Lue keskustelun säännöt.
Laihdutus, miksi se ei koskaan onnistu?
05.11.2013 |
Olen 161cm pitkä ja painan 72kg. Peiliin katsoessa näen hieman lihavan naisen.
Ärsyttää eniten se, että vielä reipas vuosi sitten painoin 65kg ja yritin laihduttaa. Sitä pari vuotta ennen painoin 55kg ja pidin silti itseäni hieman pyöreänä.
Tiedän, että laihduttaminen kannattaisi ja yritänkin sitä usein. Jokin aina vain menee vikaan ja epäonnistun. Tosiaan silloin 65-kiloisena yritin laihduttaa alle 60 kiloon ja lopputuloksena olen nyt yli 70 kg. Itsekuri, missä olet? Aina sitä vain retkahtaa. Retkahtamisen jälkeen ajattelee "mitä väliä" ja syö entistä epäterveellisemmin. Sitten taas jossain vaiheessa omatunto kolkuttelee, mars vaa'alle ja huomaan että olen entistä kauempana tavoitteestani.
Parhaimmillaan olen pitänyt suht tiukkaa laihdutuskuuria 2 kuukautta ilman että olen repsahtanut. Silloin painoa putosi 1-2,5kg (paino heittelehti minulla normaalipainoisenakin). Tuntui helvetin pahalta, että 2 kuukauden työ ja kilo menetetty. Pidin siis noin 300-600kcal vajetta yhdistettynä tunnin lenkkiin joka päivä.
Hidas aineenvaihdunta?
Vinkkejä kehiin siis ikilaihduttajalle! Miten saisin kunnolla kiloni karisemaan, mikä teillä on toiminut? Onko olemassa edes jotenkin toimivia laihdutusvalmisteita?
Huomaan, että miestä inhottaa lihomiseni ja itselläkin on siitä paha mieli. Terveydellekin tekisi hyvää hieman laihtua.
Kommentit (72)
Mulla on sellanen näppis, että ihmiset on vieraantuneet kokonaan siitä miltä tuntuu olla nälkäinen. Syödään mielitekoon eikä nälän tunteeseen.
Olen itse ollut puoli vuotta ilman sokereita ja hiilarit minimissä, syön ainoastaan silloin kun vatsa ilmoittaa, että on nälkä - yleensä klo 7, klo 11 ja klo 17. Ihme kyllä, en ole väsynyt tai kiukkuinen koskaan, ilmeisesti verensokerini pysyy tälläkin syömisellä tasaisena, eikä tarvitse puputtaa 3-4 tunnin välein jotain. Samoin makeanhimo on kadonnut kokonaan, ja sivutuotteena vaatekoko on pienentynyt 44:sta 40:een. Siis en ole dieetillä enkä laihduta, muutin vain ruokailutottumuksia.
Unohtakaa vaa'at ja kilojen laskeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:00"]
Mulla on sellanen näppis, että ihmiset on vieraantuneet kokonaan siitä miltä tuntuu olla nälkäinen. Syödään mielitekoon eikä nälän tunteeseen.
Olen itse ollut puoli vuotta ilman sokereita ja hiilarit minimissä, syön ainoastaan silloin kun vatsa ilmoittaa, että on nälkä - yleensä klo 7, klo 11 ja klo 17. Ihme kyllä, en ole väsynyt tai kiukkuinen koskaan, ilmeisesti verensokerini pysyy tälläkin syömisellä tasaisena, eikä tarvitse puputtaa 3-4 tunnin välein jotain. Samoin makeanhimo on kadonnut kokonaan, ja sivutuotteena vaatekoko on pienentynyt 44:sta 40:een. Siis en ole dieetillä enkä laihduta, muutin vain ruokailutottumuksia.
Unohtakaa vaa'at ja kilojen laskeminen.
