Mies vaan kiukuttelee, en jaksa enää!

Sillä on joku ikäkriisi. :D

Ikävä kyllä sillä on joku pahempi kriisi, tai toinen nainen. Siis jos se ei ole ollut aina samanlainen kuspää.

sekopää

toinen nainen aivan selvästi....koita jaksaa eroprosessi

Varsinainen Helmi mieheksi sulla.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 20:42"]

Soitan miehelle klo 18, kun pääsen töistä, että lähdetkö mun kans kauppaan. Ei lähde. Kysyn, menettekö poikien kanssa nyt illalla jonnekin. Ei hän tiedä.

Ok. Klä 19.30 olen kaupan pihalla tunkemassa kasseja autoon, mies soittaa, että miksen ole kotona. No, kun olen kaupassa. Hänen pitäis just nyt HETI päästä sinne kaverin luo.

Kotipihalla mies avaa auton takaluukun, tunkee kaljakassia täyteen tavaratilaan. Minä siihen, että hei, ostokset vietävä sisälle ensin, haen sitten samaa matkaa  siskoni asemalta, kun heitän sut.

Mies huutaa jotain kiukkuisena, hyppää omaan autoonsa ja ajaa paikalta. Minä kannan yksin vesisateessa viikonlopun ruokia sisälle mieli mustana. Sinne kavereiden luo oli sit nin kiire, ettei viittä minuuttia voinut mua auttaa.

Koko ajan miehellä on tällaisia juttuja, ettei tiedä, mihin aikaan mitäkin tapahtuu ja tarvitsee mua kyytiä antamaan tai muuten mukaan. Kun sitten en ole passissa valmiina, kamala kiukuttelu.

Keskiviikkona piti mennä heidän äidin jotain sohvaa siirtämään ja mun piti heittää mies. Sillä on (taas) kortti kuivmassa. Mies lupasi olla äidillään klo 20, mutta lähti vielä 19.05 uimaan.

Siivosin kotia. Klo 19.50 mies soittaa parkkipaikalta, missä mä olen. Sanon, että sammutan valot, laitan takin päälle. Mies tulee sisälle, olen sammuttamassa valoja, ja alkaa huutaa, että miksen mä ollut pihalla valmiina.

Valmiina. Kaatosateessa seisomassa. Ihmettelen, miksi lähti sinne uimaan.

Ovet paukkuen mies painuu pihalle. Kun ehdin ulos, näen vaan auton perävalot, kun hän ajaa parkkipaikalta.

Mies etsii tiistaina työpapereitaan, missä ne on. Kaikki paperit hän säilyttää muovipusseissa. En tiedä, missä se yksi paperi on, en muutenkaan hoida miehen työpapereita. Mies alottaa kailottaa, miten on mun syy, kun paperit eo ole kansioissa. Jos mä en olisi heinäkuussa sanonut sitä ja tätä ja halunnut mökille, niin hän olisi silloin laittanut kaikki paperit kansioihin.

En ymmärrä, miksei muka heinäkuun ja marraskuun välillä ole ollut mitään muuta ajankohtaa papereiden mapittamiselle.

Onko se tullut hulluksi?

[/quote]Jos se kysymys ois kuitenkin, et Mikä Sua Vaivaa?!

Miten joku katselee tommosta touhua..ja jos kortti on kuivumassa ja ajelee vaan..hei, mitäs jos jotain sattuu..ihan vastuutonta touhua. Oletko niin läheisriippuvainen vai mikä on?

Itse laittaisin tuossa vaiheessa miehen koville, että mikä nyt on. Itse en katsoisi moista käytöstä hetkeäkään. Jos selitystä ei ala kuulua, niin ukko pihalle elämää rasittamasta.

Jäi vain yksi kysymys vaivaamaan? Kummalla oli kortti kuivumassa, miehellä vai äidillä? Eikö mies kuitenkin nytkin hypännyt autoonsa ja ajois pois..

Niin että mikä mua vaivaa? No en mä tiedä, munko syytäni tämä nyt on? Syksyn mittaan mies on alkanut käyttäytyä yhä kurjemmin. :( Ei se siis aiemmin ole tällainen kiukkuaja ollut.

Jos en tajua kaivaa jostain makkarin nurkasta tuolin takaa hänen sinne jemmaamia paskaisia sukkia, niin tulee huuto. Miten se sinne sellasen jemman on onnistunutkin piilottamaan? Kun kysyn, miksei nämä ole pesukorissa, tulee ilmoitus, että olen mariseva akka, joka naputtaa pienistä, mitä merkitystä nyt sillä on, missä jotkut likaset sukat on.

