Työtön. Nolla haastattelua. Haetut paikat:

Mä sain vakituisen työpaikan 3200 euron alkupalkalla jo ennen valmistumistani. Kannattaa siis opiskella oikeaa alaa, jotta työllistyy.

Minä suosittelen myös vuokratyöfirman kirjoille liittymistä! Sitä kautta kun tekee reippaasti monenlaista, saat työkokemusta ja jos olet hyvä, jopa vakipaikan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:36"]

Työttömänä 14 kuukautta, ahkeraa työnhakua takana saman verran. Ensimmäinen ja ainoa työhaastattelukutsu tuli vuoden työttömyyden jälkeen. Arpa suosi maaliviivalla toista haastateltavaa. Olen 30-vuotias, kaksi tutkintoa, runsaasti työkokemusta suurista nimekkäistä firmoista. Todella lamauttava tilanne, en kuvitellut elämääni näin! 

Numerolle 11 tiedoksi: oma kokemuksesi työttömyydestä on kolmen vuoden takaa, voi kuinka tietäisitkin miten ajat ovat muuttuneet! Et tosiaankaan kehtaisi laukoa palstoille mitään tuollaista jos olisit nyt yksi työttömistä!

[/quote]

Nyt on kova tilanne.

Lakimiehenä olen paiskonut hakemuksia ja hissua on kuten kolleegoillakin. Onneksi on työ!

Joudun peukuttamaan tätä. Suomessa ei ole suorittavan tason työtä samalla tavalla kun ennen. Opiskelu tai oma yritys on avain menestykseen.

Ja ja. Työttömille maistereille sanon sen että ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen ratkaisee melkeinpä koko tulevan uran. Siinä mielessä jääkää mielummin kortistoon kun hanttihommiin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 17:48"]

Mä sain vakituisen työpaikan 3200 euron alkupalkalla jo ennen valmistumistani. Kannattaa siis opiskella oikeaa alaa, jotta työllistyy.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 17:19"]

Apua, tässähän alkaa suorastaan pelottamaan maisteriksi valmistuminen ja mahdollinen työttömyys. Minkä verran teillä työttömillä on työkokemusta (hanttihommistakin), ja oletteko valmiita muuttamaan työn perässä mille tahansa paikkakunnalle? Olen itse 24-vuotias, ja minulla on ollut n. 10 työnantajaa tähän mennessä ja CV:stä löytyy neljä suosittelijaa. Toivottavasti näillä edes johonkin hommiin pääsisi :(

[/quote]

Olen tuo aiemmin kirjoittanut työtön maisteri (nro 30), itsellä ikää 25 ja suunnilleen saman verran aiempia työpaikkoja kuin sinullakin. Kaupan kassasta erilaisiin toimistotöihin, osa-aikaista ja kokopäiväistäkin, ja kaksi pidempää työharjoittelujaksoa opintojen aikana. Olen hakenut noin 80 km säteellä asuinpaikastani töitä (sisältää pääkaupungin), muuttamaan en ole valmis. Asun ulkomailla, joten toki minulla on täällä maahanmuuttaja-status, joka tietysti saattaa vaikuttaa siihen, että töitä on vaikea saada. Täytyy vain uskoa, että kyllä meille kaikille vielä jostain työpaikka löytyy. Helposti vaan useista hylkäyksistä seuraa se itsetunnon aleneminen eikä meinaa enää uskoa itseensä :(

Minäkään en työllisty, en sitten millään. Tänään tuli kaksi "saimme paljon hyviä hakijoita ja valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"-vastausta. Korkeakoulututkinto, oman alan työkokemusta yli 10 vuotta, ikää 40 ja lapset takuuvarmasti tehtynä. Työhalu on kova, mutten vielä ole hakenut puhelinmyyjän töitä, aika laajalla skaalalla kuitenkin. Työvoimakoulutuksista ei ole löytynyt mitään joka tukisi jo osaamaani alaa. Uudelleen kouluttautuminen on kaiketi edessä, kun vaan löytyisi jotain mikä sopisi. Hakeminen alkaa olla jo pakkopullaa, mutta jatkuviin pettymyksiin alkaa myös turtua. Tässäkö se työura sitten oli, kun 20 vuotta olis eläkeikäänkin aikaa...

