Lue keskustelun säännöt.
Teet saavutuksia elämässä, sitten vain kuolet pois
13.09.2020 |
Katsoin juuri videon vanhoista kasari/ysärielokuvista joiden tähtinäyttelijät on jo kuolleet. Pistää kyllä mietityttämään, että mikä idea tässä elämässä on kun vaikka olisi mikä menestynyt stara, niin nekin vaan kuolee lopulta ja se oli siinä. Korkeintaan heidän elokuvat yms. jää tänne vielä pyörimään. Mutta taviksesta ei tänne jää mitään, korkeintaan jälkeläissukupolvi muistaa vielä mutta sitten haihtuu unholaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Siksi ihmetyttääkin ihmisten ahneus, epäystävällisyys ja kaikenlainen itsensä korostaminen. 100 vuoden päästä näistäkin ahneista on vain luupala jäljellä jos sitäkään.
Siis, ole ystävällinen ja avulias ihmisille ja keskitytään enemmän vaikka luonnon kuuntelemiseen niin elämässä on silloin järkeäkin.
Samoin niistä ystävällisistä ja avuliaistakin ihmisistä on vain luupala jäljellä, joten miksi olla erityisen ystävällinen tai avulias? Jos ei usko tuonpuoleiseen elämään, on ainoa kannattava teko elämässä olla mahdollisimman narsistinen. En tarkoita, että kannattaisi olla tarkoituksella epäystävällinen muille, koska se voi tulla puraisemaan omaa persettä, vaan sitä, että tekee kaiken niin, että siitä seuraa suurin hyvinvointi itselle.
Itse olen kärsinyt tästä jo teini-iästä lähtien ja olen yrittänyt käsitellä merkityksettömyyden tunteita uskon avulla. Olen siis kohtuullinen aktiivinen seurakunnassa ja uskon Jumalaan, koska muuten saattaisin vain päättää päiväni.
Olen lukenut aika monesta filantroopista, että he myös olivat aika "ristiriitaisia persoonia", eli he saivat mainetta kunnianhimoisina maailmanparantajina mutta kotioloissa ja alaisilleen he olivat hirveitä tyranneja.
Heidän lastensa antama kuvaus perhe-elämästä, näytti heistä usein aivan toisen puolen.
Alaiset myös kertoivat, että kun kamerat sammuivat niin maailmaasyleilevä äititerasa-hymykin sammui ja alaiset saivat usein p*skamyrskyn niskaansa.
Mielestäni tärkeintä on, miten kohtelet lähipiiriäsi arjessa ilman että sinut palkitaan ja sinulle pystytetään patsas. tee hyvä työ ja palkkiona on hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tullu tulokseen, että elämässä tärkeintä ja paras päämäärä on pyyteetön rakkaus. Mikä ehkä parhaiten ilmenee niissä hetkissä, kun äiti pitää sylissään vauvaansa, molemmat katsoo rakastuneesti ja äiti silittää ja nuuhkii vauvan kasvoja. Siinä hetkessä kaikki on oikein, eikä kenelläkään ole mitään pahoja ajatuksia.
Ne jotka ei ikinä pääse kokemaan tuollaisia hetkiä, niin voin kuvitella, että elämän tarkoitus voi olla hiukan hakusassa.
Ei se matkustelu, oman timmin kropan ja kalliiden tavaroiden esittely tai vaikka uraliito ikinä voita tuollaisia hetkiä.
Voi hyvän tähen. Nyt glorifioit ja romantisoit ihan vaan pelkkää biologiaa. Äidin hoitovietissä ja vauva hoivan tarpeessa ei ole mitään ihmeellistä.
Onhan se äiti-lapsi-suhde ihana ja sisältää järeästi rakkautta myös, mutta aika paljon myös biologiaa. Ja sehän antaa äidille todella paljon mielihyvää, eli vaikea erottaa, kuinka paljon siinä on pyyteetöntä (uskon toki, että useimmiten on paljon.) Jos haluttaisiin esimerkki pelkistetyimmästä ihmisrakkaudesta, pitäisi saada seulottua pois hoivavaisto ja oman mielihyvän tunne. Täten pyyteettömintä rakkautta olisi se, että uhraisit oman mukavuutesi/terveytesi/henkesi jonkun tuntemattoman, ruman, epämiellyttävän ison miehen puolesta, joka ei sinua koskaan tule kiittämään tai palkitsemaan, etkä muutenkaan saisi keneltäkään mitään kiitosta. Kuinka moni sen tekisi?