Kun katson, että nuo farkut on kyllä likaset ja laitan omin tuumin pesuun, tulee huuto, että ne on ne AINOAT farkut, jotka hänelle sopii jalkaan ja nyt ne on pesty ja siten pilalla, koska pestyt housut ei mahdu jalkaan. (?) Pesin samassa pyykissä omia farkkuja, ei ne ainakaan kutistuneet. En ymmärrä.

Limsa- ja olutpullot mies vaan jättää keittiön tiskille. Kun vein tyhjiä pulloja, hän kysyi, missä pullot. Kaupassa. Miksen ostanut uutta limsaa, tyhjillä pulloilla kuuluu ostaa vain limsaa! Minusta me emme tarvitse mitään limsoja, kummallakin ylipainoa, turhia kaloreita. Ja miksi minun pitäisi kantaa selkä vääränä kaupasta limpparia miehelle? Itse en sitä enää juo lainkaan.

Tuntuu, että nykyisin monet asiat, mitä teen, on jotenkin väärin. Jos saan jonkun isomman jutun hoidettua pois alta ja olen tyytyväinen siitä, niin mies kommentoi heti, että no joo, mutta miksi sulla on vielä tekemättä tämä ja tuo ja se.

Miehellä on alakerran lattia täynnä papereita, puolipitoisia vaatteita, viini- ja olutpulloja (täysinäisiä), työkaluja, urheilukenkiä (jotain golfkenkiä käytetty viimeksi kaksi vuotta sitten), ties mitä. Silti se sotku on jotenkin minun syytäni ja minun pitäisi keksiä, mihin mies ne tavarat jemmaa.

Jos sitten kyllästyn ja viikkaan edes sen vaatteita sen vaatekaappiin, niin seuraavana päivänä osa vaatteista on vedetty lattialle. Nämä vaatteet ei kuulu kaappiin! Ne kai jotenkin pilaa muut vaatteet siellä kaapissa....? Vaikka ovat puhtaita?

Voiko tuo tosiaan olla oire toisesta naisesta.

Ja joo, sillä on kortti kuivumassa ja silti se ajaa autoa. Ei edes suostu kertomaan, kuinka kauan tällä kertaa. Ja kun kortti lähti, oli kiukkuinen poliisille, niinkuin se olisi poliisin syy. :O Kun ihmettelin, eikö voi ajaa rajoitusten mukaan, niin mies vti pultit, että HÄN sentään haluaa olla ajoissa toisin kuin minä, joka olen aina myöhässä - ja sitten alkoi keuhkota mun ajan käytöstä. Miten se vaikuttaa hänen ajotyyliinsä se mun ajankäyttö, kun oli ihan yksin menossa töihin?

En tiedä, kummallinen kiitto teillä... Jos minä joskus käyttäydyn kummallisesti kumppania kohtaan pyrin aina sen jälkeen analysoimaan miksi, mikä laukaisi käytöksen. Ja asia puhutaan yleensä auki. Vähemmästäkin olisin kyllä ahdistunut sinun tilanteessa. Toisaalta sinun kokemuksesi on subjektiivinen. Meillä on siis vain sinun tarinasi, joten vähän vaikea olla yhtään mitään mieltä. Mitä jos kirjottasit miehellesi kirjeen asiasta, jos hän todella on niin herkkä kohtaamaan sinut? En tiedä miten parisuhdeterapiat ym. auttaa.. Itse yrittäisin puhua ja tosiaan voisin kuvitella että jäsennelty, rauhallinen kirje voisi toimia.

Nyt kun luki lisää tuota, niin alkaa kuulostaa niin hullulta kun yksi sukulainen oli, ja sillä todettiin maanisdebressiivisyys, sillehän on nykyään joku muu hieno nimi, mutta kuitenkin. Tämä mania vaihe kun oli päällä, mies kaahasi autolla aivan järkyttävän lujaa, peitti vaan rekisterikilven ja antoi palaa, aina on ajanut kovaa, mutta se meni vielä pidemmälle. Mies on aina ollut aika puhumaton, ainakin vanhempiensa ja sisarusten perheiden seurassa, jotain murahtelua vaan, yhtäkäkkiä tuli kylään ja puhui koko ajan kuin papupata, kävi vessassakin ovi auki jotta sai puhuttua kokoajan. Sitten hän lähti Thaimaahan, ja löysi sieltä naisen jonka toi kotiinsa pitkäaikaisen avovaimonsa eteen, sitten heitti avovaimonsa pihalle, myi asunnon, osti ison auton ja jätti-ison asuntovaunun, matkusteli taas Thaimaahan, oli tukku rahaa mukana jotka tietysti ryöstettiin... Lista hulluuksista on loputon, lopulta hänen siskonsa sai puhuttua hänet lääkäriin, ja maanisuus loppui, mies tajusi itsekin että oli ollut aivan hullu. Hän sai lääkityksen, mutta tottakai jättää välillä lääkkeet pois, ja maanisuus tulee takaisin.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 02:26"]

