Hyvä koulumenestys, mutta surka yleistietous

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 13:31"]

No, teini-ikäinen neiti x ei todellakaan mene kirjastoon tai koneelle etsimään tietoa yhtään mistään paitsi ehkä siitä, miten poikia kuuluu pussata oikein. Neiti x on kiinnostunut enemmän omasta navanseudustaan kuin poika y:n erikoisharrastuksesta, paitsi ehkä silloin kun sattuu itsekin olemaan samasta harrastuspiiristä.

Nykyaikainen koululaitos nimenomaan antaa poikkitieteellistä opetusta. Kirjallisuuden tunnilla kerrataan historiaa ja uskontoa, jotta kirjoja ja tyylisuuntia osaisi suhteuttaa ajankuvaan. Biologiassa ja kotitaloudessa käytetään hyväksi fysiikan ja kemian tietoja. Kielissä muistutellaan myös sukukielien (esim. englanti/ruotsi/saksa) kieliopista ja sanastosta, jotta oppilaat muistaisivat uusia asioita paremmin.

Ongelmana on se, että teini-iässä oppilaita ei kiinnosta oppiminen vaan ihan muut asiat. Tilannetta auttaisi kovasti, jos vanhemmat olisivat yhtenä rintamana takomassa lapsensa päähän, että nyt tyttöhyvä keskityt kouluun etkä Peteen.

[/quote]

Tässä nyt kirjoittaa ihminen joka ei ole koskaan mennyt sinne kirjastoon ja kokenut tutkimisen ja löytämisen iloa.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 16:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 13:31"]

No, teini-ikäinen neiti x ei todellakaan mene kirjastoon tai koneelle etsimään tietoa yhtään mistään paitsi ehkä siitä, miten poikia kuuluu pussata oikein. Neiti x on kiinnostunut enemmän omasta navanseudustaan kuin poika y:n erikoisharrastuksesta, paitsi ehkä silloin kun sattuu itsekin olemaan samasta harrastuspiiristä.

Nykyaikainen koululaitos nimenomaan antaa poikkitieteellistä opetusta. Kirjallisuuden tunnilla kerrataan historiaa ja uskontoa, jotta kirjoja ja tyylisuuntia osaisi suhteuttaa ajankuvaan. Biologiassa ja kotitaloudessa käytetään hyväksi fysiikan ja kemian tietoja. Kielissä muistutellaan myös sukukielien (esim. englanti/ruotsi/saksa) kieliopista ja sanastosta, jotta oppilaat muistaisivat uusia asioita paremmin.

Ongelmana on se, että teini-iässä oppilaita ei kiinnosta oppiminen vaan ihan muut asiat. Tilannetta auttaisi kovasti, jos vanhemmat olisivat yhtenä rintamana takomassa lapsensa päähän, että nyt tyttöhyvä keskityt kouluun etkä Peteen.

[/quote]

Tässä nyt kirjoittaa ihminen joka ei ole koskaan mennyt sinne kirjastoon ja kokenut tutkimisen ja löytämisen iloa.

[/quote]

Tai ehkäpä äidinkielen opettaja, joka on huomannut, etteivät jotkut oppilaat ole eläissään olleet kilometrin päässä olevassa kirjastossa. Oppilailla on paljon mielekkäämpää tehtävää, neiti x esim. lähettää kännykällä kuvan itsestään yläosattomissa sille larppaus-Petelle, ja kun Pete ei vastaa hänelle, hän tulee seuraavana päivänä parkumaan opettajalle, että Pete kännykkäkiusaa häntä.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:46"]

Tai ehkäpä äidinkielen opettaja, joka on huomannut, etteivät jotkut oppilaat ole eläissään olleet kilometrin päässä olevassa kirjastossa. Oppilailla on paljon mielekkäämpää tehtävää, neiti x esim. lähettää kännykällä kuvan itsestään yläosattomissa sille larppaus-Petelle, ja kun Pete ei vastaa hänelle, hän tulee seuraavana päivänä parkumaan opettajalle, että Pete kännykkäkiusaa häntä.

