Huulten repiminen
Onko kenelläkään muulla tällaista outoa tapaa? Huulten "ihon" nyppimistä ja repimistä? Itselläni on, varsinkin keskittyessä. Ärsyttävää.
Kommentit (31)
Huh, mä teen ihan samaa ja tota hampailla nyhtämistä kanssa! Ite kun oon kotosalla tai muuten ns. "ei ihmisten ilmoilla" (hikinen työhuonekin lasketaan) niin oikein jätän tahallaan laittamatta huulirasvaa ja nuolen huulia, sitten odotan että ne on kuivat ja sillain oikein leveesti suu kiinni tai kielellä sisääpäin työnnän huulia piukeiks, että se iho halkeilee ja saan sen paksummalti revittyä pois. Sit on ihan vereslihalla :/ En tiedä miten alkoi, mutta varmaan yläasteella.
Onkohan kukaan keksinyt konstia lopettaa tämä inhottava tapa? Vinkkejä kehiin!
Täällä kohtalotoveri. Itsellä ongelma ollut ehkä 5v.lähtien. Muistan että äiti ohjeisti kerhotätejä että katsoo etten repisi huuliani...ja nyt olen 36v. Syövän mahdollisuus on pelottanut jo vuosia,mutta siitä huolimatta en ole pystynyt lopettamaan. Aina kun stressaannun niin silloin se alkaa. Revin huuliani yksin ollessani.
Ompas vanha ketju.
No mut täällä kans yks huulten repiä. Lisäksi revin rupia. Kun tulee pieni naarmu, revin siitä rupea irti aina kun pystyy. Pahimmillaan pieni naarmu on kasvanut peukalon pään kokoiseksi alueeksi. Käsissä onkin paljon arpia.
Se on vaan niin nautinnollista kun saa sen kuoren irtoamaan.
Useimmiten juuri lukiessa tulee tuota tehtyä.
Ihosyöpä on välillä käynyt mielessä. Noin puolivuotta sitten tuli pieni naarmu ja edelleen revin sitä samaa kohtaa. En vaan anna parantua.
Joku pakkomiellehän tämän on. Lapsesta asti olen tuota tehnyt.
Olen tehnyt tätä varmasti ainakin 20 vuotta. Itse huomaan, että huulien ihoon vaikuttaa erityisesti huono ruokavalio. Eli jos ei ole syönyt monipuolisesti ravintorikasta ruokaa, niin iho jotenkin ohenee tai menee huonoon kuntoon, ja repiminen alkaa. B2 vitamiinin saanti kun on kunnossa, niin se hillitsee tätä tapaani. On hyvä tietää, etten ole ainoa, vaikka se ei ongelmaa korjaakaan. Se, mikä tähän on varsinainen syy, on hankalaa tietää, mutta nähtävästi psykologia saattaisi senkin voida selittää. En ole kovin tarkasti perehtynyt aiheeseen. Jotain pakonomaista tämä on.
Sama tapa täällä, lapsesta asti olen repinyt huulia. Stressaavina aikoina karkaa ihan käsistä, parempina kausina pystyn jonkin verran hillitsemään itseäni kyllä. Syövästä mummo varoitti jo kun olin pikkulapsi, siitä asti olen sitä pelännyt, mutta tavasta en kokonaan pääse, ikää nyt 38 v.
Minä pääsin huulien repimisestä yli että kuorin niitä hammasharjalla ja sen jälkeen pistin paljon huulirasvaa (suosittelisin blistex huulirasvaa)
Siis teen ihan samaa! Se on järkkyä että pitää ottaa vielä pinsetit avuksi kun ei sormin saa mutta silti sitä tekee niin ja tosiaan tulee revittyä koko alahuuli verille.. jotenki kuvittelen että kun saa ne kaikki repsottavat ja häiritsevät kohdat nypittyä pois niin huuli "paranis" ja olis taas sileä mutta kun niiden tilalle tulee kuiva iho takaisin ja taas alan repimään x( ei ole kyllä tervettä tämä :c
Mäki oon tehny lapsesta asti enkä voi lopettaa! Kans sormien ihon repiminen kynnen läheltä on nii nautinnollista et en vaa voi lopettaa mut kyl se rumalta näyttää ku o repaleiset sormet:/ Kans revin niinku ihoo suun sisältä sillee en osaa selittää ja kans kantapääs ku on sitä kovaa kohtaa nii sitä on kiva repii
Hassua, että muitakin samasta ihmeellisestä tavasta kärsiviä on. Mulla ainoona keinona saada huulet pidettyä normaalissa kunnossa on rakennekynnet! Pitkillä rakennekynsillä ei meinaa repiminen onnistua tai ainakaan se ei ole kivaa ;)