Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On tämä lapsiperhe-elämä hullujen hommaa!!
12.09.2020 |
Aloitin työt kuukausi sitten. Sitä ennen olin hoitovapaalla kuopuksemme kanssa kaksi vuotta. Toinen lapsistamme, esikoinen, on alakoululainen.
Nyt kun minä ja mies ollaan molemmat töissä, tuntuu ettei meillä ole aikaa yhtään mihinkään.
Halusimme lapsia, eikä se kaduta yhtään, mutta onhan tämä ihan hullujen hommaa!! Töiden jälkeen siivoat, laitat ruuat ja kuskaat lapsia harrastuksiin. Illalla käyt läpi seuraavan päivän to do-listan, tarkastat koululaisen läksyt, wilman ja päiväkotilaisen loputtomat tiedotteet. Teet eväät töihin ja laitat lapsille vaatteet valmiiksi. Yleensä vielä tiskikone ja pyykinpesukone pyörimään yöksi. Koiran lenkitys jää viimeiseksi tehtäväksi ja sen jälkeen rojahdus sänkyyn ja nukkumaan.
Ostettiin kesällä uudet terassikalusteet ja tänään niistä tomuja pyyhittäessä tuumailin ettei niilläkään ole tullut edes istuttua...Kyllä itse ajattelisin että tämä on se suurin syy siihen miksei lapsia enää haluta. Työmäärä on loputon ja aikaa ei enää ole muulle kuin paikasta toiseen juoksemiseen ja välttämättömyyksiin.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä te, joilla on puoliso jakamassa työtaakkaa ja vastuuta sekä tuomassa lisää rahaa talouteen: miettikää yksinhuoltajia, jotka eivät ole itse valinneet jäädä yksin, joiden lasten isä(t) eivät ole kiinnostuneet viettämään aikaa omien lastensa kanssa, jotka eivät saa muuta raha-apua kuin yhteiskunnan minimin.
Kahden vanhemman perheessä jos ei aika riitä, kannattaa palata reaalimaailmaan, alas sieltä utopioistaan.
Älä muuta sano! Kahden lapsen yksinhuoltajana nauran partaani, kun kahden vanhemman perheet itkevät aikapulaa. Kerran kuuntelin erään ydinperheen äidin selostusta omasta aikataulustaan. Ihan naurettavaa minuuttiaikatauluilua! Lapsilla on paljon harrastuksia eri puolella ja käytännössä kaikki illat oli suhaamista hallilta toiseen. En ymmärrä nauttivatko edes lapset tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä kautta aikojen toinen vanhemmista elättää perheen ja toinen pitää huolta kodista sekä lapsista. Ei ole tuommoisia ongelmia sillon.
Harmi kun miehet ei tämmöiseen suostu.
Verotuksella tuokin saataisiin kuntoon. Jo mies tai vaimo maksaisi paljon vähemmän veroja, jos elättää perheensä hän ehkä suostuisikin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoamisen ei tarvitse olla päivittäistä. Kokkaamista voi tehdä useammaksi päiväksi kerralla ja vastuuta jakaa.
Lapsiperheessä pitää siivota joka päivä.
Ja vaikka vain lämmittäisi, pitää tehdä salaatit, kattaa, raivata ja tiskata.
Mitä ihmeen salaatteja? Jos se vie liikaa aikaa niin, ihan vaan kirsikkatomaatteja, porkkanat kokonaisina, kurkku palana ja salatit jotain rucolaa. Ihmetyttää tämä kun jokainen ruokailija ei saa itse omia ruokiaan pilkottua omalla lautasellaan tai purtua niitä pienemmäksi omassa suussa.
Ja mitä siivoamiseen tulee. Vähemmän tavaraa ja vaatteita eikä tarvitse joka päivä siivota.
Huvittavaa kuitenkin tämä ruokailuhifistely. Menee muutama vuosi ja ne samat lapset vetävät limsaa, karkkia, energiajuomia ja naksuja minkä ehtivät ja siitä muutama vuosi ja juovat kaljaa, siideriä ja vetävät jotain tupakkaa.