[/quote]
Ongelma monella meistä pitkän linjan laihduttajalla on, että se vatsa saattaa ilmoittaa että on nälkä lähes koko ajan. Tämä johtuu siitä, kun on sekoittanut näläntunteensa ja kylläisyyshormoninsa niillä dieeteillä ja liikasyömisillä. Mutta niin kauan kuin on siinä tilanteessa että elimistö on vähän sekaisin ja signaloi ihan oikeaa vatsassa kurnivaa nälkää jo puoli tuntia syömisen jälkeen, niin ei kyllä toimi tuo neuvo että noudattaa nälän tunnetta.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:00"]
Mulla on sellanen näppis, että ihmiset on vieraantuneet kokonaan siitä miltä tuntuu olla nälkäinen. Syödään mielitekoon eikä nälän tunteeseen.
Olen itse ollut puoli vuotta ilman sokereita ja hiilarit minimissä, syön ainoastaan silloin kun vatsa ilmoittaa, että on nälkä - yleensä klo 7, klo 11 ja klo 17. Ihme kyllä, en ole väsynyt tai kiukkuinen koskaan, ilmeisesti verensokerini pysyy tälläkin syömisellä tasaisena, eikä tarvitse puputtaa 3-4 tunnin välein jotain. Samoin makeanhimo on kadonnut kokonaan, ja sivutuotteena vaatekoko on pienentynyt 44:sta 40:een. Siis en ole dieetillä enkä laihduta, muutin vain ruokailutottumuksia.
Unohtakaa vaa'at ja kilojen laskeminen.
[/quote]
Ongelma monella meistä pitkän linjan laihduttajalla on, että se vatsa saattaa ilmoittaa että on nälkä lähes koko ajan. Tämä johtuu siitä, kun on sekoittanut näläntunteensa ja kylläisyyshormoninsa niillä dieeteillä ja liikasyömisillä. Mutta niin kauan kuin on siinä tilanteessa että elimistö on vähän sekaisin ja signaloi ihan oikeaa vatsassa kurnivaa nälkää jo puoli tuntia syömisen jälkeen, niin ei kyllä toimi tuo neuvo että noudattaa nälän tunnetta.
[/quote]
No en ole ennen kuullutkaan tollasesta, että kylläisyyshormoonit on sekaisin. Mistähän tämä lääketieteellinen fakta on peräisin?
Ehkä olet syönyt vääränlaista ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:13"]
No en ole ennen kuullutkaan tollasesta, että kylläisyyshormoonit on sekaisin. Mistähän tämä lääketieteellinen fakta on peräisin?
Ehkä olet syönyt vääränlaista ruokaa.
[/quote]
Kyllä tämä on ihan tutkittu asia, ei nyt ole minulla saatavissa kyllä alkuperäisviitteitä valitettavasti. Mutta esim. eräässä Prisma-dokumentissa joka tuli tellkkarista, tätä selvitettiin. Siinä otettiin hoikkia ihmisiä ja ylipainoisia ihmisiä ja annettiin heille ruokaa. Sitten mitattiin verestä tiettyjen hormonien määrää. Kylläisyydentunnetta tuottava hormoni nousi ruoan jälkeen molemmilla, mutta ylipainoisilla se alkoi romahtaa alaspäin lähes heti, kun normaalipainoisilla vain hitaasti.
Koko dokumentti on muuten katsottavissa suomenkielisillä teksteillä täältä, jos jotain kiinnostaa http://www.dailymotion.com/video/xw418t_prisma-totuus-lihavuudesta-bbc2-horizon-the-truth-about-fat_tech Minusta se osoittaa varsin hyvin, että kyse ei ole ihan pelkästä tahdonvoimasta... Ohjelman juontava lääkärikin näyttää alunperin lähtevän osoittamaan, että ylipainoiset ovat sitä lähinnä omaa laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan, mutta kääntyy kyllä todisteiden kertyessä ihan toiselle kannalle, siihen että toisille ihmisille painonhallinta vaan on todella vaikeaa ja toisille helppoa.
27,
Kuulostaa kyllä aika pelottavalta ajatukselta että pitäisi opetella sallimaan herkut. Mutta ehkä siinä sitten just oppisi kohtuuden niiden suhteen. Luulen että jos jossain vaiheessa pääsen ekaan tavoitteeseeni (60-64kg) niin voisin sitten kokeilla tuota.
