Olisi silkkaa hulluutta hankkia toinen lapsi!
Meidän ainokainen on aina ollut niin hankala luonteeltaan että voisin ihan hyvin mennä nyt laittamaan munanjohtimet poikki. Ei ikinä enää lisää lapsia! Näin on hyvä ja riittävä. Miten päädyitte hankkimaan lisää lapsia jos eka lapsi on vienyt jo kaikkien voimavarat? En tajua... eikö pelko ole siinä että toinenkin on samanlainen...?
Kommentit (7)
Mun hankalani oli ikänsä hankala, kunnes sai 16-vuotiaana nepsydiagnoosin. Ei tosiaan tullut toista, klipsautin heti 30-v.
Meillä on mennyt hyvin kahden lapsen kanssa ja olen onnellinen kun tämä haave toteutui.
Joillakin menee hyvin vaikka 7 lapsen laumassa ja joku ei pärjää edes naapurin muksun valvojana.
Meitä on moneen junaan.
Eihän kaikkien ensimmäinen ole hankala
No ei tietenkään kaikkien ole ensimmäinen lapsia hankala, mutta puhunkin niistä joiden on. Ap
Meillä on 7 kk ikäinen lapsi ja on kyllä ollut elämäni leppoisin puolivuotinen. Nukkuttu hyvin, päivät touhuiltu. Nyt olen taas raskaana ja uskon että meillä menee hyvin mikäli uusi vauva on edes puoliksi yhtä "helppo" kun tämä esikoinen. Kaksi lasta on aina ollut haaveeni. Oma sisko on paras ystäväni ja toivoisin että myös omille lapsilleni kehittyisi läheinen suhde.
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään kaikkien ole ensimmäinen lapsia hankala, mutta puhunkin niistä joiden on. Ap
Jotkut haluaa suurperheen. Oli luonteet mitä oli ja siinä kasvaa itsekin henkisesti siinä mukana sitten. Itse tykkään kun ympärillä on ihmisiä vikoineen kaikkineen.
Meillä ainakin molemmilla lapsilla löytyy luonnetta, elämä on välillä melkoinen hullunmylly näiden kahden kanssa...