Loppuvaiheessa se on monelle siis ihan yksi ja sama syötiinkö lapsena, joka päivä pilkottua salaattia vai vihannekset kokonaisina. 15 vuotiaana suurin osa on lopettanut urheiluharrastuksensa ja ruokavalio on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, 2 alakoulussa ja kaksi päiväkodissa. Molemmat vanhemmat töissä. Mies menee aikaisemmin töihin, joten mä hoidan aamut. Se tarkoittaa, että herätän koululaiset (muuta palvelua ei tarjolla) ja herätän, puetan ja pesen hampaat päiväkotilaisilta (aamupala päikyssä). Jos on aikaa, tyhjennän illalla pestyt astiat koneesta, yleensä ei ole. Mies on pissattanut koiran ennen töihin lähtöään. Vien lapset hoitoon, koululaiset lähtee omia aikojaan. Töissä syön lounasravintolassa, en todellakaan ala mihinkään eväisiin. Tulen töistä kotiin viimeistään viideltä. Mies on tullut kolmelta, tehnyt ruoan ja ulkoiluttanut koiran sekä päiväkotilaiset olleet hetken ulkona myös. On myös tyhjännyt astianpesukoneen, jos en itse aamulla ehtinyt. Koululaiset on usein jo lähteneet harrastuksiinsa, itsenäisesti. Viideltä syödään, minä korjaan jäljet. 2-3 kertaa viikossa pyöritän tässä kohtaa pyykkikoneen. En lajittele ja kaikki kuivataan kuivurissa. Yleistä oleilua tunnin verran, n. klo 19 lähden omiin harrastuksiin (2x viikossa sali, 1 jooga, 2xpilates). Kun tulen takaisin, on mies hoitanut pienille iltapalat, isommat hoitaa itse. Mies lähtee koiran kanssa lenkille, mä tyhennon kuivurin, vien omat ja pienten vaatteet kaappeihin, muut hoitaa omansa. Käyn suihkussa, syön iltapalan ja laitan astianpesukoneen päälle. Pienempien pesut ja nukkumaan viimeistään 20.30. Isommat on hoitaneet läksynsä jossain kohtaa ja menevät sänkyyn viimeistään 22. Miehen kanssa katsellaan sarjoja 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Seksiä tässä välissä 2-3 kertaa viikossa. 😉
Joskus harvoin, kun kaikki lapset on yötä poissa kotoa, niin onhan se ihan hiton tylsää vetelehtimistä.Omat harrastukset on hieno ja tärkeä juttu, mutta en tajua miten joillakin on mahdollista käydä niissä viiisi kertaa viikossa? Entä milloin mies harrastaa/hänellä on omaa aikaa? Kuulostaa aika epäreilulta, että toinen lähtee lähes joka ilta harrastukseen ja toinen hoitaa silloin kotona lapsia. Ehkä eri asia olisi tehdä vaikka 30min lenkki illassa, mutta sali/jooga/pilates vaatii siirtymät ja yleensä se ohjattu tuntikin kestää tunnin eli tämä tarkoittaa varmaan 1,5-2 tunnin poissaoloa kotoa välimatkoista riippuen.
Ja sanon tämän siksi, että tämä on aihe josta väänsimme ehdottomasti kaikista eniten mieheni kanssa, kun saimme ensimmäisen lapsen. Emme tapelleet vauvan hoidosta, kasvatusperiaatteista tai mistään muusta vaan juuri tästä aiheesta. Vaati meiltä molemmilta kasvamista ja muutosta tajuta, että perhe-elämästä ei tule mitään, jos molemmat juoksee joka ilta harrastamassa. Olemme ratkaisseet asian niin, että treenaamme enemmän kotona, jolloin siirtymiin ei mene aikaa ja treenit saa pidettyä lyhyinä. Tämän lisäksi molemmilla on yksi harrastusilta viikossa. Omien ystävien tapaamiset sovitaan sitten erikseen tapauskohtaisesti ja yritetään joustaa puolin ja toisin, mutta periaatteena on se, että koko ajan ei juosta jossain vaan aikaa rauhoitetaan oikeasti yhdessäoloon perheenä.