Tavallaan ei tahtoisi kärsivällisyys riittää siihen, haluaisin nämä läskit vain nopeasti pois. Kuitenkin pysyvät tulokset edellyttävät pitkäjänteistä työtä. Toisaalta ehkä voisin kokeilla nykydieettini kaveriksi sitä, että unohdan repsahtamis-käsitteen ja jos tulee syötyä suklaata se on fine. Kunhan sitten pyrkisi tekemään jonkinlaista "kriisiapua" ja vaikka menisi lenkille. Tärkeää olisi varmaan just tuo, että pääsisi siitä ajatuksesta eroon, että en pysty hallitsemaan herkuttelua ja se tekee minusta huonon ihmisen.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 06:50"]
Vhh-ruokavaliota kannattais kokeilla. Auttaa nälänhallinnassa, eikä ole ylimääräisiä mielitekoja ruokailujen välissä.
[/quote]
Kertokaas lisää tästä, miten toimii ja miten vaikuttaa?
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:22"]
27,
Kuulostaa kyllä aika pelottavalta ajatukselta että pitäisi opetella sallimaan herkut. Mutta ehkä siinä sitten just oppisi kohtuuden niiden suhteen. Luulen että jos jossain vaiheessa pääsen ekaan tavoitteeseeni (60-64kg) niin voisin sitten kokeilla tuota.
Tavallaan ei tahtoisi kärsivällisyys riittää siihen, haluaisin nämä läskit vain nopeasti pois. Kuitenkin pysyvät tulokset edellyttävät pitkäjänteistä työtä. Toisaalta ehkä voisin kokeilla nykydieettini kaveriksi sitä, että unohdan repsahtamis-käsitteen ja jos tulee syötyä suklaata se on fine. Kunhan sitten pyrkisi tekemään jonkinlaista "kriisiapua" ja vaikka menisi lenkille. Tärkeää olisi varmaan just tuo, että pääsisi siitä ajatuksesta eroon, että en pysty hallitsemaan herkuttelua ja se tekee minusta huonon ihmisen.
-AP
[/quote]
Jep. Minä en koskaan olisi uskonut, että minä voin olla ihminen, joka juo vaikka yhden keskioluen tai syö 3 palaa suklaata. Uskoin olevani addikti, jonka ainoat vaihtoehdot on totaalikieltäymys tai sitten ahmiminen. Totaalikieltäymys vaan huonosti onnistui pidempää aikaa, kääntyi kieltäymysten ja kamalien ahmimmisten vuorotteluksi. Mutta nykyisin tosiaan ei ole minkäänlaista haluaakaan käyttää kohtuuttomasti vaikka suklaata tai olutta, jotka olivat aiemmin pääpaheeni joiden kanssa tahdonvoima petti toistuvasti.
Hienoa jos pääset nyt tavoitteeseesi 60-64 kg "perinteisemmillä menetelmilläsi". Omasta kokemuksesta ja kertomasi perusteella kyllä ennustan huonoa menestystä, koska olet jo lukuisia kertoja koittanut tiukkoja ruokakuureja ja liikuntaa, eikä se ole ennenkään toiminut. Mutta voihan olla toki, että tällä kertaa motivaatio tms on niin kova että onnistuu... Mutta jos ei onnistu, ehkä sitten olisi aika kokeilla jotain ihan muuta, vaikka ärsyttääkin hidas painonlasku. Parempi sekin on kuin se, että jojottaa pienten painonlaskujen ja vähän isompien painonnousujen kierteessä vuosikaudet.
Suosittelen muuten Patrik Borgin kirjaa "Rentoa painonhallintaa" sinulle. Siinä käsitellään juuri meidän kaltaisiamme painonhallintahistorioita ja niiden (tylsiä ja hitaita) ratkaisuja ;-)
t. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 06:50"]
Vhh-ruokavaliota kannattais kokeilla. Auttaa nälänhallinnassa, eikä ole ylimääräisiä mielitekoja ruokailujen välissä.
[/quote]
Kertokaas lisää tästä, miten toimii ja miten vaikuttaa?
