esimerkiksi, niin jaksatte eikä tartte pelätä, ettei yli 40-vuotiaana enää jaksa.
Anteeksi, samalla tavalla kuka tahansa lasta kotona hoitava elää yhteiskunnan varoilla. Itse asun lähiössä, olen saanut molemmat lapset nuorena (23 ja 26v.) ja olen korkeasti koulutettu. Minusta on ihanaa olla nuorekas ja itsestään hyvää huolta pitävä mamma :) Erotun ihan edukseni, jos jollain tavalla erotun.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:31"]
Minusta alkaa kyllä olla, ihan terveysriskit niin äidin kuin lapsen ja myös se, kun lapsi menee kouluun. äiti on jo ihan mummoikäinen, moni on jo mummo siinä iässä, ei ollenkaan kiva lapselle, täytyy ottaa se lapsikin huomioon!
[/quote]
Jaa, varmaankin siellä lähiössä on näin, kun on lapset tehty kaksikymppisenä ja yhteiskunnan varoin elätetty. Ns. paremmilla asuinalueilla, joissa vanhempien koulutustaso on korkea, normi on se, että lapset saadaan yli 30-vuotiaana. Esim. meidän päiväkodissa joukosta erottuvat ne, jotka ovat saaneet lapset vähän alle 30-vuotiaana.
[/quote]
Minusta on, meilläpäin näille mummoäideille hieman salaa naureskellaankin..on niissä sellasia kotkottajiakin. Ja muutama ei edes kehtaa ikäänsä sanoa vaikka tiedetäänkin, vähän säälittävääkin. Vaikka ei me muutkaan mitään teiniäitejä olla mutta saatu lapset aikanaan.
Ei ole liian vanha. Sain lapset 39 v. ja 42 v. Teen kokopäivätyötä ja harrastan. Matkustelen ja vien lapsia harrastuksiin. Ehkä työkaverit minua säälivät, mutta väsymystä en valita koskaan.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:51"]
Mulle olisi. Olen 40 ja nuorimmainen on nyt eskarissa. En vaan jaksaisi pikkulapsiaikaa enää. Vauva-aika vielä menisikin.
Nyt jo haaveilen, että joskus saan istua rauhassa telkkarin eteen ja keskittyä siihen mitä katson. Tai siitä, että saan lähteä töihin ihan yksin ja omassa tahdissa, eikä tarvitse tapella aamuisin heräämisestä, pukemisesta ja hoitoon lähdöstä.
Saattaisin ajatella toisin, jos ei olisi lapsia.
[/quote]
Näin meillä meni 20 vuotta, nyt voi elää toisinkin.
[/quote]
Täytän ensi kuussa 50v ja olisi kauheaa ajatella, että olisi eka-tai tokaluokkalainen lapsi tässä.
Minulle sopi hyvin tehdä lapset vähän nuorempana. Nuorin on nyt 17v, kaksi vanhempaa jo asuvat omillaan.
Jotenkin tuntuisi hassulta elää vielä sitä vaihetta, että on eskarin vanhempainilloissa tai ekaluokan open kanssa juttelisi, miten lapsi oppii lukemaan.
No, jokainen tavallaan. Onneksi itse tajusin tehdä lapset hiukan nuorempana.
Vanha isä on riski
http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Miehen-hedelmallisyys/Vanha-isa-on-riski/
eilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
Riippuu tilanteesta. Jos on jo lapsia (etenkin jos niitä on jo 2), niin ikävä kyllä on, koska riskit kasvavat enemmän. Siis riskit kasvavat iän myötä (ei entisten lasten myötä).
Mutta jos lapsia ei vielä ole, ei ole liian vanha (tai ymmärrän, että haluaa lapsen suurentuneist riskeistä huolimatta), koska on jokseenkin luontaista haluta ainakin yksi lapsi. Surullista sitten, jos sille olisi joku ikäraja, eikä voisi saada lasta, jos sitä ennen elämäntilanne ei ole ollu suotuisa.
Kumman valitsisit seuraavista vaihtoehdoista, lapsettomuuden vai äidiksi noin 40 v. tai vanhempana? Jos siis et syystä tai toisesta olisi lasta voinut aiemmin saada? Siinä ajattelemisen aihetta teille lapset "ajoissa" saaneille. Kaikilla ei elämä mene siihen normi kaavaan vaan voi tulla isoja esteitä matkalle.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:15"]
Se, että on saanut pienen lapsen kanssa kehuja neuvolasta tai tarhasta, ei kanna siihen asti, että lapsi on murrosiässä ja tarvitsee eniten tukea. Siinä vaiheessa kun lapsi huutaa vanhemmalleen vitun vammaista ja sitä pitää lähteä hakemaan pois ostarilta kun kotiinpaluuaika meni jo, on se hetki, kun vanhemmuus on oikeasti koetuksella.
Itse sain lapseni 35-vuotiaana ja omasta mielestäni olin liian vanha. Nyt tyttäreni on 14 ja olen ihan pulassa jaksamisen kanssa. Eikä se johdu siitä, että olen jotenkin huonossa kunnossa. Harrastan urheilua kolmesti viikossa.
