Työtön. Nolla haastattelua. Haetut paikat:

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 11:16"]

En halua vähätellä kenenkään tilannetta ja tiedän, että työn saaminen on yhä vaikeampaa, mutta mun mielestä 20-30 hakemusta yli vuodessa on vähän. Olen eräässä suurtyöttömyyden kurittamassa maassa ja lähetin kolmisenkymmentä hakemusta 1,5 kuukauden aikana ennen kuin tärppäsi. Joka viikko lähti 4-6 hakemusta ja vasta nyt on tullut vastauksia joistain yli kk sitten hakemistani paikoista (useimmista ei mitään). Hidasta tämä siis on.

[/quote]

74 vastaa: 20-30 hakemusta sen takia, että sen enempää ei ole paikkoja ollut auki. Olen hakenut koko etelä-Suomen alueelta ja jopa oman osaamisalueeni ulkopuolelta. Valitettavasti en pysty mitenkään laittamaan 30 hakemusta viikossa, sillä alallani ei ole niin paljoa töitä - vaikka siis haarukoisin vierestäkin. Ns. piilotyöpaikkoja voi jokunen olla, mutta kokemukseni perusteella iso osa menee "tiskin alta".

Minä sain juuri osa-aikaisia töitä kaupasta, mutta olen menossa toiseen työhaastatteluun maanantaina (tämäkin osa-aikainen työ). Mietin että pitääkö minun kertoa kauppaduunistani? Haluaisin molemmat työt, toinen myyntiä ja toinen liikunta- ja terveysalaa :)

Valmistuin kesällä 2012.. Olin jo opiskeluaikana töissä melko paljon. Opiskeluaikana pääsin suhteilla töhin, kävin vain näyttämässä itseni tulevalle pomolle. Puolen vuoden päästä soitettiin paikasta, jossa olin harjoittelussa kouluaikana ja lisätunteja kahmaloiden lähdin myös siihen toiseen työhön. Tein kahta työtä, vuorotyötä molemmat. Eikä kovin kauan niin soitettiin paikasta, joka oltiin vasta perustamassa, että tulisinko töihin sinne ja sain täydet tunnit ja vähän enemmänkin..

Miehellä sama homma. Ei olla haettu töitä kumpikaan varsinaisesti, mutta silti niitä on ollut ja paljon. Itse väsähdin viime kevät talvella totaalisesti ja pyysin osa-aikatyötä, jota nyt teen. Työttömyys tuntuu oudolta käsitteeltä. Välissä mietin, että olisipa ihana olla työtön, ainakin silloin kahden työn aikana. Aivan mehut pois ja lastenhoito päälle, vaikka välissä niitä ei kyllä paljon kotona näkynyt kun vuorot meni sikin sokin ja yöhoidossa raahasin. Työelämä on rankka.

Töitä on VAIKEA saada tänä päivänä (ja nyt ei puhuta hoitoalasta yms. joissa kyllä riittää duunia, mutta jokaista ei sinnekään voi laittaa...). Sitten on nää Hannu-hanhet, jotka saa duunin kuin duunin. Me tavalliset, ahkerat ja reippaat, muttei kuitenkaan massasta erottuvat tyypit saadaan jäädä kotiin nuolemaan näppejä.

Itse olen 35-vuotias lapseton nainen. Päivääkään en ole onneksi ollut työttömänä valmistumisen jälkeen, vaikka paikkaa olenkin joutunut useamman kerran vaihtamaan. Kertaakaan en ole hakemukseen tai CV:hen laittanut sanaakaan lapsista tai parisuhdetilanteesta. Ne asiat eivät kuulu työnantajalle, joten turha ehdoin tahdoin ampua itseään jalkaan antamalla nämä tiedot hakemuksessaan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 20:59"]

No, jos työttömillä on cv:t kunnossa, niin entäs hakemukset? Ja haetteko myös osa-aikatöitä?

[/quote]

Kyllä haemme, hakemukset ja cv:t ovat kunnossa ja toisinaan kutsutaan haastatteluunkin. Mutta jos kokouspöytäkirjassa lukeen "NN poistui tämän pykälän käsittelyn ajaksi" ja kuinka kävikään - NN tuli kuin tulikin valituksi.