Ei se halua harrastaa, olen kyllä kannustanut menemään ja tekemään jotain omaa juttua. Jos haluaisi mennä, niin sitten jättäisin oman harrastuksen väliin. Harrastuksiin menee matkoihin max 5 min, eli max 1h 15 min menee päivässä omiin harrastuksiin, ai kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, 2 alakoulussa ja kaksi päiväkodissa. Molemmat vanhemmat töissä. Mies menee aikaisemmin töihin, joten mä hoidan aamut. Se tarkoittaa, että herätän koululaiset (muuta palvelua ei tarjolla) ja herätän, puetan ja pesen hampaat päiväkotilaisilta (aamupala päikyssä). Jos on aikaa, tyhjennän illalla pestyt astiat koneesta, yleensä ei ole. Mies on pissattanut koiran ennen töihin lähtöään. Vien lapset hoitoon, koululaiset lähtee omia aikojaan. Töissä syön lounasravintolassa, en todellakaan ala mihinkään eväisiin. Tulen töistä kotiin viimeistään viideltä. Mies on tullut kolmelta, tehnyt ruoan ja ulkoiluttanut koiran sekä päiväkotilaiset olleet hetken ulkona myös. On myös tyhjännyt astianpesukoneen, jos en itse aamulla ehtinyt. Koululaiset on usein jo lähteneet harrastuksiinsa, itsenäisesti. Viideltä syödään, minä korjaan jäljet. 2-3 kertaa viikossa pyöritän tässä kohtaa pyykkikoneen. En lajittele ja kaikki kuivataan kuivurissa. Yleistä oleilua tunnin verran, n. klo 19 lähden omiin harrastuksiin (2x viikossa sali, 1 jooga, 2xpilates). Kun tulen takaisin, on mies hoitanut pienille iltapalat, isommat hoitaa itse. Mies lähtee koiran kanssa lenkille, mä tyhennon kuivurin, vien omat ja pienten vaatteet kaappeihin, muut hoitaa omansa. Käyn suihkussa, syön iltapalan ja laitan astianpesukoneen päälle. Pienempien pesut ja nukkumaan viimeistään 20.30. Isommat on hoitaneet läksynsä jossain kohtaa ja menevät sänkyyn viimeistään 22. Miehen kanssa katsellaan sarjoja 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Seksiä tässä välissä 2-3 kertaa viikossa. 😉
Joskus harvoin, kun kaikki lapset on yötä poissa kotoa, niin onhan se ihan hiton tylsää vetelehtimistä.Halusin lapset, ja halusin olla heidän kanssaan. Miksi teillä on 4 lasta, kun aikataulussanne jää tuskin lainkaan aikaa lasten kohtaamiseen vaan jokaisella on erillinen elämä? Kirjoituksesi on kuin painajainen: suurperhe, jossa kaikki on omissa kennoissaan eikä yhteistä aikaa ole.
Lasten kanssa on vanhempi läsnä aamuisin ja iltapäivästä klo 15 alkaen. Kun tiedätkös, ruokaa laittaessa, pyykkiä pestessä, syödessä jne. voi niiden lasten kanssa myös viettää aikaa. Multitasking you know. Vai oliko ne nuo äidin harrastukset,jotka teki tästä niin kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä tule ymmärtämään, että mitä ihmettä te oikein odotatte perhe-elämältä!? Että saisi istuskella sohvalla kahvikupin kanssa rauhassa vai?
Jokainen tämänkaltainen vuodatus saa minut aina arvostamaan vain enemmän lapsettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, juuri tuota sen arvasin olevan ja siksi en lapsia haluakaan. Vauva-aika on todella sitovaa ja sen jälkeen kotona odottaa toinen työpäivä kun tulet palkkatöistä. Ei sovi minulle, joten ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ikinä tule ymmärtämään, että mitä ihmettä te oikein odotatte perhe-elämältä!? Että saisi istuskella sohvalla kahvikupin kanssa rauhassa vai?
Jokainen tämänkaltainen vuodatus saa minut aina arvostamaan vain enemmän lapsettomuutta.
Tämä niin hemmetisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan oma valinta porsia. Ja jos hatuttaa niin miettikää naapureitanne, he eivät ole valinneet teitä naapureiksenne.
Hommaa sellaiset harrastukset kersoille, ettei tarvitse kuskata. Niin 70-luvulla tehtiin. Ja kun opittiin pyöräilemään, kuljettiin itse. Kun muutettiin Helsinkiin, kuljin bussilla ja raitiovaunulla balettiin ja pianotunnille.
Ja miksi koulutehtävät pitää tarkistaa ja käydä läpi? Lapsethan sitä koulua käyvät, et sinä. Opeta vastuunkantoa.
