Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tahattomasti lapsettomien kohtaamisen vaikeus
13.09.2020 |
Odotan nyt ensimmäistä lastani ja olen saanut jo odotusaikana tuntea, kuinka vaikea lähipiirissä olevilla tahattomasti lapsettomilla on ollut suhtautua raskauteeni. Olen yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää lapsettomia, en "hiero" raskauttani heidän kasvoillensa ja puhun pääasiassa muusta kuin raskaudesta. Kyselen lapsettomien kuulumisia, miten töissä menee, mitä vapaa-aikaan kuuluu jne. Silti minulle on kiukuteltu, pidetty mykkäkoulua, piikitelty odotusajasta ja siihen liittyvistä muutoksista sekä kyselty todella henkilökohtaisia näiden lapsettomien taholta, kun olen kertonut raskaudesta.
Olen yrittänyt ymmärtää tahattomasti lapsettomia lukemalla aiheesta. Bongasin Simpukka ry:n infon lapsettoman läheiselle ja muutamat asiat pistivät todella infosta silmään (lainaukset lainausmerkeissä):
"Tuttavaparisi on todennäköisesti yrittänyt tehdä lasta paljon määrätietoisemmin kuin sinä, jolle kaikki on ollut ehkä helppoa." Minusta on kurjaa, että raskauden yrittämistä vertaillaan tuollaisella asetelmalla. Se, että toinen on tullut raskaaksi ei tarkoita, että raskaus olisi alkanut helposti, etteikö raskautumista heikentäviä tekijöitä olisi ollut tai etteikö raskautta olisi todella yritetty. Ei kaikille raskaaksi tuleville raskauden alkaminen ole ollut helppoa: toiset ovat kokeneet keskenmenoja, toisilla raskaus ei ole heti alkanut, ikää on paljon ja raskauden alkaminen ylipäätään mietityttää. Harva puhuu ääneen siitä, onko raskauden alkaminen sujunut helposti. Sitten herkästi oletetaan, että toisen raskaus on alkanut helposti. Kyllä minäkin tikuttelin ovulaatiota monta kuukautta, join greippimehua ja seksiä harrastettiin usein kalenteri mielessä.
"Tähän kuuluu viha ja katkeruus sitä kohtaan, että ystävät ja sisarukset ovat saaneet lapsia, usein jopa helposti." Ymmärrän, että lapsettomuus herättää vihaa ja katkeruutta, mutta miksi se täytyy purkaa ihmisiin, jotka saavat lapsia? Lapsia ei ole maailmassa jotain vakiomäärää eikä raskaus ala sen perusteella, kuka on aloittanut yrittämisen ensin. Ikinä ei myöskään voi tietää, kauanko sisarus tai ystävä on yrittänyt raskautta. En minäkään yritysaikana sanonut, että lähden nyt tästä kahvilasta kotiin, kun ovuloin parhaillaan tai harmitellut taas menkkojen alkavan, kun yritetään. Oman kokemukseni mukaan suurin osa ei todellakaan mainosta ääneen, alkoiko raskaus helposti vai ei. Moni ei kerro edes alkuraskauden keskenmenoistaan, joten ei voi tietää, onko sisaruksen tai ystävän raskaus alkanut helposti.
(jatkuu)
Kommentit (71)
kohta saat lynkkauksen ja alapeukkuarmeijan osaksesi kun kehtasit arvostella lapsettomia vaikeiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omia kokemuksia:
1. lapsettomuus on vaan niin kamala juttu, ettei sitä voi täysin käsittää. oma riittämättömyys, suru ja muu nousee heti pintaan, kun näkee lapsia, kuulee jonkun raskaudesta ym. ei sitä oloa voi täysin peittää. itse itken aina loppuillan kotona, kun kuulen taas jonkun odottavan.
2. kiva, jos yrität ymmärtää lapsettomia ympärilläsi. silti raskautesi voi olla lapsettomalle vaikea asia etkä sille mitään voi. anna siis aikaa. osalla helpottaa, kun aikaa kuluu ja lapsi on syntynyt.
Kaikki on lapsettoman suusta ok mut muiden pitäis loputtomiin ymmärtää.
Lapsettomille kavereilleni isoin katkeruuden aihe oli nopeasti raskautuneet. Sain lapsen kolmen vuoden yrittämisen jälkeen ja siihen suhtauduttiin hyväksyvämmin. Ehkä ajateltiin mun tietävän ettei raskaus oo itsestäänselvyys? vaikka voihan sen siis tietää ihan muutenkin.