[/quote]

Neiti x harjoittelee muita taitoja kuten kännykän käyttöä ja valokuvausta. Mikä sinä olet sanomaan missä järjestyksessä mikäkin taito tulee opetella. Jos sattuukin niin, että neiti x:stä tulee menestyvä turha julkkis, niin ehkäpä hän tarvitsee enemmän sosiaalista pelisilmää ja esiintymistaitoja kuin suomen kielioppia. Tuo sinun ajattelusi lähtee sitä, että sinä pidät itseäsi hyvän ihmisen mittana ja siitä mallista poikkeavia vääränlaisina. Oma ajatteluni lähtee sitä lapset kasvavat siihen ympäristöön mihin ovat syntyneet ja luonnostaan ovat kiinnostuneita hankkimaan ne taidot joilla pärjäävät ympäristössään. Koulu taas on keinotekoinen ympäristö joka voi vain haitata oppimista.

Jos olisit opettaja jossain Vietnamissa, niin opettaisitko lapsille Suomen talvisotaa vai kalastusta? Kumpaa luulet lasten olevan motivoituneempia oppimaan? Jos tässä Vietnam-esimerkissä pystyt näkemään opettajajohtoisen oppimisen mielettömyyden, niin mikset sitten Suomessa? Miten sinä pystyt sanomaan, että lapsi on väärässä kun hän kokee, että jokin taito, jota hän yrittää opetella, olisi hyödylllinen? Miten sinä voit tietää sen lasta paremmin? 

(Ennen kuin vastaat, että "Kai minä nyt tiedän!", niin yritä miettiä hetki)

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 17:46"]

Tai ehkäpä äidinkielen opettaja, joka on huomannut, etteivät jotkut oppilaat ole eläissään olleet kilometrin päässä olevassa kirjastossa. Oppilailla on paljon mielekkäämpää tehtävää, neiti x esim. lähettää kännykällä kuvan itsestään yläosattomissa sille larppaus-Petelle, ja kun Pete ei vastaa hänelle, hän tulee seuraavana päivänä parkumaan opettajalle, että Pete kännykkäkiusaa häntä.

[/quote]

Neiti x harjoittelee muita taitoja kuten kännykän käyttöä ja valokuvausta. Mikä sinä olet sanomaan missä järjestyksessä mikäkin taito tulee opetella. Jos sattuukin niin, että neiti x:stä tulee menestyvä turha julkkis, niin ehkäpä hän tarvitsee enemmän sosiaalista pelisilmää ja esiintymistaitoja kuin suomen kielioppia. Tuo sinun ajattelusi lähtee sitä, että sinä pidät itseäsi hyvän ihmisen mittana ja siitä mallista poikkeavia vääränlaisina. Oma ajatteluni lähtee sitä lapset kasvavat siihen ympäristöön mihin ovat syntyneet ja luonnostaan ovat kiinnostuneita hankkimaan ne taidot joilla pärjäävät ympäristössään. Koulu taas on keinotekoinen ympäristö joka voi vain haitata oppimista.

Jos olisit opettaja jossain Vietnamissa, niin opettaisitko lapsille Suomen talvisotaa vai kalastusta? Kumpaa luulet lasten olevan motivoituneempia oppimaan? Jos tässä Vietnam-esimerkissä pystyt näkemään opettajajohtoisen oppimisen mielettömyyden, niin mikset sitten Suomessa? Miten sinä pystyt sanomaan, että lapsi on väärässä kun hän kokee, että jokin taito, jota hän yrittää opetella, olisi hyödylllinen? Miten sinä voit tietää sen lasta paremmin? 

(Ennen kuin vastaat, että "Kai minä nyt tiedän!", niin yritä miettiä hetki)

[/quote]

Enemmän tietävä opettaa vähemmän tietävää, siis aikuinen lasta. Ehkäpä sinun kannattaisi kysyä opetussisältöjä siltä taholta, joka niistä päättää. Jos olisin opettaja Vietnamissa, opettaisin sikäläistä historiaa, kulttuuria, lukemista, kirjoittamista, kasvillisuutta ja mitä nyt ikinä siellä opetussuunnitelmaan kuuluukaan. Jos sinusta on hyödyllisempää osata ottaa itsestään alastonkuva kännykällä ja lähettää se jollekin puolitutulle, joka voi sitten näyttää sitä kenelle tahansa, kuin osata vaikkapa Suomen historiaa, niin otan osaa lastesi ja heidän opettajiensa puolesta.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 18:20"]