Oma alani on sellainen, jonka työnantajat enimmäkseen kunta ja valtio, joten suurin osa päätöksistä on julkisia. Ei siellä läheskään aina valita parasta eikä ansioituneinta, eikä sellaisia kutsuta edes haastatteluun. Itse asiassa sellainen henkilö voidaan "unohtaa" kutsua haastatteluun, joka voisi tositilanteessa päihittää sen ennakkosuosikin, joka on jo ollut vuosikausia siinä työssä.

itse olen juuri pitkän työttömyyden jälkeen työllistynyt. Rämmin jo erittäin syvässä suossa ja koin itseni epäonnistuneeksi ja olin valta masennukseen. Aktiivinen seuraelämä ja liikunta piti minut järjissäni ja syrjäytymästä. Myös lapset ja mies auttoivat. Mies uskoi aina, että jotain vielä tulee eteen vaikka oma yltiömäinen positiivisuuteni alkoi kääntyä negatiivisuudeksi. Vihdoin odotus palkittiin ja kaikista hakemistani työpaikoista sain työtä omalta alaltani. Sympatiani on työttömien puolella, ei ole helppoa ja tiedän sen. Vaikka kaikille ei työtä löydykkään, toivon että iloisia uutisia saadaan lisää! Hirveästi onnea kaikille työnhakuun!

[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 09:54"]

Töissä vielä, 2:n kk:n päästä loppuu. Olen hakenut töitä kuitenkin jo yli vuoden määrä-aikaisen työni takia. 20-30 hakemusta, 4 haastattelua, 0 valintaa. Akateeminen, työkokemusta yli 10 vuotta. 

Asumme "hyvällä" omakotitaloalueella. Mitä kuuluu tonttimme rajanaapureille: 2 eläkeläistä, 2 työtöntä, 1 töissä. Kohta minä rumennan tilannetta siten, että työttömiä on 3. Onko tämä läpileikkaus koko yhteiskuntamme tilanteesta kohta?

[/quote]

Itsekin olen työssä ja ohessa lähetellyt hakemuksia melko aktiivisesti. Jokunen haastattelu mutta 0 tarjousta. Hakijoita ollut n. 50 per paikka (akateeminen ala) ja kymmenkunta haastateltu.

olen hakenut n 70 työpaikkaa 3 kk sisällä, työhaastatteluja 1. Ei yhtään paremmin mene täälläkään.

Ja siis tuossa oli vasta osa paikoista. Joka viikko vähintään yksi hakemus lähtenyt viimeisen vuoden aikana. ap.

Mulla sama homma. Olen lapseton, mutta pian 30 täyttävä. Mun työttömyys alkaa kiristää jo parisuhdettakin.

hae vaikka myyjäksi (saat asiakaspalvelukokemusta), siivojaaksi - samalla voit hakea parempia töitä ohella.. Olen itse koulutettu toimistopalvelut, kokemusta kirjanpidosta/toimistotehtävät yms. hain 100 paikkaan vain 2 haastattelua tuli..

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:00"]

Mulla sama homma. Olen lapseton, mutta pian 30 täyttävä. Mun työttömyys alkaa kiristää jo parisuhdettakin.

[/quote]

Täällä tismalleen sama homma.

Haetko pelkästään kokopäivätöitä, vaiko myös osa-aikaisia? Oletko jo hionut hakemuksiasi ja cv:tä? Oletko vuokratyöfirmojen listoilla? Lähetäthän myös avoimia hakemuksia?

Aika vähältä kyllä kuulostaa hakemiesi paikkojen määrä...

Aika realistisesti ymmärrät oman tilanteesi ilmeisesti. Sun laisia on tusinassa työnhakijassa 13 kappaletta, sama valita työnantajalle kuin heittäisi arpaa kenet ottaa haastatteluun....

Samat sanat! Haettuja työpaikkoja en ole enää edes laskenut, olen hakenut toukokuusta 2012 lähtien. 

