Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joku kävi ovellani ja minulla on aavistus (suututtaa)
14.09.2020 |
Minulla meni kuppi totaalisen nurin äitini ja sisarukseni pommittamiseen. Sanoin miten monesti tahansa, ei asiaan tullut muutosta. Olen aikuinen ihminen ja täysi-ikäistymisestäni on jo vuosia. Minua kohdellaan kuin lasta.
Tarvitsin apua minusta riippumattoman asian takia ja naapurin puhelimesta laitoin viestiä sisarukselle ja kerroin osoitteeni. En tosiaan ole aiemmin sitä halunnut kertoa, koska en todellakaan ole kaivannut mitään yllätystarkistuskäyntejä.
No tuossa jokin aika sitten kyllästyin puhelinlaskuihin ja vaihdoin prepaidiin. Numeroa en ole (jostain kumman syystä) kertonut äidille ja sisarukselle. Olen nauttinut tästä rauhasta täysin siemauksin.
Tosiaan minulla on vahva epäilys, että sisarus kävi ovellani. Ja olen niin ahdistunut ja vihainen! "olisit onnellinen, jos se oli sisaruksesi, ja halusi varmistaa että olet kunnossa!" EN OLE onnellinen. Minä olen aikuinen ihminen enkä todellakaan kaipaa tuollaista kyttäystä!!
Jatkuu.
Kommentit (60)
Sähköposti on paras tapa asioida. Sitä ei voi liittää kotiosoitteeseen. Varmuuden vuoksi voit luoda osoitteen esim kirjaston koneella.
Läheisriippuvuuden mekanismi on hyvä tuntea: jokainen tarvi tietyn määrän hyväksyntää esim vanhemmiltaan, ja jos sitä ei ole koskaan saanut, kiintiö on jäänyt vajaaksi ja jää johonkin odottamisen välitilaan. Kun tajuaa ettei esim vanhemmalla ole koskaan kykyä tuottaa korjaavia kokemuksia, on ne korjaavat kokemukset haettava muualta esim terapiasta. Voi myös alkaa vanhemmoimaan itse itseä.
Aikuisen sinun on tajuttava ettei sisäisen lapsen hätä ole kuin tunne. Järjellä ja käytännössä pärjäät ilman heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitat vaikka kerran suussa jollekin perheenjäsenellesi ja sanot vain: "Olen elossa, ihan hyvin menee, ei tarvitse tulla käymään kun on kiirettäkin pitänyt, sano terveisiä ja moi." Aikuisen ihmisen ei ole tarpeen olla jatkuvasti tekemisissä ei-mieluisten ihmisten kanssa, mutta on hyvien tapojen mukaista antaa edes jotain elonmerkkejä silloin tällöin.
Jos haluat katkaista välit täysin, älä pyytele apua, älä edes silloin kun ongelma "ei ole sinusta itsestäsi riippuvainen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet sairas
Ai olen sairas, koska en voi sietää että minua kytätään? Olen ajat sitten täysi-ikäistynyt, mutta minua yritetään holhota, määräillä ja kontrolloida. Minäkö olen sairas??
joo
Minä myös opin virheistä. Kun ei ole tähänkään mennessä mennyt jakeluun, että minua ei pommiteta ja kytätä, minulle ei saarnata eikä kontrolloida ja syyllistetä, niin enää en yksinkertaisesti voi antaa numeroani tällaisille ihmisille. Ihan järkyttävää tunkeilua ja todella törkeää kohdella aikuista ihmistä kuin vajaata lasta, joka tarvitsee holhousta.
ethän käy treffeillä. please. ethän. en halua koskaan missään tavata kaltaistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahempi kuin Ä.H.
Tää on ÄH
Miksi kenenkään pitäisi tietää oletko ostanut telkkarin? Tai jotain muuta?
Jos ostaa TV:n siitä voi puhua kaupan myyjän kanssa. Jos ostaa lääkkeitä, niistä voi puhua farmaseutin kanssa. Farmaseuttien kanssa on aina kiva jutella, osaavat kuunnella asiakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähköposti on paras tapa asioida. Sitä ei voi liittää kotiosoitteeseen. Varmuuden vuoksi voit luoda osoitteen esim kirjaston koneella.
Läheisriippuvuuden mekanismi on hyvä tuntea: jokainen tarvi tietyn määrän hyväksyntää esim vanhemmiltaan, ja jos sitä ei ole koskaan saanut, kiintiö on jäänyt vajaaksi ja jää johonkin odottamisen välitilaan. Kun tajuaa ettei esim vanhemmalla ole koskaan kykyä tuottaa korjaavia kokemuksia, on ne korjaavat kokemukset haettava muualta esim terapiasta. Voi myös alkaa vanhemmoimaan itse itseä.
Aikuisen sinun on tajuttava ettei sisäisen lapsen hätä ole kuin tunne. Järjellä ja käytännössä pärjäät ilman heitä.
Mikä hätä minulla on? Pärjään ilman, mutta minua ei jätetä rauhaan. Tietysti en ole satavarma, että ovella oli sisarus. Melko varma olen, kun lasken 1+1 ja mietin, miten kauan minulla on ollut prepaid, jonka numero on vain harvoilla ja valituilla.
Ei tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytä kevyesti. Olen totaalisen täynnä sitä jatkuvaa raivoa, joka tulee asioihini puuttumisesta. Puheluilla pommittamisesta. Syyllistämisestä, saarnaamisesta. En kestä sitä vihan määrää. Hyväkin päivä muuttuu hetkessä huonoksi, kun tyhmyyttään erehtyy puhumaan puhelimessa, kertoo ostaneensa jotain ja siitä se show alkaa TAAS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempi kuin Ä.H.