Enemmän tietävä opettaa vähemmän tietävää, siis aikuinen lasta. Ehkäpä sinun kannattaisi kysyä opetussisältöjä siltä taholta, joka niistä päättää. Jos olisin opettaja Vietnamissa, opettaisin sikäläistä historiaa, kulttuuria, lukemista, kirjoittamista, kasvillisuutta ja mitä nyt ikinä siellä opetussuunnitelmaan kuuluukaan. Jos sinusta on hyödyllisempää osata ottaa itsestään alastonkuva kännykällä ja lähettää se jollekin puolitutulle, joka voi sitten näyttää sitä kenelle tahansa, kuin osata vaikkapa Suomen historiaa, niin otan osaa lastesi ja heidän opettajiensa puolesta.

[/quote]

Ymmärsit väärin mutta ei se mitään. Tämä on vaikea aihe. Miten sinä päätät mitä opetat (joo, tiedän, että teet vain sen mitä opetussuunnitelmassa käsketään mutta jos nyt oletetaan, että olisit eduskunnassa ja saisit päättää millaisia koulut tulevaisuudessa ovat)?

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 13:08"]

Tässä yllä on sanottu se mikä on mielestäni kouluopetukssa vialla.

Luontaisesti oppii siten, että neiti x ihastuu koulussa johonkin poikaa joka harrastaa keskiaikalarppaamista ja menee kirjastoon etsimään tietoa keskiajasta jotta voisi puhua pojan kanssa ja sitten kiinnostuu mustasta surmasta ja tautien historiasta. Sitten alkaa pohtimaan et mites nää modernin ajan epidemiat ja alkaa ottamaan selvää muista taudeista. Siinä joutuu sitten lukemaan malariasta Karjalan kannaksella ja kertaamaan sotahistoriaa. Ehkä neiti x päättää lukea Tuntemattoman sotilaan ja huomaa, että tämä Linnahan on kirjoittaa tosi vetävästi ja lukee myös Täällä pohjantähden alla -sarjan ja alkaa ihmettelemään, että mitäs se sosialismi nyt taas olikaan ja lukee ehkä Pääoman jne.

Koulussa kuitenkin istumme kahdeksan tuntia päivässä oppimassa ulkoa asioita jotka eivät juuri nyt kiinnosta. Oppimiselle ei ole motivaatiota. Kahdeksan tuntia menee hukkaan. Inhoan koulua.

[/quote]

No, teini-ikäinen neiti x ei todellakaan mene kirjastoon tai koneelle etsimään tietoa yhtään mistään paitsi ehkä siitä, miten poikia kuuluu pussata oikein. Neiti x on kiinnostunut enemmän omasta navanseudustaan kuin poika y:n erikoisharrastuksesta, paitsi ehkä silloin kun sattuu itsekin olemaan samasta harrastuspiiristä.

Nykyaikainen koululaitos nimenomaan antaa poikkitieteellistä opetusta. Kirjallisuuden tunnilla kerrataan historiaa ja uskontoa, jotta kirjoja ja tyylisuuntia osaisi suhteuttaa ajankuvaan. Biologiassa ja kotitaloudessa käytetään hyväksi fysiikan ja kemian tietoja. Kielissä muistutellaan myös sukukielien (esim. englanti/ruotsi/saksa) kieliopista ja sanastosta, jotta oppilaat muistaisivat uusia asioita paremmin.

Ongelmana on se, että teini-iässä oppilaita ei kiinnosta oppiminen vaan ihan muut asiat. Tilannetta auttaisi kovasti, jos vanhemmat olisivat yhtenä rintamana takomassa lapsensa päähän, että nyt tyttöhyvä keskityt kouluun etkä Peteen.

[/quote]

Tuo esimerkki oli nimenomaan oppimisen kannalta erittäin hyvä. Sä nyt vaan halusit takertua siihen, onko oppijana Peteen ihastunut teini vai joku muu. Tuo sun kommenttisi ei ole mun mielestä tuon tekstin pointin kannalta oleellista.

ohis

Olen moensti huomannut, että ns. koulufiksuilla on isoja aukkoja tiedoissaan. Opettelevat asiat kokeisiin, ja sitten "unohtavat" ne.

