Hyvät naiset, hankkikaa ne lapset nuorina, ENNEN työelämää!

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 11:49"]

Jos olette vakituisessa suhteessa opiskeluajallanne, kannattaa lastensaanti ajoittaa oikeasti siihen valmistumisen jälkeiselle ajalle. Sen jälkeen hakeudutte töihin ja teette työnantajalle selväksi, että lisää lapsia ei ole tulossa, ne on jo tehty.

Paras aika lapsille olisi opiskeluaika, koulu on paljon joustavampi lapsipoissaoloihin ja he eivät menetä rahaa takiasi. Nuorena myös jaksaa paremmin.

[/quote]

On varmaan tosi helppoa löytää töitä, jos heti valmistumisen jälkeen on ollut kotona 1-3 vuotta vailla minkäänlaisia oman alan töitä. Ei töitä pelkillä papereilla saa. Se tutkinto on auttamatta vanhentunut vuosin jälkeen ilman työkokemusta.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:52"]

Me teimme miehen kanssa näin. En ole katunut. Esikoisen saimme kun olin 18v, kuopus kun olin 21v. Kun olin 25 muutimme ulkomaille töihin. Palasimme Suomeen kun olin 30v, lapset siinä vaiheessa 12 ja 9 v. Sain monta hyvää työtarjousta, jouduin valitsemaan mikä olisi paras työpaikka. Nyt olemma taas ulkomailla, meillä on oma yritys. Täytän ensi vuonna 36v ja esikoinen täyttää 18v.  Olen niin onnellinen meidän ratkaisusta. Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle ja meillä on ollut onni myötä kun olemme löytäneet toisemme niin nuorena. Parasta tässä on ehkä se, että olemme pystyneet järjetämään asiat niin, että olemme voineet olla paljon lasten kanssa kotona. Opiskelin kun lapset olivat pieniä, joten olin heidän kanssaan paljon, ulkomailla tein osan työpäivästä kotona, jolloin lapset olivat kotona kanssani ja nyt viimeiset vuodet olemme miehen kanssa tehneet molemmat kotoota käsin töitä, itse vain osa-aikaisesti. Ja joinain vuosina olen pitänyt sapattivapaata ja keskittynyt vain lapsiin. Täytän 39 kun kuopus täyttää 18. Mahdollisuus tehdä vielä vaikka mitä (ja niitä mahdollisuuksia on ollut myös lasten kanssa, elämä ei päädy lasten saamiseen) ja en ole toinen jalka haudassa sitten kun musta mahdollisesti tulee mummo. Anoppi on 55v, oma mutsi vähän päälle 60,  joten mahdollisilla lapsenlapsilla on todennäköisesti isomummut ja vaaritkin vielä kuvioissa, kuten meidän lapsilla on vielä isomummut ja vaarit elossa.

[/quote]

Jo vain ja lehmät lentää. Kouluja käymätön naisihminen tekee töitä ulkomailla ja  saa tukuttain loistavia työtarjouksia. Lauantain paras :D

[/quote]

Missä luki että kouluja käymätön?

[/quote]

Mitään kunnianhimoista ei opiskella eikä kovin tehokkaasti samalla kun "ollaan paljon lasten kanssa kotona". Eikä juttu muutenkaan ole järin uskottava, ulkomailla työn tekemisineen kaikkineen. 

Vähän off topic mutta miksia kolmekymppiset eivät tee töitä? Tarkoitan siis niitä, jotka perustelevat opiskeluillaan ja muulla hömpällä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 14:51"]

Vähän off topic mutta miksia kolmekymppiset eivät tee töitä? Tarkoitan siis niitä, jotka perustelevat opiskeluillaan ja muulla hömpällä.

[/quote]

Kuka on sanonut, että eivät tee? Monet tekevät pätkätöitä, kuten esim. minä.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:52"]

Me teimme miehen kanssa näin. En ole katunut. Esikoisen saimme kun olin 18v, kuopus kun olin 21v. Kun olin 25 muutimme ulkomaille töihin. Palasimme Suomeen kun olin 30v, lapset siinä vaiheessa 12 ja 9 v. Sain monta hyvää työtarjousta, jouduin valitsemaan mikä olisi paras työpaikka. Nyt olemma taas ulkomailla, meillä on oma yritys. Täytän ensi vuonna 36v ja esikoinen täyttää 18v.  Olen niin onnellinen meidän ratkaisusta. Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle ja meillä on ollut onni myötä kun olemme löytäneet toisemme niin nuorena. Parasta tässä on ehkä se, että olemme pystyneet järjetämään asiat niin, että olemme voineet olla paljon lasten kanssa kotona. Opiskelin kun lapset olivat pieniä, joten olin heidän kanssaan paljon, ulkomailla tein osan työpäivästä kotona, jolloin lapset olivat kotona kanssani ja nyt viimeiset vuodet olemme miehen kanssa tehneet molemmat kotoota käsin töitä, itse vain osa-aikaisesti. Ja joinain vuosina olen pitänyt sapattivapaata ja keskittynyt vain lapsiin. Täytän 39 kun kuopus täyttää 18. Mahdollisuus tehdä vielä vaikka mitä (ja niitä mahdollisuuksia on ollut myös lasten kanssa, elämä ei päädy lasten saamiseen) ja en ole toinen jalka haudassa sitten kun musta mahdollisesti tulee mummo. Anoppi on 55v, oma mutsi vähän päälle 60,  joten mahdollisilla lapsenlapsilla on todennäköisesti isomummut ja vaaritkin vielä kuvioissa, kuten meidän lapsilla on vielä isomummut ja vaarit elossa.

