Lue keskustelun säännöt.
Laihdutus, miksi se ei koskaan onnistu?
05.11.2013 |
Olen 161cm pitkä ja painan 72kg. Peiliin katsoessa näen hieman lihavan naisen.
Ärsyttää eniten se, että vielä reipas vuosi sitten painoin 65kg ja yritin laihduttaa. Sitä pari vuotta ennen painoin 55kg ja pidin silti itseäni hieman pyöreänä.
Tiedän, että laihduttaminen kannattaisi ja yritänkin sitä usein. Jokin aina vain menee vikaan ja epäonnistun. Tosiaan silloin 65-kiloisena yritin laihduttaa alle 60 kiloon ja lopputuloksena olen nyt yli 70 kg. Itsekuri, missä olet? Aina sitä vain retkahtaa. Retkahtamisen jälkeen ajattelee "mitä väliä" ja syö entistä epäterveellisemmin. Sitten taas jossain vaiheessa omatunto kolkuttelee, mars vaa'alle ja huomaan että olen entistä kauempana tavoitteestani.
Parhaimmillaan olen pitänyt suht tiukkaa laihdutuskuuria 2 kuukautta ilman että olen repsahtanut. Silloin painoa putosi 1-2,5kg (paino heittelehti minulla normaalipainoisenakin). Tuntui helvetin pahalta, että 2 kuukauden työ ja kilo menetetty. Pidin siis noin 300-600kcal vajetta yhdistettynä tunnin lenkkiin joka päivä.
Hidas aineenvaihdunta?
Vinkkejä kehiin siis ikilaihduttajalle! Miten saisin kunnolla kiloni karisemaan, mikä teillä on toiminut? Onko olemassa edes jotenkin toimivia laihdutusvalmisteita?
Huomaan, että miestä inhottaa lihomiseni ja itselläkin on siitä paha mieli. Terveydellekin tekisi hyvää hieman laihtua.
Kommentit (72)
Minäkään en usko säästöliekkiin sellaisenaan, mutta metaboliseen tuhoon kyllä. Tämä ilmiö on ollut mediassa yllättävän vähän, mutta lääkärit liittävät sen (fitnesskisaajien lisäksi) nimenomaan jojolaihduttajiin. Mielestäni ilmiö selittää hyvin sen, miksi täälläkin jatkuvasti ihmetellään kun ei laihduta, vaikka kalorit on minimissä ja syödään mitättömän vähän.
En tiedä onko tämä ap:n ongelma lainkaan, mutta tärkeää olisi oppia laihduttamaan järkevästi niin, että ravintoa tulee riittävästi ja tarpeeksi monta kertaa päivässä. Liikuntaa lisäämällä pidetään aineenvaihdunta käynnissä ja kulutus järkevänä, näin voi sitten syödä kuten aikuisen pitäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä voiko tällaista kenellekkään suositella, mutta periaatteessa eipä tästä haittaakaan ole. Olen siirtynyt gluteenittomalle ruokavaliolle koska vatsani ei kestä normi viljoja. Sivutuotteena olen huomannut että paino on alkanut laskemaan ja mässyhimot on loppuneet aikas kokonaan. En ole jättänyt hiilareita pois, vaan syön edelleen muita hiilareita paitsi vehnää, ruista ja ohraa. Kovin paljoa en ole kakkuja kuluttanut ennenkään, joten pelkästä sokerin vähenemisestä ei ole kyse. Syön aamiaisella gluteenitonta leipää, muuten en juurikaan viljaa. Olen myös vähentänyt maidon juontia ja juon ruoan kans vettä. Saatan syödä yhden jogurtin joskus ja juustoa leivän päällä.
En nyt sitten tiedä mihin tämä laihtuminen perustuu. Todennäköisesti siihen että ei tee oikeastaan mitään edes mieli. Tätähän voi kokeilla vaikka silloin kun tuntuu että ei jaksa laihduttaa ihan oikein, eli laskemalla kaloreita tms.
pala rtummaa suklaata =40kcal. täytekeksi=40kcal
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 00:13"]
Minäkään en usko säästöliekkiin sellaisenaan, mutta metaboliseen tuhoon kyllä. Tämä ilmiö on ollut mediassa yllättävän vähän, mutta lääkärit liittävät sen (fitnesskisaajien lisäksi) nimenomaan jojolaihduttajiin. Mielestäni ilmiö selittää hyvin sen, miksi täälläkin jatkuvasti ihmetellään kun ei laihduta, vaikka kalorit on minimissä ja syödään mitättömän vähän.
En tiedä onko tämä ap:n ongelma lainkaan, mutta tärkeää olisi oppia laihduttamaan järkevästi niin, että ravintoa tulee riittävästi ja tarpeeksi monta kertaa päivässä. Liikuntaa lisäämällä pidetään aineenvaihdunta käynnissä ja kulutus järkevänä, näin voi sitten syödä kuten aikuisen pitäisikin.