Jotta pysyy ns. maailman menossa mukana (myös esim. siinä historiassa ymv.) kannattaa lukea sanomalehtiä (niissä on juttuja erilaisista jutuista, itsenäisyyspäivänä haastatellaan veteraania jne. jolloin yleensä mainitaan myös "Raatteen tiellä" tmv. yksityiskohtia) ja muutenkin lukea kirjoja ja katsoa dokumentteja.

Jos ns. faktateokse eivät kiinnosta, voi lukea sellaisen romaanin joka käsittelee aihetta. On plajo kirjoja joiden kautta tulee moni asia ns. tutuksi, mutta "viihteellisesti". Jos vaikka ajatellaan Täällä Pohjantähden alla kirjaa: siinä on aika hyvin monta Suomen lähihistorian asiaa käsitelty.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 09:35"]

Nyt näkyy se että olen opetellut koulua, en elämää varten. Mitenhän saisi omat lapsensa tajuamaan että ei riitä, että osaa asiat kokeessa?

[/quote]

puhumalla ja kesksutelemalla lasten kanssa arjessa kaikista niistä elämän ja yhteikunnan ilmiöistä, joihin koulussa opeteltavat asiat liittyvät. 

Js panet hakukoneet seen joko "bloomin takosnomian" tai "solo taksonomian" saat oppimisen tasojen määritelmiä, joista huomaat, että nuo oppimasi ja peruskooulussa vaadittavat tasot ovat aika alkeellisia (tunnistaa, luettelee jne) mutta edes organisoivat tai soveltavat ja uutta luovat osaamisen tasot jäävät helposti puuttumaan peruskoulun kiitettävästikin suorittaneelta. Tai itseasiassa homma menee niin päin, että moni, joka oppii helposti, oppii luonnostaan korkeammilla tasoilla (koska asioita on helpompi ja tehokkaampi oppia ja tajuaa, mitä väliä niillä on ja miten ne liittyvät toisiinsa) mutta saadakseen peruskoulusta kiitettäviä numeroita, on oppiminen naamioitava alempitasoiseksi; luetteloiksi, irrallisiksi faktoiksi, jne. Niitä kun on helpompi arvioida ja pisteyttää mekaanisesti kokeessa.

Sorry kirjoitusvihreete, mulla on kosketusnäyttö. Kakkonen

No musta kouluopetuksen merkitys on se, että saa raamit asioille, melko pinnalliset perustiedot. Mutta en usko, että kukaan muistaa pelkän pk:n tai lukion perusteella aihealuieista, jotka ei ole omia kiinnostuksenkohteita. Ei musta voikaan lähteä siitä, että voi muistaa kaikki talvi- ja jatkosodan vaiheet vaan niitä pitää itsekin kertailla. Ehkä vieläpä aikuisena osaa lähestyä asioita näkökulmasta, joka on itselle mielenkiintoisempi. Toisaalta ei peruskoulussa pureuduta tuollaisiin aiheisiin niin syvästi, että asiat jäisi mieleen.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 09:43"]

 Jos panet hakukoneet seen joko "bloomin taksonomian" tai "solo taksonomian" saat oppimisen tasojen määritelmiä, joista huomaat, että nuo oppimasi ja peruskooulussa vaadittavat tasot ovat aika alkeellisia (tunnistaa, luettelee jne) mutta edes organisoivat tai soveltavat ja uutta luovat osaamisen tasot jäävät helposti puuttumaan peruskoulun kiitettävästikin suorittaneelta. Tai itseasiassa homma menee niin päin, että moni, joka oppii helposti, oppii luonnostaan korkeammilla tasoilla (koska asioita on helpompi ja tehokkaampi oppia ja tajuaa, mitä väliä niillä on ja miten ne liittyvät toisiinsa) mutta saadakseen peruskoulusta kiitettäviä numeroita, on oppiminen naamioitava alempitasoiseksi; luetteloiksi, irrallisiksi faktoiksi, jne. Niitä kun on helpompi arvioida ja pisteyttää mekaanisesti kokeessa.