Minäkään en työllisty, en sitten millään. Tänään tuli kaksi "saimme paljon hyviä hakijoita ja valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"-vastausta. Korkeakoulututkinto, oman alan työkokemusta yli 10 vuotta, ikää 40 ja lapset takuuvarmasti tehtynä. Työhalu on kova, mutten vielä ole hakenut puhelinmyyjän töitä, aika laajalla skaalalla kuitenkin. Työvoimakoulutuksista ei ole löytynyt mitään joka tukisi jo osaamaani alaa. Uudelleen kouluttautuminen on kaiketi edessä, kun vaan löytyisi jotain mikä sopisi. Hakeminen alkaa olla jo pakkopullaa, mutta jatkuviin pettymyksiin alkaa myös turtua. Tässäkö se työura sitten oli, kun 20 vuotta olis eläkeikäänkin aikaa...

Nyt on heikot suhdanteet ja töissä olevillakin on hankaluuksia, kun pitäisi saada asiakkaita/rahoittajia ja niin edelleen + yt-uhka päällä joka toisella. Kyllä se siitä taas.

Mammat hyvät! Miksi te täällä Suomessa roikutte valittamassa työttömyyttä. Tehkää kuten minä ja mies, haettiin molemmat töitä Norjasta ja muutto on tammikuun alussa. Mies aloittaa kv. huolintafirmassa ja minä menen sairaalaan töihin, olen lähäri. Euroissa palkkaa putoaa miehelle n. 8000 e/kk ja mulle n. 4500 e/kk. Asunto tulee miehen työnantajan puolesta. Puhutaan kelvollisesti ruotsia ja hyvin englantia. Norjassa ON töitä ja varsinkin tällaisia ns. duunari ja keskitason toimistohommia tarjolla vaikka kuinka!

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 17:19"]

Apua, tässähän alkaa suorastaan pelottamaan maisteriksi valmistuminen ja mahdollinen työttömyys. Minkä verran teillä työttömillä on työkokemusta (hanttihommistakin), ja oletteko valmiita muuttamaan työn perässä mille tahansa paikkakunnalle? Olen itse 24-vuotias, ja minulla on ollut n. 10 työnantajaa tähän mennessä ja CV:stä löytyy neljä suosittelijaa. Toivottavasti näillä edes johonkin hommiin pääsisi :(

[/quote]

Hanki jostain lääkärintodistus, että et voi saada lapsia niin saat takuuvarmasti hommia. :=))

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:13"]

Joudun peukuttamaan tätä. Suomessa ei ole suorittavan tason työtä samalla tavalla kun ennen. Opiskelu tai oma yritys on avain menestykseen.

Ja ja. Työttömille maistereille sanon sen että ensimmäinen työpaikka valmistumisen jälkeen ratkaisee melkeinpä koko tulevan uran. Siinä mielessä jääkää mielummin kortistoon kun hanttihommiin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 17:48"]

Mä sain vakituisen työpaikan 3200 euron alkupalkalla jo ennen valmistumistani. Kannattaa siis opiskella oikeaa alaa, jotta työllistyy.

[/quote]

[/quote]

Ikävä kyllä melko totta. Tämän finanssikriisin myötä moni jää ikuisiksi väliinputoajiksi.

Täällä tulossa uusi työtön jonon jatkoksi, ensi viikolla loppuu irtisanomisaika. Aika monta sähköpostia on jo tullut, "kiitos kiinnostuksesta, mutta..."  mulla ongelmana ikä, 55v ja se että olen nainen :) olen hakenut myös siivoojaksi, niistäkin tullut tuo, kiitos mutta. 

No mitä sitten kannattaa lähteä opiskelemaan tänä päivänä?

Lääketiedettä.

Ei tämä varmaan teitä paljon lohduta, kun kerron ettei työttömyys paljon vähene vaikka haastatteluun pääsenkin. Viimeksi tänään olen haastattelun jälkeen se, jota ei tälläKÄÄN kerralla valittu. Nyt oli ainakin se yksi pätevä hakija, jota ei voitu jättää valitsematta ja se en ollut minä.

Nyt olen kuitenkin töissä sellaisessa paikassa, johon kukaan paikkakuntalainen ei suostunut menemään. Määräaikaisessa, enkä aio jatkaa vaikka tämä olisi viimeinen työllistymismahdollisuuteni ennen eläkeikää.