Ihmisen kokemus elämästä on varmaan aina sillä hetkellä sille ihmiselle tosi. Jos on elänyt uskossaan vahvana ja saanut merkityksen kaikkeen ei-mukavaankin, sillä että taivaassa palkitaan, ei ole mitään merkitystä ko. ihmisen kuoleman jälkeen onko taivaassa vai ei. ( Itse kyllä uskon, että oma subjektiivinen kokemukseni olemassaolosta kuolemani jälkeen on sama kuin se oli ennen syntymääni; ei mitään. Jos jotain muuta, olen sitten yllättynyt.)
Jos on koko elämänsä masentunut ja kokee, ettei elämässä ole järkeä, niin sitten siinä ei ole. Ei sitä voi kukaan ulkoa pään sisään kaataa tai todistaa. Onneksi on paljon esimerkkejä, että vaikka kuinka kurjan
ajan jälkeen voikin löytyä iloa, merkitystä ja onneakin. Muutenhan ainoa järjellinen neuvo masentuneelle olisi päättää päivänsä.
Jos "herää", ettei tässä raatamisessa ja asuntolainan poismaksamiseen keskittyvässä elämässä ole järkeä, niin sitten pitää alkaa miettiä mitä tekee loppuelämänsä. Melko varmaa on, ettei kukaan sitä sinun puolestasi voi päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Mutta ei se lasten hankkiminen ole se ainoa tapa, miten voi elämäänsä elää tai saa siihen merkitystä.
Onko joku sanonut jossain, että lasten hankkiminen on ainoa tapa? Jos joku puhuu, että lapset tuovat merkityksen hänen elämäänsä, ei kai se tarkoita sinun kannaltasi mitään?
No tossa ekassa viestissä oli väite ilman yksilöintiä.
Kannattaa opetella sellainen periaate, että jos joku puhuu omista lähtökohdistaan elämän tarkoituksesta, ei automaattisesti ajattele, että sen hänen puheensa pitäisi jotenkin koskea sinuakin. On hyvä oppia siihen, että on erillinen toisista ihmisistä.
No miksi sellasia uskomuksia pitää toisille jauhaa, jos se koskee vaan itseään? Tuokin äiti olisi voinut sanoa, että "minulle ei elämällä olisi merkitystä, jos en olisi saanut lapsia".
Olisit aloittanut hänen kanssaan ystävälismielisen keskustelun aiheesta. Se keskustelu olisi varmasti ollut hyödyllinen puolin ja toisin.
"Taas kerran kuuntelin ..." Vaikuttaa vähän turhautuneelta tämä henkilö, joten on voinut jo keskustella aiheesta ehkä jonkon toisen äidin kanssa ja nyt ei enää jaksa jauhaa samaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei ole loppu vaan uuden alku.
mikä uusi siitä alkaa?
Synnyt uudelleen maan päälle tai jollekin toiselle planeetalle/ulottuvuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan!"
Minä nautin elämästäni joka päivä: parisuhteesta, lapsista harrastuksista jne.
Nautin taas matkustamisesta kunhan koronaan saadaan rokote, nautin autoajeluista, koiran rapsuttamisesta, hyvästä ruuasta, auringonlaskusta...
Elämä on sellaista kun sen itselleen tekee.
Ei kannata miettiä liikaa. Kannattaa vaan ottaa ilo irti pienistä hetkistö, kuten siitä hetkestä kun haukkaat munkkirinkelistä ja juot kahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhäuser Gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die.
Roy Batty 2016-2019 Rutger Hauer 1944-2019
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei ole loppu vaan uuden alku.
mikä uusi siitä alkaa?
Synnyt uudelleen maan päälle tai jollekin toiselle planeetalle/ulottuvuuteen.
Ei.
Ihan nyt vaan tiede ja terve järki sanovat muuta.
Jättäkää se uskontopaska elämästänne pois, oikeesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Se tarkoitus on juuri siinä, että lapset on jatkumo. Lasten kautta ihminen jättää jonkun jäljen tänne. Minä ainakin kuolen vähän onnellisempana, kun tiedän, että lapseni jäävät tänne.
Lapset ovat aika ontto merkitys tuon haaveilemasi pysyvyyden/jatkuvuuden kannalta, kun kaikki maapallon geneettiset sukulinjat loppuvat aikanaan.