Tee ruokaa kerralla isompi satsi, syötte siitä useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin vaihe oki ehkä päiväkotiruljanssi, mutta sekin menee ohi. Eväät? Syö lounas hlöstöravintolassa tms. Osta eineksiä iltaruoaksi. Ei tarvitse vääntää alusta asti.
Ei tarvi olla niin vimpanpäälle kaikki.
pesukone x päivässä? No joo kura-aikana ehkä. Mulla oli riittävästi vaatetta (lapsella myös), ettei tarvi joka pvä pestä.
Mutta en kyllä urheilla ehtinyt/jaksanut. Tiesin että mun aika tulee kohta, kun maltan muutaman vuoden. Ja kas niin se tuli.
Meillä on kaksi lasta, ei ole harrastuksiin kuskausta, enkä kyllä ole ikinä tarkastanut vitosluokkalaisen läksyjä, itse on niistä huolen pitänyt. Vain kun harvoin pyytänyt apua niin on autettu.
Siivoustakaan ei ihan päivittäin ole, pyykkiä pestään lähinnä vkloppuisin. Arki ollaan tehty mahdollisimman helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan oma valinta porsia. Ja jos hatuttaa niin miettikää naapureitanne, he eivät ole valinneet teitä naapureiksenne.
Palstan porsimishullu vauhdissa.
Joo kuulostaa omaan korvaan karmealta elämältä, en toki ole ikinä halunnutkaan lapsia, tatvitsen niin paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta ettei tulisi kuuloonkaan. Hattua nostan lapsiperheille ja ihmettelen usein mikä siinä perhe- elämässä niin viehättää, itselle riittää parisuhde mutta kaikki elävät omalla tavallaan, pääasia että ovat onnellisia.
Tiesin jo ennen esikoisen suunnittelua, miten hankitaan suomalainen au-pair tänne keskelle Eurooppaa. Muuten en koko rumbaan olisi alkanutkaan.
Sitä en ymmärrä, että nämä kiireiset vuodet tulevat joillekin yllätyksenä! Eikö teillä yllättyneillä ole sisaruksia, serkkuja, naapureita, kavereita, entisiä luokkatovereita. . . Kyllä heidän pikkulapsiarjestaan olisi pitänyt jo voida oppia ja ymmärtää.
Kaikkea ei voi saada. Pitää miettiä, mitkä asiat priorisoi ja mistä on valmis luopumaan. Itse olen luopunut merkittävän uran tavoittelusta.
Nykyään vanhemmat suorittavat paljon. Omassa lapsuudessani 90-luvulla meidän perheen lapset harrasti vain harrastuksia joihin pääsivät omin voimin. Tallille oli matkaa 8km, pyöräilin edes takas 11-vuotiaana. Vanhemmat eivät koskaan tarkastaneet läksyjäni. Jos ne jäivät tekemättä huolimattomuuden takia tai osaamattomuuttani, se oli minun ja opettajan välillä selvitettävä asia. Muutaman kerran jouduin jälki-istuntoon huolimattomuuden vuoksi, mutta kantapään kauttahan sitä oppii. Nykylapsia yritetään kovasti suojella pahalta mieleltä ja haastavilta tilanteilta.
Tämän vuoksi vain kaksi lasta ja osa-aikainen työ, ei lemmikkieläimiä. Elämä on helppoa ja mukavaa!
Alue: Aihe vapaa
En kyllä ymmärrä tätäkään ketjua. Meillä on päiväkoti-ikäinen lapsi, itse olen kokopäivätöissä ja mies osapäivätyössä sekä opiskelee. Laitoin lapsen tänä aamuna päiväkotiin ja aloitin kasilta työt. Mies lähti jo aikaisemmin. Tavallisesti mies laittaa lapsen, jos ei ole työpäivä. Päivän aikana pyörii pyykit ja tiskit, olen etätöissä ja mies saa opintojensa ohella pyykkikoneen pyöritettyä samalla lailla. Illalla lapsi haetaan ja sitten vaan ollaan. Itse ehdin treenata ja harrastaa. Mies yleensä kokkaa. Päiväkodista tulee "niitä loputtomia tiedotteita" kaksi kertaa vuodessa, samoin vasu -keskustelu on kaksi kertaa vuodessa. Viikonloppuisin harrastetaan yhdessä tai ollaan vaan lötkötellään niinkuin eilenkin. Matkusteltaisiin, jos koronalta sallisi, muuten tätä se meidän elämä on.