Lue keskustelun säännöt.
Teet saavutuksia elämässä, sitten vain kuolet pois
13.09.2020 |
Katsoin juuri videon vanhoista kasari/ysärielokuvista joiden tähtinäyttelijät on jo kuolleet. Pistää kyllä mietityttämään, että mikä idea tässä elämässä on kun vaikka olisi mikä menestynyt stara, niin nekin vaan kuolee lopulta ja se oli siinä. Korkeintaan heidän elokuvat yms. jää tänne vielä pyörimään. Mutta taviksesta ei tänne jää mitään, korkeintaan jälkeläissukupolvi muistaa vielä mutta sitten haihtuu unholaan.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Se tarkoitus on juuri siinä, että lapset on jatkumo. Lasten kautta ihminen jättää jonkun jäljen tänne. Minä ainakin kuolen vähän onnellisempana, kun tiedän, että lapseni jäävät tänne.
Siitä ei ole takeita: nääs kun jokainen voi kupsahtaa milloin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon tullu tulokseen, että elämässä tärkeintä ja paras päämäärä on pyyteetön rakkaus. Mikä ehkä parhaiten ilmenee niissä hetkissä, kun äiti pitää sylissään vauvaansa, molemmat katsoo rakastuneesti ja äiti silittää ja nuuhkii vauvan kasvoja. Siinä hetkessä kaikki on oikein, eikä kenelläkään ole mitään pahoja ajatuksia.
Ne jotka ei ikinä pääse kokemaan tuollaisia hetkiä, niin voin kuvitella, että elämän tarkoitus voi olla hiukan hakusassa.
Ei se matkustelu, oman timmin kropan ja kalliiden tavaroiden esittely tai vaikka uraliito ikinä voita tuollaisia hetkiä.
Mua säälittää ihmiset joiden elämä on
noin sisällötöntä, jotka ulkoistavat oman
elämänsä tarkoituksen lapsiinsa.
Niistä tulee kammottavia tukehduttavia
hämähäkkiäitejä jotka eivät päästä lapsiaan
elämään omaa elämäänsä. Tyhjässä kodissa
sitten vollotetaan elämän tarkoituksettomuutta.
Kuten sanoin, säälittää.
Mun ei tarvitse säälitellä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on lapset. Sen verran olen ehtinyt jo tätä elämää elämään, että olen huomannut, että elämässä on eri vaiheita. On lapsuus, teini-ikä, nuoruus, aikuisuus jne. Eri vaiheissa elämän tarkoituksena on eri asia. Harvalla se pysyy kirkkaasti samana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Jos sinä pidät itseäsi ja elämääsi tarkoituksettomana, miksi kummassa oletat että lapsesi olisivat jotenkin ihmeellisempiä?
Entäs jos he eivät lisäänny - siihen meni sun elämäsi tarkoitus.
Elämällä ei ole tarkoitusta. Me ollaan kaikki yks mitätön hyttysen pieru.
Mutta voimme tehdä elämästämme niin hyvän ja nautinnollisen kuin osaamme.
Kun se loppuu, se loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Mutta ei se lasten hankkiminen ole se ainoa tapa, miten voi elämäänsä elää tai saa siihen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Mutta ei se lasten hankkiminen ole se ainoa tapa, miten voi elämäänsä elää tai saa siihen merkitystä.
Onko joku sanonut jossain, että lasten hankkiminen on ainoa tapa? Jos joku puhuu, että lapset tuovat merkityksen hänen elämäänsä, ei kai se tarkoita sinun kannaltasi mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Mutta ei se lasten hankkiminen ole se ainoa tapa, miten voi elämäänsä elää tai saa siihen merkitystä.
Onko joku sanonut jossain, että lasten hankkiminen on ainoa tapa? Jos joku puhuu, että lapset tuovat merkityksen hänen elämäänsä, ei kai se tarkoita sinun kannaltasi mitään?
No tossa ekassa viestissä oli väite ilman yksilöintiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Mutta ei se lasten hankkiminen ole se ainoa tapa, miten voi elämäänsä elää tai saa siihen merkitystä.
Onko joku sanonut jossain, että lasten hankkiminen on ainoa tapa? Jos joku puhuu, että lapset tuovat merkityksen hänen elämäänsä, ei kai se tarkoita sinun kannaltasi mitään?
No tossa ekassa viestissä oli väite ilman yksilöintiä.
Kannattaa opetella sellainen periaate, että jos joku puhuu omista lähtökohdistaan elämän tarkoituksesta, ei automaattisesti ajattele, että sen hänen puheensa pitäisi jotenkin koskea sinuakin. On hyvä oppia siihen, että on erillinen toisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Siksi ihmetyttääkin ihmisten ahneus, epäystävällisyys ja kaikenlainen itsensä korostaminen. 100 vuoden päästä näistäkin ahneista on vain luupala jäljellä jos sitäkään.