Nyt kun luki lisää tuota, niin alkaa kuulostaa niin hullulta kun yksi sukulainen oli, ja sillä todettiin maanisdebressiivisyys, sillehän on nykyään joku muu hieno nimi, mutta kuitenkin. Tämä mania vaihe kun oli päällä, mies kaahasi autolla aivan järkyttävän lujaa, peitti vaan rekisterikilven ja antoi palaa, aina on ajanut kovaa, mutta se meni vielä pidemmälle. Mies on aina ollut aika puhumaton, ainakin vanhempiensa ja sisarusten perheiden seurassa, jotain murahtelua vaan, yhtäkäkkiä tuli kylään ja puhui koko ajan kuin papupata, kävi vessassakin ovi auki jotta sai puhuttua kokoajan. Sitten hän lähti Thaimaahan, ja löysi sieltä naisen jonka toi kotiinsa pitkäaikaisen avovaimonsa eteen, sitten heitti avovaimonsa pihalle, myi asunnon, osti ison auton ja jätti-ison asuntovaunun, matkusteli taas Thaimaahan, oli tukku rahaa mukana jotka tietysti ryöstettiin... Lista hulluuksista on loputon, lopulta hänen siskonsa sai puhuttua hänet lääkäriin, ja maanisuus loppui, mies tajusi itsekin että oli ollut aivan hullu. Hän sai lääkityksen, mutta tottakai jättää välillä lääkkeet pois, ja maanisuus tulee takaisin.

[/quote]

Se on ensinnäkin maanis-depressiivisyys, kyseessä manian ja depression vaihtelut, mitään debressiota ei ole olemassakaan. Nykyisin tosiaan käytetään termejä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja bipolaarihäiriö.

Ap:n kertomuksessa miehen käytöksestä ei kyllä paista kyseinen sairaus mitenkään.

Kuulostaa että kyseessä on enemmänkin klassinen esimerkki kusipäisyys -nimisestä häiriöstä. Sitä ei ikävä kyllä voi lääkitä mitenkään, toisin kuin kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Ihanaa kun täällä on aina näitä kyökkipsykiatreja jakelemassa diagnooseja sairauksista, joista eivät mitään tiedä.

Mä olen kyllä yrittänyt puhua miehelle tästä. Rauhallisesti. Yrittää itse olla provosoitumatta.

Mies joko ei kommentoi oikein mitään. Tai sitten kieltelee, että ei se nyt ihan noin mennyt. Ja loppujen lopuksi alkaa mun syyttely: sä et tee niin, sä teet noin, mikset tee tota. Kääkkääkkääk.

Ensin yritän sanoa vastaan, mutta mitä tahansa sanon, mies vaan suuttuu enempi ja kääntää kaiken mua vastaan. Tai alkaa jankata jotain yhtä asiaa. Miksi tämä on näin, miksi. Häh. Sano miksi. Typerä ilme naamalla ja käsi viuhtoo mekaanisesti sanojen tahdissa.

Alussa mä menin tohon kinaamiseen mukaan. Nyt en enää viitsi. Kun ei se johda mihinkään - ja ehkä se just haluaakin sitä riitaa hakea siinä. Konfliktia. Nykyisin vaan poistun tilanteesta, suljen miehen ulos, en jaksa kuunnella sitä jankkaamista samasta aiheesta.

Musta on alkanut tuntua siltä, että mä en edes jaksa selvittää, että mikä tässä on takana. Haluisin vaan miehen pois tuosta. Haluisin olla kotonani ihan yksin, tehdä omia asioitani, elää elämääni. Ihan kamalaa. :( Ollaan 2 vuotta vasta oltu naimisissa.

Mies jauhaa aina niitä samoja asioita. Mun ammatti ei kelpaa (opettaja), mun pitäisi perustaa joku yritys. Tätä se jauhaa lähes joka päivä. Pitäisi olla yritys. Silti ei itse ole sellaista perustanut.