[/quote]
Metabolinen tuho. En ollut ennen kuullutkaan sellaisesta, mutta pikainen googletus löysi aivan loistavan blogikirjoituksen. http://infitnessandinhell.blogspot.com/2013/02/metabolinen-tuho.html
Kannattaa lukea, jos haaveilee fitnessmallin kropasta. Että onko se sittenkään elämän tarkoitus.
Sanoisin että kärsit syömishäiriöstä. Jos kerran ruoan rajoittaminen ei vain onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että kärsit syömishäiriöstä. Jos kerran ruoan rajoittaminen ei vain onnistu.
Vhh-ruokavaliota kannattais kokeilla. Auttaa nälänhallinnassa, eikä ole ylimääräisiä mielitekoja ruokailujen välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole repsahduksia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
On hetkellisiä päätöksiä joihin täytyy sopeutua (syödä loppupäivä kevyemmin, ottaa se "herkkupäivän" kannalta, lähteä liikkumaan sen jälkeen tms).
5:2 dieettiä suosittelen minäkin. On helppoa ja olo on niin ihana, aion jatkaa tätä sittenkin, kun laihtua ei enää tarvi. Ehkä 6:1 muodossa tai jotenkin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertainen mulle toiminut juttu on käydä joka päivä vaa'alla. Ei tule mitään ahmimisretkahduksia, kun on selvä käsitys siitä miten laihtuminen tai halutun painon säilyttäminen edistyy. Kuulostaa tyhmältä, mutta toimii. Jos et syö mitään, laihdut noin 300 grammaa päivässä.
Opettelin myös syömään kasviksia nälkään. Siis puoli kiloa kasviksia joka aterialla. Sen päälle sitten proteiineja. Laihduttajalle on hemmetin tärkeää saada riittävästi kuitua. Rasva-hiilaritauhka, kuten pizzat, minimiin.
Laihduttajan ei tarvitse nähdä nälkää, vaan olo on hyvä ja skarppi koko ajan kun syö monipuolisesti ja fiksusti.
Kiitos vastauksista! Näistä on ollut hyötyä.
Joo, avaan pikkuhiljaa silmiäni siihen, että mitään taikuria ei ole, joka vain imisi läskit pois, vaan on itse tehtävä muutos. Turha tosiaan mitään kauheaa paastoa tehdä, jos kilot tulevat kuitenkin takaisin.
Ehkä syy epäonnistumisiini onkin ollut väärä näkökulma. Olen ollut kärsimätön ja vaatinut itseltäni liikaa. Nyt sitten vaan ruokavaliota kokonaiskuvassa terveellisemmäksi ja liikuntaa ajatuksella kaikki liikunta on hyvästä, vähäinenkin. Jospa tällä kertaa onnaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue inspiroivia blogeja aiheesta. Mulla ainakin ne toimii motivaattoreina ja niistä saa vinkkejä. Tässä yksi omista suosikeista http://mayakuntoon.blogspot.fi
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:49"]
Kiitos vastauksista! Näistä on ollut hyötyä.
Joo, avaan pikkuhiljaa silmiäni siihen, että mitään taikuria ei ole, joka vain imisi läskit pois, vaan on itse tehtävä muutos. Turha tosiaan mitään kauheaa paastoa tehdä, jos kilot tulevat kuitenkin takaisin.
Ehkä syy epäonnistumisiini onkin ollut väärä näkökulma. Olen ollut kärsimätön ja vaatinut itseltäni liikaa. Nyt sitten vaan ruokavaliota kokonaiskuvassa terveellisemmäksi ja liikuntaa ajatuksella kaikki liikunta on hyvästä, vähäinenkin. Jospa tällä kertaa onnaisi!
[/quote]
Hyvähyvä! Tuon silmien avaamisen se vaati itselläkin. Sen faktan sisäistämisen, että ei enää laihdutusKUUREJA, joiden jälkeen palataan pikkuhiljaa vanhaan ja painoa tulee aina enemmän, vaan pysyvät muutokset loppuelämäksi! Ja tässä kohtaa pitää sitten unohtaa se voivottelu, että miksi se naapurin rouva pysyy niin hoikkana vaikka syö viinerin joka päivä. Huolehdit vain omasta terveydestäsi ja syömisestäsi. Sinun on ymmärrettävä, että SINUN kroppasi eikä pääsi kestä jokapäiväistä herkuttelua. Se aika jää nyt taakse. Sen tilalle tulee uudet, terveet elämäntavat. Voithan heikkona hetkenä ajatella, että 10 vuoden päästä olet luultavasti terveemmän ja paremman näköinen kuin se joka päivä viinerin syövä naapuri.