[/quote]

Jo vain ja lehmät lentää. Kouluja käymätön naisihminen tekee töitä ulkomailla ja  saa tukuttain loistavia työtarjouksia. Lauantain paras :D

[/quote]

Missä luki että kouluja käymätön?

[/quote]

Mitään kunnianhimoista ei opiskella eikä kovin tehokkaasti samalla kun "ollaan paljon lasten kanssa kotona". Eikä juttu muutenkaan ole järin uskottava, ulkomailla työn tekemisineen kaikkineen. 

[/quote] No kuule totta joka sana. Enpä ajatellut etttä noin erikoista olisi, että pitää alkaa epäilemään.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 11:54"]

Jos ei ole mahdollista ITSE lapsia elättää, niin niitä ei ole moraalisesti oikein tehdä, yleensä yhteiskunta joutuu elättämään nämä tämmöiset lapset ja heidän vanhempansa.

[/quote]

Öhöm... Itse sain kaksi lasta opiskeluaikana, yhden heti valmistuttuani. Mieskin oli opiskelija esikoisen syntyessä. Esikoisen syntyessä olimme 25-vuotiaita. Silti koskaan ei ole yhteiskunnan tarvinnut elättää meidän perhettä sentilläkään. Tottakai olemme saaneet lapsilisät ja äitiysrahat, kuten kaikki muutkin, mutta mistään "sossusta" tai "toimeentuloluukulta" ei ole ikinä ollut tarvetta mitään hakea. Nykyään olemme molemmat hyvissä akateemisen alan työpaikoissa. On myös iso omistusasunto, kunnollinen auto ja lomamatkojakin teemme.

Ottaa niin aivoon nämä ainaiset "nuorina ja ennen valmistumista lapsia tekevät putoavat köyhyyteen..."-asenteet. Ei käynyt meille niin eikä myöskään monelle muulle vastaavasti eläneelle tutulle pariskunnalle.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 12:52"]

Me teimme miehen kanssa näin. En ole katunut. Esikoisen saimme kun olin 18v, kuopus kun olin 21v. Kun olin 25 muutimme ulkomaille töihin. Palasimme Suomeen kun olin 30v, lapset siinä vaiheessa 12 ja 9 v. Sain monta hyvää työtarjousta, jouduin valitsemaan mikä olisi paras työpaikka. Nyt olemma taas ulkomailla, meillä on oma yritys. Täytän ensi vuonna 36v ja esikoinen täyttää 18v.  Olen niin onnellinen meidän ratkaisusta. Mutta se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle ja meillä on ollut onni myötä kun olemme löytäneet toisemme niin nuorena. Parasta tässä on ehkä se, että olemme pystyneet järjetämään asiat niin, että olemme voineet olla paljon lasten kanssa kotona. Opiskelin kun lapset olivat pieniä, joten olin heidän kanssaan paljon, ulkomailla tein osan työpäivästä kotona, jolloin lapset olivat kotona kanssani ja nyt viimeiset vuodet olemme miehen kanssa tehneet molemmat kotoota käsin töitä, itse vain osa-aikaisesti. Ja joinain vuosina olen pitänyt sapattivapaata ja keskittynyt vain lapsiin. Täytän 39 kun kuopus täyttää 18. Mahdollisuus tehdä vielä vaikka mitä (ja niitä mahdollisuuksia on ollut myös lasten kanssa, elämä ei päädy lasten saamiseen) ja en ole toinen jalka haudassa sitten kun musta mahdollisesti tulee mummo. Anoppi on 55v, oma mutsi vähän päälle 60,  joten mahdollisilla lapsenlapsilla on todennäköisesti isomummut ja vaaritkin vielä kuvioissa, kuten meidän lapsilla on vielä isomummut ja vaarit elossa.

[/quote]

Jo vain ja lehmät lentää. Kouluja käymätön naisihminen tekee töitä ulkomailla ja  saa tukuttain loistavia työtarjouksia. Lauantain paras :D

[/quote]

Missä luki että kouluja käymätön?

