Teet saavutuksia elämässä, sitten vain kuolet pois
Katsoin juuri videon vanhoista kasari/ysärielokuvista joiden tähtinäyttelijät on jo kuolleet. Pistää kyllä mietityttämään, että mikä idea tässä elämässä on kun vaikka olisi mikä menestynyt stara, niin nekin vaan kuolee lopulta ja se oli siinä. Korkeintaan heidän elokuvat yms. jää tänne vielä pyörimään. Mutta taviksesta ei tänne jää mitään, korkeintaan jälkeläissukupolvi muistaa vielä mutta sitten haihtuu unholaan.
Kommentit (96)
Sepä se. Itsellä tuli tää eksistentiaalinen kriisi 30 vuotta täytettyäni. Mietin että mitä hiton järkeä on elellä täällä kurjaa elämää, käydä töissä tai ahdistua siitä ettei töitä ole, saada lapsia tai olla saamatta, hällä väliä. Käymässä ollaan vaan kuitenkin ja kohta tää kaikki on ohi ja ihan sama vaikkei olis koskaan ollutkaan. Vai onko? Voinko minä antaa jotain tälle yhteiskunnalle? Tuskin mitään kovin merkittävää. Muurahaisetkin tekee vaan työtä päivästä toiseen ja joku niistä voi milloin tahansa jäädä mun kengän pohjaan. Mutta eihän ne sitä mieti. Elämä on mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. Itsellä tuli tää eksistentiaalinen kriisi 30 vuotta täytettyäni. Mietin että mitä hiton järkeä on elellä täällä kurjaa elämää, käydä töissä tai ahdistua siitä ettei töitä ole, saada lapsia tai olla saamatta, hällä väliä. Käymässä ollaan vaan kuitenkin ja kohta tää kaikki on ohi ja ihan sama vaikkei olis koskaan ollutkaan. Vai onko? Voinko minä antaa jotain tälle yhteiskunnalle? Tuskin mitään kovin merkittävää. Muurahaisetkin tekee vaan työtä päivästä toiseen ja joku niistä voi milloin tahansa jäädä mun kengän pohjaan. Mutta eihän ne sitä mieti. Elämä on mysteeri.
En minä ainakaan keksi, mitä merkitystä mulla olisi tässä elämässä ollut. En tule tekemään lapsia, joten se siitäkin geenien jaosta. Täällä vain muutaman vuosikymmenen teen jotain rupuista duunia kasaten tuotteita toisille, syön ja paskon eikä mitään sen kummempaa. Jos kaikki saavutukseni katoaisivat samalla hetkellä kun kuolen, no ehkä muutama ihminen vaan ihmettelisi että mihin se niiden ostama tuote katosi.
Kuolema ei ole loppu vaan uuden alku.
Elämässä ei olekaan sen suuremmin järkeä. Siksi keskityn siihen, että itselläni ja läheisilleni olisi mahdollisimman hyvä ja antoisa elämä. Yritän nauttia niin paljon kuin mahdollista, turha tässä on tuskailla ja murehtia liikaa koska kuten sanoit, ei loppujen lopuksi niillä asioilla ole mitään merkitystä.
Saavuttaminen on verbi joka on johdettu sanasta 'saavutus'.
Se ei vaadi mitään ('tehdä') -apuverbiä.
Eli siis ymmärrettävyyden kannalta selkeämmin olisi sanoa esimerkiksi ,että:
'(Ensin) saavutat elämässäsi jotain , sitten vain kuolet pois.'
Jos nyt harrastuksenasi ei ole juuri sukututkimus, niin kuinka monta 1800-luvulla syntynyttä( huom. -kään) edesmennyttä sukulaistasi tiedät (edes) nimeltä(saati) mitä osaisit heistä ja heidän elämästään kertoa?
Joo, ei näitä asioita kannata miettiä liikaa. Tulee huomanneeksi, ettei missään ole mitään järkeä.
Juuri tuon takia elämäni on niin vaikeaa. Mietin sitä vähän väliä enkä sitten tule tehneeksi paljon mitään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia elämäni on niin vaikeaa. Mietin sitä vähän väliä enkä sitten tule tehneeksi paljon mitään.
No: minkäs sille sitten teet...
(tänne ei ole tultu jäämään )
Mulla monesti tulee nää ajatukset mieleen, kun olen rupeemassa nukkumaan.
Mutta jos se yhtään helpottaa, niin me kaikki 7 miljardia ollaan saman kohtalon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei ole loppu vaan uuden alku.
mikä uusi siitä alkaa?
Elämän järjettömyys on yksi syy miksi olen heittäytynyt elämään vapaaehtoisena työttömänä ja ainoat tavoitteeni liittyvät harrastuksissani paremmaksi kehittymiseen.
Miten kukaan saa edes eläissään mitään kiksejä kaikista turhista saavutuksista. Vaikka tossa ois nyt takan päällä 10 Oscaria mitä sitten mitä niillä metallin paloilla tekee ? Ainut saavutus on ponnistella kohti paratiisia.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan saa edes eläissään mitään kiksejä kaikista turhista saavutuksista. Vaikka tossa ois nyt takan päällä 10 Oscaria mitä sitten mitä niillä metallin paloilla tekee ? Ainut saavutus on ponnistella kohti paratiisia.
Voihan sitä ponnistella vaikka mitä, muuta mitään et kuitenkaan tavoita.
Tämä. Siksi ihmetyttääkin ihmisten ahneus, epäystävällisyys ja kaikenlainen itsensä korostaminen. 100 vuoden päästä näistäkin ahneista on vain luupala jäljellä jos sitäkään.
Siis, ole ystävällinen ja avulias ihmisille ja keskitytään enemmän vaikka luonnon kuuntelemiseen niin elämässä on silloin järkeäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema ei ole loppu vaan uuden alku.
mikä uusi siitä alkaa?
Uusi matojen partytime.
Vierailija kirjoitti:
Mulla monesti tulee nää ajatukset mieleen, kun olen rupeemassa nukkumaan.
Laskisit sinäkin vain lampaita mielessäsi silloin ...
Jännittävä ajatuskudelma avauksessa. Mä en ainakaan koe elämääni lainkaan noin. En näe elämääni saavutuksina, joita joidenkin ulkopuolisten ihmisten pitäisi vuosien tai vuosikymmenten päästä muistella. Elämä on sitä, jota minä elän, ei sitä, mitä ja miten muut sen ulkopuolelta näkevät.
En maksa asuntolainaa siksi, että saavuttaisin jotain, vaan siksi, että saan asua tässä talossa. En tee asioita siksi, että saisin listata, että olen tehnyt nämä asiat.
Niin. koko elämänsä maksaa jotain kallista omistusasuntoa ym. Sitten kun omistat sen kuoletkin jo pois. Ja joku perii sen tai sit ei kukaan . Tai siis valtio.
Loppujen lopuksi kaikki on ihan turhaa. Esim. 100 vuoden päästä kukaan ei enää edes muista, että olet ollut olemassa. Joku kivi hautausmaalla jossa sun nimi.