Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On tämä lapsiperhe-elämä hullujen hommaa!!
12.09.2020 |
Aloitin työt kuukausi sitten. Sitä ennen olin hoitovapaalla kuopuksemme kanssa kaksi vuotta. Toinen lapsistamme, esikoinen, on alakoululainen.
Nyt kun minä ja mies ollaan molemmat töissä, tuntuu ettei meillä ole aikaa yhtään mihinkään.
Halusimme lapsia, eikä se kaduta yhtään, mutta onhan tämä ihan hullujen hommaa!! Töiden jälkeen siivoat, laitat ruuat ja kuskaat lapsia harrastuksiin. Illalla käyt läpi seuraavan päivän to do-listan, tarkastat koululaisen läksyt, wilman ja päiväkotilaisen loputtomat tiedotteet. Teet eväät töihin ja laitat lapsille vaatteet valmiiksi. Yleensä vielä tiskikone ja pyykinpesukone pyörimään yöksi. Koiran lenkitys jää viimeiseksi tehtäväksi ja sen jälkeen rojahdus sänkyyn ja nukkumaan.
Ostettiin kesällä uudet terassikalusteet ja tänään niistä tomuja pyyhittäessä tuumailin ettei niilläkään ole tullut edes istuttua...Kyllä itse ajattelisin että tämä on se suurin syy siihen miksei lapsia enää haluta. Työmäärä on loputon ja aikaa ei enää ole muulle kuin paikasta toiseen juoksemiseen ja välttämättömyyksiin.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikatyö 👍🏻 Itsellä viikossa muutama vapaapäivä kun lapset ovat päikyssä ja muutama päivä kun kotoillaan kotona. Silloin ehditään tehdä ja olla yhdessä. Tuollaiseen elämään en ikinä suostuisi.
Yhä edelleenkään en ymmärrä näitä "vapaapäiviä lapsista". Mua vaan niin kyrsii ihmiset ketkä vie lapset päikkyyn ja ovat itse vapaalla kotona. Sori vaan...
Käyn noina ”vapaapäivinä” hoidoissa sairaalassa, johon ei voi lapsia ottaa. Kyrsii se muakin.
No oot varmaan eri ketä iloisin ilmein kertoi vievänsä lapset hoitoon, jotta saa MUUTAMIA vapaapäiviä viikolla. Kaikkea hyvää sulle. ❤️
Mitä pahaa siinä on jos äiti saa vapaapäiviä, jos niihin on mahdollisuus? Siis miksei saisi saada?
Lapsi on sitten hoidossa koko ajan, niin työpäivät kuin vapaapäivätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoamisen ei tarvitse olla päivittäistä. Kokkaamista voi tehdä useammaksi päiväksi kerralla ja vastuuta jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, että tuon saman hoitaa työssä käyvä yh ilman valitusta nauttien lapsista ja sen hetkisestä elämästä.
Aijaa. Mitäs muuta sinäkin teet kuin valitat????
Vierailija kirjoitti:
Siivoamisen ei tarvitse olla päivittäistä. Kokkaamista voi tehdä useammaksi päiväksi kerralla ja vastuuta jakaa.
Lapsiperheessä pitää siivota joka päivä.
Ja vaikka vain lämmittäisi, pitää tehdä salaatit, kattaa, raivata ja tiskata.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ene todellakaan suostuisi tollaseen. Niin kauan kun on pieniä lapsia, niin teen vaan keikkatyötä. Kaikki voi paremmin. (Ja kyllä, hyvin pienelläkin pärjää kun menot miettii minimaalisesti)
Meillä sama juttu! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikatyö 👍🏻 Itsellä viikossa muutama vapaapäivä kun lapset ovat päikyssä ja muutama päivä kun kotoillaan kotona. Silloin ehditään tehdä ja olla yhdessä. Tuollaiseen elämään en ikinä suostuisi.
Yhä edelleenkään en ymmärrä näitä "vapaapäiviä lapsista". Mua vaan niin kyrsii ihmiset ketkä vie lapset päikkyyn ja ovat itse vapaalla kotona. Sori vaan...
