Hyvät naiset, hankkikaa ne lapset nuorina, ENNEN työelämää!

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:30"]

Jokusen kuukauden kotona? Voi 30, tulet kyllä yllättymään, kun lapsi syntyy. Muutaman kuukauden päästä synnytyksestä vauvasi on ihan pieni, riippuvainen imetyksestä, mihin ajattelit hänet lykätä koulupäiväsi ajaksi?

[/quote]

Eikö esim. 7-kuukautinen pärjää perhepäivähoitajalla? T. 30.

[/quote]

Pilailetko? Vauva, joka ei osaa vielä puhua tai kävellä vieraalla hoitajalla? 

Oma kantani on että lapsentekoon alle 26-vuotiaana ei pitäisi yhteiskunnan missään oloissa kannustaa, vaan pikemminkin maksaa siitä pidättäytymisestä. Omassa lähipiirissäni lähes kaikki naiset on alkaneet niihin puuhiin vasta yli 35-vuotiaana ja hyvin on mennyt. Etenkin lasten kannalta. Edellyttää tietysti että on terve ja pitänyt itsestään hyvää huolta = tupakoimattomuus + muu kitsaus kaikkien päihteiden suhteen, alhainen normaalipaino, terveet elintavat JA psyykkinen valmius ratkaista elämän kriisitilanteita.

T. Lääkäritäti

Mmmh, otokseni on pieni, mutta niistä opiskelukavereista, jotka hankkivat lapset opiskeluaikana yksikään ei ole enää naimisissa lasten isän kanssa, kaikki "joutuivat" hakemaan matalapalkkatöihin joissa vastuu ei rasita vaikka tutkinto olisi mahdollistanut vaikka mihin. Lähes kaikki hankkivat taas lapsia reilusti yli kolmekymppisinä uuden miehen kanssa, joten se siitä jaksamisesta.

Ne jotka taas hankkivat ensimmäiset lapsensa reilusti päälle kolmekymppisinä olivat edenneet uralla mukavasti asiantuntijatehtäviin, palkka huomattavasti parempi ja työajat vapaat. Heillä ei tunnu olevan minkäänlaista stressiä perhe-elämästä, minun/sinun/meidän lapsista, töistä tai rahatilanteesta.

Kukin tavallaan. Kaikki ovat kai subjektiivisesti yhtä vakuuttuneita siitä, että oma valinta oli juuri se oikea.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:47"]

Ei 7-kuista oteta kunnalliseen hoitoon. Pitää ensin käyttää vanhempainvapaat, että kunta on velvollinen järjestämään päivähoidon. Sama koskee yksityisen hoidon tukea. 

On kyllä surkeaa, että vauvasi ei saa edes 9-kuiseksi olla kotihoidossa, ilmeisesti liian nuorena ja menevänä aloitettu lastenteko. Kun vauvasi syntyy, tajuat kuinka pieni ja avuton, ädistä riippuvainen pikkuinen hän on.

[/quote]

Okei, voi olla että mieli muuttuu lapsen saamisen jälkeen. :) Eihän minulla vielä olekaan kokemusta lapsista, siksi kysyinkin. T. 30

Vielä lisäys: 7 kuukauden ikäinen vauva ei yleensä edes konttaa, ei istu itse, syö pääasiassa äidinmaitoa, tarvitsee vielä monet päiväunet ja heräilee öisin.

Jos sinulla 20-vuotias ei ole mitään käsitystä vauvojen hoidosta, kannattaa olla uhoamatta etukäteen, kuinka painelee kouluun ja jättää pikkuvauvan hoitoon. Ihan niin yksinkertaista se ei ole, tulet huomaamaan.

Me teimme miehen kanssa näin. En ole katunut. Esikoisen saimme kun olin 18v, kuopus kun olin 21v. Kun olin 25 muutimme ulkomaille töihin. Palasimme Suomeen kun olin 30v, lapset siinä vaiheessa 12 ja 9 v. Sain monta hyvää työtarjousta, jouduin valitsemaan mikä olisi paras työpaikka. Nyt olemma taas ulkomailla, meillä on oma yritys. Täytän ensi vuonna 36v ja esikoinen täyttää 18v.  Olen niin onnellinen meidän ratkaisusta. Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle ja meillä on ollut onni myötä kun olemme löytäneet toisemme niin nuorena. Parasta tässä on ehkä se, että olemme pystyneet järjetämään asiat niin, että olemme voineet olla paljon lasten kanssa kotona. Opiskelin kun lapset olivat pieniä, joten olin heidän kanssaan paljon, ulkomailla tein osan työpäivästä kotona, jolloin lapset olivat kotona kanssani ja nyt viimeiset vuodet olemme miehen kanssa tehneet molemmat kotoota käsin töitä, itse vain osa-aikaisesti. Ja joinain vuosina olen pitänyt sapattivapaata ja keskittynyt vain lapsiin. Täytän 39 kun kuopus täyttää 18. Mahdollisuus tehdä vielä vaikka mitä (ja niitä mahdollisuuksia on ollut myös lasten kanssa, elämä ei päädy lasten saamiseen) ja en ole toinen jalka haudassa sitten kun musta mahdollisesti tulee mummo. Anoppi on 55v, oma mutsi vähän päälle 60,  joten mahdollisilla lapsenlapsilla on todennäköisesti isomummut ja vaaritkin vielä kuvioissa, kuten meidän lapsilla on vielä isomummut ja vaarit elossa.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:51"]