Järkipuhe ei näissä asioissa auta. Jos on lapsettomuudesta paha mieli niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tahattomasti lapseton ja hienoa että yrität ymmärtää asiaa myös meidän näkökulmastamme. Silti sanon että ei tälle tuskalle mitään voi. Ota etäisyyttä jos lapsettomat eivät ole sitä ottaneet. Voi tehdä teille molemmille osapuolille hyvää.
Komppaan aapeeta! Lapsettomuus on pyhä lehmä johon liittyen ei saa sanoa mitään negatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttisi ei kyllä kuulosta siltä, että olet yrittänyt ymmärtää. Ennemminkin olet lukenut tuon lehtisen ja päättänyt pahoittaa mielesi kaikesta, mitä siellä lukee.
Muutaman kuukauden yrityksen jälkeen et vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää heitä, kenellä pitkäkään yritys ja/tai hoidot eivät tuota tulosta.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei lapsettomuuden varjolla saa käyttäytyä miten vaan ja osaksesi saamasi kommentit kavereilta ovat olleet asiattomia. Mutta eikö siinä tilanteessa olisi vaan voinut vastata, että sinulle tulee paha mieli sellaisista kysymyksistä ja yrittää keskustella aiheesta?
Tahaton lapsettomuus on elämän kestävä korjautumaton trauma. On mautonta kirjoitella tällaisia provoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenttisi ei kyllä kuulosta siltä, että olet yrittänyt ymmärtää. Ennemminkin olet lukenut tuon lehtisen ja päättänyt pahoittaa mielesi kaikesta, mitä siellä lukee.
Muutaman kuukauden yrityksen jälkeen et vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää heitä, kenellä pitkäkään yritys ja/tai hoidot eivät tuota tulosta.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei lapsettomuuden varjolla saa käyttäytyä miten vaan ja osaksesi saamasi kommentit kavereilta ovat olleet asiattomia. Mutta eikö siinä tilanteessa olisi vaan voinut vastata, että sinulle tulee paha mieli sellaisista kysymyksistä ja yrittää keskustella aiheesta?
Pitäiskö aapeen pyydellä anteeksi nopeaa raskautumista? ihan yhtä oikea se raskaus on, alkoi nopeasti tai hitaasti.
Toi yks kommentoija oli oikeassa et aika äkkiä tullaan lynkkaamaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatko, mitä palstan säännöissä sanottiin pitkistä lainauksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttisi ei kyllä kuulosta siltä, että olet yrittänyt ymmärtää. Ennemminkin olet lukenut tuon lehtisen ja päättänyt pahoittaa mielesi kaikesta, mitä siellä lukee.
Muutaman kuukauden yrityksen jälkeen et vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää heitä, kenellä pitkäkään yritys ja/tai hoidot eivät tuota tulosta.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei lapsettomuuden varjolla saa käyttäytyä miten vaan ja osaksesi saamasi kommentit kavereilta ovat olleet asiattomia. Mutta eikö siinä tilanteessa olisi vaan voinut vastata, että sinulle tulee paha mieli sellaisista kysymyksistä ja yrittää keskustella aiheesta?
Pitäiskö aapeen pyydellä anteeksi nopeaa raskautumista? ihan yhtä oikea se raskaus on, alkoi nopeasti tai hitaasti.
Ei tietenkään, enkä missään ole niin väittänytkään.
Nopeasti raskautunut vain harvemmin pystyy ymmärtämään sitä tuskaa, mikä pitkään, tuloksettomaan yrittämiseen liittyy. Ap ainakaan ei näytä ymmärtävän ja senhän hän myöntää itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän tossa tilanteessa teitä molempia:
Ap, lapsettomuus voi olla niin syvä kriisi, ettei ihminen kykene edes sanomaan sitä ääneen. Hän saattaa käyttäytyä ajattelemattomasti kun oma suru on niin syvä. Hyvä, ettet kysele heiltä asiattomia tai sano noita kommentteja joihin viestissäsi viittasit.
Sun raskaus ei ole lapsettomalta pois. Ihan sama kauanko raskautta yritettiin. Saat olla iloinen raskaudestasi. Ilkeitä sanoja ei tarvitse kuunnella keneltäkään. Ei edes lapsettomilta. Voit ihan hyvin sanoa ettet halua vastata joihinkin kysymyksiin tai puhua aiheesta enempää. Sulla on siihen oikeus.