[/quote]

Minustakin tuntuu, että oma kouluopetuksen jälkeinen osaaminen on tuollaista, osaa esimerkiksi luokitella. Mutta: olen jutellut ihmisten kanssa ja esimerkiksi saanut sellaisen mielipiteen, että lukion historiassa piti jo osata enemmän ja syvemmin asioita. Itsellä taas lukiossa oli hissa loppuvaiheessa kutonen, ja muutenkin minulla meni lukuaineissa huonosti lukiossa niin en ole tosiaan saavuttanut korkeampaa oppimisen tasoa kuin tuo luettelemasi.:)

4

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 09:49"]

No musta kouluopetuksen merkitys on se, että saa raamit asioille, melko pinnalliset perustiedot. Mutta en usko, että kukaan muistaa pelkän pk:n tai lukion perusteella aihealuieista, jotka ei ole omia kiinnostuksenkohteita. Ei musta voikaan lähteä siitä, että voi muistaa kaikki talvi- ja jatkosodan vaiheet vaan niitä pitää itsekin kertailla. Ehkä vieläpä aikuisena osaa lähestyä asioita näkökulmasta, joka on itselle mielenkiintoisempi. Toisaalta ei peruskoulussa pureuduta tuollaisiin aiheisiin niin syvästi, että asiat jäisi mieleen.

[/quote]

kakkonen on historioitsija ja takertuu siksi tähän talvisodanvaiheet - juttuun. Siis edistynemmän oppimisen saavuttamisessa ei olisi kyse "kaikkien talvi- ja jatkosodan vaiheiden"muistamisesta (minä olen Suomen historian dosentti, enkä muista noista kuin pääpiirteet) vaan siitä, että tajuaa, mitä merkitystä noilla vaiheilla oli Suomen sodankäynnille ja yhteiskunnalle sodan aikaan ja sen jälkeen  ja mitä niiden ja muiden sotaan liittyvien valintojen takana oli. Ja että näkee, millä näistä asioista edelleen on merkitystä meidän nykyisessä yhteiskunnassa, mitkä heijastelevat nykyisiä kipupisteitä ja miksi nykyään puhutaan tietyllä tavalla asioista, vaikka "oikeita" näkökulmia voisi olla muitakin.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 09:55"]vaan siitä, että tajuaa, mitä merkitystä noilla vaiheilla oli Suomen sodankäynnille ja yhteiskunnalle sodan aikaan ja sen jälkeen  ja mitä niiden ja muiden sotaan liittyvien valintojen takana oli. Ja että näkee, millä näistä asioista edelleen on merkitystä meidän nykyisessä yhteiskunnassa, mitkä heijastelevat nykyisiä kipupisteitä ja miksi nykyään puhutaan tietyllä tavalla asioista, vaikka "oikeita" näkökulmia voisi olla muitakin. 

[/quote]

Juuri tämä on se juttu missä juuri viimeeksi yleistietouteen liittyvä itsetuntoni sai kolauksen. Poika keskusteli isänsä kanssa juuri toisesta maailmansodasta ja sen vaikutuksesta nykyiseen Suomeen. Itsekin pääsin osallistumaan keskusteluun, joka oli varsin mielenkiintoinen ja monimutkainen. Ymmärsin, että en lukioikäisenä yhtään _ymmärtänyt_ ko. asioita. Toisaalta, ei silloin monista asioista puhuttukaan, ne olivat vielä hys-hys -kamaa.

Hieman kyllä syytän opettajiakin. Koin hankaliksi ne aineet, jotka piti vain opetella ulkoa ymmärtämättä (esim. historia ja maantieto). Sen sijaan aineet, joissa keskusteltiin paljon (esim. biologia ja psykologia) ovat tietenkin jääneet hyvin mieleen.

ap

Muistamiseen auttaa liikkuminen ja matkustelu. Minulle konkretisoitui 1600-luku ihan toisella tapaa Versailles'ssa ja sen jälkeen oli hauska lukea Kolme muskettisoturia ja katsoa lasten kanssa sitä piirrettyä telkusta. Toinen maailmansota tuli lähelle Auschwitzissa ja Kotkanpesällä. Suomessa on paljon paikkoja, joissa voi tutustua omaan maahan, kartanoita, linnoja, kalliomaalauksia, kansallispuistoja. Kukkia voi tunnistaa vaikka ojanpenkalta ja lintuja puista. Pullaa leipoessa voi pohtia nostatuksen kemiallisia yhteyksiä. Uutisia ja ajankohtaisohjelmia kun seuraa, kouluaikoina opitut asiat loksahtavat monesti paikoilleen.