Ja toki myös paradoksaalisesti: mitä enemmän sukulinjoja on lisääntymässä, sitä nopeammin kaikki ketjut sammuvat.
Joo mäkin tässä justu mietin että pitäskö vaan lähtee ostaaan alkoholia vai vain tönöttää syana eteensä ja istua tumput suorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä muistat, ajattelet ja olet tärkeä.
Ikuinen elämä on helvetin tylsää. Kuolema tekee elämiselle arvon.
Mitä lyhyempi elämä, sitä arvokkaampi se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. koko elämänsä maksaa jotain kallista omistusasuntoa ym. Sitten kun omistat sen kuoletkin jo pois. Ja joku perii sen tai sit ei kukaan . Tai siis valtio.
Loppujen lopuksi kaikki on ihan turhaa. Esim. 100 vuoden päästä kukaan ei enää edes muista, että olet ollut olemassa. Joku kivi hautausmaalla jossa sun nimi.
Kivikään ei ole kuin 15v, sitten poistetaan.
Kuvitella, että jossain vaiheessa maapalloon iskisi vaikka asteroidi ja kaikki elämä tuhoutuu. Kaikki nämä vuosisatojen aikana tapahtunut kehitys olisi ollut ihan turhaa silloin. Mindblowing!
Mun mielestä elämän tarkoitusta ei vähennä se että me kaikki kuollaan joskus, ehkä koko ihmiskunta. En ole valinnut syntyväni tänne, mutta olen vastuussa siitä, miten kohteen muita ja mitä jätän jälkeeni. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, hyvän mielen jakaminen ja rakkaus sekä huolenpito muista ihmisistä ja luonnosta on tärkeää
Vierailija kirjoitti:
Kuvitella, että jossain vaiheessa maapalloon iskisi vaikka asteroidi ja kaikki elämä tuhoutuu. Kaikki nämä vuosisatojen aikana tapahtunut kehitys olisi ollut ihan turhaa silloin. Mindblowing!
Jos käsite syklinen kataklysmi ei jollekulle ole entuudestaan tuttu, voi googlata termit "micronova" ja "magnetic reversal".
Maapallo on jo käynyt läpi useita kataklysmejä, jolloin ihmiskunnasta ja sen saavutuksista on jäänyt jäljelle pelkät rääppeet. Taas on täytynyt alkaa alusta. Harmittavaa ja masentavaa. Näin käy noin 11-13 000 vuoden välein. Ties vaikka seuraava kataklysmi olisikin täysi ELE - Extinction Level Event. :(
Vierailija kirjoitti:
Niin. koko elämänsä maksaa jotain kallista omistusasuntoa ym. Sitten kun omistat sen kuoletkin jo pois. Ja joku perii sen tai sit ei kukaan . Tai siis valtio.
Loppujen lopuksi kaikki on ihan turhaa. Esim. 100 vuoden päästä kukaan ei enää edes muista, että olet ollut olemassa. Joku kivi hautausmaalla jossa sun nimi.
Haudan koskemattomuusaika on vain 15 vuotta, ei siis ole 100 vuoden päästä välttämättä sitä kiveäkään enää missään.
"Kun hauta poistetaan käytöstä, poistetaan samassa yhteydessä myös sen muistomerkit. Suokas muistuttaakin, että haudalta poistetut muistomerkit ovat aina omaisten omaisuutta.
Suokkaan mukaan kuitenkin lähes jokaisessa tapauksessa muistomerkkien jälkikäsittely jää seurakunnan huoleksi. Käytännössä se tarkoittaa seurakunnalle palautuneiden hautakivien toimittamista murskattavaksi."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1acd1b17-c61f-41a3-be78-3eddb9d5fa99
Vierailija kirjoitti:
Kuvitella, että jossain vaiheessa maapalloon iskisi vaikka asteroidi ja kaikki elämä tuhoutuu. Kaikki nämä vuosisatojen aikana tapahtunut kehitys olisi ollut ihan turhaa silloin. Mindblowing!
Vuosisatojen aikana tapahtunut kehitys? Tarkoitat kai yli 3,5 miljardin vuoden aikana tapahtunutta kehitystä?
Olisit aloittanut hänen kanssaan ystävälismielisen keskustelun aiheesta. Se keskustelu olisi varmasti ollut hyödyllinen puolin ja toisin.