Siis, ole ystävällinen ja avulias ihmisille ja keskitytään enemmän vaikka luonnon kuuntelemiseen niin elämässä on silloin järkeäkin.
Samoin niistä ystävällisistä ja avuliaistakin ihmisistä on vain luupala jäljellä, joten miksi olla erityisen ystävällinen tai avulias? Jos ei usko tuonpuoleiseen elämään, on ainoa kannattava teko elämässä olla mahdollisimman narsistinen. En tarkoita, että kannattaisi olla tarkoituksella epäystävällinen muille, koska se voi tulla puraisemaan omaa persettä, vaan sitä, että tekee kaiken niin, että siitä seuraa suurin hyvinvointi itselle.
Itse olen kärsinyt tästä jo teini-iästä lähtien ja olen yrittänyt käsitellä merkityksettömyyden tunteita uskon avulla. Olen siis kohtuullinen aktiivinen seurakunnassa ja uskon Jumalaan, koska muuten saattaisin vain päättää päiväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, ja taas meinaa joku hermostua täällä jos toiselle lapset tuovat merkitystä elämään. Jos oma lapsettomuus, vielä saavuttamaton, tahaton tai itse valittu, aiheuttaa noin vaikeita tunteita ja vihamielisyyttä muita kohtaan, niin ehkä kannattaisi käydä jonkun terapeutin juttusilla. Kukin täällä etsii ja löytää omaa tarkoitustaan. Ei kannata provosoitua jos jonkun mielestä tarkoitus on tietynlainen.
Vierailija kirjoitti:
Niin. koko elämänsä maksaa jotain kallista omistusasuntoa ym. Sitten kun omistat sen kuoletkin jo pois. Ja joku perii sen tai sit ei kukaan . Tai siis valtio.
Loppujen lopuksi kaikki on ihan turhaa. Esim. 100 vuoden päästä kukaan ei enää edes muista, että olet ollut olemassa. Joku kivi hautausmaalla jossa sun nimi.
Ei hautausmaalla ole enää kiveäkään, kun ne sopparit on joku 25 vuotta kerrallaan. 100 vuoden päästä ei kukaan maksa hautapaikan maksua tuntemattomasta henkilöstä. Sinun haudan paikalle kärrätään joku toinen ruumis. Ja hyvä tietysti niin, niin säästyy tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Mutta muiden kannalta EI kylläkään ole samantekevää kumpi noista olet...
Joskus kuulostaa hieman huvittavaltakin kun ne klassiset muusikot (ihan vakavissaan)puhuvat ja kertovat 'henkilökohtaisesta suhteestaan' ,milloin joku Johan Sebastian Bachiin , tai joku toinen taas esim. Wagneriin, tai Mozartiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuut uskoo ni kuoleman jälkeen pääsee taivaasee elämään ikuisesti ilman tuskaa ja kuolemaa. Jeesus on Jumalan sanan mukaan tie totuus ja elämä.
Mä myös "kipuilin" tuollaisten "eksistentiaalinen tyhjyys", juttujen kanssa parisen vuotta sitten.
Sitten mä tajusin, että elämä on iso juttu ja mun pohdinnat ei muuta sitä miksikään.
Mä pähkäilin, että elämä ei ole "suuria kuvioita", vaan pikku juttuja: tällä hetkellä mun "elämän tarkoitus" on juoda kupillinen kahvia ja lukea vauvapalstaa. Sen jälkeen mä paneudun etätöihin ja yritän opiskella.
"Elämän tarkoitus" on juuri se, mitä sä tällä sekunnilla teet, oli se sitten tän mun älyvapaan kirjoituksen lukeminen ja sen jälkeen elämäsi tarkoitus voi olla vaikka mennä ulos kävelylenkille.
Mun kissan elämän tarkoitus tällä hetkellä on näemmä pestä p*rsettään ja se suhtautuu siihen tosi hartaana, kuin se olisi sen koko elämä. Seuraavana sen elämän tarkoitus on joko ottaa pikku torkut tai manipuloida mut viemään sitä taas ulkoileen.
Elämän tarkoitus on, että elämä on ongelmia, haasteita ja takapakkeja, joista sä opit jotain.
Elämä on koulu ja me ollaan oppimassa täällä.
Kun mä olin teini, mun elämäntehtävä oli olla sankari, joka muuttaa maailmaa ja taistelee sorrettujen puolesta pahiksia vastaan.
Mä halusin olla se "hyvä tyyppi" ja luulin tietäväni maailmasta kaiken. mä halusin ajatella "oiken".
Mun päässä elämä oli tiivistynyt yksinkertaiseksi triangeliksi: Mä ja mun kaltaiset oli tiedostavia ja "parempia ihmisiä". Me oltiin triangelin huipulla. Joo, narsistista, tiedän. Supistaa elämä ja ihmiset triangeliksi, jossa itse ja kaltaiseni oltiin muka huipulla. Meidän alapuolella oli "viattomat, avuttomat uhrit", joita me "hyveelliset sankarit" puolustettiin ja sitten "pahikset", joita me demonisoitiin ja jotka oli automaattisesti väärässä ja joita vastaan me taisteltiin ja joihin me projisoitiin kaikki ihmisyyden nurjat puolet, joita me emme halunneet kohdata itsessämme.