Ja tosiaan, vaikka mikä tahansa liikunta on hyväksi ja parempi kuin ei mitään, niin tee itsellesi selväksi myös se, että liikunnan varjolla ei palkita itseään millään syömisellä. Tämä on yksi ikuisen laihduttajan ansa. Käydään perheen kanssa keilaamassa, ja sitten voidaan syödä pizzaa, kun on kuitenkin liikuttu. Tehdään puolen tunnin kävelylenkki ja sitten voidaan illalla syödä karkkipussi, kun on oltu reippaita. EI! Ruoka ei ole enää palkinto mistään. Ja liikunta kuuluu uusiin terveisiin elämäntapoihin, eikä siitä hyvästä ansaitse mitään palkintoa. Paitsi hyvän olon ja jonkun ajan päästä uusia, pienempiä vaatteita!
Muista myös, että laihduttamisessa liikunnan osuus on 20%, ruokavalion osuus 80%. On siis erittäin tärkeää katsoa mitä syö, ja vaikka on kiireinen viikko, pitää kiinni syömisistä, vaikka liikunta jäisi hetkeksi.
Ja tarkoitin herkkupäivällä sitten tavallista arkea. Juhla on tietysi erikseen. Juhlia on harvoin ja silloin voi sallia itselleen koko juhlapäiväksi rennomman otteen. Mutta ruokaa ei pidä jättää syömättä, jotta voi syödä enemmän herkkuja! Ja heti arjen tultua takaisin ruotuun! Muista vanha viisaus: ei ole väliä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä, vaan sillä, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä. Vaikken siltikään suosittele mässätä koko joulunpyhiä! Itse en siihen enää edes pysty. Terveelliset elämäntavat on niin pinttyneet takaraivoon, että kaksi päivää mitä sattuu syömistä ja liikkumattomuutta on jo maksimi! Sitten kaipaan jo "omia" ruokiani ja salille, lenkille, mihin vain jotta saan hien pintaan.
t. se entinen jojo-laihduttaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta sinä joka syöt puoli kiloa kasviksia joka aterialla, tuskin syöt 500g joka aterialla kirjaimellisesti? Oletan että tarkoitit 500g päivässä, mikä olisikin hyvä peruspilari jokaiselle laihduttajalle, jonka ympärille koota päivän muut syömiset.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 22:50"]
Kasviksien syöntiä olen pyrkinyt lisäämään, ikävä kyllä pakasteet on ainoa mihin opiskelijabudjetilla on varaa. Näin talvisaikaan tuorevihannekset ovat kovin kalliita. Olen pyrkinyt lisäämään raejuustoa joka annokseen, makeaan syön maitorahkaa/viiliä johon on sekoitettu marjoja ja hermesetas murskattuna.
Mites tuo liikuntapuoli? Mitä lajeja suosittelisitte? Olen pitkän linjan liikuntakammoinen: astman takia hengästyminen tuntuu kahta kauheammalta. Siksi olen harrastanut lähinnä reipasta liikuntaa, hölkkä ja muu ovat aika kaukaista utopiaa. Toki jos motivaatiota löytyisi, niin kunnolla sykettä nostava liikunta olisi tietysti tehokkainta. Se mukavuudenhalu...
-AP
[/quote]
Itse olen kala-kasvissyöjä, eli syön kasvispainotteisesti enkä syö punaista lihaa. Tällä ruokavaliolla olen saanut painon kuriin ja olen nyt riittävän hoikka (164/57). Kasvisruokaa voi syödä niin paljon kuin huvittaa, jos kasvikset ovat wokattuja/höyrytettyjä eikä niihin kaada mitään kaloripitoisia kastikkeita. Lisäksi kannattaa opetella juomaan muutama litra nestettä päivässä niin ei tule nälkä niin helposti. Sallin itseni syödä myös herkkuja kohtuudella.
Minulle sopiva laji on kuntopyöräily, koska vihaan itsekin aktiivista huhkimista ja rääkkiä. Poljen kuntopyörällä muutamia kertoja viikossa (aloitin niin, että kertoja oli 5) puolesta tunnista tuntiin samalla kun katson jotain sarjaa tai telkkaria. Se on minusta tehokas laji, eikä tarvitse keskittyä itse liikuntasuoritukseen.
5:2-dieetissä siis viisi päivää syödään NORMAALISTI, vain kahtena rajoitetaan syömistä.
Olen tarkkaillut painoani virallisterveellisesti jo noin neljän vuoden ajan Kalorilaskurin avulla ja tiedän, että syön oikein ja liikun riittävästi (noin tunnin päivässä, lajeja vaihdellen). Pysyn näin normaalipainossa, mutta koen tämän kuitenkin olevan VAIKEAA, koska painoni alkaa heti nousta, kun lopetan tarkkailun. Ruokahaluni on suurempi kuin kulutukseni.