[/quote]
Joillakin toimii, joillakin ei. Itselläni myös karppaus on yksi pitkällä listalla epäonnistuneita laihdutuskokeiluja. Minulla ei mennyt kohtuuton nälkä karppaamalla ohi, eikä paino alkanut pudota ilman tiukkoja kalorirajoituksia eli nälässä oloa, joka taas pidemmän päälle johti repsahteluun.
Mä suhtautuisin varauksella tuohon väitteeseen, että vhh poistaa mieliteot ja herkuttelun tarpeen. (Syön itsekin hiilaritietoisesti, mutta irtisanoudun nykyään karppaus-termistä, kun porukka tuntuu olevan niin lahkomaisen fanaattista ja Aina Oikeassa...) Jos herkkujen popsiminen johtuu fyysisestä nälästä, niin varmasti oikeanlainen ruokavalio siihen auttaa. Mutta jos syömisongelma on korvien välissä, niin silloin se korvien väli ja ajatusmaailma pitää ennen kaikkea saada kondikseen. Ei mullekaan tiukimpina karppausaikoina ollut mikään ongelma syödä kunnon safkat ja siihen vielä ahmia kaiken maailman skeidaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 06:50"]
Vhh-ruokavaliota kannattais kokeilla. Auttaa nälänhallinnassa, eikä ole ylimääräisiä mielitekoja ruokailujen välissä.
[/quote]
Kertokaas lisää tästä, miten toimii ja miten vaikuttaa?
[/quote]
Löydät googlaamalla vaikka kuinka paljon tietoa. Lyhykäisesti vähähiilihydraattinen ruokavalio. Variaatioita on useita, pointtina sokerit pois ja hiilarit rajoitetaan. Mulla toimii tosi hyvin, olen vastaaja nr 28.
Lisäys vielä; sokereiden pois jättämisen jälkeen kaikki lisätty sokeri (ja makeutettu) ei vaan maistu enää eikä tee edes mieli. En osaa sanoa mistä johtuu, en edes ajattele makeaa. Ennen rakastin pullan ja karkkien mussuttamista. Ainoa "karkki" joka kelpaa mulle on 86-prosenttinen suklaa.
vast. nr 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt totta puhutaan, niin kyse on kyllä aika paljon itsehillinnän puutteesta. Enkä sitä paitsi ymmärrä, miten joku oikeasti voi pitää suklaasta. Oon joskus lapsena syönyt ja oksentanut joulusuklaat eikä mulla oo suklaaseen minkäänlaista himoa.
Tällä palstalla maallikot sekoittavat mutu-tuntumalla biokemiaa ja ravitsemustiedettä. Lisäksi jotkut uskovat kaiken maailman nykyisiin 5:2-poppamiehiin, joiden tarkoitus on vain rikastua toisten ihmisten ongelmalla, eikä kukaan kyseenalaista niiden pätevyyttä tai "tutkimuksia".
Ainut viesti, jossa on järkeä on toi Patrik Borgin vastaanotolle mennyt nainen. Itse olen 167 cm ja painan n.52kg. Ei mitään ongelmia painon kanssa enää, kun opin syömään tavallisesti. Pidän itsestäni tämänkokoisena ja liikun työmatkani, sekä juoksen kerran, pari viikossa. Parantaa omaa jaksamista suuresti kaamoksen aikaan.
39, onneksi sulla menee noin hyvin, tiedät paremmin kuin muut ja pystyt leijumaan sillä, ettet edes tykkää suklaasta. Miten tuokaan sun viestisi auttaa ap:ta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä viesti sisältää juuri ne asiat, jotka auttaa oikeasti. Eihän Borgkaan ehdottanut jotain kaali-5:2-Atkinson-Zonepoppakonstihälläväliädieettiä vaan runsaasti kasviksia, (ja oletan, että vähärasvaista lihaa, hyviä rasvoja/öljyjä ruokavaliossa ym. järkevästi koostettua ruokaa, ja kohtuudella niitä alkoholeja ym). Ihmettelen suuresti, miksi ihmiset, jotka vannovat näiden höpöhöpödieettien voimaan, eivät ole pysyneet ihannepainossaan vaan repsahtaneet ja lihoneet. Ja sen jälkeen kokeilevat seuraavaa poppakonstia. Eikö se ole hieman hölmöä.