Jossain vaiheessa tajusin, että uhriutetut eivät ole viattomia uhreja vaan yhtä aktiivisia toimijoita ja yhtä k*sipäisiä kuin pahikset. Sankarit eivät ole hyveellisiä ja pahikset voivat olla tavallisia tallaajia kuten mäkin.
Nykyään seuraan elämää sivusta ja jännään, minkä oppiläksyn elämä mulle seuraavaksi heittää.
En sano onko viisasta vai tyhmää, mutta parempi on tehdä elämässään niitä asioita, mihin on lahjoja ja mihin tuntee intohimoa kuin yrittää väkisin vääntää itseään johonkin muottiin.
Itse aikoinaan halveksin herkkyytäni ja "nössöyttäni" ja hakeuduin harrastuksiin joista toivoin saavani "kovuutta". Ne ei olleet "mun juttu".
Hyväksymällä itseni, saatoin elää täydempää elämää ja itseluottamus kohosi koska harjoitin niitä juttuja mihin mulla on lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
No sitä mieltä minäkin olen, mutta niin ei sanottu lainaamassani viestissä. Yritin sen kirjoittajalta selventää, ajatteleeko hän todella noin.
Mutta ei se lasten hankkiminen ole se ainoa tapa, miten voi elämäänsä elää tai saa siihen merkitystä.
Onko joku sanonut jossain, että lasten hankkiminen on ainoa tapa? Jos joku puhuu, että lapset tuovat merkityksen hänen elämäänsä, ei kai se tarkoita sinun kannaltasi mitään?
No tossa ekassa viestissä oli väite ilman yksilöintiä.
Kannattaa opetella sellainen periaate, että jos joku puhuu omista lähtökohdistaan elämän tarkoituksesta, ei automaattisesti ajattele, että sen hänen puheensa pitäisi jotenkin koskea sinuakin. On hyvä oppia siihen, että on erillinen toisista ihmisistä.
No miksi sellasia uskomuksia pitää toisille jauhaa, jos se koskee vaan itseään? Tuokin äiti olisi voinut sanoa, että "minulle ei elämällä olisi merkitystä, jos en olisi saanut lapsia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Mutta muiden kannalta EI kylläkään ole samantekevää kumpi noista olet...
Ei tietenkään :D Eikä eläessäkään ihan sama ole, mut nyt ajattelinkin tilannetta kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kuuntelin yhtä äitiä joka hoki
tätä ainaista "elämässä ei olisi mitään tarkoitusta ilman lapsia". Huomautin että meistäkin kaikki on sadan vuoden päästä haudassa, että sikäli ihan samantekevää.
Viisainta kai elää omaa elämäänsä niin kauan kuin sitä riittää.
Tuli aika hiljaista.Mä en ymmärrä tätä, miten sadan vuoden päästä haudassa oleminen ja elämän tarkoitus nyt elettävässä elämässä liittyvät toisiinsa. Selitä!
Varmaan niin, että valitsipa minkä reitin tahaansa, se johtaa tuohon määränpäähän. Olitpa sitten maailmanparantaja tai sarjamurhaaja.
Eli ajatus on se, että ei mitään väliä, miten elämääsi elät, koska kuolet kuitenkin? En ymmärrä. Sitä elämää nyt kuitenkin eletään kymmeniä vuosia, nykyään, kun ihmiset elävät niin kauan, jopa lähes sata vuotta. Miten sillä ei ole väliä, miten elämäänsä elää? Itsehän sitä kuitenkin joutuu olemaan siinä elämässään mukana joka ikinen päivä.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.
Itse asiassa niitä lapsettomana kuolleita ihmisiä on varmaan ollut monia.
On ollut heitä varmaan useitakin joka pikku kyläpahasessakin .
Tästä voi päätellä jotain suuntaa antavaa siitä miten paljon heitä on mahtanut olla koko maailmassa.
jonkun toisen elämän tarkoitus voi olla hankkia lapsia mutta ei se tarkoita että se olisi kaikkien elämän tarkoitus.
kiinalaiset sanoo, että elämässä tärkeintä on puutarhanhoito ja sekään ei ole niin tärkeää.
mä olen "viherpeukalo" ja mulle puutarha ja kasvit on "se iso juttu" elämässä, joka on kantanut mua vaikeiden asioiden yli ja josta mä olen kiitollinen, mutta on paljon ihmisiä, joita se ei vois vähempää kiinnostaa.
kukin tyylillään.
Itseasiassa sillä ainoastaan on väliä, että miten elämäsi elät. Lopputulos kuitenkin kaikilla on sama.