Tähän ongelmaani pätkäpaasto on tuonut täydellisen ratkaisun. Urheiluvamman takia kertyneet kilot ovat pian poissa ja aion siirtyä 6:1-malliin.
Olen aina vastustanut huuhaadieettejä ja suhtauduin tähänkin epäillen, mutta olen iloinen, etä kokeilin. Onhan tämä sikäli järkeenkäypää, että ei ihmisen elimistö ole kehittynyt tällaisiin olosuhteisiin, joissa saa joka päivä ruokaa niin paljon kuin jaksaa vetää. Minun keholleni näyttää olevan oikea tapa jättää välillä ruoka syömättä.
Terveysvaikutuksista on tutkimuksia. Pätkäpaasto kehitettiin sairaalassa terveyssyistä eikä rahan ansaitsemiseksi. Enpä tiedä kuka siitä edes rahaa saa! Sehän on niin helppo, ettei tarvitse edes kirjaa ostaa.
Mulla on vähän samoja kokemuksia kuin 51:llä. Olen normaalipainoinen, mutta pikkuhiljaa vyötärölle on kertynyt ylimääräistä. Olen vuosikaudet elänyt "oikein", syön puoli kiloa kasviksia päivässä, liikun 2-4 kertaa viikossa. Syön keittoja, salaatteja, puuroa paljon. Liikkua voisi toki enemmänkin, mutta ruuhkavuosissani en vain aina ehdi. Normaaliruokavalioni sisältää kalorilaskureiden mukaan n. 1600 kcal, mikä riittää tällaiselle istumatyöläiselle niin, että paino ei nouse. Muttei se kyllä laskemaan, ellen selvästi vähentäisi syömistä, etenkin kun aineenvaihdunta hidastuu koko ajan.
En vetele pizzaa tai sipsejä kaksin käsin, tai viinipulloja viikottain mutta mielestäni elämään kuuluu herkut joskus. Ja nämä ovat ne, mitkä ovat pikkuhiljaa tilanneet painon ylös. Siksi 5:2 dieetti on minulle loistava tapa kontrolloida painoa. Paastopäivinä syön ihan tavallista ruokaa, keittoja, salaatteja, puuroa mutta vain vähän. Muina päivinä syön terveellisesti, kuten aina, mutta ei tarvi potea huonoa omaatuntoa jos joskus tulee syötyä vähän muutakin. En osaa nähdä tätä minään ihmedieettinä, eikä minun kustannuksellani ole kukaan taatusti päässyt rikastumaan.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 12:26"]
Anteeksi mutta sinä joka syöt puoli kiloa kasviksia joka aterialla, tuskin syöt 500g joka aterialla kirjaimellisesti? Oletan että tarkoitit 500g päivässä, mikä olisikin hyvä peruspilari jokaiselle laihduttajalle, jonka ympärille koota päivän muut syömiset.
[/quote]
Joo, olet aivan oikeassa. Määrä on mulla ollut tosi iso siksi, että musta on tullut lähes raakaravinnonsyöjä. Pitää pupeltaa aika paljon rehuja, että saa riittävästi energiaa.
haluan kertoa oman kokemukseni. Vuosi sitten olin ahdistunut omaan kehooni, jaksamiseeni ja ainaiseen väsymykseen, päätin että tahdon muutosta. Otin selvää erilaisista tavoista laihduttaa ja rakentaa uudet elämäntavat. Laihdutin "pusseilla" roiman määrän kiloja pois ja opettelin tämän jälkeen uudet ruokailutavat. Tarvitsin ohjausta ja vahtimista jotta pääsin painosta eroon ja opin uutta. Pussit olen aikapäiviä sitten jättänyt pois, nykyään syön tavallista kotiruokaa, juon paljon vettä ja käyn joka aamu puntarilla. Olen ruoalla laihduttanut hieman lisää. Nyt tunnen että hallitsen syömistäni ja omaa kehoani.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 23:24"]
Tässä taitaa kyllä olla pointtia... Mun repsahdukset ovat meinaan aina kunnon repsahduksia, tyyliin 200g suklaata suruun kun laihdutus epäonnistui.
[/quote]
Okei. No minun "repsahdukseni" (en tosin nimitä niitä repsahduksiksi, ovat ihan sallittuja herkkupäiviä) saattaa alkaa tuosta suklaasta. Siihen tulee sitten vielä litra jäätelöä ja pari pakettia keksejä päälle.
200g suklaata ei imo ole mikään repsahdus vaan pieni piriste. :)
Mutta koska itselläni on se varsinainen ruokavalio kunnossa, ollut jo vuosikaudet, ei painon kannalta ole mitään merkitystä sillä, mitä syön kahtena tuntina viikossa. Itse asiassa nuo herkkupäivät ovat lähes pakollisia koska olen alipainon rajalla enkä halua painon putoavan, mutta en voi syödä ruokaa koko aikaa.