Lisäksi liikunta auttaa jaksamaan. Kaikki selittelyt ovat tekosyitä. Äidille sanottiin just lääkärissä, että raskaasta työstä huolimatta sen jalat ovat kuin kaksi-kolmikymppisellä. Ei ihmistä oo luotu makaamaan. Sen mun aikaisemman viestin oli tarkoitus herätellä ja auttaa kyseenalaistamaan näitä ihmedieettejä.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:43"]
Jos nyt totta puhutaan, niin kyse on kyllä aika paljon itsehillinnän puutteesta. Enkä sitä paitsi ymmärrä, miten joku oikeasti voi pitää suklaasta. Oon joskus lapsena syönyt ja oksentanut joulusuklaat eikä mulla oo suklaaseen minkäänlaista himoa.
Tällä palstalla maallikot sekoittavat mutu-tuntumalla biokemiaa ja ravitsemustiedettä. Lisäksi jotkut uskovat kaiken maailman nykyisiin 5:2-poppamiehiin, joiden tarkoitus on vain rikastua toisten ihmisten ongelmalla, eikä kukaan kyseenalaista niiden pätevyyttä tai "tutkimuksia".
Ainut viesti, jossa on järkeä on toi Patrik Borgin vastaanotolle mennyt nainen. Itse olen 167 cm ja painan n.52kg. Ei mitään ongelmia painon kanssa enää, kun opin syömään tavallisesti. Pidän itsestäni tämänkokoisena ja liikun työmatkani, sekä juoksen kerran, pari viikossa. Parantaa omaa jaksamista suuresti kaamoksen aikaan.
[/quote]
Minäkin olen löytänyt itselleni sopivan tavan syödä, tiedän milloin minun täytyy syödä ja mitä että olo pysyy hyvänä. Toisia juttuja tekee enemmän mieli kuin toisia. En silti osaa antaa mitään taikaa mikä auttaisi kaikkia muita, kaikissa eri elämäntilanteissa, erilaisilla voimavaroilla, erilaisilla mieltymyksillä. Jos joku kertoo että hänen tekee jatkuvasti mieli pullaa, niin en minä tiedä siitä mitään, minun ei tee koskaan mieli pullaa. Ja jos itselleni iltalenkki vesisateessa on ihanaa omaa aikaa, jollekkin toiselle se todennäköisesti on vastenmielistä pakkopullaa. Toivon että muutkin löytävät omat toimivat rutiininsa, ne todennäköisesti ovat vähän erilaisia kuin omani.
Itse olen ollu kolme vuotta kiloklubissa ja kyllä sen ohjeilla laihtuu sen puolikiloa viikossa, jos vaan sinnikkäästi noudattaa ohjeita. Mutta kun välillä vaan tulee palattua vanhoihin huonoihin tapoihin ja sitten paino taas nousee.
Parhaimmillan jo pudotin yli 25kg ja olin normaalipainossa, mutta sitten pikkuhiljaa tuli puolet takaisin, nyt olisi taas yli 10kg pudotettavaa.
Mutta tuo on minusta oikea tapa että opettelee syömään pientä kalorivajetta ja yrittää oppia tunnistamaan nälkänsä ja syömään sen verran mitä pitää. Aikaa on loppuellmä ja juuri tuo loppuelämä pitäisi osata syödä oikein ja unohtaa ne huonot tavat joiden vuoksi on lihonnut.
Sun pitää nyt unohtaa sanat laihdutus, dieetti, repsahdus. Niiden tilalle elämäntapamuutos, säännölliset ruoka-ajat, terveellinen ruoka, säännöllinen liikunta.