Voi harmi että sua harmittaa kun toiset onnistuvat elämään mukavaa ja rentoa elämää pienten lastenkin kanssa :) ps. Ne lapsetkin viettää vapaapäiviä viikolla, sekin sua varmaan kyrsii kun sun omat on hoidossa klo.6-17.. niin, valintoja.
Eikun hoidan niitä sun nuhasia lapsiasi tekohymynaamalla kun itse vietät niitä vapaapäiviä. Yritän kyllä olla ystävällinen (yritän..), mutta ainahan ei äiti jaksa olla lapsiensa kanssa. Minkäs teet. Tsemppiä sulle tulevaisuuteen. Omat lapseni jo omillaan.
T. Päikyn täti
Mutta muista , että siitä sä palkan saat, se on sinun työ. Tilanteita on erilaisia , eikä aina voi tietää mitä kaikkea siinä on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä mihin sitä aikaa pitäisi kaikelta tuolta arjen elämiseltä jäädä? Eikö elämää ole kaupassa käynti, koirien kanssa ulkoileminen, lasten kanssa tarhaan käveleminen, yhteinen ruuanlaitto, kaupassa käynti, iltarutiinit jne.? Mitä on se "elämä", josta tämä kaikki on pois? Kannattaa oppia nauttimaan siitä mitä ihmiselämä on, varsinkin kun lapsia on päättänyt tehdä, ihan oman jaksamisensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, 2 alakoulussa ja kaksi päiväkodissa. Molemmat vanhemmat töissä. Mies menee aikaisemmin töihin, joten mä hoidan aamut. Se tarkoittaa, että herätän koululaiset (muuta palvelua ei tarjolla) ja herätän, puetan ja pesen hampaat päiväkotilaisilta (aamupala päikyssä). Jos on aikaa, tyhjennän illalla pestyt astiat koneesta, yleensä ei ole. Mies on pissattanut koiran ennen töihin lähtöään. Vien lapset hoitoon, koululaiset lähtee omia aikojaan. Töissä syön lounasravintolassa, en todellakaan ala mihinkään eväisiin. Tulen töistä kotiin viimeistään viideltä. Mies on tullut kolmelta, tehnyt ruoan ja ulkoiluttanut koiran sekä päiväkotilaiset olleet hetken ulkona myös. On myös tyhjännyt astianpesukoneen, jos en itse aamulla ehtinyt. Koululaiset on usein jo lähteneet harrastuksiinsa, itsenäisesti. Viideltä syödään, minä korjaan jäljet. 2-3 kertaa viikossa pyöritän tässä kohtaa pyykkikoneen. En lajittele ja kaikki kuivataan kuivurissa. Yleistä oleilua tunnin verran, n. klo 19 lähden omiin harrastuksiin (2x viikossa sali, 1 jooga, 2xpilates). Kun tulen takaisin, on mies hoitanut pienille iltapalat, isommat hoitaa itse. Mies lähtee koiran kanssa lenkille, mä tyhennon kuivurin, vien omat ja pienten vaatteet kaappeihin, muut hoitaa omansa. Käyn suihkussa, syön iltapalan ja laitan astianpesukoneen päälle. Pienempien pesut ja nukkumaan viimeistään 20.30. Isommat on hoitaneet läksynsä jossain kohtaa ja menevät sänkyyn viimeistään 22. Miehen kanssa katsellaan sarjoja 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Seksiä tässä välissä 2-3 kertaa viikossa. 😉
Joskus harvoin, kun kaikki lapset on yötä poissa kotoa, niin onhan se ihan hiton tylsää vetelehtimistä.
Omat harrastukset on hieno ja tärkeä juttu, mutta en tajua miten joillakin on mahdollista käydä niissä viiisi kertaa viikossa? Entä milloin mies harrastaa/hänellä on omaa aikaa? Kuulostaa aika epäreilulta, että toinen lähtee lähes joka ilta harrastukseen ja toinen hoitaa silloin kotona lapsia. Ehkä eri asia olisi tehdä vaikka 30min lenkki illassa, mutta sali/jooga/pilates vaatii siirtymät ja yleensä se ohjattu tuntikin kestää tunnin eli tämä tarkoittaa varmaan 1,5-2 tunnin poissaoloa kotoa välimatkoista riippuen.