Nelonen jatkaa: itse olen tänä syksynä käynyt kotimaisen kirjallisuuden kurssin, jonka aiheena on 1800-luvun kirjalliset klassikot. Klassikoita käsiteltiin myös hahmottelemalla niiden yhteys Suomen historiaan, kuinka kansallistunnetta rakennettiin kirjallisuuden avulla 1800-luvun alkupuolella ja kuinka taas 1800-luvun loppupuolen klassikot heijastivat yhteiskunnallista tilaa ja muutoksia.

Täytyy sanoa, että nautin kovasti tästä näkökulmasta, koska oli mielekästä sijoittaa teos aikansa kontekstiin ja nähdä kuinka tarinoissa on yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Itselleni taas tällainen ote historiaan saa minut kiinnostumaan, samoin myös kuin tuo kasin esittämä.

Koulu ei ehdi opettaa kaikkia maailman asioita, vaan vain murto-osan niistä. Tarkoitus onkin, että jokainen oppii hakemaan tietoa itsenäisesti ja siten täydentää koulun tarjoamia tietoja.

Ap, olet juuri sellainen kiltti tunnollinen koulutyttö, joka pärjää kokeissa hyvin niin kauan kuin kysytään, mitä kirja sanoo asiasta. Sitten kun pitäisi hallita laajempia kokonaisuuksia ja soveltaa oppimaansa tietoa (se on sitä luovuutta!), meneekin hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun. Ei kirjassa ollut tällaista mallitehtävää.

Kiltit tytöt pärjäävät usein koulussa, koska vaadittavat kokonaisuudet ovat aika suppeita (yksi kurssi lukiossa). Ylioppilaskokeissa monelle tulee jo ongelmia, kun pitäisi hallita koko oppimäärä ja osata vielä hakea tietoa muidenkin aineiden kursseista.

Reaalikokeen uudistamisella on helpotettu tunnollisten oppilaiden menestystä (tätä ei tietenkään sanota ääneen), kun koe on muuttunut ainekohtaiseksi. Valitsemansa aineen oppimäärän kun pänttää päähänsä, menestyy jopa hyvin. Erinomainen menestys vaatii kuitenkin enemmän: sovellusta, muiden aineiden hyödyntämistä, aikansa seuraamista - ja sitä yleissivistystä, jota monella nuorella on jo kouluaikaan roppakaupalla. Joiltain se puuttuu läpi elämän. Omasta itsestä on kiinni, kuinka yleissivistynyt on. Tietoa voi hankkia aina lisää.

Tässä ei kyllä pitäitsi syyllistää tai väheksyä tunnollisia oppilaita, vaan kysyä, miksi opettajat eivät opeta sitä, mikä on tavoite (edistyneempiä tasoja) eli miksi opetus ei ole ns. Linjakasta?

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 09:35"]

Nyt näkyy se että olen opetellut koulua, en elämää varten. Mitenhän saisi omat lapsensa tajuamaan että ei riitä, että osaa asiat kokeessa?

[/quote]

puhumalla ja kesksutelemalla lasten kanssa arjessa kaikista niistä elämän ja yhteikunnan ilmiöistä, joihin koulussa opeteltavat asiat liittyvät. 

Js panet hakukoneet seen joko "bloomin takosnomian" tai "solo taksonomian" saat oppimisen tasojen määritelmiä, joista huomaat, että nuo oppimasi ja peruskooulussa vaadittavat tasot ovat aika alkeellisia (tunnistaa, luettelee jne) mutta edes organisoivat tai soveltavat ja uutta luovat osaamisen tasot jäävät helposti puuttumaan peruskoulun kiitettävästikin suorittaneelta. Tai itseasiassa homma menee niin päin, että moni, joka oppii helposti, oppii luonnostaan korkeammilla tasoilla (koska asioita on helpompi ja tehokkaampi oppia ja tajuaa, mitä väliä niillä on ja miten ne liittyvät toisiinsa) mutta saadakseen peruskoulusta kiitettäviä numeroita, on oppiminen naamioitava alempitasoiseksi; luetteloiksi, irrallisiksi faktoiksi, jne. Niitä kun on helpompi arvioida ja pisteyttää mekaanisesti kokeessa.

