Millaisesta musiikista nelikymppisen pitäisi tykätä?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä konformistilammas, kuuntele sitä mistä tykkäät

Konformistilammas. Tämäkin on vain jostain matkittu hokema eikä tee käyttäjästään omaperäistä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö löydy yhtään normaalia vastausta koko foorumilta? :) Kuten vaikkapa mitä muut nuoruusiän ohittaneet kuuntelevat. En missään hakenut av-laisten hyväksyntää, kunhan nyt vaan kiinnosti aihe. Toki klassisestakin musiikista pidän, tykkäsin siitä vaan jo silloin parikymppisenäkin ja sitä välillä kuuntelin myös. Jotenkin vaan tuntuu että ennen aikaan nuoret ja vanhat kuuntelivat jotenkin eri musiikkigenrejä, mutta kai se on sitten muuttunut kun ei täälläkään kukaan tuollaisesta muutoksesta omalla kohdallaan osaa kertoa...

Tietysti ne kuunteli, kun ne vanhemmat kuunteli just sitä oman nuoruutensa musiikkia.

Jos ei 40-ikävuoteen mennessä ole oppinut kuuntelemaan edelleenkään kuin nuoruutensa musiikkia, niin antaa mennä samoilla hautaan asti.

Mulle on ollut suuri seikkailu laajentaa nuoruuden musiikkimakuani klassiseen, jatsiin, elektronimusiikkiin, maailmanmusiikkiin ja jopa nuorisomusiikkiin. Viimeksimainitussa on olleet omat lapset ja opiskelijat suureksi avuksi.

Kuuntelin nuorena rockia ja punkia ja niistä tykkään edelleen. Alternative ja indierock on erityisesti mieleen. Ulkomaisista bändeistä lemppareita on System of a Down ja Korn ja kotimaisista Nightwish. Harmittaa hirveesti, kun olin kesällä menossa niitä katsomaan, mutta festarit perutiin. Olen 60-v. nainen.

Olen 50vee ja puolustaudun rokkikeikalla aina sillä, että esiintyjät lavalla ovat minua vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö löydy yhtään normaalia vastausta koko foorumilta? :) Kuten vaikkapa mitä muut nuoruusiän ohittaneet kuuntelevat. En missään hakenut av-laisten hyväksyntää, kunhan nyt vaan kiinnosti aihe. Toki klassisestakin musiikista pidän, tykkäsin siitä vaan jo silloin parikymppisenäkin ja sitä välillä kuuntelin myös. Jotenkin vaan tuntuu että ennen aikaan nuoret ja vanhat kuuntelivat jotenkin eri musiikkigenrejä, mutta kai se on sitten muuttunut kun ei täälläkään kukaan tuollaisesta muutoksesta omalla kohdallaan osaa kertoa...

Pitänee paikkansa edelleen, ainakin jossain määrin. Sinun nuoruusvuosiesi genret ovat vaan nykyään vanhojen genrejä.

Tämmösestä:

Nelikymppisen pitää tykätä juuri sellaisesta musiikista mistä tykkää. Oma musiikkimakuni on laajentunut, teinivuosien suosikkeja tulee kuunneltua nykyään suht harvoin, mutta aina ne sykähdyttää. Aikuisiän suosikkiartistit ja biisit ei herätä sellaista tunnelatausta, vaikka niihinkin liittyy monenlaisia muistoja. Mitä iskelmään tulee, nykyiskelmä on niin sontaa, ettei sitä kannata kenenkään kuunnella.

Leila Koo kirjoitti:

Jos ei 40-ikävuoteen mennessä ole oppinut kuuntelemaan edelleenkään kuin nuoruutensa musiikkia, niin antaa mennä samoilla hautaan asti.

Mulle on ollut suuri seikkailu laajentaa nuoruuden musiikkimakuani klassiseen, jatsiin, elektronimusiikkiin, maailmanmusiikkiin ja jopa nuorisomusiikkiin. Viimeksimainitussa on olleet omat lapset ja opiskelijat suureksi avuksi.

Tämä on totta. Tässä auttaa onneksi nykyään Spotify. Ihmisillä on erilaisia suhteita musiikkiin, toisille se on vain taustaa ja toiset vannoutuvat nuorena johonkin yhteen tyylisuuntaan loppuiäkseen. Itse etsin (itselle) uuttakin sen verran kuin aikaa musiikin kuunteluun on.

Eikä unohdeta ikivihreä Joculatores Upplsiliansisen Falalala

Ihan mistä vaan musiikista, ei sillä ole väliä, mutta kunhan vaan tykkää.

parempi

Minä kuuntelen näin lähes viisikymppisenä sitä mistä tykkään. Välillä vielä kasariheviä ja muuta mitä nuorena, mutta enemmän on maku kääntynyt melodisen deathmetalin suuntaan ja muutkin metallin lajit ovat soittolistalla, grindcorea unohtamatta. Klassista kuuntelen myös, mutta iskelmää en kykene mitenkään.

Hyvä pointsi tuo että iskelmämusiikki on tosiaan ollut joidenkin rajua nuoruusmusaa, eikä jotain mihin vaihdetaan. 

Tykkään paljon myös gospelista, esim. Pekka Simojoen biiseistä, mutta kyllä ne samalla tuntuu teinimusalta ja tunnenkin itseni aina nuoreksi teiniksi niitä kuunnellessa ja laulaessa, mutta tunnen kyllä itseni nuoreksi ihmiseksi koko ajan muutenkin. Ihmettelen milloin alan tuntea itseni vanhaksi keski-ikäiseksi ja odotan, että tähän liittyy joku mystinen musiikkimaun kypsyminen, jolloin alankin tykätä jostain puisevan tylsästä musiikista.