Ja sanon tämän siksi, että tämä on aihe josta väänsimme ehdottomasti kaikista eniten mieheni kanssa, kun saimme ensimmäisen lapsen. Emme tapelleet vauvan hoidosta, kasvatusperiaatteista tai mistään muusta vaan juuri tästä aiheesta. Vaati meiltä molemmilta kasvamista ja muutosta tajuta, että perhe-elämästä ei tule mitään, jos molemmat juoksee joka ilta harrastamassa. Olemme ratkaisseet asian niin, että treenaamme enemmän kotona, jolloin siirtymiin ei mene aikaa ja treenit saa pidettyä lyhyinä. Tämän lisäksi molemmilla on yksi harrastusilta viikossa. Omien ystävien tapaamiset sovitaan sitten erikseen tapauskohtaisesti ja yritetään joustaa puolin ja toisin, mutta periaatteena on se, että koko ajan ei juosta jossain vaan aikaa rauhoitetaan oikeasti yhdessäoloon perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että jaksaa joka kera naurattaa nämä perhe-elämästä valittamiset. Hankitaan useampi lapsi ja mieluiten mahdollisimman pienillä ikäeroilla ja sitten itketään kun ei ole aikaa muuhun kuin kotitöihin.
Onnea valitsemillanne teillä!
Tämän kyllä allekirjoitan siltä osin, että ei uskota kerrasta. Meille meni kristallinkirkkaasti jakeluun asia yhdestäkin lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Me ei kyllä tehdä mitään niinkuin on täällä lueteltu paitsi, että syön töissä ruokalassa kyllä. Ei meillä ole siivousaikoja ja -päiviä, mutta ihan perussiistiä aina on. Jotenkin hommiin tulee vaan tartuu sen mukaan kun huomaa, että jotain pitäis tehdä. Aika vähän me ruokaa laitetaan töiden jälkeen lapsille, ei edes joka viikko (joo LASU!), käydään kyllä kaupassa ja syödään terveellistä ruokaa ihan sen mukaan kuin nälkä on. Aika usein nälkä sattuu samaan aikaan niin sittenpä syödään yhdessä ja juu sotkea ei saa. Hampaat on hyvät ja valkoiset eikä ollenkaan reikiä, joten ihan terveellistä taitaa ruoka olla ja hampaat on kivat kun on puhtaat, lapset on aika omatoimisia tässä. Meillä on vaan kaiken annettu mennä enempi vähempi omalla painollaan. En mä pystyisi sitoutumaan tuollaiseen kellotettuun raatamiseen en sitten millään. Tekee todella tiukkaa sitoutua edes yhteen mieheen kerralla ja jos vielä oli oikeasti pakko elää noin niin meikä mamma olis lähtenyt kiitämään ajat sitten. Aika harvassa kai nykyään ovatkin ihmiset, jotka uskaltaa lapsensa oman näkemyksen mukaan parhaansa mukaan kasvattaa. Moni ajattelee, että elämästä tulee pakkoa tai lapset kärsii ja otetaan pois. Jää sitten tekemättä. Vaikka aivan hyvin voisi elää muutenkin kuin tuollaista vaipparalli-tiskit-pyykit-ruoka-ajat-harkat-wilma-seinät-kaatuuuuu-elämää lastenkin kanssa kunhan kaikki voi hyvin etkä kerro kaikille kaikkia metodejasi. Kas kun on syntiä priorisoida vähän erilailla tuota työmäärää... No me eletään kun "kuin pellossa", jätetään lisääntyminen jatkossakin epäluoville suorittajille niin saadaan oikein kasvatettu, ahdistunut, paineisiin hajoava uusi sukupolvi. Eli siis: koulut ensin, sitten seurustelu, sitten asutaan yhdessä, kosinta, pitäisi valmistua, asuntolaina, oman alan töitä paljon paljon paljon ja naimisiin, pulla uuniin ja eikun raatamaan. Noinhan se pitää elää.