Se lapsettomuuden tuska on niin kova, että katkeruus vain nostaa päätään. Itse sain lapsen 10 vuoden yrittämisen ja hoitojen jälkeen. Lapsi on jo 13-vuotias, mutta silti tunnen välillä kateutta niitä kohtaan, joilla tärppäsi heti. Eli se lapsettomuuden trauma on niin syvä, vaikka en enää ole lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttisi ei kyllä kuulosta siltä, että olet yrittänyt ymmärtää. Ennemminkin olet lukenut tuon lehtisen ja päättänyt pahoittaa mielesi kaikesta, mitä siellä lukee.
Muutaman kuukauden yrityksen jälkeen et vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää heitä, kenellä pitkäkään yritys ja/tai hoidot eivät tuota tulosta.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, ettei lapsettomuuden varjolla saa käyttäytyä miten vaan ja osaksesi saamasi kommentit kavereilta ovat olleet asiattomia. Mutta eikö siinä tilanteessa olisi vaan voinut vastata, että sinulle tulee paha mieli sellaisista kysymyksistä ja yrittää keskustella aiheesta?
Pitäiskö aapeen pyydellä anteeksi nopeaa raskautumista? ihan yhtä oikea se raskaus on, alkoi nopeasti tai hitaasti.
Ei tietenkään, enkä missään ole niin väittänytkään.
Nopeasti raskautunut vain harvemmin pystyy ymmärtämään sitä tuskaa, mikä pitkään, tuloksettomaan yrittämiseen liittyy. Ap ainakaan ei näytä ymmärtävän ja senhän hän myöntää itsekin.
Mä oon tästä eri mieltä. Mä sain kuulla parinkin sukulaisen/ystävän raskauksista kun olin itse yrittänyt vasta kaksi kuukautta. Itkin silmät päästäni jo tuolloin ja ulvoin miehelle itkun seasta ettei me varmaan ikinä saada lasta ja miksi kaikki muut on raskaana ja minä en. Ajan pitkittyessä tuska kävi yhä suuremmaksi, mutta ihan samoin reagoin kuin jo alussa. Kyllä sitä tuskaa voi kokea lyhyemmässäkin ajassa.
Mitä jos ap antaisit suosiolla olla ja hakeutuisit sellaisten naiskaverien ja naispuolisten sukulaisten seuraan, joiden kanssa saat iloita raskaudestasi täysin rinnoin? Eikö esim. tuleva isoäiti sopisi kanssahehkuttajaksi? Odotatko, että kaikki "sinun ihmisesi" lähtevät mukaan nuttuostoksille? Vai kävikö niin, ettei sun rinnalle jäänyt ketään? Elämä nyt vain on sellaista, että ystävätkin tuottavat toisilleen pettymyksiä. Oikein hyvältä ystävältä voi kysyä asioista ihan suoraankin, ei tarvitse ottaa välittäjäksi Väestöliiton traktaatteja
Samoja kokemuksia, tosin vaan yhden pitkäaikaisen ystävän kohdalla.
Ystävä tiesi että oon kohdannut elämässä seuraavat asiat:
-väkivaltainen ihmissuhde nuorena --> puin tätä pitkään terapiassa
-kipeä avioero miehen petettyä minua --> pelkäsin jääväni lapsettomaksi, kun ero tuli eikä ollut lapsia.
-sairastuminen pysyvästi pari vuotta eron jälkeen --> pohdin, löydänkö tämän takia koskaan uutta parisuhdetta ja onko "eettisesti" oikein, että sairaana ihmisenä haluaisin lapsia
Yllättäin löysin elämääni miehen, kaipasimme molemmat lasta ja sain lapsen oltuamme melkein 3 v yhdessä. Ystävälleni tämä oli liikaa. Hän ei voinut iloita parisuhteestani ja lapsestani. Ystäväni oli ollut miehensä kanssa yhdessä paljon kauemmin, hän oli naimisissa ja raskaus ei ollut alkanut. Harmitti, sillä ystäväni tiesi, että elämäni ei ollut mennyt helpoimman kautta. Olisin toivonut hänen näkevän, että sain kokea onnea monen vastoinkäymisen jälkeen ja iloitsevan siitä kanssani. Eivät nuo asiat tulleet ilmaiseksi ja vuosikaudet pelkäsin jääväni yksin ja lapsettomaksi.