Pysyviä tuloksia et saa aikaan kuin sitkeällä työllä ja pysyvillä muutoksilla. Ei siinä muu auta! Sinun pitää tehdä elämäntavoissasi pysyviä muutoksia, sellaisia, jotka pystyt todella pitämään loppuelämäsi ajan. Ja se fakta on sitten hyväksyttävä, sen kanssa tehtävä töitä omassa päässään. Teet muutoksen, paluuta vanhaan ei ole. Välillä voi herkutella jne, mutta paluuta siihen vanhaan mässäilyyn ja mitä sattuu-syömiseen ei ole.
Ala tehdä elämäntapamuutosta yksi asia kerrallaan. Vaikka kerran viikossa joku muutos. Esim. näistä voit aloittaa:
- syö 5-6 ateriaa päivässä, 3-4 tunnin välein, näin aineenvaihdunta pysyy käynnissä
- juo vettä päivittäin vähintään 2 litraa
- syö joka aterialla jotain proteiinipitoista, se pitää nälkää etkä laihduta lihaksia. Esim. rahkaa, raejuustoa, maustamatonta rasvatonta jogurttia, vähärasvaista lihaa, kalaa, kanaa, papuja, linssejä, tofua jne.
- joka aterialla reilusti kasviksia, ne täyttävät vatsaa, saat kuituja, vitamiineja jne. Aamu- väli- ja iltapalalla marjoja ja hedelmiä, lounaalla ja päivällisellä kasviksia ja vihanneksi. Pidä huoli, että joka ruoalla on jotain kasviksia!
- vaihda höttöhiilarit hyviin hiilareihin: täysjyvätuotteisiin, ruista, kaurapuuroa, täysjyväriisiä jne.
- joka aterialla myös hyviä rasvoja (ja huonot rasvat pois!) eli rypsiöljyä, oliiviöljyä, pähkinöitä, siemeniä, avocadoa jne. Rasvoja kuitenkin kohtuullisesti, niissä on paljon kaloreita. Esim. 1 rkl öljyä tai 1 rkl pähkinöitä on riittävä rasvan määrä yhdelle aterialle. Näitä siis 5-6 rkl päivässä.
- jos mahdollista, pidä yksi herkkupäivä viikossa. Ja se ei tarkoita mässäystä aamusta iltaan, vaan yhtä herkkuhetkeä päivän aikana tai vähän rennompaa suhtautumista päivän syömisiin (ei siis niin että syöt koko päivän miten sattuu). Voit esim. syödä päivän muuten normaalisti, uusien elämäntapojen mukaan, mutta yhden aterian syöt ravintolassa. Tai jos käyt kylässä, herkuttelet kahvipöydässä mutta muuten syöt normaalisti. Tai sitten vaikka kahta pienempää herkkua päivän aikana, aamukahvilla croisant, illalla jäätelöannos. Mikä sopii sinulle. Kunhan palaat seuraavana päivänä takaisin terveellisiin elämäntapoihin.
- lisää liikuntaa vähän kerrallaan. Jos aloitat heti joka päivä tunnin lenkkeilyn, tätä innostusta kestää ehkä kaksi viikkoa ja sitten se loppuu. Olisiko parempi käydä vaikka kaksi kertaa viikossa lenkillä, jos tällä tavoin liikunta on säännöllistä vielä puolen vuoden päästäkin? Puolen vuoden päästä saatat sitä paitsi käydä jo neljä kertaa lenkillä (tai uimassa, tai kahvakuulassa tai mitä vain) koska olet jo saanut liikunnan pysyväksi osaksi elämääsi, ja huomaat miten hyvä olo siitä tulee. Kaipaat jo liikuntaa!
- kokeile eri lajeja. Älä välitä siitä, että jossain sanotaan että nimenomaan kävely polttaa rasvaa, kuntosali kehittää lihaksia tai uinti on hyväksi selälle tai mitä vain. Jos joku laji ei tunnu omalta, turha sitä on hampaat irvessä harrastaa. Kokeile seuraavaa lajia! Löydät omasi kyllä! Mikä tahansa laji on parempi kuin se entinen sohvalla makoilu!