Eipä nuo työllistymisnäkymät muutenkaan yleisesti kovin hyvät mielestäni ole olleet viime aikoina. Joten ei sinussa varmasti vikaa ole. Päinvastoin! Onneksi olet jaksanut yrittää! 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:31"]

Lapseton 30 v tai yksilapsinen samanikäinen ei taida työnantajia kauheasti kiinnostaa, varsinkin kun nyt on ollut mediassa paljon keskustelua siitä, kuinka kalliiksi äitiyslomat ja hoitovapaat tulevat yrityksille.

terv. Nelinkymppinen, kahden teinin äiti

[/quote]

Näin tämä menee. Olen 29-vuotias kahden lapsen äiti, joka suorastaan revittiin töihin äitiysloman jälkeen, olen kai täydellinen paketti, kun olen nuori, mutta äitiyslomat työnantajan silmissä jo lusittu.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:53"]

Täällä tulossa uusi työtön jonon jatkoksi, ensi viikolla loppuu irtisanomisaika. Aika monta sähköpostia on jo tullut, "kiitos kiinnostuksesta, mutta..."  mulla ongelmana ikä, 55v ja se että olen nainen :) olen hakenut myös siivoojaksi, niistäkin tullut tuo, kiitos mutta. 

[/quote]

Etkö pääse eläkkeelle? Mun työpaikalta 55 v ja vanhemmat pääsivät eläkeputkeen.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 18:58"]

Ei tämä varmaan teitä paljon lohduta, kun kerron ettei työttömyys paljon vähene vaikka haastatteluun pääsenkin. Viimeksi tänään olen haastattelun jälkeen se, jota ei tälläKÄÄN kerralla valittu. Nyt oli ainakin se yksi pätevä hakija, jota ei voitu jättää valitsematta ja se en ollut minä.

[/quote]

Sama juttu, pääsen välillä haastatteluun asti, joten pätevyys, hakemus ja viimeiseen asti hiottu CV on oletettavasti kohdallaan. Palkkapyyntöäkin on pudotettu. Mutta kun ei niin ei. Monesti lohdutellaan, että pääset sentään haastatteluun. Kalkkiviivoille jäädessä alkaa mielikuvitus pikku hiljaa laukkaamaan. Oliko se ratkaiseva hetki siinä, kun sanoin niin ja näin? Puhuinko liikaa? Puhuinko liian vähän? Olinko liian arka? Olinko turhan itsevarma? Olenko ulkoisesti luotaantyöntävä? Sitten kun työhön valitaan joku tuttu, niin mielessään alkaa vertailemaan, että miksi tuokin on minua parempi. Katkeraa, tiedän. Aina ei vaan vesi valu hanhen selästä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 16:31"]

Lapseton 30 v tai yksilapsinen samanikäinen ei taida työnantajia kauheasti kiinnostaa, varsinkin kun nyt on ollut mediassa paljon keskustelua siitä, kuinka kalliiksi äitiyslomat ja hoitovapaat tulevat yrityksille.

terv. Nelinkymppinen, kahden teinin äiti

[/quote]

Tätä minäkin olen arvellut jos en nyt ainoaksi, niin ainakin yhdeksi syyksi sille, ettei töitä tipu. Minulla on siis työkokemusta ja koulutusta, CV pitäisi olla kunnossa (tehty CV-konsultaatiossa, kun en ollut tehnyt suomalaista CV:tä vuosiin) ja viilaan sitä aina soveltumaan paremmin kulloiseenkin paikkaan, jota olen hakemassa kyseisestä CV-konsultaatiosta saatujen neuvojen avulla.

Lapseton melkein kolmekymppinen, jonka korkeakoulutus- ja työhistoria on lukioaikaisia hautausmaa- ja jäätelökiskaduuneja lukuunottamatta ulkomailla, ei tunnu kiinnostavan ketään. Ymmärrän toisaalta sen, että kun aiemmat työnantajat ei sano yhtään mitään rekrytoijalle, niin se saattaa hämmentää tai kilistää varoituskelloja feikki-CV:stä ja -tutkinnosta. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kongolaisista hikipajoista, vaan ihan Euroopassa olen koulutukseni ja työkokemukseni hankkinut.

[/quote]

Olen myös joku aika sitten muuttanut Suomeen tehtyäni koko työurani Euroopassa. Olen myös n. 30. Koulut kävin tosin Suomessa, mutta en ole koskaan tehnyt oman alan töitä. Oletko miettinyt, että voisit hakea töitä yrityksistä, joiden pääkonttori ja keskusorganisaatio sijaitsevat entisessä asuinmaassasi? Siis tällaisten firmojen Suomen tytäryhtiöistä? Niissä ehkä arvostettaisiin kielitaitoasi ja kyseisen maan yrityskulttuurin tuntemustasi.  Tämä toimi minun tapauksessani ja oli keino erottautua muista hakijoista.