Paitsi, edellisiltana se yhtäkkiä sanoi, että jos hän nyt ostaa jonkin yrityksen, niin mun pitää sitten allekirjoittaa paperit, että se on vaan hänen se yritys.

En sanonut siihenkään mitään. Jos se iskee nenän alle jotain allekirjoitettavia papereita, niin taidan tulostaa laukkuun valmiiksi avioerohakemuksen ja sanon, että allekirjoita sä ensin tämä.

Erikoinen kaveri sun miehes ja teillä epäterve aviosuhde. Itse puhut varsinaisen ongelman vierestä ,koska olet niin sisällä teidän epämiellyttävässä suhteessa. Mies taas oireilee ja sekoilee jotain omia kipujaan tai mokiaan. Myöskin selvästi vittumainen jätkä kaikenkaikkiaan.

Ihmettelet yksityiskohtaisen aukottomasti, että miten joku paperin katoaminen voi olla sinun syysi, kun et ole tiennyt koko paperistakaan tai jotain muuta yhtä loogista. Juttu on vaan niin, että se teidän ongelma EI ole se, että joku asia on sun syytä taikka sitten sä onnistut torjumaan syytteen ja jaksat puolustautua jostain älyttömästä asiasta.

Niitä syyttämisiä voitte jankata toisenne ´väsyksiin, mutta ei niiden selvittämien teidän suhdetta paranna.

Ongelmat on ihan muualla ja paljon syvemällä. Ette näköjäns pysty yhtään kommunikoimaan, ette puhu mitään. Mies elää omia menojaan, ei kerro eikä välitä kertoa mitä tekee ja mitä ajattelee.

Sinä sitten puolustat itseäsi sillä, ettet muka tajua, että miten ne housut nyt niin kamalasti kutistuu.

Eihän sitä itse huomaa millaista kärsimystä ja onnetonta suhdetta yrittää elättää vierellään, ennekuin ehkä jälkeenpäin. Tai ehkä ei koskaan.

Jossain vois olla mies, joka arvostaisi sinua, ottaisi huomioon, puhuisi ja kertoisi asioistaan. Vois ajatella, että sä olet sen ansainnutkin ja että olisit hyvä nainen miehelle.

Tästä nykyisestä ei oikein mitään hyvää sanottavaa tule mieleen. Kannattaa miettiä sitä avioeroa, ja laittaa mies maailmalle kasvamaan ihan ittekseen, Voi siitä joskus ihminen kasvaakin,

Mun mielestäni tuo kuulostaa miehesi puolelta henkiselle väkivallalle ja yritykselle nujertaa sinut. Jotenkin epätasapainoista hakea noin paljon konflikteja, että poliisienkin kanssa haluaa riidellä.

Sulla hälytyskellot soi ja olet tätä varmasti paljon jo miettinytkin. Haluaisitko olla samassa tilanteessa vielä 5 vuoden päästä? Et kerro, onko teillä lapsia. Millaista esimerkkiä parisuhteesta haluat opettaa lapsillesi, jos teillä sellaisia on tai olette harkinneet? Lapset ottavat omiin ihmissuhteisiinsa mallia vanhempiensa suhteesta. Mitä kaikkea parisuhteessa pitää sietää?

Onko narsistisuus poissuljettu vaihtoehto? Kuulostaa nimittäin aika vahvasti sellaiselle tyypille...

Oli miten oli niin äkkiä pois tuollaisesta suhteesta, koska kukaan ei ole ansainnut tuollaista kohtelua!

Mulla oli vähän tuon tapainen ex. En osaa sitä narsistiksi sanoa, mutta joku luonnehäiriö. Pariterapiassakin käytiin pari kertaa ja jotenkin onnistu kääntämään kaiken puheen aina minun ongelmiini. Mieti kahta juttua eli haluatko lapsia tuollaiseen perheeseen ja miksi alun alkaen aloitte suhteen. Oliko mies silloin erilainen vai onko sinulla vaan ollut epärealistiset odotukset vai ajauduitko vaan suhteeseen.

Kerro minulle yksinkertaisen tyhmälle akalle, joka ei nalkuta niin paljon: miksi sinä peset sen miehen pyykit ja jopa kaivelet rapaiset sukat omista kätköistään, ja miksi kuskaat häntä ynnä kaljakassejaan?

Minä en niin nalkuta, mutta en myöskään passaa.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2013 klo 22:55"]

Varsinainen Helmi mieheksi sulla.

[/quote]

Juurikin näin. Valitettavasti pp ei saa urhoollisuuspisteitä täältä tai mistään muualtakaan, kun katselee tuollaista.