Jos sinulla 20-vuotias ei ole mitään käsitystä vauvojen hoidosta, kannattaa olla uhoamatta etukäteen, kuinka painelee kouluun ja jättää pikkuvauvan hoitoon. Ihan niin yksinkertaista se ei ole, tulet huomaamaan.

[/quote]

Enhän minä mitään ole uhonnut, mistä sellaisen kuvan sait? Tämä vain oli suunnitelma, mutta jos se ei toimi, muutamme suunnitelmia, siinä se. Enkä odota, että vauvan kanssa elämä olisi lähellekään yksinkertaista. Onneksi meillä on myös hyvät tukiverkot, joilta saamme apua tarvittaessa.

Hienoa, että tukiverkot ovat kunnossa. Se on vauvalle rikkaus. Onnea opiskeluihin ja vauva-arkeen.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 11:54"]

Jos ei ole mahdollista ITSE lapsia elättää, niin niitä ei ole moraalisesti oikein tehdä, yleensä yhteiskunta joutuu elättämään nämä tämmöiset lapset ja heidän vanhempansa.

[/quote]

Kyllähän opintotuki ja lapsilisät juoksevat opiskelijallakin. Ja käyhän mieskin töissä, sillä ei hänen tarvitse työelämään siirtymistä lapsen takia viivyttää.

[/quote]

Olen kuullut, että lapsen saaneen opiskelijan saama opintotuki itse asiassa pienenee, tai siis asumistuki muuttuu yleiseksi asumistueksi joka monen opiskelijan kohdalla on opiskelijan asumistukea pienempi. Järjenvastaista mutta ilmeisesti ihan todellisuutta.

[/quote]

Meille kävi juuri noin. Kelalta tuli kirje "Asumislisänne on lakkautettu lapsen syntymän vuoksi". Asumistukea ei saatu kun haettiin.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:55"]

Hienoa, että tukiverkot ovat kunnossa. Se on vauvalle rikkaus. Onnea opiskeluihin ja vauva-arkeen.

[/quote]

Kiitos paljon. :)

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:52"]

Me teimme miehen kanssa näin. En ole katunut. Esikoisen saimme kun olin 18v, kuopus kun olin 21v. Kun olin 25 muutimme ulkomaille töihin. Palasimme Suomeen kun olin 30v, lapset siinä vaiheessa 12 ja 9 v. Sain monta hyvää työtarjousta, jouduin valitsemaan mikä olisi paras työpaikka. Nyt olemma taas ulkomailla, meillä on oma yritys. Täytän ensi vuonna 36v ja esikoinen täyttää 18v.  Olen niin onnellinen meidän ratkaisusta. Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle ja meillä on ollut onni myötä kun olemme löytäneet toisemme niin nuorena. Parasta tässä on ehkä se, että olemme pystyneet järjetämään asiat niin, että olemme voineet olla paljon lasten kanssa kotona. Opiskelin kun lapset olivat pieniä, joten olin heidän kanssaan paljon, ulkomailla tein osan työpäivästä kotona, jolloin lapset olivat kotona kanssani ja nyt viimeiset vuodet olemme miehen kanssa tehneet molemmat kotoota käsin töitä, itse vain osa-aikaisesti. Ja joinain vuosina olen pitänyt sapattivapaata ja keskittynyt vain lapsiin. Täytän 39 kun kuopus täyttää 18. Mahdollisuus tehdä vielä vaikka mitä (ja niitä mahdollisuuksia on ollut myös lasten kanssa, elämä ei päädy lasten saamiseen) ja en ole toinen jalka haudassa sitten kun musta mahdollisesti tulee mummo. Anoppi on 55v, oma mutsi vähän päälle 60,  joten mahdollisilla lapsenlapsilla on todennäköisesti isomummut ja vaaritkin vielä kuvioissa, kuten meidän lapsilla on vielä isomummut ja vaarit elossa.