Mitä nää hyvähampaiset lapset sieltä kaapista omatoimisesti ottaa?
Vaikea käsittää. Yleensä mitä pienemmät lapset, sitä tärkeämpää on rytmi, ruoka-ajat.
Meillä se on kaikilla tärkeää ja ihan aina tehdään ruokaa, viikonloppuna 2 lämmintä ruokaa, vaikka lapset jo täysi-ikäisiä.
Edellinen ei tee ruokaa lapsille töiden jälkeen edes joka viikko. Mitta hampaat on nätit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, 2 alakoulussa ja kaksi päiväkodissa. Molemmat vanhemmat töissä. Mies menee aikaisemmin töihin, joten mä hoidan aamut. Se tarkoittaa, että herätän koululaiset (muuta palvelua ei tarjolla) ja herätän, puetan ja pesen hampaat päiväkotilaisilta (aamupala päikyssä). Jos on aikaa, tyhjennän illalla pestyt astiat koneesta, yleensä ei ole. Mies on pissattanut koiran ennen töihin lähtöään. Vien lapset hoitoon, koululaiset lähtee omia aikojaan. Töissä syön lounasravintolassa, en todellakaan ala mihinkään eväisiin. Tulen töistä kotiin viimeistään viideltä. Mies on tullut kolmelta, tehnyt ruoan ja ulkoiluttanut koiran sekä päiväkotilaiset olleet hetken ulkona myös. On myös tyhjännyt astianpesukoneen, jos en itse aamulla ehtinyt. Koululaiset on usein jo lähteneet harrastuksiinsa, itsenäisesti. Viideltä syödään, minä korjaan jäljet. 2-3 kertaa viikossa pyöritän tässä kohtaa pyykkikoneen. En lajittele ja kaikki kuivataan kuivurissa. Yleistä oleilua tunnin verran, n. klo 19 lähden omiin harrastuksiin (2x viikossa sali, 1 jooga, 2xpilates). Kun tulen takaisin, on mies hoitanut pienille iltapalat, isommat hoitaa itse. Mies lähtee koiran kanssa lenkille, mä tyhennon kuivurin, vien omat ja pienten vaatteet kaappeihin, muut hoitaa omansa. Käyn suihkussa, syön iltapalan ja laitan astianpesukoneen päälle. Pienempien pesut ja nukkumaan viimeistään 20.30. Isommat on hoitaneet läksynsä jossain kohtaa ja menevät sänkyyn viimeistään 22. Miehen kanssa katsellaan sarjoja 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Seksiä tässä välissä 2-3 kertaa viikossa. 😉
Joskus harvoin, kun kaikki lapset on yötä poissa kotoa, niin onhan se ihan hiton tylsää vetelehtimistä.
Halusin lapset, ja halusin olla heidän kanssaan. Miksi teillä on 4 lasta, kun aikataulussanne jää tuskin lainkaan aikaa lasten kohtaamiseen vaan jokaisella on erillinen elämä? Kirjoituksesi on kuin painajainen: suurperhe, jossa kaikki on omissa kennoissaan eikä yhteistä aikaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on se. Mutta se päättyy aikanaan, ja sitten on taas aikaa vaikka mihin.
T: hommansa jo hoitanut
Mutta onko ehtinyt viettää aikaa lasten ja perheen kanssa kun olivat pieniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laske vähän rimaa. Onko pakko siivota joka päivä? Meillä on 3 lasta ja kaikilla harrastuksia plus vanhemmilla omat. Joka arki-ilta ollaan menossa mutta ei me sen päälle tehdä muuta kuin päivällinen. Eli tullaan töistä/koulusta kotiin, relataan vähän tai ei, riippuen mihin aikaan lähtö, jollain kokoonpanolla harrastuksiin, kotiin tultua syödään. Lapset nukkumaan klo 21 ja loppuilta katsotaan telkkaria ym. omia hommia. Keittiö tietysti siivoillaan aina käytön jälkeen ja vessoja pestään pitkin viikkoa.