- pyydä puolisoa tai kaveria mukaan liikkumaan! Lenkillä on mukavampaa kun on seuraa - tai voit lenkin ajan puhua puhelimessa ystävän kanssa! Tykkäisikö puolisosi lähteä tanssikurssille? Sulkapalloa pelaamaan? Menisittekö koko perhe kerran viikossa tai kahdessa uimaan? Jos lapset ovat pieniä, menette miehen kanssa vuorotellen uimaan pitkää matkaa, toinen katsoo lasten perään.
Tässä nyt noin alkuun. Ja Patrik Borgin Rentoa painonhallintaa suosittelen minäkin! Jos ei ole mitään käsitystä ruokamääristä, kaloreista ja ravintosisällöistä, opettele käyttämään kiloklubia! Ilmainen ruokapäiväkirja, joka laskee kaiken puolestasi, ja ilmoittaa missä on korjattavaa. Toinen vaihtoehto (minulle parhaiten sopiva) on se, että teetät pt:llä tai jollain muulla ammattilaisella ruokavalion, jota noudatat. Katsot listasta, mitä syöt milloinkin. Helppoa, ei tarvitse laskea kaloreita tms.
t. entinen jojo-laihduttaja
Läskit pois nopeasti ja tietenkin jollain pirun rankalla dieetillä ja luulot pois ottavalla personaltrainerilla. Kuukauden kuluttua olet niin ärtynyt ja huonovointinen että toteat vain nyt riittää ja takas sohvalle ahmimaan.
Omalla kohdallani on vierähtänyt ensimmäinen vuosi laihdutusprojektissani. Olen tehnyt ensimmäisen vuoden aikana vain yhden asian laihtumiseni eteen. Olen pikkuhiljaa opetellut välttämään kuutta hyllyä lähikaupassani. Noh, niitä ei voi sanoa hyllyiksi, ne ovat osastoja - isoja sellaisia. Vuosi vierähti ja vihdoin noilta kuudelta osastolta en osta JUURIKAAN mitään, ja tiedättekö mitä, ei edes tee mieli enää. Kyllä, voin sanoa että se on totta, mutta siihen meni koko vuosi, ihan kaikki 365 päivää. Joten bye bye ja soronnoo
JÄÄTELÖT
LIMPPARIT
KEKSIT
SIPSIT
PULLAT
JA JOO KARKKIHYLLYT
Voin sanoa että ensimmäiset kolme kuukautta olivat rankkaa aikaa sillä mielitekoja oli jatkuvasti, mutta sit ne helpotti. Paikkasin herkuttelunhimoa ostamalla laadukasta lihaa, hyviä juustoja ja pähkinöitä.
En näännyttänyt itseäni kovalla liikunnalla ja yritin välttää parhaani mukaan stressiä eli lohtusyömiseen johtavia tekijöitä.
Nyt vasta kun olen päässyt edellämainituista turhista kaloreista eroon, aion lisätä laihdutusprojektiini liikuntaa. Katsotaan pysyykö herkut hyllyissä.
Entä olenko laihtunut? Kyllä olen, mutta laihtumiseni on ollut hidasta. Tosin painoni ei myöskään ole niin sanotusti jojoillut.
Moni menee laihduttamisessa vikaan siinä, että ajattelee heti että mitä "ei saa syödä". Olin itse ennen ylipainoinen ja siihen päälle kaikki muutkin ylipainosta johtuvat ongelmat kuten päänsärkyä, väsymystä ja silti univaikeuksia, aikaansaamattomuutta jne.
Toimin niin, että aloin lisäämään ruokavalioon tiettyjä terveellisiä juttuja. Vaikka paino alkuun nousikin 1-2kg alkoi keho voimaan paremmin ja olemaan pirteämpi olo. Sen jälkeen oli paljon helpompi aloittaa kevyt liikunta (kävely ja kotona tehtävät lihaskuntoliikkeet) ja poistaa ruokavalioista pikku hiljaa ne kaikkein haitallisimmat ruuat.
Paino alkoi tippumaan "itsestään" eikä tarvinnut enää stressata ja että tätä ja tätä ei pidä syödä.