[/quote]

Mitään kunnianhimoista ei opiskella eikä kovin tehokkaasti samalla kun "ollaan paljon lasten kanssa kotona". Eikä juttu muutenkaan ole järin uskottava, ulkomailla työn tekemisineen kaikkineen. 

[/quote]

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta on pakko sanoa tähän, että useat vanhat opiskelukaverini ovat vääntäneet tohtorin VÄITÖSKIRJAN ollessaan lasten kanssa kotona. Että se siitä kunnianhimottomuudesta!

En ole valmis äidiksi eikä me muutenkaan pyöritä rahoissa. Lapsen täytyy olla toivottu ja haluan tarjota turvallisen ja vakaan elämän (joka tosin ei oo niin yksinkertaista näinä aikoina kun työpaikka saattaa lähteä seuraavana päivänä alta, mutta tajuanette pointtini..)

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:03"]

En ole valmis äidiksi eikä me muutenkaan pyöritä rahoissa. Lapsen täytyy olla toivottu ja haluan tarjota turvallisen ja vakaan elämän (joka tosin ei oo niin yksinkertaista näinä aikoina kun työpaikka saattaa lähteä seuraavana päivänä alta, mutta tajuanette pointtini..)

[/quote]

Ehkä ei tajuta.  Sen tajuan, jos lapsia ei haluta niin niitä ei hankita. Mutta sitä en tajua, että itse luodaan naurettavia kuvitelmia, että lapsi tarvitsee sitä ja tätä (raharaharaha) kasvaakseen yhteiskuntakelpoikseksi kansalaiseksi.

Ymmärrän yrittäjän kannan lastenhankinta-asiassa. Jokainen päätää omista lähtökohdistaan. Itse olen nuorena koulutuksen ja työpaikan hankkinut, nyt reilusti yli 30-vuotiaana on aika lastenteolle ja perhe-elämälle. Työpaikka suhtautuu joustavasti. Onneksi kaikki työnantajat eivät ole mulkkuja.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:03"]

En ole valmis äidiksi eikä me muutenkaan pyöritä rahoissa. Lapsen täytyy olla toivottu ja haluan tarjota turvallisen ja vakaan elämän (joka tosin ei oo niin yksinkertaista näinä aikoina kun työpaikka saattaa lähteä seuraavana päivänä alta, mutta tajuanette pointtini..)

[/quote]

Ehkä ei tajuta.  Sen tajuan, jos lapsia ei haluta niin niitä ei hankita. Mutta sitä en tajua, että itse luodaan naurettavia kuvitelmia, että lapsi tarvitsee sitä ja tätä (raharaharaha) kasvaakseen yhteiskuntakelpoikseksi kansalaiseksi.

[/quote]

No tahdon, että lapsi saa syödäkseen muutakin kuin pahvia ja voi halutessaan harrastaa mitä tykkää. :) Tässä tilanteessa ei onnistu.

Ensin nainen on liian nuori äidiksi, sitten opiskelut on kesken, valmistumisen jälkeen ei ole työpaikkaa, työpaikat on aluksi määräaikaisia, vakityöpaikan alussa ei uskalla raskautua, ensin pitää tehdä muutama vuosi töitä, sitten kaikki alle nelikymppiset on työantajan mielestä riskisijoitus, yli nelikymppiset on työnantajan mielestä liian vanhoja palkattaviksi ja varsinkin yli nelikymppiset, lapsettomat naiset - niissä on luonteessa varmasti jotain vikaa, kun lapsia eivät ole tehneet.

Teki niin tai näin ja varsinkin jos jättää tekemättä, niin aina menee väärin. Työnantajia ei koskaan voi miellyttää, joten paras on, kun lapset tekee silloin kun se itselle parhaiten sopii.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 11:49"]

Jos olette vakituisessa suhteessa opiskeluajallanne, kannattaa lastensaanti ajoittaa oikeasti siihen valmistumisen jälkeiselle ajalle. Sen jälkeen hakeudutte töihin ja teette työnantajalle selväksi, että lisää lapsia ei ole tulossa, ne on jo tehty.

[/quote]

Tuossa tilanteessa työnantaja tekee sitten selväksi, että työsuhteesta ei koskaan joudu potkituksi pois.

Minä sain lapsen kesken opiskelujen 20-vuotiaana suunnitellusti pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Jos lisää lapsia tulee, niin ne saa tulla ennen kuin siirryn työelämään. Meille tämä ratkaisu sopii vaan yksinkertaisesti parhaiten. Ja tiedän, että työelämässä ei sitten tarvitse stressata omaa riittämättömyyttä pienten lasten kanssa. Valmistun kuitenkin suunnilleen samaan aikaan, kun lapsettomat ystäväni.