Pyykit ja siivoukset hoidetaan viikonloppuna. Ei tämä minusta niin älytöntä ole. Toki ollaan melko boheemeja, eli suomeksi sanottuna sotkuisia. Mutta olen tehnyt sen valinnan että en ala uuvuttaman itseäni tässä vaiheessa sillä että koti olisi tip top, ei se ole mahdollista.
Kuulostaa tosiaan ihan älyttömältä. Hullu töitä tekee, mutta viisas pääsee vähemmällä.
Matiloiset ratkaisivat tämän ongelman elämällä ilman työntekoa jää aikaa harrastamiseen ja perheen kanssa oluiluun.Hölmöt käy töissä
Miettikääpä te, joilla on puoliso jakamassa työtaakkaa ja vastuuta sekä tuomassa lisää rahaa talouteen: miettikää yksinhuoltajia, jotka eivät ole itse valinneet jäädä yksin, joiden lasten isä(t) eivät ole kiinnostuneet viettämään aikaa omien lastensa kanssa, jotka eivät saa muuta raha-apua kuin yhteiskunnan minimin.
Kahden vanhemman perheessä jos ei aika riitä, kannattaa palata reaalimaailmaan, alas sieltä utopioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä työleiriä tämä on. Yksi ilta menee kaupassa kun täällä päin ei voi kotiin tilata, kolme iltaa harrastuskuskauksissa ja miehellä 1-2 iltaa töitä, jolloin hoidan yksin lapset. Viikonloppuisin usein jotain pakollista tai puolipakollista menoa kuten synttäreitä, kummilasten synttäreitä, sukulointia jne.
Tuota jälkimmäistä en ymmärrä. Miksi pitää pakolla mennä erinäisiin kissanristiäisiin ja sukuloimaan, kun tästä nyt ainakin saa sen kuvan, ettei sitä oikeasti haluaisi tehdä? Jos on kyse lasten kaverisynttäreistä, niin eikö lapset voi vaan viedä sinne ja itse käydä sillä aikaa vaikka siellä kaupassa, niin jää yhdelle illalle sitten vähemmän? Eikä niillä synttäreillä varmaan koko viikonloppua mene. Joka viikonloppu ei myöskään tarvitse juosta sukulaisilla (jos ei halua!). Toki nämä on omia valintoja ja jos näissä oikeasti haluaa käydä ja haluaa nähdä sukulaisia lähes joka viikonloppu, niin eipä siinä mitään. Mutta turha on silloin valittaakaan. Itse nään sukulaisia ehkä 1-2 kertaa kuussa (jos ei lasketa jotain yhdessä mökkeilyä tms pidempää, joka tietysti sisältää ihan rentoa oleilua myös) ja sekin vie silloin maksimissaan yhden päivän. Harvoin koko päivää, kyllä siinä ehtii esim kaupassa käymään hyvin silti samana päivänä. Jos käydään kauempana sukuloimassa, niin otan sen lomailun kannalta, eli tehdään yhdessä kivoja juttuja ja tätä ei usein tehdä, koska kyllä se muuten olisi kuormittavaa.
Olen myös jättänyt menemättä kummilapsen syntymäpäiville, ihan vaan kun ei ole muilta kiireiltä jaksanut. Kyllä niitäkin voi väliin jättää. Kävin vaan heittämässä lahjan toisena päivänä hänelle. Ei tällaiset menot ole pakollisia, kyllä ihmiset ymmärtää, ettei aina veny kaikkialle.
Perheellisenä voin sanoa että onhan tää pääasiassa 80% paskaa. Ei ole omaa aikaa, sitten ku lapset nukkuu niin itsekin on liian väsynyt mihinkään. Ja kaiken lisäksi pitää panna samaa ihmistä vuosikausia että lapset saa ydinperheen
Alue: Aihe vapaa
Tämän(kin) takia olen vela. On ihanaa, kun päivissä on aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaa ja vielä jää ylimääräistä laiskottelullekin.