Tää on ÄH
Veikkaan myös. Kukaan muu ei saa tällaista draamaa tehtyä jostain sukulaisen yksittäisestä ihmettelystä miksi taas uusi TV kun lapsetkin on hoitamatta rahallisesti ja ajallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi tietää oletko ostanut telkkarin? Tai jotain muuta?
Jos ostaa TV:n siitä voi puhua kaupan myyjän kanssa. Jos ostaa lääkkeitä, niistä voi puhua farmaseutin kanssa. Farmaseuttien kanssa on aina kiva jutella, osaavat kuunnella asiakasta.
Ööö, no yritin jutella ihan normaalisti niitä näitä kuten aikuisena voin jutella????? En näe mitään syytä salailla ostoksiani, minulla on niihin täysi oikeus enkä aio esittää, että tuo saarnaaminen ja määräily johtaa siihen, että rajoitan tekemisiäni, koska joku muu ei niitä hyväksy.
Mä se vain olin. Paskapaperia olisin ruinannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ovella on käynyt monikin, enkä ole avannut. Ei silti raivostuta yhtään.
Ok, oletko sinäkin sukulaisillesi holhouksen ja kyttäyksen alainen lapsi, aikuisena?
Ai, ap onkin lapsi. No ei ihme, että sukulaiset onhuolissaan.
Kuvitteleeko joku tosissaan, että soitin kertoakseni uudesta telkkarista :'D Ööö, ihan muiden juttujen lomassa se tuli puheeksi 🤦🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet omien odotustesi vanki ap. Ongelmat loppuu kun lakkaat odottamasta niiltä mitään.
Isäsikö saa vierailla normaalisti, mutta äiti ja sisko ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköposti on paras tapa asioida. Sitä ei voi liittää kotiosoitteeseen. Varmuuden vuoksi voit luoda osoitteen esim kirjaston koneella.
Läheisriippuvuuden mekanismi on hyvä tuntea: jokainen tarvi tietyn määrän hyväksyntää esim vanhemmiltaan, ja jos sitä ei ole koskaan saanut, kiintiö on jäänyt vajaaksi ja jää johonkin odottamisen välitilaan. Kun tajuaa ettei esim vanhemmalla ole koskaan kykyä tuottaa korjaavia kokemuksia, on ne korjaavat kokemukset haettava muualta esim terapiasta. Voi myös alkaa vanhemmoimaan itse itseä.
Aikuisen sinun on tajuttava ettei sisäisen lapsen hätä ole kuin tunne. Järjellä ja käytännössä pärjäät ilman heitä.Mikä hätä minulla on? Pärjään ilman, mutta minua ei jätetä rauhaan. Tietysti en ole satavarma, että ovella oli sisarus. Melko varma olen, kun lasken 1+1 ja mietin, miten kauan minulla on ollut prepaid, jonka numero on vain harvoilla ja valituilla.
Ei tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytä kevyesti. Olen totaalisen täynnä sitä jatkuvaa raivoa, joka tulee asioihini puuttumisesta. Puheluilla pommittamisesta. Syyllistämisestä, saarnaamisesta. En kestä sitä vihan määrää. Hyväkin päivä muuttuu hetkessä huonoksi, kun tyhmyyttään erehtyy puhumaan puhelimessa, kertoo ostaneensa jotain ja siitä se show alkaa TAAS.
Hyvä kun itse tiedät vikasi eli tyhmyyden.
Vierailija kirjoitti:
Isäsikö saa vierailla normaalisti, mutta äiti ja sisko ei?
Ei. Tosin isäni ei ole tuollainen kyttääjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempi kuin Ä.H.
Tää on ÄH
Veikkaan myös. Kukaan muu ei saa tällaista draamaa tehtyä jostain sukulaisen yksittäisestä ihmettelystä miksi taas uusi TV kun lapsetkin on hoitamatta rahallisesti ja ajallisesti.
Eikä hauku vastaajia capsit päällä, ja käy miinustamassa jokaisen vastauksen. Plus äiti haukuttu ja varakkuus mainittu.
En tiedä taustoja ja itsekin inhoan yllätyskyläilijöitä, tai jos jatkuvasti rämpytetään puhelimella. Mutta ymmärrän myös että sukulaisilla on painetta edes välillä tarkistaa ettet ole muumioituneena sinne kämppääsi ja kun ei ole puhelinta, niin aika vähiin jää ne vaihtoehdot. Eikö ole ketään yhteistä sukulaista jonka kanssa kestät pitää yhteyttä ja jonka kautta sitten kuulisivat että joo, elossa on yhä?
Tai sitten annat sen numeron etkä vaan vastaa koko ajan, tai laitat rajat että tekstari viikossa, tai jotain?
Alue: Aihe vapaa
Oletko ihan oikeasti noin tyhmä? :D KERROIN OSTANEENI TELKKARIN, tuli jälleen kerran saarna, silloin päätin että nyt riitti. Olen myös sanonut monta, monta kertaa, että en pidä pommittamisesta, että haluan elää rauhassa ilman kyttäystä. Ei mene jakeluun. ENÄÄ EN OLE YHTEYKSISSÄ, KUN EI MINUN PYYNTÖÄNI IKINÄ KUNNIOITETA.