Me yritettiin lasta hoidoilla kuusi vuotta ennen kuin onnisti. Siinä loppuaikoina ja varsinkin keskenmenon jälkeen oli ihan todella vaikeaa tavata raskaana olevia kavereita tai sukulaisia. Suoraan sanottuna välttelin heidän seuraansa raskauden ajan, koska pelkäsin purskahtavani itkuun tai jotain muuta ei niin rakentavaa. Olo helpottui aika paljon aina sitten, kun vauva oli syntynyt. Kaikilla ehkä ei.
Alue: Aihe vapaa
"On tärkeää muistaa, että lapsettomat saavat kuulla paljon moitteita ja epäasiallisia huomautuksia."
Kyllä, osa lapsettomista kuulee asiattomia kommentteja "ettekö tiedä, miten lapsia tehdään", "hopihopi, ette ole enää mitään nuoria", "koskas te olette ajatelleet lisääntyä". Tällaisia kommentteja ei pitäisi kenenkään lausua toiselle eikä mielestäni kenenkään kuulu udella toiselta mahdollisesta raskaudesta. Silti ihmetyttää, miksi lapsettomuuden surun varjolla tuntuu olevan ok sanoa ilkeästi perheelliselle/lapsen saavalle. Jos itse tietää omasta kokemuksesta, kuinka ikävää kurjia kommentteja on saada, niin miksi niitä sanoo toiselle itse? Usein perustellaan ikäviä kommentteja sillä, että "Lissulla on tosi raskasta tuon lapsettomuuden kanssa, joten yritä ymmärtää hänen vihaansa/katkeruuttaan/pahaa oloaan." Kyllä, lapsettomuus satuttaa, mutta ei mikään muukaan elämäntilanne (työttömyys, sairastuminen tms) oikeuta olemaan toisille ilkeä. Usein myös harmittaa, että tahattomasti lapseton ei sano ääneen, että "tämä tunteenpurkaus/vaikeuteni suhtautua asiaan johtuu siitä, että lapsettomuus on mulle kipeä asia", vaan sen sijaan piikitellään, vetäydytään tai ei kyetä edes onnittelemaan toista perheuutisista.
Lapsettoman läheiselle neuvoja: "Anna toisen päättää, mitä hän kertoo. Älä utele raskauden alkamisesta tai pyydä kertomaan yksityiskohtia hedelmällisyyshoidoista." Ei kävisi mielessäkään kysyä lapsettomalta, "mites hedelmöityshoidoissa sujuu?" tai "jokos on tärpännyt?". Mielestäni ihminen itse kertoo sen verran, mitä haluaa ja hän kertoo sitten, kun on valmis puhumaan. Kun kerroin odotuksestani, sain tahattomasti lapsettomilta heti hyvin suoria kysymyksiä raskaudestani. "Kuinka nopeasti teillä tärppäsi?", "Harrastitteko usein seksiä?", "Halusitteko molemmat todella lasta?" jne. Koin nuo kysymykset todella tungettelevina. Kerroin rehellisesti raskauden alkaneen yllätykseksemme ihmeen nopeasti, vain joidenkin kuukausien yrittämisen jälkeen (minulla on melko lyhyt kierto, joten joinakin kuukausina oli 2 mahdollisuutta). Olimme varautuneet odottamaan kauan, koska molempien suvuissa on lapsettomuutta, miehen vanhemmilla yritys kesti ainokaisen kohdalla 5 v ja miehellä on matalat hormonitasot. En nähnyt syytä valehdella asiasta. Tämä vastaus sai vain pahaa mieltä aikaiseksi, kun omaa tilannetta vertaillaan toisiin. "Miksi teillä raskaus alkoi noin äkkiä, vaikka ei olisi pitänyt alkaa taustanne perusteella/me ollaan yritetty kauemmin?" Olin stressannut valtavasti mahdollista lapsettomuutta jo ennen raskauden yrittämistä, kun taustalla oli terveydentilaan vaikuttavia asioita. Tätä nämä kyselijät eivät tienneet.
Auttakaa minua ymmärtämään tahattomasti lapsettomia. Se tuntuu nyt todella vaikealta, kun saa itse tällaista suhtautumista heidän suunnaltaan osakseen.
Ap