[/quote]
Minäkin olen 14-vuotiaan kanssa pulassa jaksamisen kanssa, ja olen 33-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:33"]
Ei ole. Täällä taas kuvitellaan, että nelikymppiset on jotain vanhuksia. Puuh! Toki riskit on isompia, mutta niitä varten on seuloja ja tutkimuksia.
T:41 vuotiaana vauvan saanut
[/quote]Siis mitä seuloja ja tutkimuksia? Ai semmostako se onkiin, että hankkiudutaan riski-iässä raskaaksi ja jos tutkimuksessa näkyy jotain niin abortoidaan lapsi aivan kuin hän olisi joku tavara?
Hyi!
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 20:29"]
Kumman valitsisit seuraavista vaihtoehdoista, lapsettomuuden vai äidiksi noin 40 v. tai vanhempana? Jos siis et syystä tai toisesta olisi lasta voinut aiemmin saada? Siinä ajattelemisen aihetta teille lapset "ajoissa" saaneille. Kaikilla ei elämä mene siihen normi kaavaan vaan voi tulla isoja esteitä matkalle.
[/quote]117 yritti juuri sanoa, että OK ja ymmärrettävää, jos ei ole aiemmin lapsia.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:33"]
Ei ole. Täällä taas kuvitellaan, että nelikymppiset on jotain vanhuksia. Puuh! Toki riskit on isompia, mutta niitä varten on seuloja ja tutkimuksia. Valvomiset ei ole sen rankempia kuin nuorempanakaan.
T:41 vuotiaana vauvan saanut
[/quote]
sikiöseulonnan eettisyys; http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Tutkija+kyseenalaistaa+siki%C3%B6seulonnat/HS20071210SI1TL021is
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c6f7b553-3f1c-4e8d-b7b9-6d14af6c6058
Ihan kamalaa, jos niitä käytetään vielä kuvaamaasi tarkoitukseen.
Miksiköhän aina näitä mummoäitejä puolustavat ovat itse mummoäitejä. Siis minä en voi sille mitään, että katson aina järkytyksen/ kauhunsekaisin tuntein, kun sellainen päälle neljäkymppinen, jo hieman naama valahtanut, vaatteet kaivettu jostain kaapin pohjalta-tyyppinen mummoäiti tulee pienten lasten kanssa vastaan. Säälittää....ei tuon ikäisen kuulu enää elää tuota vaihetta. Lasten leikkikerhossa oli sellainen pari pienen poikansa kanssa, että oksat pois- olisivat voineet olla minun vanhempiani ryppyjensä perusteella.. ja itse en ole mikään teiniäiti.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:05"]
Anteeksi, samalla tavalla kuka tahansa lasta kotona hoitava elää yhteiskunnan varoilla. Itse asun lähiössä, olen saanut molemmat lapset nuorena (23 ja 26v.) ja olen korkeasti koulutettu. Minusta on ihanaa olla nuorekas ja itsestään hyvää huolta pitävä mamma :) Erotun ihan edukseni, jos jollain tavalla erotun.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:31"]
Minusta alkaa kyllä olla, ihan terveysriskit niin äidin kuin lapsen ja myös se, kun lapsi menee kouluun. äiti on jo ihan mummoikäinen, moni on jo mummo siinä iässä, ei ollenkaan kiva lapselle, täytyy ottaa se lapsikin huomioon!
[/quote]
Jaa, varmaankin siellä lähiössä on näin, kun on lapset tehty kaksikymppisenä ja yhteiskunnan varoin elätetty. Ns. paremmilla asuinalueilla, joissa vanhempien koulutustaso on korkea, normi on se, että lapset saadaan yli 30-vuotiaana. Esim. meidän päiväkodissa joukosta erottuvat ne, jotka ovat saaneet lapset vähän alle 30-vuotiaana.
[/quote]
[/quote]
No, jos sinulla on yliopistotutkinto, edustat hyvin pientä vähemmistöä, kun olet lapset saanut noin nuorena. Pahoittelen, jos piikkini osui väärään paikkaan. Se oli tarkoitettu lähinnä niille täällä huuteleville "ammatikseen" lapsia hankkiville lähiöruusuille.
Toki olen itsekin nauttinut äitiyspäivärahasta ja muutaman kuukauden kotihoidon tuestakin, mutta kun sitä ennen olen yli kymmenen vuotta maksanut veroja pari tuhatta euroa kuukaudessa, niin katson kyllä, että tilanne on kohdallani ihan toinen kuin sellaisen henkilön, joka ei ole ollut ansiotyössä ennen lasten saantia, ja perheellisenä sitten "elättää" perhettään vuosikausia erilaisin sosiaalituin ja parhaassa tapauksessa vielä työllistää sosiaalitointakin. Näitäkin tapauksia kun on, ja valitettavan paljon onkin.
t. Se aiempi kirjoittaja
Mulle olisi. Olen 40 ja nuorimmainen on nyt eskarissa. En vaan jaksaisi pikkulapsiaikaa enää. Vauva-aika vielä menisikin.
Nyt jo haaveilen, että joskus saan istua rauhassa telkkarin eteen ja keskittyä siihen mitä katson. Tai siitä, että saan lähteä töihin ihan yksin ja omassa tahdissa, eikä tarvitse tapella aamuisin heräämisestä, pukemisesta ja hoitoon lähdöstä.
Saattaisin ajatella toisin, jos ei olisi lapsia.