Paljon oli apua tästä ilmaisesta videokurssista jonka kävin http://www.muutos3x.fi/videokurssi-laihdutuskuurit-eivat-toimi/
Nyt -20kg ja moni aikaisempi ongelma kadonnut. Nyt alkaa olemaan jo "terveen" näköinen ja ihan ok kunnossa. 165cm ja 63kg, niin ja ikää kuitenkin 42v ja kaksi mukulaa jo pyöräyttäneenä =)
Täällä samasta ongelmasta yli 10 vuotta kärsinyt. Uskomattoman samanlainen painohistoriakin minulla. Eli parikymppisenä painoin 48 kg, sitten paino nousi 55 kiloon, missä painossa koin jo itseni hieman läskiksi. Päätin tarttua ongelmaan ja vetäistä pikakuurilla kilot pois. Sainkin niitä pois, mutta kaupanpäälliseksi taisin saada lievän ahmimishäiriön :( Sen jälkeen ruoka, joka oli minulle ennen ihan luonnollinen asia jota en miettinyt, täytti ajatukseni päivin ja öin. Teki mieli makeaa ja teki mieli rasvaista ja suolaista, milloin mitäkin. Sorruin kuurin jälkeen ahmimiseen ja lihoin taas. Sittten taas pikakuuri, taas ahmimista, taas kuuri, taas ahmimista, kunnes lopulta painoin 75 kg.
Lopulta menin ravitsemusterapeutille (Patrik Borg), joka työskentelee syömishäiriökeskuksessa. Hänelle ongelma oli hyvin tuttu, ja kuulemma yleinen, että juuri raju laihdutus laukaisee syömishäiriömäistä käyttäytymistä, jolloin painonhallinnasta tulee vaikeaa tai mahdotonta.
Sain ohjeita joita pelotti soveltaa. En saisi miettiä jatkuvasti ruoan kalorisisältöjä, enkä ajatella vaikka herkkujen syömistä tai kaljoittelua repsahduksena. Minun pitäisi oikeastaan OPETELLA syömään niitä "kiellettyjä" ruokia rennosti ja ilman syyllisyydentunnetta. Sitä kautta suhde niihin terveellistyisi ja en haluaisi enää niitä kohtuuttomia määriä. En enää saisi harjoittaa totaalikieltoja mistään, ei esim. suklaalakkoa, ei kaljalakkoa, ei leipälakkoa, koska juuri kieltäymys lisää padottuja himoja jotka sitten heikkona hetkenä purkautuvat ahmimisena, joka nollaa aikaansaadun painonlaskun.
Olin varma ettei homma toimi, ja ensimmäiset 4 viikkoa painoni nousi. Pari kiloa vain, mutta kumminkin. Mutta ravitsemusterapeutti vakuutti, että se on normaalia ja että tilanne tasapainottuu kun elimistöni tottuu siihne ettei niitä nälkäkuureja (tiukat kuurit) ole enää tiedossa, joten ei tarvitse kerätä vararavintoakaan. Eikä nauttia vaikka suklaasta repsahduksen aikana "kaksin käsin" koska saan syödä sitä vapaasti koska vaan. Ja kas kummaa, tosiaan se paino alkoi laskea ekan kuukauden jälkeen! Ilman minkäänlaisia kalorirajoituksia, vain muutamalla "järkevän syömisen" ohjeella kuten että tarpeeksi kasviksia päivittäin ja kohtuudella alkoholia ja limsoja.
Pari kertaa kyllä isompien juhlimisten jälkeen meinasin repsahtaa siihen, että korjaan mässyn ja juomisen tuhot pikakuurilla (nutrilett), mutta onneksi en sitä tehnyt kuin kerran. Siitä kerrasta opin, että kauhea herkunhimo palasi taas kuurin jälkeen ja jouduin taistelemaan uudestaan siitä irti. Painoni kuitenkin putosi siis hitaasti, noin 300-500 g viikossa, niin että nykyisin painan 57 kg. En oikeastaan enää vähempää haluaisi painaakaan, näytän ihan riittävän hyvältä nelikymppiseksi näin :)