[/quote]

Jo vain ja lehmät lentää. Kouluja käymätön naisihminen tekee töitä ulkomailla ja  saa tukuttain loistavia työtarjouksia. Lauantain paras :D

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:52"]

Me teimme miehen kanssa näin. En ole katunut. Esikoisen saimme kun olin 18v, kuopus kun olin 21v. Kun olin 25 muutimme ulkomaille töihin. Palasimme Suomeen kun olin 30v, lapset siinä vaiheessa 12 ja 9 v. Sain monta hyvää työtarjousta, jouduin valitsemaan mikä olisi paras työpaikka. Nyt olemma taas ulkomailla, meillä on oma yritys. Täytän ensi vuonna 36v ja esikoinen täyttää 18v.  Olen niin onnellinen meidän ratkaisusta. Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle ja meillä on ollut onni myötä kun olemme löytäneet toisemme niin nuorena. Parasta tässä on ehkä se, että olemme pystyneet järjetämään asiat niin, että olemme voineet olla paljon lasten kanssa kotona. Opiskelin kun lapset olivat pieniä, joten olin heidän kanssaan paljon, ulkomailla tein osan työpäivästä kotona, jolloin lapset olivat kotona kanssani ja nyt viimeiset vuodet olemme miehen kanssa tehneet molemmat kotoota käsin töitä, itse vain osa-aikaisesti. Ja joinain vuosina olen pitänyt sapattivapaata ja keskittynyt vain lapsiin. Täytän 39 kun kuopus täyttää 18. Mahdollisuus tehdä vielä vaikka mitä (ja niitä mahdollisuuksia on ollut myös lasten kanssa, elämä ei päädy lasten saamiseen) ja en ole toinen jalka haudassa sitten kun musta mahdollisesti tulee mummo. Anoppi on 55v, oma mutsi vähän päälle 60,  joten mahdollisilla lapsenlapsilla on todennäköisesti isomummut ja vaaritkin vielä kuvioissa, kuten meidän lapsilla on vielä isomummut ja vaarit elossa.

[/quote]

Jo vain ja lehmät lentää. Kouluja käymätön naisihminen tekee töitä ulkomailla ja  saa tukuttain loistavia työtarjouksia. Lauantain paras :D

[/quote]

Missä luki että kouluja käymätön?

No minä tein vasta lapset vasta 29v alkaen, Olin ennen sitä työelämässä ja hoidin lapsiani kuusi vuotta kotona. Sinä aikana tein keikkaa itselleni sopiviin aikoihin töitä. En ymmärrä näitä lusmuilijoita, jotka aloitavat työelämän 30v. 

En todellakaan aio hankkia lapsia nuorena. Olen nyt opiskelija, ja elän sen mukaista elämää. Rehellisesti sanottuna, lapsi tässä vaiheessa pilaisi elämäni.

Lapset on parasta tehdä sitten kun itse ja oma kumppani on siihen valmis. Joillekkin se aika on kesken opiskelujen, joillekkin 35-vuotiaana vakipaikan saanena. 

Kaikeista kalleimmaksi yhteiskunnalle tulevat lapset, joita ei osata kasvattaa. Siihen verrattuna on muutaman vuoden kotihoidontuet, venyneet opintotuet ja mahdolliset toimeentulotuetkin pikku tippa meressä.

Voi voi. Minä opiskelin ensin ja olin sitten työelämässä ja tein lapset 33v 35v ja 37v vuotiaina. Naimisiin kyllä menin jo 21v:na. Nyt olen 50v ja nykyinen työsuhde kestänyt 12v. Sen saadessani lapseni olivat 5v, 3v ja 1v. Mikä sanktio nyt seuraa, kun tein väärin päin?

Minä opiskelin, menin töihin, tapasin miehen, muutin yhteen ja jätin lapset kokonaan tekemättä. Nautin työstäni, runsaasta vapaa-ajasta, parisuhteesta ja ystävistä. Kivaa on, mutta varmaan olen jonkun mielestä suorittanut tämän elämän aivan väärin.

Eipä ollut miestä minulla siinä vaiheessa. En ollut itsekään varma nuorempana, halusinko lapsia koskaan. Ja vaikka olisi mieskin ja itse haluaisi lapsia, eivät kaikki 20-25-vuotiaat miehet niitä vielä halua.

Huomaa kyllä, että ap olet mies.

Ap kuulostaa niin lapselliselta vieläkin, että on kyllä hemmetin hyvä, ettei niitä lapsia ole vielä ilmaantunut. Kannattaa vielä odotella jokunen vuosi, jos vaikka viisastuu, ja harkita hankkimista sitten. Jos siis viisastuu.