[/quote]

Tässä yllä on sanottu se mikä on mielestäni kouluopetukssa vialla.

Luontaisesti oppii siten, että neiti x ihastuu koulussa johonkin poikaa joka harrastaa keskiaikalarppaamista ja menee kirjastoon etsimään tietoa keskiajasta jotta voisi puhua pojan kanssa ja sitten kiinnostuu mustasta surmasta ja tautien historiasta. Sitten alkaa pohtimaan et mites nää modernin ajan epidemiat ja alkaa ottamaan selvää muista taudeista. Siinä joutuu sitten lukemaan malariasta Karjalan kannaksella ja kertaamaan sotahistoriaa. Ehkä neiti x päättää lukea Tuntemattoman sotilaan ja huomaa, että tämä Linnahan on kirjoittaa tosi vetävästi ja lukee myös Täällä pohjantähden alla -sarjan ja alkaa ihmettelemään, että mitäs se sosialismi nyt taas olikaan ja lukee ehkä Pääoman jne.

Koulussa kuitenkin istumme kahdeksan tuntia päivässä oppimassa ulkoa asioita jotka eivät juuri nyt kiinnosta. Oppimiselle ei ole motivaatiota. Kahdeksan tuntia menee hukkaan. Inhoan koulua.

Hyvä, että mielenkiinto on herännyt! Suosittelen Suomen historian pikkujättiläistä. Käytetään yliopistossakin oppikirjana. Sitten:

http://scholar.google.fi/

Kyllä se siitä!

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 13:08"]

Tässä yllä on sanottu se mikä on mielestäni kouluopetukssa vialla.

Luontaisesti oppii siten, että neiti x ihastuu koulussa johonkin poikaa joka harrastaa keskiaikalarppaamista ja menee kirjastoon etsimään tietoa keskiajasta jotta voisi puhua pojan kanssa ja sitten kiinnostuu mustasta surmasta ja tautien historiasta. Sitten alkaa pohtimaan et mites nää modernin ajan epidemiat ja alkaa ottamaan selvää muista taudeista. Siinä joutuu sitten lukemaan malariasta Karjalan kannaksella ja kertaamaan sotahistoriaa. Ehkä neiti x päättää lukea Tuntemattoman sotilaan ja huomaa, että tämä Linnahan on kirjoittaa tosi vetävästi ja lukee myös Täällä pohjantähden alla -sarjan ja alkaa ihmettelemään, että mitäs se sosialismi nyt taas olikaan ja lukee ehkä Pääoman jne.

Koulussa kuitenkin istumme kahdeksan tuntia päivässä oppimassa ulkoa asioita jotka eivät juuri nyt kiinnosta. Oppimiselle ei ole motivaatiota. Kahdeksan tuntia menee hukkaan. Inhoan koulua.

[/quote]

No, teini-ikäinen neiti x ei todellakaan mene kirjastoon tai koneelle etsimään tietoa yhtään mistään paitsi ehkä siitä, miten poikia kuuluu pussata oikein. Neiti x on kiinnostunut enemmän omasta navanseudustaan kuin poika y:n erikoisharrastuksesta, paitsi ehkä silloin kun sattuu itsekin olemaan samasta harrastuspiiristä.

Nykyaikainen koululaitos nimenomaan antaa poikkitieteellistä opetusta. Kirjallisuuden tunnilla kerrataan historiaa ja uskontoa, jotta kirjoja ja tyylisuuntia osaisi suhteuttaa ajankuvaan. Biologiassa ja kotitaloudessa käytetään hyväksi fysiikan ja kemian tietoja. Kielissä muistutellaan myös sukukielien (esim. englanti/ruotsi/saksa) kieliopista ja sanastosta, jotta oppilaat muistaisivat uusia asioita paremmin.

Ongelmana on se, että teini-iässä oppilaita ei kiinnosta oppiminen vaan ihan muut asiat. Tilannetta auttaisi kovasti, jos vanhemmat olisivat yhtenä rintamana takomassa lapsensa päähän, että nyt tyttöhyvä keskityt kouluun etkä Peteen.