En pääse edes haastatteluihin. Tänään aamulla tuli taas viesti, etten ole päässyt hakemaani työpaikkaan. Edes haastatteluun. Samaa työtä haki 149 muuta henkilöä.

Tämä elämä oli tässä. 32-vuotiaana liian vanha töihin. Kivakiva. Eläkettä odotellessa (joka on tasan euron..).

Minä olen alle komekymppinen nainen ja palaamassa työelämään äitiyslomalta. Töitä olen etsinyt nyt pari kuukautta. En ole edes laskenut kuinka monta hakemusta olen tehnyt, enkä ole päässyt kertaakaan haastatteluun. Yritän suunnata katseeni eteenpäin ja kohti uusia mahdollisuusksia. Tiedän, että en tule varmaan koskaan saamaan sellaista työtä, joka on ilmoitettu avoimeksi. Niissä on aivan liikaa hakijoita. Pitäisi saada vanhojen suhteiden kautta jokin paikka tai ihan kyselemällä suoraan eri paikoista.

Outo juttu, mä en ole ollut päivääkään työttömänä poislukien äitiyslomat ja hoitovapaat. Kerran työsuhteeni on päätetty tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja silloinkin sain heti uuden työpaikan kahdessa viikossa, tämä oli v. 2010. Sitä ennen olen ollut kahdesti määräaikaisessa työssä ja joka kerta olen jatkanut suoraan edellisen määräaikaisuuden jälkeen uuteen työhön. Mut kai se niin onkin, että työttömyys poikii työttömyyttä eli kun ei työllisty, leimautuu jotenkin "epäilyttäväksi" työnantajien silmissä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 15:32"]

Minä olen alle komekymppinen nainen ja palaamassa työelämään äitiyslomalta. Töitä olen etsinyt nyt pari kuukautta. En ole edes laskenut kuinka monta hakemusta olen tehnyt, enkä ole päässyt kertaakaan haastatteluun. Yritän suunnata katseeni eteenpäin ja kohti uusia mahdollisuusksia. Tiedän, että en tule varmaan koskaan saamaan sellaista työtä, joka on ilmoitettu avoimeksi. Niissä on aivan liikaa hakijoita. Pitäisi saada vanhojen suhteiden kautta jokin paikka tai ihan kyselemällä suoraan eri paikoista.

[/quote]

Sä olet munasoluloukussa ja lisäksi sulla on pieni lapsi = uusi raskaus uhkana, lapsi sairastaa ja tulee paljon poissaoloja = EI TYÖTÄ!

4 jatkaa

Ainoa paikka, johon olen päässyt tämän reilun vuoden aikana haastatteluun ja töihinkin oli siivoojaksi. Jouduin lopettamaan parin kuukauden jälkeen, kun käteni ei enää suostunut yhteistyöhön. Osasin odottaakin sitä, sillä kädessäni on synnynnäinen, teinivuosien lasketteluonnettomuuden pahentama vamma. Se ei näy ulospäin eikä haittaisi lainkaan esimerkiksi toimistotöissä, mutta siivoustyön ja aiemmin kassatyön monotoninen ja kuitenkin melko raskas liikerata aiheuttavat sen, että hermopinne ranteeseen palaa.

En ole aikeissa hankkia lapsia, mutta olen sen ikäinen, että työnantajat ymmärrettävästikin olettavat minun ryhtyvän lisääntymispuuhiin. Koulutusta löytyy, mutta korkeakoulututkinto ja työkokemus on ulkomailta, eikä ne tunnu kelpaavan täällä yhtään mihinkään. On ollut tuskien taival yrittää päästä täällä edes haastatteluihin.

Eniten harmittaa se, että minun pienten tulojeni takia myös mies joutuu kärsimään. Jos olisin töissä, vaikka edes pienipalkkaisessa, voisimme matkustaa paljon enemmän. Lapsettomina meillä olisi siihen varaa, jos siis minulla olisi niitä töitä. Pystyisimme kyllä nykyisinkin matkustamaan, mutta se tapahtuisi täysin miehen kustantamana, ja sitä minä taas en tahdo.

Ahdistaa.